Joku kysyi kommentissa, olisiko vallan häikäilemätöntä verrata Lammiota Mannerheimiin, ja viittasi näkemäänsä televisio-ohjelmaan, joka oli todella näkemisen arvoinen, se Hitlerin vierailu siis.
Ihmettelen ujoutta. Kaksi suomalaista upseeria kolmesta jäljitteli Mannerheimia muun muassa siksi, että kadettikoulussa opetettiin niin. Oppiaineen nimi ei ehkä ollut "Mannerheimin matkiminen", mutta se käsitys, miten upseeri käyttäytyy, pukeutuu, liikkuu, sijoittuu seuraussa, ja moni muu asia, on peräisin keisarillisen Venäjän armeijasta.
C.G.E. Mannerheim oli huippu- ja hoviyksikön kasvatti, ja hänet näkee hyvin varhaisessa elokuvassa astelemassa Nikolai II:n seurueessa kirkon rappuja alas.
Muutakin on sanottu, mutta ei Chevalier-kaartiin päässyt pelkästään sillä että oli pitkä ja komea ja jaksoi kiskoa tosikireät housut jalkaan ja sotilaspalvelijan suosiollisella avustuksella käsittämättömän hankalat saappaat kannuksineen.
Kalliiksikin se tuli. Hynttyyt oli hankittava itse. Mannerheimin isä oli epäonnistunut liikemies. Isoisä puolestaan oli ollut keisarin suosikki ja merkkimies. Kaikeksi onneksi eno oli von Julin ja omisti paksun lompakon. Oletettavasti hän tunsi ankaraa suonenvetoa lompakon kohdalla pakarassa aina kun tämä viiksekäs kaveri hiihteli maisemaan, ja rauhoittui vasta kuultuaan vuoden 1918 rahankeräyksestä. Vaikka eihän kenraalimajuri ollut jäänyt osattomaksi varakkaan kauppias Arhipovin rahoista oltuaan tovin naimisissa kauppiaan tyttären kanssa.
Jokin epämääräinen lähde - ehkä Suomen Kuvalehti - julkisti kerran Mannerheimin avioeropaperit vuodelta 1919. Olin mykkä ihailusta. Siinä oli juristilla vääntämistä. En nyt muista, oliko eron perusteena "omavaltainen hylkääminen" vai miten se meni, mutta pelkästään rouvan valtakirjan saaminen oli urakka.
Suomen upseeristo koostui kauan jääkäreistä, jotka tunnetuista syistä eivät Saksassa päässeet nauttimaan perinteisen upseerikoulutuksen kyseenalaisista iloista. Oli sota.
Jääkäripataljoona 27 oli kirjava joukko. Siellä oli riihen seinästä repäistyjä renkipoikia, joiden luku- ja kirjoitustaidon kanssa oli niin ja näin, suutareita ja käsityöläisiä ja sitten prosentuaalisesti kovin paljon ruotsinkielisiä herrasväen poikia. Taavetti Laatikainen oli lähtiessään filosofian maisteri, pääaineena kai peräti latina. Heinrichsin kolme veljestä kohosivat näkyvään asemaan. Heistä Erikiä pidettiin vähän yksinkertaisena, mikä on vahva todistus miehen suuresta älykkyydestä. Porukassa ja varsinkin niin kirjavassa porukassa, ei parane nostella päätään.
Airo oli ensimmäisiä kenraalikuntaan nousseita ei-jääkäreitä ja Martolan tavoin Ranskassa koulutettu. Ei uskoisi.
Mannerheimin upseerin eleet eivät siis olleet ainoastaa perinteisiä venäläisiä, vaan korkeimman hoviperinteen mukaisia. Hoviperinteet puolestaan olivat aika yhteneviä eri puolilla Eurooppaa, kun hallitsijahuoneetkin olivat ja ovat yhtä ja samaa porukkaa. Venäjällähän harrastettiin erikoisesti tanskalaisia prinsessoja niin että minunkin isoäitini (s. 1901) toinen nimi oli Dagmar, kuten sangen monen muun suomalaisen naisen. (Dagmar oli Nikolai II:n äiti, otetulta nimeltään Maria Feodorovna. Lähdeteos sanoo hänen hemmotelleen Nikolai-reppanan piloille.)
Mannerheimin monista kaskusita korostuva hienovaraisen vittuilun taito oli sekin Pietarin salonkien perua. Uusi ystäväni R. Savolainen siteeraa kirjassaan "Suosikkisenaattorit" lähdettään kertomalla, että J.E. Ehrenströmillä oli (1800-luvun alussa) "taito lausua epämiellyttäviä asioita mitä miellyttävimmällä tavalla".
Mannerheimin väitetään sanoneen, että kun häntä potkaisi hevonen polveen Varsovassa 1905, kouluneuvos Mandelin ontuu edelleen.
Marskin huikea kävelytapa, josta television filmillä on näyte, on siis osittain henkivartiokaartin perua, osittain polvivamma. Kouluneuvos Mandelin puolestaan oli kansalaislahjalla perustetun Kenraali Mannerheimin lastensuojeluliiton pitkäaikainen johtaja.
Mannerheimin kävelytapa herätti tavatonta mielenkiintoa jo varhain - tämän kijroituksen otsikkokin on vanhasta punaisten pilkkalaulusta. Toinen säe on "kävelee kuin ankka". Kolmas säe on "ja rinta on kun romukaupan näyteikkuna".
Pahoittelen punikkien mahdollista tahdittomuutta.
Kun komppanianpäällikkö Lammio jäljittelee Marskia Karjalan metsissä, se on naurettavaa ja todellisuuden tajun puutetta. Kun muuta ei mainita, Lammio ei ollut talvisodassa ja oli siis syntynyt 1920 tai 1921. Kun muuta ei mainita, hän oli helsinkiläisen keskiluokan vesa eli sarkatakissa ja kukaties golffarihousuissa kasvanut. Matka Pietarin hoviin ja sen Ranskasta ja ranskan kielestä omaksumiin elkeisiin on naurettavan pitkä.
Mannerheim tuhosi tietoisesti ja taitavasti reservin upseereiden ja kaaderiupseerien eron. Ensi mainittujen kaulustähdetkin muuttuivat tinanapeista kullanvärisiksi. Tiedossa ei ole, mahtoiko tämä ottaa kadettiupseereita päähän. Luultavasti ei, koska kaikki muut paitsi Lammio olivat käsittäneet reserviupseerien ratkaisevan merkityksen Talvisodan taisteluissa.
Reserviupseereita oli sodissa koko joukko komppanian päällikköinä eli kapteenin vakanssilla, ja pieni määrä suurlahjakkuuksia pataljoonan komentajina - sellaisia miehiä kuin Päiviö Hetemäki ja Jukka Malmivaara, jotka taisivat olla samassa yhtymässäkin, joka saattoi olla JR 50.
