Rajapinta

The blogger claims that the trivial technical term "interface" can help to understand certain non-representative, but possible very profound meanings of images, and uses as an example old Russian icons.

Sanoin eilen kirjoittaessani Andrei Rublevista, etten pidä elokuvista.

Olipa kerran ranskalainen runoilija, joka sanoi, että kirjoittamisen on oltava musiikkia, ennen kaikkea musiikkia. Ellei se ole... se on vain kirjallisuutta. Et tout le reste est littérature.

Ja oli toinen, tämän ystävä, joka puhui linnoja ja vuodenaikoja. "Kenen sielu olisi viaton?

Kuuntelin kuuliaisesti Amazonin avokätiset näytteet Glenn Gouldin ihmeellisellä tavalla uudelleen konstruoidusta nuoruudenlevytyksestä, Bachin Goldberg-sarjoista, joista pidän erikoisen paljon.

En edelleenkään pitänyt tästä esityksestä. Kun ei Gould soita Bachia, vaan Gouldia (paitsi parissa varhaisessa konsertossa). Olen siis eri mieltä kuin vanha kaverini J. Isopuro ja moni muu.

Elokuvaohjaaja Robert Bressonin fimeistä ainakin Au hazard, Balthasar kuuluu samaan ryhmään kuin Rublev ja pari Bergmania (Kuiskauksia ja huutoja on ehkä sittenkin hienoin). Katsoin kerran Pariisissa kaikki Bressonit ja Resnaisit ja suuren määrän 30-luvun Renoiria, Ophulsia ja Abel Gancea ja Jean Vigon kaikki kaksi elokuvaa Vasemman rannan pienissä teattereissa ja jatkoin siitä Jean-Pierre Melvilleen, joka on jotenkin parempi kiuin Uuden aallon isot nimet.

Kuolemaantuomittu on karannut on kai kuuluisin Bressoin elokuvista, mutta Balthasar, merkillinen tarina aasin kärsimyksistä, on järkyttävin.

Bresson julkaisi ohuen kirjan ajatuksia elokuvasta. Minulla on sellainen muistikuva, että olisin kääntänyt niitä Parnassoon.

"Debussy soitti itseään pianon kansi kiinni."

Juuri niin se on.

Andrei Rublevin maalaamat freskot, Tarkovskin elokuva ja kaikki nyt mainitut teokset ovat rajapintoja.

Teknillinen korkeakoulu sanoo, että rajapinta (interface, Schnittebene) on laite, joka yhdistää periaatteessa yhteen sopimattomia kojeita tai järjestelmiä, kuten siis esimerkiksi ihmisen ja koneen.

Kuva yhdistää katsojan johonkin, jos kuva on todella hyvä. Onko se liikkuva kuva tai liikkumaton, sillä ei ole suurta merkitystä.

Huomenna katson taas kerran Ranskan television vanhan dokumentin Cézannesta, joka etsi maisemaa kunnes löysi sen. Ehkä hän oli uuden ajan suurin maalari. Onneksi hän oli niin sitkeä ja niin vähän kiinnostunut maineesta, että eli vielä, kun muutkin alkoivat ymmärtää.

Cézannen kuvassa vuori tulee katsojaa lähelle ja sitä ympäröivä taivas on taivas kahdessa mielessä. Väreistä on poistettu kaikki tarpeeton ja viivoja ei ole juuri ollenkaan.