25. syyskuuta 2006

Tulin Oulusta

Luulin että Oulun lentokentällekin on avattu mormonien temppeli, mutta se olikin EU-maatalousporukan kokous. Tummia pukuja, valkoisia paitoja ja kravatteja oli kuin herättäjäjuhlilla.

Tiedän mistä puhun. Olin takavuosina saarnaamassa herättäjuhlilla. Se oli Jaska Eleniuksen päähänpistoja. Hän kertoi kokousteltan edessä tupakoidessani, miten isä-vanha oli aikoinaan vienyt hänet reellä Voltin asemalle, kun hän matkusti Helsinkiin lukemaan papiksi ja teologian tohtoriksi. Muun arvoesineen puutteessa isä oli työntänyt pojalle Leijona-merkkisen taskukellon ja elämänohjeen:"Katto siten Jaska, ettei huonot naiset Helsingissä varaasta sun kelloas."

Oulussa oli siis journalisteja, joille Kalevi Kivistö puhui sävyisästi, minä omituisesti ja Leif Salmen julmasti.

Paluumatkalla luetteloimme Salménin kanssa lukuisien yhteisten tuttavien luonteenheikkouksia. Sitä ennen olimme saaneet vastaansanomattoman näytön julkisen sanan vallasta. Leifillä oli lippu myöhempään koneeseen ja oli täyttä. Olimme pöydässä juomassa huonoa kahvia, kun lipputiskin poika tuli tuomaan Salménille lipun varhaisempaan koneeseen huomion osoituksena hyvien juttujen johdosta television "Jälkiviisaissa".

En raaskinut nälviä tositelevisiosta.

Aamupäivällä olin tavannut ystäväni Topin, joka sanoi, että Haukiputaalta on Oulun Kärpissä useita pelaajia siksi, että yli sadan tuhannen kiintokuution sahalaitokset olivat joukkuepelien todellisia hautomoita.

Panin ajatuksen mieleeni ja nyt tähän. Liiga- ja cup-ottelut olivat välittömästi rautateiden tuotetta kuten kaiketi koko urheiluviihde. Mutta Englanti, Hollanti, Belgia ja Ranska keksivät tämän käytön rautateille: pelaajia ja muita huligaaneja pääsi kuljettamaan lauantaisin potkimaan toisiaan.

Suomessa jalkapalloseurat olivat vielä hiljan rautatie- ja tehdaspaikkakunnilta, kun taas pesäpallo, tuo erikoislaatuinen laji, keskittyi mitä ihmeellisimmille paikkakunnille, kuten Vimpeliin. Tai olihan Vimpelissä aikoinaan suksitehdas.

Enenn sotia kaikkia oli ollut toisin. Suurseuroja olivat silloin Lahti, Hamina ja Kuusankoski.

Äskeistä ei pidä käsittää herjaamiseksi. Ei Seppo Heikinheimo ollut Suomen ainoa hupsu. Olen itsekin tykkimies - virallisesti, tänäkin päivänä, eli en siis edes korpraali - ja pesäpallo-otteluissa kiersimme siitä alkaen kun isä auton osti eli 1953 - Nurmo, Ilmajoki, Vimpeli, Alajärvi ja myös Ylihärmän Junkkarit oli mestaruussarjassa siihen aikaan. Isoisän piharakennuksessa asui joitakin vuosia Elmeri Meilahti, joka liittyi joskus pulloineen porukkaan. Elmeri oli ilmavoimien insinöörimajuri ja entinen lyöjäkuningas.

Oulun Lippo voitti mestaruuden 1971-1972. Se tuntui jotenkin epäasialliselta, mutta sitten nousivat kuvaan Kitee ja Sotkamo, jotka kuuluvat olevan kovastikin kuvassa mukana edelleen.

Yritän aina Oulussa ymmärtää kaupunkia mutta en koskaan ehdi. Pitäisi kävellä. Entinen kasarmini näyttäisi olevan olemassa, mutta en ihan saa selvää Pohjanmaan Tykistörykmentin alueesta, ja joku sanoi, ettei Hiukkavaarassakaan olisi enää mitään tai ketään.

Joka ainoa silloinen upseeri on eläkkeellä tai kuollut, puhumattakaan aliupseereista. Silloin vuonna 1963 mahtoi olla surullista olla kanta-aliupseeri, koska ne miehet olivat ampuneet korvansa puhki Ihantalassa, ja heillä oli esimiehinä kaksikinkymmentä vuotta nuorempia nuorisoluutnantteja.

Arvelen ryhtymäni käymään yhä useammin erilaisissa seminaareissa ja kissanristiäisissä, koska ne ovat minulle aikamatkoja. Vähän vieraampi kaupunki, joka ei kuitenkaan ole tuntematon, näkyy syvyyskuviona ajassa.

Sananvapaus tuli monipuolisesti valotetuksi. Salmén tuntui olevan sillä kannalla, että SanomaWSOY on sananvapauden vihollisista suurin. Itse arvelin, että elinkeinoelämän tehoviestintä ja suurisuuntainen tiedottaminen ovat poliittisen manipulaation ohella ongelmat.