Nykyisten liikkeenjohtaja-nulikoiden puheet Tuntemattomasta sotilaasta ja RUK:sta johtamistaidon oppaina osoittavat lähinnä syvää asiantuntemattomuutta. "Tuntematon" on kirjoitettu ryhmän ja joukkueen, hetkittäin komppanian näkökulmasta eli alle 300 miehen joukkosta. Pataljoona (Sarastie - Karjula) vilahtaa muutaman kerran, mutta rykmentistä ei ole tietoa. Pataljoona oli siis kkolme tai neljä komppaniaa ja rykmentti kolme pataljoonaa ja divisioona koklme rykmenttiä. Liioitteleva laskusääntö: komppania 300, pataljoona noin tuhat, rymentti noin kolme tuhatta, divisioona runsaat kymmenen tuhatta miestä. Puna-armeijassa divisioona oli aina pienempi.
Siis jälleen kerran terveisiä kauppakorkeakouluun: edestä johtaminen ja tulessa makaaminen liittyvät sadan miehen porukoihin. Liikkeenjohdon pitäisi hakea kielikuvansa paljon suuremmista yksiköistä, joita ei johdettu edestä eikä makuultaan.
Olen suositellut ystävälleni, joka taitaa olla johtamiestaidon professori, sopivaksi kurssikirjaksi halstin "Talvisodan päiväkirjaa". Ei ole hurjempaa haastetta johtamistaidolle kuin huoltopäällikön tehtävät Talvisodan divisioonassa ja armeijakunnassa.
Mannerheim tuli tältä päivältä käsitellyksi, eikä kukaan nuuhkine epäkunnioitusta tätä suurenmoista hahmoa kohtaan. Minun silmissäni Mannerheim oli myös fantastinen poliittinen lahjakkuus. Hänen toimintansa sekavina vuosina 1919-1922 oli tavattoman taitavaa ja hänen viivyttelynsä oikeistokaappauksen lähdettyä kytemään 1929 osoitti mahtavaa vainua. Demokraattisesta mielestä en puhuisi - mistä hän sellaista olisi oppinut? - Kunnioittava suhtautuminen rivimiehiin ja yhteisen kansan edustajiin oli luonnetta - mutta myös hovietikettiä. Pikkuherroille ja pikenteille sopi äksyillä, tavalliselle kansalle ei.
Joten lopetan terveisiin Ilta-Sanomille.
Lehti teki suuren palvelun penkomalla esiin uutta tietoa Viipurin menetyksestä 1944, ja julkaisi vuodenvaihteen numerossaan asiallisesti oikean mutta grafiikkana oudon visualisoinnin kesäkuun kriisin kaatuneista. (Käyrä on erikoinen valinta diskreettien tietojen esittämiseen eli kaatuneiden kuvaamiseen päivästä päivään.)
Olisi kovin hyvä, jos tämä suurilevikkinen lehti kertoisi lukijoille sopivassa vaiheessa senkin, että Valkeasaaren mustan päivän kaatuneiden huipun ylittävät Talvisodan viimeiset päivät, jolloin Suomen armeija melkein kuoli.
Valkeasaaren päivänä 10.6.1944 kaatui 812 henkilöä, ja 4.7. enimmäkseen Talin-Ihantalan taistelussa 615.
Talvisota oli pahempi. Myönnetään - huippupäivään kuuluvat Petäjäsaareen jääneet. Tämä etenkin Rantasalmen miesten surma oli koko sotien ehkä suurin yksittäinen katastrofi, ja johtamisvirhe. Satakunta miestä oli unohdettu Laatokan saareen, ja sinne he jäivät. Mutta menetykset Viipurin ympäristössä, Taipaleenjoella, Kollaalla ja Viipurinlahdella olivat niin hirveitä, että puhe hiuskarvan varassa olemisesta on täysin totta.
Talvisodassa maaliskuun kaatuneet olivat 1.3. - 13.3. näin kauheat:
| 278 |
| 546 |
| 614 |
| 410 |
| 597 |
| 847 |
| 554 |
| 635 |
| 682 |
| 586 |
| 700 |
| 709 |
| 481 |
Mannerheim loi paljon myös tasavallan presidentin käytöstapoja. Entree on tunnetusti tärkeä, ja väitetään, että Kekkonen jäljitteli Mannerheimin vaappuvaa, polvivammasta, johtuvaa kävelytyyliä.
VastaaPoistaOlen lukenut aika massiivisen määrän erilaista Mannerheim-kirjallisuutta kuten varmaan sinäkin. Mannerheimin oma kynähän oli myös verraton ellei loistelias.
VastaaPoistaSuurimman vaikutuksen on tehnyt Veijo Meren piirtämä kuva, ja siihen kun vielä lisää Erno Paasilinnan Meren kirjasta Parnassoon kirjoittaman esseen Upseeri ja herrasmies kuva on valmis.
Hassua, kuinka usein tuota 'edestä johtamista' käyttelee Jyrki Katainen. Ei liene selvittänyt vielä itselleen puolueensa todellista kokoa tai yrittää sitten leikellä sitä itselleen sopivaksi. Ujosti toivon, että hän myös pyrkimyksesään onnistuisi.
VastaaPoistaMinä en ole koskaan arvostanut Paroni Mannerheimia kovin korkealle, tai oikeastaan, en ole koskaan arvostanut kovin korkealle sitä ihailua jota häntä kohtaan tunnetaan.
VastaaPoistaParoni Mannerheiminin persoonallisuuteen vaikuttaa varmasti se, että hän oli kuitenkin Venäjän hovissa pers'aukinen pyrkyri, joka kyllä sisäisti pyrkyryyteen tarvittavien hyvien tapojen pinnan, mutta ei niitten sisältöä.
Osittain taas tunnen miestä kohtaan sympatiaa sen vuoksi että tunnistan hänessä ihmisen ja juuri tuossa näen myös itseni.
Vallankumous merkitsi varmasti Mannerheimille tipahtamista/nousua Roomasta sijalta 9421 ensimmäiseksi Gallialaiseen kylään, mutta siitä huolimatta, hän tiesi kuitenkin olevansa ensimmäinen ankkalammella ja oli nähnyt meren.
Varmasti henkisesti erinomaisen kummallinen tilanne.
Olen antanut kertoa itselleni, että Paroni Mannerheim suhtautui aina tietyllä epäluulolla demokraattisene järjestelmään, vaikka toisaalta ihaili Britannian tapaa toimia demokraattisesti. Hän ei myöskään ollut mikään äärioikeiston ihailija, sillä ääriliikkeet ovat rahvaan huveja, joihin hänen taustallaan ei kuitenkaan helposti langeta.
Paroni Mannerheim oli aristokraatti, näin uskon. Tässä voisi pohtia aristokratian ja feodaaliaatelin erilaista asemaa, sillä silläkin olisi asiassa merkitystä, mutta pohjimmiltaan hän oli henkisesti sitoutunut maailmaan, jossa oli selvä hierarkkia, hallitsijavalta ja sen alapuolella oleva koneisto.
Kenraalina Paroni Mannerheim ei nähdäkseni ollut mitenkään erityisen etevä, mutta hän sai historialta lahjan; vastustajansa olivat periaatteessa saman koulun oppilaita, mutta alemmilta luokilta. Se että Suomen armeijasssa oli Venäjän armeijan veteraaneja oli Suomen onni.
Eräässä mielessä Suomen episodi hänen elämässään varmaan vastasi tutkimusmatkaa, toisaalta karkoitusta.
Jääkäreiden ihailuun minä myös suhtaudun karsaasti.
