Vammaisjärjestön edustaja vaati Koiso-Kanttila -nimiseltä henkilöltä anteeksipyyntöä television eilisiltaisessa ajankohtaisohjelmassa. Oli syyllistytty syrjintään.Asian tausta on Hallitusammattilaiset ry:n Board News -lehti, joka kysyi naiskiintiöistä 11 hallitusnaiselta. Vastaukset olivat tyrmääviä: yksikään nainen ei kannattanut lailla säädettäviä naiskiintiöitä. Näin kertoo Helsingin Sanomat.
"Ruotsalais-suomalaisen kulttuurirahaston johtaja Gunvor Kronman sanoo, että yleensä naista ehdottaa mies. Tieliikelaitoksen hallituksen jäsen Johanna Haavisto toteaa, että "naisten roolia ei mitenkään erikseen pidä edistää". Miesten suusta sama asia kuullaan lehdessä jyrkemmin: "Seuraavaksi kai vaaditaan maahanmuuttajille ja vammaisille 10 prosenttia hallituspaikoista", ärähtää hallitusammattilainen Kimmo Koiso-Kanttila.
Käsitykseni mukaan Koiso-Kanttila -nimisen henkilön kannanotto on hyvin muotoiltu, järkevä ja eettisesti moitteeton.
Askian nostaminen ajankohtaisohjelmaan ja vamaisjärjestön edustajan harhauttaminen kannanottoon näyttää perustuvan ajatusvirheeseen.
Ainakin yksi ministeri näyttää olevan kallellaan siihen suuntaan, että tätä tavoitetta olisi vauhditettava lailla. Ainakin Ilta-Lehden kolumnisti Kalle Isokallio epäili eilen, olisiko sellainen laki perustuslain mukaan mahdollinen. Epäily on paikallaan. Osakeyhtiöt ovat yksityisokeudellisen lainsäädännön kohteita. Päätösvaltaa hallituksen jäsenistä käyttävät osakkaat. Aikoinaan oli rajoituksia ulkomaalaisten osakkeenomistukselle. Vielä nykyisinkin on rajoituksia ulkomaalaisen nimittämiselle ministeriksi tai eräisiin korkeisiin virkoihin.
En ole varma, voiko lainsäätäjä sekaantua osakkeenomistajien oikeuksiin. Se on mahdollista, että yhdistysten asioihin sekaannutaan lailla siten, ettei esimerkiksi puheenjohtajana voi toimia esimerkiksi konkurssitilassa oleva henkilö. Sekin saattaa olla mahdollista, että nuorisotyöhön kweskittyvän järjestön hallintoelimiin ei saisi nimittää ihmistä, joka on tuomittu rangaistukseen lapsen seksuaalisesta hyväksikäyttämisestä lakitekstissä mainituin tavoin, esimerkiksi viiden tai kymmenen viimeksi kuluneen vuoden aikana.
Mutta edes naisten määrääminen osakeyhtiöiden hallituksiin ei tosiaankaan taida onnistua ainakaan tavallisella lailla. Ehkä se ei onnistuisi edes perustuslain säätämisjärjestyksessä.
Sitä vastoin vastaus kuviteltuun esimerkkiin on selvä: sellainen osakeyhtiön yhtiöjärjestys voidaan ajaa oikeudessa kumoon, jonka mukaan hallituksen jäseneksi ei voida valita esimerkiksi islamin uskoista tai vammaista. Se olisi syrjintää.
Rikoslaki, 11 luku 9 § (21.4.1995/578) Syrjintä:
"Joka elinkeinotoiminnassa, ammatin harjoittamisessa, yleisönpalvelussa, virkatoiminnassa tai muussa julkisessa tehtävässä taikka julkista tilaisuutta tai yleistä kokousta järjestettäessä ilman hyväksyttävää syytä
1) ei palvele jotakuta yleisesti noudatettavilla ehdoilla,
2) kieltäytyy päästämästä jotakuta tilaisuuteen tai kokoukseen tai poistaa hänet sieltä taikka
3) asettaa jonkun ilmeisen eriarvoiseen tai muita olennaisesti huonompaan asemaan
rodun, kansallisen tai etnisen alkuperän, ihonvärin, kielen, sukupuolen, iän, perhesuhteiden, sukupuolisen suuntautumisen tai terveydentilan taikka uskonnon, yhteiskunnallisen mielipiteen, poliittisen tai ammatillisen toiminnan tai muun näihin rinnastettavan seikan perusteella, on tuomittava, jollei teko ole rangaistava työsyrjintänä, syrjinnästä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi."
