Syvä kurkku

Miksi en kirjoita, että valtio olisi velvoitettava maksamaan Rusilla xxx euroa vahingonkorvausta?

Koska en tiedä asiasta tarpeeksi - oikeastaan en paljon mitään.

Jos virkatuomarit ottavat kantaa omiin tai kollegoiden juttuihin ennen niiden lopullista eli lainvoimaista ratkaisua, silloin menee hulinaksi. Se on ihan hyvä sääntö, että ensin kuunnellaan kaikki asiaan vaikuttava, sen jälkeen sanotaan:"Käykää ulos", ja sitten julistetaan ratkaisu. Nykyisin ääneen julistamisen korvaa usein kansliasta noudettava kirjoitettu ratkaisu.

Joskus tuomarilla olisi kova halu vuotaa tietoja asiasta, mutta myös se on mielestäni erinomaisen hyvä periaate, että päätöksen antamisen jälkeen jutussa mukana olleet tuomarit pitävät suunsa kiinni.

Esimerkki. Eräässä vaiheessa erinäiset aktivistit hyökkäilivät Helsingin hovioikeutta vastaan, se kun oli vapauttanut väkisinmakaajan rangaistuksesta. Syyte oli toisin sanoen hylätty. Ratkaisu leimattiin machoiluksi.

Siveellisyysrikoksesta käsitellään etenkin uhrien suojaamiseksi suljetuin ovin, eikä tapahtumista anneta mitään tietoja. Tuossa muistamassani tapauksessa - jossa en ollut itse mukana - asianomistaja väkisinmaattiin kerran - kaksi viikossa ja aina kapakasta tuoden herrahenkilön toimesta. Vammoja ei koskaan todettu, mutta spermaa kyllä. Poliisit arvelivat, että "väkisinmakaajat" olivat henkilöitä, jotka jättivät vaaditun maksun suorittamatta. Jotkut muut arvelivat, että psykologinen tai psykiatrinen hoito olisi ollut hyvinkin paikallaan.

Esimerkkini on äärimmäinen mutta tosi.

Taannoin uskoin todeksi tarinan, jossa autoilija oli sadeiltana poiminut tienvarteen sammuneen auton vierestä naishenkilön kyytiinsä. Tämä oli pyytänyt ajamaan poliisiasemalle ja kertonut, että hänellä oli yhdynnän merkit valmiiksi elimistössä ja ellei herra autoilija halua suorittaa nyt pyydettyä, sinänsä kohtuullista rahasummaa, niin edessä on rikosilmoitus alaikäiseen sekaantumisesta ja väkisinmakaamisesta. Asianomainen idän suunnalta maahamme saapunut henkilö ilmoitti todelliseksi iäkseen viisitoista.

Autoilija oli sanonut että ajetaanpa sitten poliisilaitokselle, niin hän tekee rikosilmoituksen kiristämisestä. Hänellä kun sattui olemaan uskottavat todistajat yleisötilaisuudesta, josta hän oli lähtenyt autolla kymmenen minuuttia sitten.

Naishenkilö otti pitkät poliisiaseman pihassa.

Pyydän anteeksi, että esimerkit ovat omiaan halventamaan naisia. Tarkoitukseni ei ole vähätellä naisten ongelmia yhteiskunnassa.

Miksi en anna lausuntoja erinäisistä muista asioista - pyyntöjä on enemmän kuin myöntöjä.

Koska minulla ei ole mitään lisättävää siihen, mitä asiasta on jo esitetty. Ja jos ehkä olisikin, "second-guessing" eli vaihtoehtoisen tulkinnan esittäminen ei houkuttele.

Tämä blogi voisi olla esimerkki siitä, että haluan mellastaa erinäisistä, itse valitsemistani asioista. Rusin oikeudenkäynti ei ole sellainen asia.

Olen ehkä pohjimmaltani syrjäkylän kansakoulunopettaja niin että haluan opettaa, mestaroida ja päällepäsmäröidä ja selittää taustoja ja syviä syntyjä. Tiedätte tyypin muistakin yhteyksistä.

Minusta olisi tullut hyvä korpraali, mutta jäin tykkimieheksi.

Toisaalta en perusta puolueita, en myy arpoja enkä kuse vastatuuleen.