Minä olen lojalisti, kannatan asioiden järjestämistä laillista tietä, enkä ole koskaan suin päin rynnännyt ihailemaan terroristeja, edes silloin kun olen ymmärtänyt heidän lähtökohtansa ja tavoitteensa. Toisaalta taas, eräänlaisen feodaalisen perinteen jatkumona, olen kyllä valmis hyväksymään väkivallan käytön mahdollisuuden yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa, sillä väkivallan uhka ja mahdollisuus ovat demokraitan ydin. Demokratia on väki- ja mielivallan vaihtoehto. Niin kauan kuin vaihtoehdot ova esillä, voi toisaalta demokratia toimia. Jos ihmiset unohtavat mieli- ja väkivallan, he alkavat suhtautua demokratiaan yliolkaisesti. Yhä useammin kuulen ihmisten mainitsevan Ceasarin nimen, vaikka he eivät sitä sanoisi.
Jääkärit olivat terroristeja ja pettureita, jotka taistelivat ensin vieraan maan joukoissa laillista esivaltaa vastaan ja osallistuivat kotiin palatessa sisällissotaan, jonka päätteeksi vahvistettiin vallankaappaajien saama laiton valta; valtalakihan ei ollut laillinen, vaan vallankaappaus ja vastoin valtiosääntöä. Kokonaan eri asia on sitten se, että oliko se poliittinen välttämättömyys.
Toisaalta... Pitääkö ihmisten tietää tämä?
taisin ostaa halstin muistelmat anoppikokelaalle, jonka nuoruus lottatouhuineen ajoittui tuonne.
VastaaPoistaaika herkkää oli puolisoiden välinen kirjeenvaihto - vähän pateettistakin - pelko puserossa, kuten useimmilla. noh - tytär ei ymmärtänyt hyvän päälle...
Rivimiehet eivät CGEM:stä pitäneet. Olen tuntenut joukon riittävän oikeistolaisia rivimiehiä, joista mm. isäni ja hänen hyvä ystävänsä koulutettiin -44 UK:ssa (nyk. RUK). M. ei ollut siinä porukassa suosittu. Isäni ei koskaan jättänyt mainitsematta, että täitä ei olisi tarvinnut kiittää, siitä oli muutenkin vaivaa ("Sotilaat, minä kiitän täitä"). Isäni juuri kuollut ystävä valitti, ettei hänestä koskaan tullut upseeria. -44 tilanne oli niin kriittinen. että itse CGEM tuli ylentämään: "Upseerioppilaat, ylennän teidät täten ALOKKAIKSI" (p.o. kokelaiksi).
VastaaPoistaKun M:stä tuli sellainen Suomen Hirohito, että säilytti asemansa sodan yli, joku konsensus on pakottanut vääntämään asiaa siihen suuntaan, että "oli kansansa suuresti rakastama".
Useampikin kenraali pyrki johtamaan suhteellisen edestä. JR:iä komennettiin mahdottoman takaa. Tämä ei ollut välttämättä pelkuruutta, vaan radioitten puutetta. Eversti oli riippuvainen lanka(kenttä)puhelimesta. Tykistöllä oli runsaaasti radioita, ja sitä johdettiin kv. vertaillen edestä. Muualla joku patterin päällikkö / patteriston komentaja oli tuliasemissa, Suomessa tuettavan pataljoonan komentopaikalla suuren osan ajasta. Tulenjohtajilla oli siten tukenaan tykistön ylempiä upseereita jv:n komentopaikoilla päättämässä, missä oli painopiste.
Pieni, harvasanainen ja laatutietoinen raati on myöntänyt Kemppiselle sertifikaatin Kemppisen.
VastaaPoistaTsaarin ja myöhemmin Venäjän armeijassa lie juuri hauskoja perinteitä tykinruuan kurmuuttamiseen erityisen Lammiomaisesti.
VastaaPoistaSiitä huolimatta on aivan älytöntä, ettei sähköposteja voi näytöllä vapaasti valikoiden "nitoa" hiirellä pivot-aukeaviksi ketjuiksi. Herätys Microsoft. Look how Out it is!
Samaa mieltä huollosta.
VastaaPoistaViime syksynä väitteli Helsingin yliopistossa ravitsemustieteen tohtoriksi Anneli Pranttila -merkkinen henkilö. Hänen väitöskirjansa käsitteli suomalaisten rintamamiesten muonitusta 1939-1945.
Väikkäri avaa kiinnostavia ikkunoita sodan huoltopuoleen: esimerkiksi miten paketteja kulki rintamalta kotiin päin - jotkut sankarit olivat jopa onnistuneet ujuttautumaan kahteen muonavahvuuteen ja lähettivät toisen annoksensa kotiin lapsille.
Jäin pohtimaan, että muonituksesta saisi hienon sotaelokuvan: taistelut loisivat tapahtumille taustan, mutta leffan fokuksena olisi nälkä: ruokahuollon organisoiminen, kotirintaman peltotyöt kun miehet ja hevoset ovat sotimassa, miinoja väistelevät viljalaivat, keittäjiksi määrätyt jermut, jotka eivät ymmärrä kyökkihommista tuon taivaallista, saksalaisilta saadut omituisen makuiset muonapaketit, mustan pörssin kauppa ja parvekeviljely kaupungissa jne.
Suomalaiset sotilaat viljelivät korsujensa nurkilla perunaa ja juurikkaita, jotkut pitivät jopa porsaita. He myös kalastivat, marjastivat ja metsästivät. Ja se ruokapakettiliikenne rintamalta kotiin päin saattoi tosiaan olla mittavaa, sillä siviilien annokset olivat pienempiä kuin sotilaiden. Nälkä kurni kotosalla: talvella 1942 korttiannokset antoivat niukimmillaan vain tuhat kilokaloria päivässä.
Ad Jarvelainen:
VastaaPoistaJa loi muotia. Muutkin kuin professori Klinge turvautuivat menneisyyden talvina "mannerheimariin" (karvalakki).
Ad Petja Jäppinen:
VastaaPoistaMikähän siinä on kun minä olen jatkuvasti samaa mieltä Jäppisen kanssa.
Se ei taida olla varsinaisesti suositus...
Lukekaa blogisti-kollega Juha Seppälän vahva Mannerheim-juttu, jossa sankari mittailee mulkkunsa tilaa. Epäilen että Seppälä on arvannut oikein kaartinuspseerin aseman edellytämät valmiudet.
Ad Prospero:
VastaaPoistaJa kamera.
Ad Petja Jäppinen:
VastaaPoistaLisää listaan vielä jääkärien junailema vuoden 1922 upseerilakko, joka oli oikeastaan kapina.
Ad Anonymous:
VastaaPoistaKirjeet ovat jees, mutta tarkoitin "Talvisodan päiväkirjaa", joka on eri teos (1971). Muistelmat "Aika vaatii veronsa" jne. I-III ovat hienot ja mahdottoman hauskat. Mieleen on jäänyt mm. kuuron ja luonnevikaisen kenraalin huutamiskilpailu siitä, kumpi tässä määrää - Lagus ja Pajari.
Ad JV:
VastaaPoistaTotta kaikki. Myös tykistön radiot. Ilmavoimatkin käyttivät niitä, koska lentokoneiden vehkeet olivat mitä olivat.