Lainkohdassa mainitaan terveydentila ja se tarkoittaa juuri sitä todellisuudessakin toteutunutta tilanteita, että esimerkiksi keskushermostovammasta kärsivää ei päästetä ravintolaan.
Amerikkalaiset ja siellä etenkin yliopistot käyttivät kymmenen vuotta hyvää tutkimusaikaa kehittääkseen sisäänottoa koskevia sääntöjä, jotka estäisivät syrjinnän ja joissa olisi mukana myös affirmative action.
Nuo sanat tarkoittavat sellaisiin toimiin ryhtymistä, joilla estetään syrjintä ja oikaistaan aikaisemmin harjoitetun syrjinnön seurauksia.
Se ei riitä, että syrjinnästä pidättäydytään. Lisäksi on tehtävä jotain eli ryhdyttävä toimiin.
Kuten tunnettua, affirmative action on rotuasioissa käänteisrasismia. Tasapainon saavuttamiseksi on nimitettävä tai valittava erikoisen suuri määrä värillisiä tai vaikkapa Suomessa ruotsinkielisiä. Ja viimeistään silloin on kuljettu ympyrä ja ollaan palattu tasa-arvon ongelmiin. Onko valittava esimerkiksi Teknillisen korkeakoulun teknisen fysiikan osastolle opiskelija, jonka paperit ovat huonot ja valintakoe heikko, kun hän kuuluu johonkin aliedustettuun vähemmistöön - esimerkiksi vammaisiin.
Itse päättelen, että tämä tie ei johda tuloksiin. Tämä on mielipide eikä tosiasia.
Tulkitsen että päivän esimerkkitapauksemme ei ole syrjintää ja että Koiso-Kanttilan mielipide on OK ja oikeastaan hänelle kunniaksi. Ihmisen valikoitumista vaativiin tehtäviin ei saa estää terveydentilaan liittyvä seikka, mutta kyllä terveydentila - näkövammaista ei pidä valita tehtävään, joka edellyttää monitorien seuraamista komentosillalla, rautatieasemalla tai lennonjohdossa. Liikuntavammaisuus ei näyttäisi vaikuttavan näiden työtehtävien hoitamiseen, joten sitä ei saa käyttää hylkäämisperusteena.
Esimerkki on siis mielestäni oikea. Vaatimus esimerkiksi 10 prosentin varaamisesta hallituspaikoista vähemmistöille ei ole oikeudellisesti toteuttavissa. Se on hyvä esimerkki siitä, miten asioissa ei pidä edetä.
Itse sanoudun irti affirmative action -ohjelmista. Toisaalta pidän rikoslain syrjintäkieltoja oikeina, oikeudenmukaisina ja kannatettavina.
Minkä voi ymmärtää väärin, se ymmärretään väärin.
Kirjoituksessani on puhe ajatusvirheestä eikä vammaisista. Kansakoulusta erinäisiin akateemisiintutkintoihin olen nauttinut monien vammaisten opetusta - sotainvalidien, polion runtelemien ja niin edelleen.
Mutta tähän pieneen asiaan tartuin, koska se jotenkin kuulostaa paavilta ja islamilta.
