Derkkula II

Aihe taisi osua ikävään kohtaan.

DDR:nhistoria on meillä jäänyt kovin tuntemattomaksi. Professori Seppo Hentilä on kumminkin tehnyt parhaansa.

Tietämäni HuhtalanVeikko putosi kerran paineissa mahalleen molskille ja pillimies, eräs hullu Hirvijoelta, vihelsi selätyksen. Veikko valitti, että ei hän ollut kuin mahallaan.

"Sulla oli trikoot väärinpäin jalassa."

DDR, virkailijoista ja pikkuviskaaleista oli monilla Natsi-Saksan trikoot vääripäin jalassa. Sama vaate. Etenkin poliisi ja armeija olivat halukkaita ottamaan hommiin väkeä, joka oli jo osoittanut kyvykkyytensä esimerkiksi Sonderkommandoissa.

Ainahan vallanpitäjä herkistyy, kun kohtaa miehiä, jotka eivät hempeile tulittaessaan sukulaisiaan.

Valitettaati en tiedä tarkkaan, miten laajalle levinnyt tämä käytäntö oli. Länsi-Saksa on edelleen tunnontarkka setviessään jonkun sotilaspoikapalvelusta 1945.

Saksa on Suomelle läheinen maa - paljon idästä pakeni väkeä mutta paljon jäikin ja eräät, kuten Brecht, muttivat sinne innostuneina.

Meillä oli omat rajanylityksemme sotien välisenä aikana, ja niihin oli aihetta. Mutta kyllä amerikansuomalaisten houkutteleine Karjalaan oli tietoinen petos, ja onhan siitä kirjoitettu.

Kiinnitän huomion nyt kuitenkin siihen, että entisellä hyvällä natsilla oli oivalliset mahdollisuudet edetä urallaan DDR:ssä. Korkeimmissa johtotehtävissä heitä ei juuri ollut, koska ne ihmiset olivat viettäneet sotavuodet Neuvostoliitossa.

Ideologia oli pohjaltaan sama. Fanaatikko on ihminen, joka isää vauhtia unohdettuaan päämääränsä. Viime vuosisata oli sotaa fanaatikkoja vastaan, ja valitettavasti tästä näyttää tulevan samanlainen, koska ideologia tai uskonto on kumminkin melkein aina veruke. Fundamentalismi ja kansalliskiihko voivat paremmin kuin koskaan, tosin EU:n ulkopuolella.
'En jaksa uskoa, että Euroopan johtajat, Kekkonen mukaan luettuna, olisivat kyenneet arvaamaan tätä.

Minule Euroopan hiili- ja teräsunionin perustaminen oli vuosisadan tapaus. Sasksa ja Ranska todella sopivat vanhat vastenmielisyytensä, jotka kuitenkin olivat olleet Euroopan historian punainen lanka 1 000 vuotta. (Nimike "Saksa" mahdollisimman epämääräisesti käytettynä.)

Tämän viikon kirjoitusteni taustana on Englanti, parlamentti ja se ihme, että suurta sosialistista vallankumousta ei koskaan syttynyt. Englannissa on muissa paitsi Skotlantila koskevissa asioissa se erikoinen perinne, että eri mieltä saa olla vaarantamatta kaulaansa tai mainettaan. Cromwellin päivistä asti kiihkoilu on ollut epämuodikasta, mutta sitä vastoin esimerkiksi ydinaseiden vastustaminen, ympäristöliike ja kaikkein ensimmäisenä eläinsuojelu ovat olleet muotia.

Amerikkalaisista kovin suuri osa on sydämeltään fundamentalisteja. Sellainen oli johonkin määrään myös päivän kommenteissa mainittu H.L. Mencken, suuri lehtimies. Hän oli erikoisen vihainen juutalaisille. Joku voisi puhua jopa antisemitismistä.

Kysymykseni on, jatkoiko DDR paitsi Neuvostoliiton järjestelmää myös natsismin perinnettä ja olivatko 70-luvun punaiset kaartit 30-luvun ruskeapaitojen lapsia ja seuraajia. Oliko heillä vai trikoot väärinpäin jalassa?

Saksa on meidän toinen isänmaamme. Tänään mainittujen saksalaisaiheiden lisäksi meillä on sangen saksalainen tiede - esimerkiksi lääketiede ja matematiikka - ja selkeän saksalainen musiikki. Urheilujärjestelmämme ja doping ovat DDR:n perua.

Emme sortuneet natsismiin emmekä ortodoksikommunismiin, jotka ovat maallisia uskontoja, koska niiden kannattajat eivät lähtäkohtaisestikaan usko mitään vastaväitteitä.

Mielestäni humaanin yhteiskunnan yksi tunnus on kanslaisten ja vallanpitäjien uskallus sanoa, että voin olla väärässäkin.

DDR kukistui ennen kaikkea rahapulaan. Suomen pankkikriisillä on monia syitä, eikä DDr:n kriisi ollut mitenkään välitön vaikuttaja. Mutta miten paljon samaa!

Yksi ainoa esimerkki: elinympäristön tuhoaminen. Entisessä DDR:ssä on vaikka mitkä määrät teollisuuden läpi syövyttämiä kaupunkeja ja pellot ja metsät siinä kunnossa kuin ovat.

Suomi tuhosi DDR:n loiston vuosina ensin taajamansa - viisi pankkia ja kolme osuusliikettä, kaikki DDR-tyyppistä arkkitehtuuria) ja merkittävän osan kansallismaisemastaan, ennen kaikkea suot, joita oli alkujaan yli kolmannes maan pinta-alasta. Auraa ja lannoitusta, että tehtaat saavt raaka-ainetta!

Vaikka kauhistun vihrää puoluetta, myönnän että he tulivat näyttämölle, tosin liian myöhään, kertomaan toisillekin, ettei luonto ole ihmisen vihollinen, joka on keinolla millä hyvänsä voitettava.

Ehkä joku julkaisisi Hannu Taanilan valitut teokset. Suuria DDR:n poikia, kuten Bach.

Tämä ilkeys tarkoittaa, että myös pietismimme, joka ilmeni usein körttiläisyytenä, on vahvasti saksalaista kantaa, ja jos Hannu trikoot olisivat oikein päin jalassa, hän näkyisi omana itsenään, keski-pohjalaisena herännnäispappina ja naispappeuden vastasustajana Ylivieskan kunnasta. Samassa yhteydessä voitaisiin julkaista Eino S. Revon valikoidut mietteet. Myös tässä tapauksessa englanninkielisen kirjallisuuden edistäjä ja Saksan liehakkkojen vastustaja päätyi asenteeseen, joka hyväksyi jokseenkin kaiken, mikä tuli DDR:stä.

Hyväksyn sen päivän kommentoijan ajatuksen, että Neuvostoliitto ja venäläisyys oli huooa leviämään Suomessa. Oli meillä Pessi ja Sinisalo ja ne muut, mutta missäpä näitä vatsastapuhujen nukkeja ei olisi.

Sinisalon viimeiset vuodet saattoivat olla murheen sävyttämiä.