Suomen syyllisyys

Erkki Tuomioja, Tarja Halonen ja muut.

Professori Aira Kemiläinen kirjoittaa uudessa "Tieteessä tapahtuu" -lehdessä aiheesta, jonka tärkeyttä ei heti huomaa.

Ottakaa tämä asia listoillenne EU-puheenjohtajuuden aikana. Palauttakaa Suomen maine.

Kemiläisen juttu on "Toinen maailmansotan ja Suomen maine 'lännen' arvioimana"
Teksti
http://www.tieteessatapahtuu.fi/0506/Kemilainen0506.pdf

Nationalismia tutkinut Kemiläinen käy läpi käsitykseni mukaan keskeisimmät historian yleisesitykset ja toista maailmansotaa koskevat erikoistutkimukset, ja sen hän osaa.

Kun meillä on keskusteltu Karjalan palauttamisesta ja "sotasyyllisten" tuomion purkamiesta ja poistamisesta, huono maineemme Euroopassa on ennallaan. Olimme Hitlerin liittolaisia ja, Kemiläinen sanoo, suomalaisia rangaistiin maaliskuussa 1940 aluemenetyksillä erehdyksistä ja synneistä, jotka teimme 1941.

Kollega on oikeassa. Se on nurinkurinen ajatus, että jokin asia olisi rangaistus teosta, jota ei ole vielä tehty eikä suunniteltu. Sellaista ei löydy edes huonoimmasta teologiasta.

Olemme jonkin verran vastuussa asiasta ajopuuteorioinemme. Tärkeä syy on kuitenkin suurvaltojen piittaamattomuus. Talvisota oli nykyisinkin yliopistoissa käytettyjen oppikirjojen mukaan "vähäpätöinen" selkkaus, joka aiheutti "pieniä" menetyksiä. Stalinin henkilöön ja toimintaan voidaan kukaties kohdistaa moitteita, mutta Hitler oli pahempi. Maa joka vastusti Hitlerin avulla Stalinia kuului ja kuuluu edelleen pahan akseliin.

Näissä arvioissa itsepintaisimpia ovat britit. Amerikkalaisten ennakkoluuloisuus johtuu sekin osittain tästä.

Viimeistään Koiviston satamalaitteiden valmistuttua ja ottaen huomioon Laatokan altaan olemassa olevan ja potentiaalisen metsäteollisuuden keskustelu Karjalan "palauttamisesta" ei voi arkijärjenkään mukaan johtaa mihinkään. Vaikka Venäjä vaipuisi sekasortoon, josta tunnetut ja tuntemattomat jumalat meitä varjelkoon, aluevaatimukset olisivat siinäkin tilanteessa hengenvaarallisia. Edes Isänmaallinen kansanliike ja Akateeminen Karjala-Seura eivät sanoneet selvästi, mitä leningradilaisille tehtäisiin, kun kaupunki olisi vallattu ja "laskettu veden alle". Ammuttaisiin? Lähetettäisiin "Uraliin"? Siis stalinistisia haaveita.

Pietari on ja pysyy, etäällä ja yksin.

Sotasyyllisyystuomion voi purkaa tai jättää purkamatta. Olen vastustanut ajatusta. Kummalliseen mutta lakiin perustuneeseen tuomioon kajoaminen jälkikäteen olisi samanlainen perusoikeuksien ja laillisuusperiaatteen loukkaus kuin tuon lain säätäminen. Tuomioiden julistaminen vääriksi ja epäoikeudenmukaisiksi on poliittisen johdon asia. Se on tietoisesti jätetty "historiantutkimuksen varaan", ja viime vuonna asiasta pidettiin Säätytalossa keskustelu. "Historiantutkimus" on ollut merkillisen haluton. On vain toisteltu, ettei tuomioiden esittäminen kuulu tutkijoille. Oikeushistoriassa vuosi 1918 on ollut suositumpi kohde kuin vuodet 1944-1948. Muutamia kymmeniä sodan ajan uhreja, kuten teloitettuja ja pientä juutalaisjoukkoa on tutkittu paljonkin, mutta Miehikkälän miehistä ja monista asiattomin perustein syrjityistä en vähän tutkimusta.

Kun nyt EU istuu Helsingissä, valistunein osa vieraista näkee Suomen Hitlerin satelliittina ja Neuvostoliiton myöhempänä satelliittina, joka jollain kepulikonstilla on päässyt kunnon valtioiden seuraan 1990-luvulla. Olemme kunniattomia verrattuna esimerkiksi Tanskaan ja Hollantiin, jotka ovat periaatteessa antautuneet ensimmäiselle vastaantulijalle.