Haluan viedä "edestä johtamiselta" sädekehän. Jääkärijoukkuessa se siis on hieno asia, mutta johti kovin, kovin usein tyhmiin tappioihin.
Vaikka Adolfia on ihannoitu vallan paljon ja hän osallistui itsekin kunniansa kiillottamiseen, hänen komentopaikkansa oli Vuosalmella "oikein" sijoitettu, ja hän kiersi linjoja vain jätettyään varman miehen päivystämään. Oli se nyt toisaalta niin lähellä, että ainakin yhden läpimurro torjui esikunta itse.
Martola - tuo hieno kenraali ja Ehrnroothin viisas lohduttaja - istui Vuosalmen aikana suhteelisen takana, olikohan se nyt Räisälän hovissa.
Hän oli suuri sotapäällikkö. Muuten myös Ranskassa yleisesikuntapuuhiin koulutettu (Saint Cloud tai Saint-Etienne) ja sitten siviilissä Helsingin olympialaisten junailija.
Ad Jaakko Heinimäki:
VastaaPoistaJa lisään tuohon vielä ampumatarvikehuollon. Ne tahtoivat loppua kesken kaiken. Ja niin kuin me kirkonmiehet tapaamme sanoa, sekös sorsia vitutti kun Tammerkoski jäätyi.
Viime päivinä puhuttu Viipurin menetys liittyy siihen, että tykistön laukaukset olivat väärässä junassa eli eivät käytettävissä ja jopa käsiaseiden patruunat loppuivat niin että Rautakorven varikolla jouduttiin juoksemaan useaan kertaan eikä paukkuja annettu ennen kuin joku kadettihengestä mitään tietämätön 21. Prikaatin upseeri nosti konepistoolin piipulla allekirjoitettua kuponkia vaativan kantapeikon seinälle. Mutta silloin oli jo myöhäistä...
Ad Kemppinen et Heinimäki
VastaaPoistaKirkonmiehenä siellä Viipurissa oli muuten äsken kuollut Tampereen tuomiorovasti Pertti Ranta, joka ajoi tornista otetun siniristilipun pyöränsä tarakalla omalle puolelle.
Elokuvaan saisi yhden taistelukohtauksenkin, niin sanotun makkarasodan. Venäläinen pataljoona pääsi hiipimään suomalaisten selustaan ja olisi tehnyt pahaa jälkeä, mutta nälkäiset sotilaat haistoivat soppatykit ja juoksivat niiden kimppuun. Rauhanmiehinä emme tietenkään kuvaisi sitä, mitä sitten tapahtui.
Ad Jarvelainen:
VastaaPoistaMakkarasodasta oli pätkä makkaroiden kanssa amerikkalaisten talvisotadokumentissa, joka hiljan näytettiin.
Itse tapahtuman todenperäisyydestä minulla ei ole tietoa, mutta uskottuutta siltä ei puutu - talvisodan aikana Puna-armeijalla reistasi monen muun asian ohella huolto, kun taas suomalaisilla ei, mikä usein unohdetaan.
Lippuepisodin mainitsee ainakin Lauri Jäntti, joka katsoi tapahtumia pitkin tykin piippua Suomen puoleiselta rannalta - ainoa paikalla ollut jaos Jäntin mukaan.
Välillä on vissiin hyvä pudota maankamaralle vaikkapa näitä Kemmpisen blogin hirtehisiä kommentteja lukemalla.
VastaaPoistaViime viikolla katselin Italiassa tv:n monenkirjavaa tarjontaa. Tontut rokkasivat pukkien kanssa pääkanavilla niin joulunaattona kuin muinakin päivinä. Välillä suukottelivat.
Yhdellä kanavalla virkapukuinen Ilmavoimien kenraalimajuri ennusti Pekka Poutana säätä. Haloo, Kaskeala, teille olisi tiedossa Nelosella hyödyllistä hommmaa!
Kadulla ehkä yksi tuhannesta lapsesta piti päässään tonttulakkia. Siinä kaikki jouluhössötys.
Paluu arkeen alkoi Finairin koneessa: käteen tarttui ilmainen Hbl. Pääkirjoitussivu kuohuksissa koska valtioneuvoston kielenkäännöstoimiston korkeaan virkaan oli oikeuskansleri todennut yhden hakijan päteväksi, "koska on syntyperältään suomenkielinen!" Selvää korkeasti koulutettujen syrjintää!
Viimeistään tv-ohjelmia selatessa tunsi palanneensa menneisyyteen. Talvisotaa ensin englantilaisen ja sitten usalaisen näkemänä. Välillä Tauno Maukosen tarkk´ampujan päiväkirjaa Kannakselta. Pariin otteeseen Hitleriä.
No, toki Italiassakin joku kanava näytti aamun alkajaiseksi omien poikiensa kurjaa kohtaloa Stalingradin taisteluissa Hitlerin apuna.
Ei kai Jaakko Heinimäki luule että maalaispojat rintamalla asemasodan aikana kasvattivat vihanneksia henkensä pitimiksi?
Minä luulen että he tekivät niin samasta syystä kuin aasialaiset maahanmuuttajat viljelevät pieniä länttejään kaupungin tarjoamilla palstoilla Matinkylässä: se on yksinkertaisesti maalla kasvaneille luonnollisin ajanviete. Sitä paitsi hyödyllinen.
Piristävää lukea gospodin Mahhepgeimista jotain muutakin kuin ylistyslässytystä, jota koko suomenkielinen netti on täynnä. Kaikki hiemankin historiaa tuntevat varmasti ovat yhtä mieltä siitä, että Mahhepgeimin ehdottomasti suurin ansio oli yhdistetty tutkimus- ja tiedusteluretki läpi Aasian eikä suinkaan pari hävittyä sotaa. Sotasankareita ja -päälliköitä on maailma täynnä, mutta tutkimusmatkailijoita, siis vakavasti otettavia, vain kourallinen.
VastaaPoistaMitä tulee vastikään esitettyyn Salainen nauhoite-dokumentääriin, niin huolimatta hyvästä ideastaan ja mielenkiintoisesta aiheesta, toteutus -tai ainakin selostus- oli täysin debiili. Se lienee käännetty suoraan alkuperäisestä englanninkielisestä yhdysvaltalaisesta narraatiosta ja luettu suomeksi. Tosi kovat tekijät olisivat saaneet aiheesta varmaan parikin tuntia tiukkaa elokuvaa. Nyt ohjelma jäi pikkulasten jankuttamisen tasolle.
Tiedättekö muuten, mistä tuntee vakavasti otettavan historiantutkijan? Hän ei käytä pejoratiivisia ja populistisia termejä kuten Natsi-Saksa tai vastaavia. Eihän kukaan tietääkseni ole koskaan tutkimuksessaan käyttänyt termiä Kommari-Venäjä. Korrektia on puhua Saksasta ja Neuvostoliitosta koska näiden maiden kanssa esimerkiksi Suomen tasavallalla oli diplomaattisuhteet. Ei suinkaan natsien ja kommarien kanssa. Valitettavaa on nykypolven historianopiskelijoiden ja osin tutkijoidenkin intohimoinen suhtautuminen nasseihin, mikä ohittaa objektiivisen tutkimuksen. Todennäköisyys sille, että historiantutkimus alkaa muistuttaa nais"tutkimusta" lähenee vääjäämättömästi arvoa 1. Luulen että moni vielä tulee kaipaamaan äskettäin edesmenneitä Jutikkalaa ja Jokipiitä.