Syväkurkkuna olen toiminut itsekin vuosikymmeniä. Minusta on pelkästään hyvä, että toimittajat ottavat yhteyttä ja kyselevät asioiden taustoja. Kerron mielelläni, mutta jos toimittaja haluaa siteerata, silloin mietin tarkoin, mitä sanon. Kokemukset ovat myönteisiä.

Niin sanottuja salaisuuksia en ole paljastellut tutkiville journalisteille, paitsi joskus sanonut, että kollega NN on hirvittävä kusipää, mikä ei yleensä ole ollut salaisuus. Ihmisten panettelu heidän selkänsä takana ei ole varsinaisesti uusi ilmiö historiassa, ja katteeton itsekehu puolestaan on tunnettu karjalainen luonteenpiirre, joka herättää hämäläis-pohjalaisessa Helsingissä suuttumusta. Luulin sitä kauan omaksi luonneviakseni kunnes muistin, että muiden ohella isänpuoleiset isovanhempani olivat juuri samanlaisia. Mummu keskeytti aina sanomalla "Annahan kun mie haastaan." Kemppisen Jussi sanoi asiaan kuin asiaan "Tiiän tiiän", vaikkei tiennytkään.

Olen ymmärtänyt, että tällainen lörpöttely oli suorastan sääntö Viipurin Pyöreän tornin lähettyvillä ja että silakanostomatka saattoi kestää kuusikin tuntia, koska aina tuli vastaan tuttuja tai tuntemattomia, joiden kanssa oli kerrattava oma erinomaisuus ja poissaolijoitten kelvottomuus.

En ole aivan varma, etteikö perinne eläisi edelleen Lappeenrannan torilla. Karjalaisia kuvataan iloisiksi ihmisiksi eikä heidän rettelöintihaluaan ja tiettyä keljumaisuuttaan muistella usein. Karjalaisuuden nykyinen perikuva, kuvitteellinen alikersantti Rokka oli erittäin taipuvainen tietämään ja osaamaan asiat paremmin kuin kukaan toinen, ja tämä rasitti hänen esimiehiään kauheasti.

Olen ennenkin arvellut, että kaikkien aikojen sotilaasta tuli varmaan siviilissä pettynyt porsaskauppias (melkein terveitä porsaita asevelihintaan).


Mielestäni tiedonvälitys ja siis yhteiskunta tarvitsee myös virkamiehinä toimivia suupaltteja.

Jos siirrän lopuksi asian vaarattomammalle alueelle, niin eikö ole vahinko, että Petteri Järvinen saa melkein yksin urakoida, kun kansalaisille on selvitettävä tietotekniikkaan liittyviä selviytymisstrategioita. Professorikunta vaikenee ja ne joilla on todella testattua tietoa, ovat liian leuhkoja esittämään sitä matalaotsaiselle rahvaalle.

Tämän takia haluan ylistää sellaisia henkilöitä kuin Osmo A. Wiio, joka on yli viisikymmentä jaksanut selittää omasta mielestään varmaan hyvinkin alkeellisia asioita aikakauslehtien lukijoille.

Pitääkin varmaan perustaa tämän blogin yhteyteen Päivän Kurkku eli tietoja televisioiden, matkapuhelinten ja tietokoneiden epäselvästi dokumentoiduista ominaisuuksista.

Eilen keksin, että kännykkäni siirtyy äänettömälle, kun pitää risun kuvaa (#) pari sekuntia pohjassa. On se mainittu käytöohjeessa, mutta on siellä muutamia tuhansia muitakin asioita. Toissapäivänä huomasin, että Ikeasta saa kaikki tarvittavat tietokonekalusteet sikamaisen halvalla, ja löysin verkosta vihjeen, että hyvä sijoituspaikka ulkoisille kovalevyille ja useille muille laitteille on keittiöstä pihistetty hellan ritilä, jonka voi näppärästi kiinnittää muutamalla huokealle ruuvipuristimella työpöydän alapintaan. Ja johdot perässä. Ja usbihubi. Pääsee imuroimaan. paperinaru on ehkä nippusidettäkin kätevämpi tapa kiinnittää releet ja vimpaimet ritilään.