Tämä johtuu osittain siitä, että meillä on vallassa ja äänessä stalinistisukupolvi, kuten Tuomioja, Halonen ja esimerkiksi minä. Emme olleet stalinisteja emmekä kommunisteja emmekä kansandemokraatteja, mutta olemme Kekkosen ajan kasvatteja. Emme ole pitäneet kansallista maineenpalautusta kiireellisenä tehtävänä.

Entä jos nyt muutettaisiin linjaa?

Ei kannata vähätellä itseään. Vähättelyn voi jättää huoleti toisten tehtäväksi. Sitä ei laiminlyödä.

Keino ja kehotus:

kollega Kemiläinen ja 'Tieteessä tapahtuu' - katsokaapa maailman ylivoimaisesta tärkeimmästä historiallisesta tietolähteestä, jonka osoite on www.wikipedia.org hakusanat Winter War ja Finland - Second World War.

Wikipediassa tiedot, liittolaissuhteet ja sotatapahtumat on esitetty osapuilleen oikein, toisin kuin ulkomaisissa yliopistojen kurssikirjoissa. Siellä myös sanotaan, että Englanti ja Yhdysvallat olivat kaikin keinoin hyvää pataa Stalinin kanssa meidän jatkosotamme aikana ja Stalinin muodostaessa Itä-Eurooppaan satelliittivaltioiden vyöhykettä, johon Suomi ei kuulunut.

Itse asiassa Tarja Halonen on esittänyt tämän "erillissota-teesin" julkisesti, ja Venäjä on heti suuttunut. Kiitos tästäkin vähästä.

Historiantutkija-kollegoja aion itse historiasta väitelleenä ärsyttää ryhtymällä kahta tiukemmin penäämään, miksi Suomi hyökkäsi Syvärille ja Poventsaan. Haluan myös toistella sitä, että jopa Wikipedia on väärässä - Neuvostoliiton armeija oli jostain selittämättömästä syystä puolustusryhmityksessä kesäkuussa 1941. Tietysti tarkoitus oli valloittaa Suomi sopivalla hetkellä ja tietysti Hitlerin hyökkäys yllätti Stalinin housut kintussa. Silti sata ja viisisataa sotamuistelmaa ja koko sotahistoria todistavat, että suomalaisten hyökkäys ennen kaikkea Kiteeltä Ruskealan ja Sortavalan suuntaan tuli kovin raskaaksi, koska puna-armeijalla oli kenttälinnoitetut ja jopa osittain kantalinnoitetut asemat valmiina ja pesäkkeissä putket ja piiput osoittivat länteen. Sotaliikkeitä tai joukkojen kuljetuksia Suomen suuntaan ei ole rekisteröity, ottamatta lukuun selittämättömiä siviilikohteiden pommituksia juhannuksena 1941 ja sitä edeltäneenä päivänä.

Hyvät poliittiset päättäjät: pelastakaa Suomen maine ja oikaiskaa väärinkäsitykset ja virheet ja kiireesti ne suurvaltanäkökohtien värittämät painotukset, joita esiintyy arvostetuimmissakin lähteissä (Gilbert, Hobsbawm).

* * *
SUMMARY
The blogger reads an article on Second World-War and the reputation of Finland, where omissions and patently false facts in standard historic literature, mostly in the English language, are enumerated.

The Finnish Winter Wat 1939-1940 is mostly forgotten or regarded as a just punishment for Finns' later (1941) co-belligerent satus with Hitler. Nobody ever mentions that Finnland was not occupied by Germany, that the German troops in northern Finland were no good although they were commanded by the Finns (marhshall Mannerheim) and that the Finnish army finally expelled Germans from Finland with great costs and damages inflicted by the Germans.

Helsinki was and still is the capitol that was never occupied 1939-1944. Finland was not a German satellite. Finland was not a Russian satellite 1945-1956, even if American authors claim this. Possibly Finland could not have resisted Soviet Union during those years, but we were fully committed to invent Chechenia already during the 40ies. We already had the necessary experience.

Thinking our cordial relationships with Soviet Union 1956-1991 that is mostly true. Then again my father's family (Kivennapa, Carelia) had already during the Imperial Russian regime and tghe constitutional Grand-Duchy of Finland specialised in cheating the russkies in business and trade. I have known personally some industrial capatains, who still were very proficient in this art on late 1980ies. It might be best not to speak of Russia and this day.