Noinkos Lammio saattoi olla ikäluokkaa 1920 saati -21, kun Paloaukean asevelvolliset olivat syntyneet 1920? (Luutnantti Braskanovin papereita tutkiessahan selviää, että "Kuustoista on syntynyt. Meitä neljä vuotta vanhempi.")
VastaaPoistaRe: Salainen nauhoitus Hitlerin puheesta
VastaaPoistaKallenautio huolehti kiitettävästi asian käsittelystä jo vuosia sitten, ei siis olla vain jenkkien varassa, katso&kuuntele:
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=3&t=22&a=376.
OK - vain annos Mannerheimin tavoittelua siis Lammiossa. Lammiohan oli käskijä, joka piti perusteluja haluavaa valtansa kyseenalaistajana. Taitaa olla inhimillistä. Palon esittämä upseeri erosi Lammiosta juuri maltillisilla perusteluillaan - päästämättä tilannetta konflikteihin, jotka Lammiolle olivat yleisiä.
VastaaPoistaPiti muuten vielä sanomani siitä muonitusväitöskirjasta semmoinen anekdootti, että väittelijä A. Pranttila on aikalainen, tietääkseni yli 80-vuotias.
VastaaPoistaAd Saruwine:
VastaaPoista"Lammion iästä" - veikkaisinsilti RUK:ta talvisodan aikana. Saattoi olla samalla kurssilla kuin isäni. Ja sitten yli vuoden kulutua luutnantti. Kadettikoulun hän kävi sodan aikana. "Maasotakoulu oli pilannut [Lammoion] lopulisesti.
Ikäeroksi miehistöön riitäisi kaksi saapumiserää eli n. puoli vuotta.
Koskela oli vanhempi, koska hän oli käynyt intin luultavasti ajallaan ja ollut pari vuotta kotona ennen sotaa ja ekstraoloimalla Pohjantähdestä synytmäaika menee johonkin 1914 tai 1912, koska hänellä oli muistot setien teloituksesta. Ja linkkuveitsi.
Ad Omnia:
VastaaPoistaVien "lammion" vielä yleisemmäksi, ohi upseerikunnan. Samanlaista väkeä oli viroissa ainakin 1960-luvulla mm. opettajina ja tuomareina.
Tästä aukeaa seuraavan laajan kirjoituksen aihe.
Petra Jäppinen kirjoitti:
VastaaPoista"valtalakihan ei ollut laillinen, vaan vallankaappaus ja vastoin valtiosääntöä. Kokonaan eri asia on sitten se, että oliko se poliittinen välttämättömyys."
Eikös olennainen kysymys ole, onnistuuko vai ei. Jos vallankaappaus onnistuu, se on jonkin ajan kuluttua on uuden laillisuuden pohja (esim. Kustaa III:n aikuiset perustuslait, joihin niin ahkearasti vedottiin).
Halstin Muistelmien I-III osat ovat Mies elää aikaansa, Aika vaatii veronsa ja Tilinteon aika. Kannattaa lukea myös Me, Venäjä ja muut. Tämä taito katsoa asioita myös Venäjän kannalta (unohtamatta silti omaa näkemystä) on valitettavasti unohtumassa.
Vuoden 1939 syksyllä ilmestynyt Suomen puolustaminen (josta nyt on ilmestynyt uusi painos) oli minulle kovin aikoinaan hyödyllinen, koska se selitti jopa naiselle tajuttavasti, mistä Kannaksella ja toisaalta pohjoisemmassa oli kyse.
Ad Marjo:
VastaaPoistaSääli että Halsti joutui kirjoittamaan niin kauan Kekkosen katseen alla. Lisäksi hänen sotahistoriansa Talvisota - Jakosota - Kesäsota on käynyt vähä vähältä kelvottomaksi pakollisen kollegiaalisuuden vuoksi.
"Suomen puolustaminen" on minustakin ihmeellinen teos tarkkanäköisyydessään. Uudessa painoksessa on myös vanhsta 1939 laitoksesta sensuroitu jakso. Halsti osasi siis senkin taidon, miten ollaan liian tarkkanäköisiä.
"Eikös olennainen kysymys ole, onnistuuko vai ei. Jos vallankaappaus onnistuu, se on jonkin ajan kuluttua on uuden laillisuuden pohja (esim. Kustaa III:n aikuiset perustuslait, joihin niin ahkearasti vedottiin)."
VastaaPoistaMutta laittomuuksista pitää aina narista, ettei pääsisi tavaksi.
Minusta on huomionarvoista se, että demokraattinen kehitys on ollut niissä maissa syvempää, jossa monarkkiaa ei ole kumottu.
Se että demokratia voi tukeutua lailliseen historiaa ja perinteen tukeen on antanut sille tukevamman perustan kuin vallankumous, kapina, kansannousu ja hirvittävä verilöyly, jonka on yleensä aina pitänyt kasvaa bajonettiin nojaten.
Olen aina pitänyt demokraattisia intoilijoita kansanvallan vihollisina.
Pohjantähden 3. osan alussa todetaan, että Akseli ja Elina olivat olleet naimisissa yli vuoden, ennen kuin Elina tuli raskaaksi. Vilhon syntymäajaksi kerrotaan vuosi 1913.
VastaaPoistaMiksi muuten kukaan Koskelan vanhemmista pojista ei seurustellut? Voittokin oli yli 20-vuotias (syntynyt 1918) kaatuessaan talvisodassa, Eero oli siltä väliltä. Edellisessä polvessa Akulla oli sentään Elma.
Oliko vain niin, että Linna halusi Pohjantähdessä keskittyä Akselin ja Elinan suruun eikä siksi ottanut mukaan uusia henkilöitä (paitsi Allanin Kaarinaa varten)?
Korjaus: Vilhon syntymävuosi löytyy tietenkin Pohjantähden 2. osan alusta.
VastaaPoistaPetja Jäppinen: "Se että demokratia voi tukeutua lailliseen historiaa ja perinteen tukeen on antanut sille tukevamman perustan kuin vallankumous, kapina, kansannousu ja hirvittävä verilöyly, jonka on yleensä aina pitänyt kasvaa bajonettiin nojaten."
Tjaa, kansat eivät voi valita historiaansa (= onko tarvittavia muutoksia tehty ajoissa), jolle myöhempi nykyinen rauhanomainen tai väkivaltainen kehitys rakentuu.
Ja kun tarpeeksi pitkälle mennään, löytyy Englannin historiastakin valloituksia, kapinoita ja sisällissotia, jopa kuninkaanmurha.
"Tjaa, kansat eivät voi valita historiaansa (= onko tarvittavia muutoksia tehty ajoissa), jolle myöhempi nykyinen rauhanomainen tai väkivaltainen kehitys rakentuu."
VastaaPoistaMutta menneisyydestä voidaan ottaa oppia. Kuninkaan murha puolestaan kuuluu normaaliin poliittiseen käytöntöön siellä missä on kuninkaalla on ollut poliittista valtaa.