JK ja vakiokommentoijat höyläävät halutessaan millin päreiksi sekä kiintiöajattelun että Koiso-Kanttilan tokaisun. Ei ole kummoinen haaste. Suhteellisesta "vähemmistöstä" siirrytään ns. "enemmistöön" esimerkiksi tutkintojen, omaisuuden karttumisen ja verkostojen avulla. Enemmistöön (ja valtaa pitävään vähemmistöön!) pääsyn jälkeen on luonnollista vastustaa kiintiöitä ja tämä on rationaalista, sillä juuri yksilöiden (riippumatta viiteryhmästä) mahdollisuuksia edetä urallaan ei pitäisi rajoittaa sijoittamalla heidät pysyvästi johonkin hämärään viitekehykseen kuten "ulkomaalaiset" tai "pesäpallonpelaajat". JK kirjoittaa, että "vaatimus esimerkiksi 10 prosentin varaamisesta hallituspaikoista vähemmistöille ei ole oikeudellisesti toteuttavissa." Ja miten se "vähemmistö" sitten edes määritellään? Miten Koiso-Kanttila määrittelee "maahanmuuttajat" ja "vammaiset". Kielitestillä? Suomessa asutuilla vuosilla? Avioliiitolla? Sadan metrin ennätyksellä? Poliitikot toteuttavat tässäkin asiassa kaksoislogiikkaa: esimerkiksi jokin virka voidaan varata tietyn puolueen jäsenelle edes tietämättä ken tulee valituksi samalla kun kiintiöajattelua vastustetaan voimallisesti.
VastaaPoistaKemppinen kirjoitti: "En ole varma, voiko lainsäätäjä sekaantua osakkeenomistajien oikeuksiin. Se on mahdollista, että yhdistysten asioihin sekaannutaan lailla siten, ettei esimerkiksi puheenjohtajana voi toimia esimerkiksi konkurssitilassa oleva henkilö"
VastaaPoistaVäärinkäsitysten välttämiseksi todettakoon, että osakkeenomistajien oikeuksia on rajoitettu jo edellisellä ja nyt tällä uudella osakeyhtiölailla oikeuskanslerin tai perustuslakivaliokunnan puuttumatta seuraavasti:
Osakeyhtiön toimitusjohtajaksi, hallituksen jäseneksi (ja niin muodoin myöskään puheenjohtajaksi), hallintoneuvoston jäseneksi (puheenjohtajaksi) ei voida valita oikeushenkilöä;
alaikäistä; sitä, jolle on määrätty edunvalvoja tai jonka toimintakelpoisuutta on rajoitettu;
konkurssissa olevaa eikö
liiketoimintakiellossa olevaa. Toimitusjohtalla ja vähintään yhdellä hallituksen ja hallintoneuvoston varsinaisista jäsenistä ja yhdellä hallituksen ja hallintoneuvoston varajäsenellä on oltava asuinpaikka Euroopan talousalueella, ellei hallintoviranomainen (PRH) myönnä poikkeuslupaa.
En tunne tarkemmin Kemppisen esinnostamaa ongelmakenttää, vaikka olisin kiinnostunut; aika kuluu osakeyhtiöiden käytännön asioissa, olisi toki rätväkkää vetäistä PRH:n käsittelijää tiukan paikan tullen perusoikeuksilla vatsaan (anteeksi typo).
Ad Dr. Blind:
VastaaPoistaAivan - oikeuskelpoisuuteen ja ennen kansalaisuuteen, nyt Suomessa tai EU:ssa asumiseen liittyvät rajoitukset ovat perinteisiä. Ja viittasin virkoihin liittyviin rajoituksiin. Tullilaboratorion johtajaksi ei kai enää voi nimittää juristia (aikoinaan se oli vaatimus) ja kirkkolaissa (en muita varmasti nykyistä) oli maininta, jonka mukaan papinvirkaa ei voinut nimittää henkilöö, jolla oli tietynlainen vakava ruumiin vika, joka ei käytännössä tarkoittanut yksikätisyyttä mutta taisi tarkoitaa mielenvikaisuutta.
Vanhimman poikani kastoi muinoin sotainvalidi-pappi, joka suoriutui ihailtavasti toimituksesta yhdellä kädellä.
Teemani oli siis syrjintä - affirmative action, ja todistelen että moniin tehtäviin ja toimiin liittyy lainsäädännössä rajoituksia, jotka olisivat syrjimistä tuolla kaupungilla.
Taannoin eräs ihaileva henkilö hommasi portsarille sakot, kun tämä kieltäytyi päästämästä häntä ja hänen sokeainkoiraansa ravintolaan vedoten typerästi siihen, että terveydenhoitolautakunnan mukaan ravintolaan ei saa tuoda koiraa...
Ahhah! Anna mun nauraa...
VastaaPoista