5 kommenttia:

  1. Olenkin jo ehtinyt odotella, milloin Kemppinen kategorisoi blogiinsa niin sanotun älykköjen 7-päivää julkaisun, jossa kerrotaan juuri tällaisista tapaamisista (Salmen)- ehkä jopa muitten kuin Kemppisen läsnäollessa käydyistä keskusteluista lentokentän, rautatieaseman tai linja-autoterminaalin ravintolassa.

    Ne nimittäin ovat useinkin todella mieleenjääviä siitä syystä, että vaikka aikaa on vähän, keskustelu ei ole kenenkään kontrolloimaa, toisin kuin julkisissa esiintymisissä.

    Toisaalta yksityisissä illanistujaisissa saatetaan pohtia asioita määrättömiin ilman, että kukaan joutuisi lausumaan "perimmäistä" kantaansa.

    Tämän vuoksi niin sanotut asemaravintolakeskustelut (lähtöä odtellessa) ovat mitä kiinnostavimpia ja mieleenjäävimpiä...

    VastaaPoista
  2. Oulu on minulle kauhun paikka.

    Juuri 16 täytettyäni menin Sonkajärveltä linjakkaalla Kempeleelle pyrkimään maatalouskonekorjaajakouluun.

    Testi kesti parisen päivää. Yötä varten oli koululla asuntola. Illalla läksin Ouluun. Paluubussia odotellessani uskaltauduin baariin. Sieltä ajettiin tammikuun pakkasiin kadulle koska minulla ei ollut rahaa ostaa mitään.

    Mutta kertoisiko joku olenko täysin väärässä olettaessani, että herättäjäjuhlille kokoontuvat sukuaan tapaamaan ne jotka eivät vuoden muina päivinä ole sukulaistensa kanssa missään tekemisessä?

    Kokoonnutaan "isän" silmien alle vertailemaan maallista menestystä "vertaisten" menestykseen?

    Ollaankin siis kateuden, ihmisluonteen kielteisen piirteen, karnevaaleilla?

    Suomi on tosiaan pitkä maa. Mitä pohjoisemmaksi mennään sitä erikoisemmaksi kansan herraviha käy.

    Lappilaisten arkisessa diskurssissa sotketaan etelän herrat suohon mutta edessä päin ollaan niin, niin nöyriä poikia.

    Toki pohjoisen ihmisten tarve ottaa puheen tasolla hyvitystä vuosisataiselle sorrolle on ymmärrettävää?

    VastaaPoista
  3. Tornionjokilaakson hienoista vaaramaisemista poislähteneenä Oulun tasainen lakeuden ankeus ahdistaa välissä.

    Oulujoen suisto on hienoa aluetta. Kun menette kesällä Ouluun, niin menkäähän Ainolan puiston kahville. Siinäpäs on Oulua parhaimmillaan.

    Piispa M. Heikka on muuten kotoisin kotijärvemme pohjoispuolelta. Siinä on muuten älykäs ja lukenut sananmies. Piispan SK:n kolumnit pitää aina lukea perin pohjaan ja tarkasti.

    Samanlaisia viisaita hengen miehiä täältä Oulusta ei meinaa löytyä millään.

    Oulun ja etenkin sen lähikuntien hengen miehet tuntevat Raamatusta vain yhden lauseen, josta he ovat rakentaneet itselleen elämän tarkoituksen. "Lisääntykää ja täyttäkää maa." Eeva Kilpi, nokkelana naisena lisäsi tuohon eräässä runossa, että "se on täytetty."

    Siis elämän peruskiveksi valitaan 3500 vuotta sitten vaikuttaneen paimentoilaiskansan "viisaus" ? (Siihen aikaan lapsikuolleisuus taisi olla lähellä sataa prosenttia. Nykyään se on kait pari promillea. Joten voisi sanoa, että usko on ottanut järjestä selkeän selkävoiton.)

    No, meinaa mennä saarnaamisen puolelle, joten todettakoon että Oulun ympäristössä asuu kuitenkin lakia kunnioittavia ja yritteliäitä ihmisiä. Tulkoon jokainen autuaaksi omalla uskollaan.

    VastaaPoista
  4. Ad Catulux:

    Asuu siellä kai Oulujoen rantatöyräällä vieläkin ystäväni Tuomo Mannermaa, joka on yksi Suomen kirkon viisaimmista papeista, ja niin oululainen kuin lähtee.

    Tuomo oli professorina niin kauan kuin terveys kesti, ja mukana valmistelemassa yhtä vuosisadan vähiten tunnettua saavutusta - luterilaisen ja roomalaiskatolisen kirkon alttariyhteyttä eli Heidelbetrgin konkordanssia, joka sitten lopetti vanhat vihat ja kirkonkiroukset, puolin ja toisin.

    VastaaPoista
  5. Ad Rauno Rasanen:

    Olen ollut niin päätoimimisesta poissa porukoista etten muistanut tuotakaan. Totta on ja oikeassa olet.

    Mielestäni Wuolijoki, Meri ja Brecht ovat kirjoittaneet painokkaita kohtauksia asemaravintolaan.

    VastaaPoista