Mahdollisuus kuninkaan murhaan on monarkkian parhaita puolia. Paskasakin fasismin lopettamiseen saatetaan tarvita aikaa ja tupakkia, mutta jos sillä on vain vain yksi niska joka katkaista.
Olen kirjoittanut kuninkaan murhan siunauksellisuudesta ennenkin, ja mm. Venäjän Keisarikunnan eräs keskeisiä romahtamisen syitä oli keisarinmurhan perinteen katkeaminen 1800-luvulla. Muutama pätevät ja aikaan saapa keisari, jolla oli pitkä hallitusaika pilasi vanhen perinteen.
1600-luvulla ei Nickyn kaltaista epäpätevää nössöä olisi kauan katseltu, tai baldakiinin taakse olisi saattanut ilmestyä asiallinen juntta hoitamaan asioita.
On keisarin paha yksin vallita. Jollei ole kiltisti alistuvaa lakeijakuntaa, joka saa mellastaa oman mielensä mukaan sopivasti. Ei ole näkynyt kansaa monarkian turvana cuuppien aikaan - ainoastaan sotilaita.
VastaaPoistaAikana, jolloin kuninkaanmurhia tehtiin, pystyttiin asioita muutenkin hoitamaan pienemmässä porukassa suuraateliston kesken. Viimeisen Nikolain aikana se ei olisi enää onnistunut. Tsaarin henkilöllä ei ollut enää aikaisemman laista merkitystä, vaan hän oli ennenkaikkea symboli. Yhteiskunta oli monimutkaistunut. Ja sitäpaitsi kaikilla potentiaalisilla junttamiehillä oli yhtä suuret intressit status quon säilyttämiseen. Sieltä olisi noussut Pinochet tai Franco, ei mitään reformistia joka olisi pyrkinyt välttämään uhkaavan romahduksen.
VastaaPoistaLuin joskus Itä-Rooman keisarikunnan historian. Mieleen jäi, että 500 vuoden aikajaksolle mahtui ehkä 2-3 keisaria jotka kuolivat virassa ollessaan vanhuuteen. Muut tapettiin tai laitettiin viralta. Suosittu tapa oli sokaista syrjäytetty keisari ja lähettää hänet Athos-vuorelle tai johonkin muuhun luostariin.
Kuulemieni sisäpiirin juorujen mukaan veronmaksajien rahoja on puolustusvoimien määrärahoista varattu iso potti Renny Harlinin "tulevaan" Mannerheim-elokuvaan. Eli Renny on tekemässä hinnalla millä hyvänsä Mannerheim-sankarieeposta, joka tulee olemaan varmasti täysin sotahullujen ihanteiden mukainen propagandaelokuva. Ihaelma.
VastaaPoistaMannerheimin homo-/biseksuaalisuutta tuskin tuodaan esille tässä upseerieläkeläisten valvomassa ja armeijan sensuroimassa käsikirjoituksessa. Eihän kansakuntamme ikuisia myyttejä miehuullisen sotilaan ja sotilaallisen miehuuden heteroseksuaalisesta voimasta ja olemuksesta voi kaataa.
Ja tuskin Jatkosodan aikaisen päämajan alkoholin käyttöäkään kuvataan kovin dokumentaarisesti. Sisällissodan Mannerheimin päätökset Tampereen joukkoteurastuksestakaan tuskin filmille pääsee.
Armeija ei ole lakipykälien mukaan velvollinen paljastamaan sitten kuinka paljon rahaa se häslää "tiedottamistoimintaansa" tässäkään tapauksessa, jos elokuva toteutuu. Yksi salaisuus lisää. Demokratian puolesta.
No mutta... ketä kiinnostaa tykkäsikö Marski tai Urkki tai Kyösti Kallio satunnaisesti pojista. Luulen että Marski ei kylläkään tykännyt. Itsestään korkeintaan ja sitten sitäkin enemmän. Sitä paitsi - tarvitsisimme Marskia koskevan elokuvan. Emme mitään Die Hard III:a tai Kurkunleikkaajan saaristoa. Upseerit menevät kyllä todella halpaan jos päästävät Rennyahtimen auki tässä kohtaa. En kyllä tahdo Hannu Taanilaakaan siihen tilalle. Joku kaiken kokenut ja nähnyt kyynisyyden löytämä mutta silti mieleltään nuori ja kirkasotsainen. Jörkka - tee meille marskista vilimi. Ota Åke avuksi ja joku talvisodan palellutttama Parikka myös.
VastaaPoistaKuka laski Suomen lipun Viipurin linnan tornista 20.6. 1944?
VastaaPoistaJärveläienen esittää tiedon, joka on syytä oikaista.
Järveläisen mukaan lipun laski alas ja kuljetti sillan yli Pertti Ranta.
Tieto on väärä. Lipun laski alas vänrikki Eelis Mäkinen 20.prikaatista. Asiasta kertovat monet teokset ja mikä ehkä tärkeintä, tieto on kirjattu Mäkisen kompanian sotapäiväkirjaan.
Ranta oli 20.Pr sotilaspastori.
Pertti Ranta vaikutti myöhemmin Lahden ja Tampereen suunnalla. Hän eteni tuomiorovastiksi.
Halusin haastatella miestä 20. prikaatin vaiheita, mutta aika oli nopeampi. Ranta kuoli vuoden 2006 lopulla.
Kiitos Kemppiselle Ilta-Sanomissa julkaistujen kesän 1944 sotatappiouutisia käsitelleen uutisen kehuista.
VastaaPoistaIS 30.12. 2006 esitti graafisesti käyrästöllä toukokuun alusta aina heinäkuun puoliväliin suomalaisten tappiolukemat. Lisäksi nostettiin erikseen esiin ne päivät, jolloin miehiä kaatui erityisen paljon rintamilla. Ne osuivat tiettyihin suurtaisteluihin tai usemmpiin, jotka olivat samanaikaisesti käynnissä. Nimet ovat tuttuja sotahistoriaa harrastaville, Valkeasaari, Kuuterselkä-Siiranmäki, Tali-Ihantala, Vuosalmi-Teikari.
Uutinen kirjoitettiin muun muassa siksi, että tutkija Markku Jokisipilä oli Helsingin Sanomissa esittänyt epäilyn Viipurin tappiolukemien olevan jollain tavoin poikkeuksellisia. Asia ei ollut näin, minka IS:n uutinen osoitti vertaamalla kaatuneiden ja kadonneiden osuutta kesän- 44 suurtaisteluissa.
Kemppinen kirjoittaa blogissaan, että pidä IS:n valitsemasta graafisesta esitystavasta "näin diskereettien lukujen esittämisessä".
En tiedä, mitä hän diskreetillä tässä tarkoittaa, matemaattista termiä vai jotain muuta.
Jos diskreettiä käytetään tässä tarkan tiedon synonyyminä, niin diskreettien tietojen esittäminen kesän 1944 taisteluista ei ole kovin mielekästä. Kaatuneiden määrää ei pystytty edes tuolloin yhden eikä ihan aina kymmenenkään miehen tarkkuudella joka päivän osalta kertoa. Helppoa se ei ole nytkään.
