Sananvapaus

In the old flag-burning case (Texas v. Johnson) the U.S. Supreme Court wrote that actually trhe flag is just a piece of cloth.

If it stands as a symbol of something, then that something is freedom. This freedom means bad and insulting behavior, like burning flags.

The case was dismissed.

* * *

Suomessa lippua ei saa polttaa mielenosoituksessa eikä vaakunaa tervata. Meidän on vähän amerikkalaisia vaikeampi käsittää tekoja sananvapaudeksi. Anarkismin perinteemme on heikko. Teon kaunopuheisuus menee täällä äkkiä hukkaan .

"...täällä Pohjantähden alla mies vain joutuu putkaan..."

Menen tästä Ouluun puhumaan sananvapaudesta. Olen kiertelevä ajatusten kauppamies.

Mills ja ne muut kehittivät neljä perustelua sananvapaudelle, ja poliittinen perustelu on selkein. Pysyvät herrat paremmin kurissa, kun eivät koskaan tiedä, minkä puun takaa paukahtaa.

Demokratia on jossain märin puhevaltaa. Perinteisesti puhuminen on osoitettu tehtäväksi kirjailijoille, jotka ovat vaarattomia, ja journalisteille, jotka ovat poliitikkojen palveluksessa.

Etenkin Yhdysvalloissa, jossa sananvapaus on hyvin keskeinen oikeudellinen perinne, sen rajoja piirreltiin jo ennen tämän vuosikymmenen verkostunutta sotaa. Suurta suosiota saavutti ajatusta puheesta ja kirjoituksesta ajatusten markkinoina.

Kun keinotekoiset esteet poistetaan, ajatukset kilpailevat, ja parhaat voittavat.

Tässä ajatuksessa on tietenkin yksi vika. Hyvillä ajatuksilla ei ole kysyntää.

Yksi mahdollinen selitys on tämä. Tätä nykyä myös meillä ihmiset vastustavat intohimoisesti kirjoja ja vaikeita puheita ja vaativat sijaan viihdettä, urheilua ja turhamaisuutta sopivasti hivelevää kirjallisuutta, nimittäin sellaista hienoa.

Arvelin aikaisemmin, että tämä johtuisi kustantajien kataluudesta. Kirjankustantajat keskittyisivät hömppäkirjallisuuteen edistääkseen kassavirtaansa ja varaston kiertonopeutta ja lehdet puolestaan lööppijournalismiin kootakseen nopeita voittoja irtonumeroiden ostajilta ja mainostajilta.

Tällaisesta on paljon merkkejä. Ehkä tämä ei kuitenkaan ole ilmiön ydin. Eräs tuttava ehdotti, että jospa DDR-pohjainen peruskoulu opetti nuoren polkemaan kirjaa kuin sika, vaikka henes on vain wähän wica. Koulukirjoista tuli kertakäyttötuotteita, joissa opetettiin kertakäyttötotuuksia.

Sananvapaus ei eurooppalaisittain tarkoita vittuilun vapautta. Se tarkoittaa vain, että rangaistus tulee sitten perässä niin kuin sakkolappu putkasta päästyä. Kunnian loukkaaminen, yksityisyyden loukkaaminen, salaisuuksien paljastaminen ja nykyisin valitettavasti myös tekijänoikeuden loukkaaminen eräissä tilanteissa rajoittavat etenkin julkaisuvapautta. Kuuluisat esierkit vihapuheesta ovat nähdäkseni päteviä. Yllyttäminen kansanryhmää vastaan on rangaistava teko ja samoin esimerkiksi kansanmurhan ylistäminen.

Vapautta, sanoi Lutherus, on kahdenlaista - vapautta jostakin ja vapautta johonkin.

Vapaus ennakkosensuurista ei riitä. Vapaus sanomiseen edellyttäisi sanomisen mahdollisuuksien määrätietoista kehittämistä. Sellaista ei juuri tapahdu. Julkaisukynnys on korkea ja ns. kansalaismielipide saa pysyä yleisön osastossa, kuten ennenkin.

Silti on merkkejä muusta. Yksi on tämä Internet, jossa irkut ja chatit alkoivat varhain ja nyt mennään blogeissa. Väittäisin olevani selvillä siitä, minkä verran näillä kirjoituksilla on yleisempää merkitystä. Silti väittäisin, että muutos on perusteita järkyttävä.

Ehkä vapautta eli helppoutta tärkeämpi on nopeus. Ennen maailmassa sanomalehti kykeni reagoimaan päivässä. Nyt netin kautta voi reagoida tunnissa tai alle.

Vielä tärkeämpää on, että toistaiseksi eräät Internetin platformit, kuten blogit, ovat Open Source -pohjaisia eli ilmaisia.

Varsinaisilla mielipidemarkkinoilla toimivat puoluepolitiikka ja valtava mainonta- ja markkinointikoneisto, joka on viime vuosina lyönyt lopullisesti läpi brändi-ajattelun.

Ulokemarkkinoilla (niche) mielipiteet ja ideat ja jopa ohjeet ja neuvot saattavat löytää toisensa. Voi käydä niinkin, että hyvät oivallukset leviävät ja heikompi juputus jää omaan arvoonsa.

Sananvapaus sinänsä on vain sana, vapaa sana. Sen pohjalle, perusoikeuksien rakennelman varaan, voi kehittää keskustelua.

Keskustelu on luultavasti tärkeää. Luultavasti se on ihmisen historian olennainen osa - kaikkea ei tarvitse keksiä itse, vaan voi kysyä toisilta. Maanviljely, kauppa, teollisuus ja kulttuuri välittyvät jäljittelyn pohjalla. Jäljittely tarkoittaa ideoiden omaksumista.

Jolloin vapaa sana (ja kuva) on oleellinen asia. Ei leivän veroinen mutta melkein.

Menen Ouluun. Olen ajatusten katekeetta. Ainakin tänään.