Tulin Oulusta

Luulin että Oulun lentokentällekin on avattu mormonien temppeli, mutta se olikin EU-maatalousporukan kokous. Tummia pukuja, valkoisia paitoja ja kravatteja oli kuin herättäjäjuhlilla.

Tiedän mistä puhun. Olin takavuosina saarnaamassa herättäjuhlilla. Se oli Jaska Eleniuksen päähänpistoja. Hän kertoi kokousteltan edessä tupakoidessani, miten isä-vanha oli aikoinaan vienyt hänet reellä Voltin asemalle, kun hän matkusti Helsinkiin lukemaan papiksi ja teologian tohtoriksi. Muun arvoesineen puutteessa isä oli työntänyt pojalle Leijona-merkkisen taskukellon ja elämänohjeen:"Katto siten Jaska, ettei huonot naiset Helsingissä varaasta sun kelloas."

Oulussa oli siis journalisteja, joille Kalevi Kivistö puhui sävyisästi, minä omituisesti ja Leif Salmen julmasti.

Paluumatkalla luetteloimme Salménin kanssa lukuisien yhteisten tuttavien luonteenheikkouksia. Sitä ennen olimme saaneet vastaansanomattoman näytön julkisen sanan vallasta. Leifillä oli lippu myöhempään koneeseen ja oli täyttä. Olimme pöydässä juomassa huonoa kahvia, kun lipputiskin poika tuli tuomaan Salménille lipun varhaisempaan koneeseen huomion osoituksena hyvien juttujen johdosta television "Jälkiviisaissa".

En raaskinut nälviä tositelevisiosta.

Aamupäivällä olin tavannut ystäväni Topin, joka sanoi, että Haukiputaalta on Oulun Kärpissä useita pelaajia siksi, että yli sadan tuhannen kiintokuution sahalaitokset olivat joukkuepelien todellisia hautomoita.

Panin ajatuksen mieleeni ja nyt tähän. Liiga- ja cup-ottelut olivat välittömästi rautateiden tuotetta kuten kaiketi koko urheiluviihde. Mutta Englanti, Hollanti, Belgia ja Ranska keksivät tämän käytön rautateille: pelaajia ja muita huligaaneja pääsi kuljettamaan lauantaisin potkimaan toisiaan.

Suomessa jalkapalloseurat olivat vielä hiljan rautatie- ja tehdaspaikkakunnilta, kun taas pesäpallo, tuo erikoislaatuinen laji, keskittyi mitä ihmeellisimmille paikkakunnille, kuten Vimpeliin. Tai olihan Vimpelissä aikoinaan suksitehdas.

Enenn sotia kaikkia oli ollut toisin. Suurseuroja olivat silloin Lahti, Hamina ja Kuusankoski.

Äskeistä ei pidä käsittää herjaamiseksi. Ei Seppo Heikinheimo ollut Suomen ainoa hupsu. Olen itsekin tykkimies - virallisesti, tänäkin päivänä, eli en siis edes korpraali - ja pesäpallo-otteluissa kiersimme siitä alkaen kun isä auton osti eli 1953 - Nurmo, Ilmajoki, Vimpeli, Alajärvi ja myös Ylihärmän Junkkarit oli mestaruussarjassa siihen aikaan. Isoisän piharakennuksessa asui joitakin vuosia Elmeri Meilahti, joka liittyi joskus pulloineen porukkaan. Elmeri oli ilmavoimien insinöörimajuri ja entinen lyöjäkuningas.

Oulun Lippo voitti mestaruuden 1971-1972. Se tuntui jotenkin epäasialliselta, mutta sitten nousivat kuvaan Kitee ja Sotkamo, jotka kuuluvat olevan kovastikin kuvassa mukana edelleen.

Yritän aina Oulussa ymmärtää kaupunkia mutta en koskaan ehdi. Pitäisi kävellä. Entinen kasarmini näyttäisi olevan olemassa, mutta en ihan saa selvää Pohjanmaan Tykistörykmentin alueesta, ja joku sanoi, ettei Hiukkavaarassakaan olisi enää mitään tai ketään.

Joka ainoa silloinen upseeri on eläkkeellä tai kuollut, puhumattakaan aliupseereista. Silloin vuonna 1963 mahtoi olla surullista olla kanta-aliupseeri, koska ne miehet olivat ampuneet korvansa puhki Ihantalassa, ja heillä oli esimiehinä kaksikinkymmentä vuotta nuorempia nuorisoluutnantteja.

Arvelen ryhtymäni käymään yhä useammin erilaisissa seminaareissa ja kissanristiäisissä, koska ne ovat minulle aikamatkoja. Vähän vieraampi kaupunki, joka ei kuitenkaan ole tuntematon, näkyy syvyyskuviona ajassa.

Sananvapaus tuli monipuolisesti valotetuksi. Salmén tuntui olevan sillä kannalla, että SanomaWSOY on sananvapauden vihollisista suurin. Itse arvelin, että elinkeinoelämän tehoviestintä ja suurisuuntainen tiedottaminen ovat poliittisen manipulaation ohella ongelmat.