Kemppinen ei kerro, mistä hän on ottanut esimerkiinsä luvut kaatuneista. Ne ovat joka tapauksessa erilaiset kuin IS:n Sota-arkiston kaatuneiden tietokannasta laskemat luvut. Sota-arkiston lukuja pidetään yleisesti hyvin tarkkoina. Silti erot ovat 10-20 miehen luokkaa IS:n ja Kemppisen esittämien lukujen välillä.
Tämä osoittaa, että kovin "diskreetisti" lukuja ei ole mielekästä esittää.
Mikä sitten olisi ollut onnistuneempi tapa esittää graafisesti, miten sotatapahtumat päivä päivältä tuottivat tappioita?
Pylväsgrafiikka on tunnetusti tarkka. Kolmessa kuukaudessa on noin 90 päivää. Jos jokaisesta piirretään oma pylväs noin 400 millimetriä leveään lehdessä olevaan tilaan, tulee yhdestä pylväästä noin 4 mm leveä.
Siitä sotkusta ei sitten kyllä saisi selvää kukaan, vaan sivulla olisi epämääräinen muodoton möntti.
Että tämän lehtigrafiikan mahdollisuuksisista.
Olennaisinta lienee on tavalliselle lukijalle havaita se, että tappiot vaihtelivat runsaasti eri päivinä. Ja ymmärtää sivuun nostetun referenssiluvun eli Kaakkois-Aasian tsunamissa kuolleiden lukumäärän 179 avulla, miten vakavan asian kanssa suomalaiset olivat kesällä 1944 tekemisissä.
179 vainajaa yhteänä päivänä olisi ollut onnellinen päivä kesällä 1944 olosuhteissa.
Ad P. Jaakkonen:
VastaaPoistaKaatuneitten lukumäärät ovat Internetistä eli "viralliset". Minun käyttämäni luvut poikkeavat hiukan muista siksi, että olen yhdistänyt taistelupaikkoihin ja paikkakunnille pienen määrän henkilöitä, joiden kuolinpaikaksi on merkitty kenttä- tai sotasairaala. Tilasto on eräin osin epäjohdonmukainen myös siten, että esimerkiksi 1941 samassa taistelussa kaatuneista joidenkin kuolinpaikaksi on merkitty Kumuri (kylä) ja joidenkin Ruskeala (kunta).
Sanaa diskreetti käytän normaalin kielenkäytön mukaisesti.
Olen ajanut aika paljon koematriiseja SPSS:llä ja haeskellut regressioita.
Ei ole helppoa.
Esimerkiksi suurtaisteluissa katuneet täydennysmiehet tunnistaa syntymäajasta, mutta he häipyvät näkyvistä suuria lukumääriä tarkasteltaessa.
Sekin on vaikea ongelma, että esimerkiksi Talvisodan Petäjäsaaren ainutlaatuinen tapaus aiheuttaa tolkuttoman piikin - monia kymmeniä Rantasalmen ja Sulkavan miehiä kaatui samana päivänä, kun heidän unohdettiin Laatokan saareen.
Maasotakoulu oli (kapteeni Kaarnan tai romaanin kertojan mielestä)pilannut luutnantti Lammion lopullisesti jo romaanin ensimmäisessä luvussa eli kesäkuun lopussa. Tässä kohdin Homeros torkahti, sillä Kadettikoulun nimi vaihtui Maasotakouluksi vasta heinäkuussa; tulevaisuuteen ei viitata koska Lammio on jo aktiiviupseeri (eikä vakinaisessa palvelussa oleva reservin upseeri kuten Koskela). Näin ollen Lammion oli täytynyt käydä viimeistään toukokuussa päättynyt 24. Kadettikurssi, joka oli pidetty yksivuotisena ja jolle valituilla oli kaikilla (joitain lentäjäoppilaita lukuunottamatta)sotakokemusta. Lammio voisikin hyvin olla kevään 1939 ylioppilas, joka joutui sotaan varusmiehenä ja jonka komennus UK:hon tammikuussa säästi helmi-maaliskuun raskailta taisteluilta.
VastaaPoistaMannerheim liittyessään keisarilliseen armeijaan varmaankin joutui luopumaan Suomen kansalaisuudestaan. Jos näin oli, niin kuin vahvasti epäilen, niin milloin hän sai Suomen kansalaisuuden takaisin. Tai oliko hän Venäjän kansalainen/kansalaisuutta vailla jos asiaa tarkemmin ajattelee. Onkohan asiassa tehty koskaan virallista päätöstä tai onko herralle vaan annettu Suomen passin kauniiiseen käteensä
VastaaPoistaOletkos tutustunut toiseen aikalaiseen eli Jozef Piłsudskiin?
VastaaPoistaMannerheim toimi sodan aikana käyttäen presidentillistä valtaa. Presidenttihän oli antanut pois eli luovuttanut Mannerheimille yli-
VastaaPoistapäällikkyyden. Ylipäälliköksi ei nimitetty. Matemaattisesti ilmaistuna Kallio ja Mannerheim olivat "murtolukupresidenttejä".
Mannerheim ajatteli ja keskusteli puolustus-, ulko- ja turvallisuuspolitiikasta jo toimiessaan puolustusneuvostossa.
Kysymykseni kuuluu: mitä tarkoittavat sanarykelmät ulko- ja turvallisuuspolitiikka ja turvallisuus- ja puolustuspolitiikka?
Kysyin edellisessä kommentissani: Mitä tarkoittavat sanarykelmät ulko- ja turvallisuuspolitikka ja turvallisuus- ja puolustuspolitiikka?
VastaaPoistaJos Mannerheim eläisi, hän saattaisi näitä fundeerata.
EU:ssa ulko- ja turvallisuuspolitikka (UTP) kuuluu II pilariin. ja siten jäsenmaan omaan päätösvaltaan, siis ei kuulu EU:lle.
EUROPA-tiedostossa netissä lukee:
" EU on osana ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa luonut myös Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (ETPP). Siinä määritellään tehtävät, joihin EU:n sotilasjoukot voisivat osallistua. Näihin kuuluvat humanitaariset ja pelastustehtävät, rauhanturvaaminen, kriisinhallinta ja myös rauhaan palauttaminen." ( Miksi ei kirjoiteta ja myöskin )
Uutisointia: "
Valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta antaa turvallisuus- ja
puolustuspoliittisen selonteon".
Sanarykelmien eron luulisi kiinnostavan ainakin varuskuntapaikkakuntia, Mannerheimia ehkä kiinnostaisi jos eläisi.
Toimittaja: Ministeri Mäkinen, jos sota syttyisi, kenet presidentin tulisi nimittää Puolustusvoimien komentajaksi?
VastaaPoistaMinisteri Mäkinen: Ei tietenkään ketään.
Otsikko seuraavan päivän lehdessä: " Ministeri Mäkisen mielestä ketään ei tule nimittää puolustusvoimien ylipäälliköksi sodan syttyessä".
Ministeri oli tietoviisas ja tyhmä yhtä aikaa.
Olisiko parempi vastaus ollut esimerkiksi: " Ei ylipäälliköksi nimitetä vaan presidentti antaa pois eli luovuttaa omaa valtaansa enkä ota kantaa kenelle. Nyt kun perustuslakia ollaan uudistamassa
tämä tieto taitaa olla keskustelijoilla hukassa".
Muistaakseni jatkosodan aikana otettiin valokuva, jossa Ryti ja Mannerheim tutkivat karttaa. Molemmilla kuvassa olevilla henkilöillä oli presidentin valtaa, toisella ylipäällikkyys ja toisella mitä hänelle jäi jäljelle.
Perustuslakiuudistajille ajateltavaksi:
Mannerheimilla oli virkapuku yllään, koska hän oli ylipäällikkyyden lisäksi myös sotilas. Onko ylipäällikkyys siviili- vai sotilastehtävä? Lienee väärin asetettu kysymys. Onko yksijäseninen valtioelin, tämä Tasavallan Presidentti jaettu kahtia, mutta millaiset murtoluvut osoittavat vallan ja velvollisuuden määrää?
"Vaikka Adolfia on ihannoitu vallan paljon ja hän osallistui itsekin kunniansa kiillottamiseen, hänen komentopaikkansa oli Vuosalmella "oikein" sijoitettu, ja hän kiersi linjoja vain jätettyään varman miehen päivystämään."
VastaaPoistaJos haluatte lukea parhaan ruskeakielisen sotakirjan, niin Adolf ja Keinonen ovat saaneet pyhimysmäisen nuoleksinnan. Kaikki muut sotilaat tai upseerit eivät ole mitään, tuskin Marskikaan. Lukekaa ja nauttikaa:
Tunnettu sotilas : sotamuistoja kahden ritarin osastossa / Kalervo Savolainen
Palasiko Petäjäsaaren satakunnasta yksikään, esimerkiksi vankileirin kautta?
VastaaPoistaVielä Suomen lipun laskemisesta Viipurin linnan tornista... Eelis Mäkinen ei ollut yksin suorittamassa tehtävää. Kempin adjutantti, ltn Pauli Virtanen oli yhtä paljon vastuussa tornissa ja lähetti lipun pitkälle kotimatkalle (ensin polkupyörän tarakalla!)
VastaaPoista1909 või 1910 oli Mannerheim Saaremaal Kuressaares (Arensburg) mudaravilas, et põlve ravida. Ta põlv oli katki, Saksamaal õmmeldi see hõbeniidiga kinni.
VastaaPoista>>vanhasta punaisten pilkkalaulusta. Toinen säe on "kävelee kuin ankka". Kolmas säe on "ja rinta on kun romukaupan näyteikkuna".<<
VastaaPoistaVoisitko sinä Kemppinen ystävällisesti julkaista kokonaan tuon Mannerheimista tehdyn punaisten pilkkaviisun? Sinä osaat sen kuitenkin ja mistään sitä ei tunnu löytyvän.
Muistan taannoiset erään joulunaikaiset "sanoitussivustosi" jolloin kirjoitit ikivanhoja ralleja meidän ratoksemme. Kiitos niistä.
Täällähän ne ovat ja siellä oli muutama tosi yllätys mukana.
http://kemppinen.blogspot.com/2005/12/tekijnilkeys.html
http://kemppinen.blogspot.com/2005/12/lis-lauluja.html
Tätä laulua, tai paremminkin osia siitä, lauleskeli äitini joskus ja vasta Sinun mainioilta sivuilta sen löysin kokonaisena!
Lopuksi lyödään läskiksi. Tätä ryssä-laulua ei tunne juuri kukaan, vaikka nimimerkki "Lulu Rainio" esiintyy korsuohjelmistossa muuallakin yhdessä Erkki Tiesmaan, Terho Könösen ja muiden kanssa. Pilkkalaulut, joista "Silmien välliin ryssää" on mielestäni lievästi sairaalloinen, joutuivat päämajan epäsuosioon pian hyökkäysvaiheen päätyttyä 1941, mikä on katsottava sodanjohtomme kunniaksi. Vastustajan vähättely taitaa kuulua sotaan siinä kuin jalkapalloonkin, mutta sodassa vastustajan aliarvioiminen on vaarallista.
Laulun "Tiltu" oli sota-aikana kaikkien tuntema "Teuvan Tiltu", suomeksi neuvostopropagandalla Yleisradion lähetyksiin tunkeutuva henkilö, joka palasi sodan jälkeen Suomeen ja vietti täällä sitten elämänsä päivät. Merkillinen lisä laulun poliitikkojen ja sotilaiden henkilöluetteloon on "Napa-Papaniini", joka lienee Ivan Papanin (1894-1986), kuuluisa naparetkeilijä. Toisaalta - jo vuosisadan alun viisuissa esiintyi henkilöiden nimiä siksi että ne olivat huvittavia, kuten "Toko-poika" eli Tshushiman meritaistelun amiraali Togo.
Lulu Rainio: Kokous Petroskoissa
Petroskoissa kerran oli kokous
ja kokouksen aiheena oli rokotus.
Kun ryssät huomas' että linjat alkaa pettää,
pitäisi nyt keksiä yks' "vot harashoo".
Tiltu siellä keitteli vaan samovaariss' saikkaa.
Molotoffi soitti balalaikkaa.
Siellä myös oli Staliini, Timoshenko, Kalinin,
Napa-Papaniini sekä Putjonnyi.
Samovaari höyrys' ja balalaikka soi,
keksimästään aiheesta sakki ilakoi.
Aikansa kun huusivat, siinä sitten tuumivat
että tanssittaisiin välillä yks' "vot harashoo".
Tiltu sanoi: "Soita Molo Tonavan aallot
siinä saa tehdä niin viehkeät ne kaarrot".
Siihen yhtyi Staliini, j.n.e.
Kyllä siinä melua oli kerraksi.
Tiltukin jo Stalinia sanoi herraksi.
Hyvän "kikan" tepsivän luulivat he keksivän,
mutt' "plörinäksi" meni koko "vot harashoo".
Kun Voroshilov tuli, sanoi: "Tukitkaa jo suunne,
tuolta tulee Suomen pojat korjaa teidän luunne."
Tästä säikkyi Staliini, j.n.e.
"Plörinäksi" meni entinenkin mies
kun läskikastiketta koitti laittaa otsa hiess',
samoin kävi kuuluisan Molotoffin porukan
ett' "plörinäksi" meni koko "vot harashoo".
Tuli sitten Moskovasta "Musta-Maikki"
korjas' koko porukan, vei mennessänsä kaikki.
Sinne meni Staliini, j.n.e.
Mutta onhan heillä Aasiassa uusi kotimaa.
Sielläkin se kaali kasvaa sekä kukoistaa.
Mutt' nyt on aika tipalla kuin entisellä likalla,
ehdottaisin, lähtisitte "just harashoo".
Tuli sitten Moskovasta Musta Maikki
korjas' koko porukan vei mennessänsä kaikki.
Sinne meni Staliini j.n.e.
Nyt Uralissa heillä on uusi isänmaa
ja meidän puolst' saavatkin he siellä asustaa.
Elämä on onnekasta, Tiltullakin monta lasta
kaalimaalla huutamassa "vot harashoo".
Siell' ei heitä vaivaa enää kommunismi
eikä bolshevismi, mutta – reumatismi.
Siellä nyt on Staliini j.n.e.
siis mikä täs on se Musta Maikki ja kuinka pääsi valtaan
VastaaPoista