Salakatselu

Ehkä tämä on niin tärkeä asia, että siitä on kirjoitettava heti uudestaan.

Salakatselu ja siis valokuvaaminen on kiellettyä kotirauhan alueella ja alueelle, jos se on oikeudetonta ja siihen käytetään teknistä laitetta. Kysymys ei siis ole oikeastaan salaa katselusta.

"Oikeudeton" tarkoittaa tässä yhteydessä suunnilleen samaa kuin vanhemman kirjakielen "asiaton". Asiaton oleskelu rautatieasemalla kielletty. Pääsy asiattomilta kielletty. Ei saa sylkeä lattialle - spotta ej på golfvet.

Ennen rikoslaissa oli erikseen mainittu kiellettynä tekona sekin, että joku otti tiensä toisen pihamaan poikki. Selitysteoksissa todettiin, ettei tämä tarkoittanut satunnaista höntyröintiä. Kielto koski sellaisia tilanteita, joissa joku otti tavakseen oikaista toisen pihan kautta, ja mikä se pihamaa kulloinkin on, riippuu hiukan tilanteesta.

Nyt olemme keskustelleet valokuvamisesta pihamaalle. Kuvaaminen ikkunasta sisään on tietenkin kiellettyä. Ensimmäinen oikeustapaus tästä taisi olla korkeimmassa oikeudessa kauan sitten esittelemäni. Muistaakseni siinä harjoitettiin erään herran ja rouvan toimesta vapaata kansalaistoimintaa omakotitalon pihamaalla, ja yksityisetsivä otti valokuvan. Kuvaa käytettiin todisteena avioerojutussa, jossa vedottiin aviorikokseen eli huoruuteen. Kysymys oli salakatselusta, koska tuo pihamaa oli suojattu ja katseilta piilossa.

Suomen lain mukaan paparazzi-kuvat yksityiseltä uima-altaalta ovat selvästi kiellettyjä, eikä se vaikuta asiaan tuon taivaallista, että kuvattu on kukaties julkisuuden henkilö. Yksityisyyden suojassa on eroja, mutta kotirauha on pääministerillä, presidentillä ja silikoniprinsessalla sama kuin kaikilla muillakin.

Kauppakeskuksissa ja kauppaliikkeissä valokuvaaminen on ongelmallinen asia. Julkisrauhan rikkominen on luvatonta tunkeutumista esimerkiksi liikehuoneistoon tai toimistoon. Minun mieelstäni vähittäiskauppa ei olisi julkisrauhan suojaama alue, mutta en ole varma. Jos vartijat käskisivät minun korjata luuni Stockmannilta, varmaan poistuisin kiireesti ja korvat luimussa.

Kuvitteellisessa oikeudenkäynnissä puolustaisin itseäni sanomalla, että en ollut tavaratalossa asiattomasti enkä oikeudettomasti, vaan etsimässä villasukkia tädilleni. Mielestäni saan ottaa valokuvan villasukista, kun olen siis asiakas ja yksityishenkilö ja haluan varmistua kuvaa näyttämällä, että tällaisiako sukkia täti himoitsee. - Teollisuusvartijat ovat luultavasti eri mieltä.

Jos haluan ottaa Stockmannilla valokuvan muhkeasta tädistäni villasukkarivistön edessä, se on mielestäni oikeuteni, mutta voi siitä olla toistakin mieltä.

Toisin asiaan myös julkisen paikan käsitteen. Julkisella paikalla saa kulkea ja olla, kunhan on ihmisiksi. Siksi kadulla kuvaaminen ja talojen kuvaaminen on luvallista. Jopa julkisella paikalla olevan taideteoksen saa kuvata tekijänoikeuslain mukaan.

Ihmisiksi oleminen tarkoittaa tietysti sitä, että poliisi tulee ja vie, jos esiintyy julkisella paikalla räkä poskella ja housut kintussa.

Pidän tätä kirjoittelua tärkeänä myös siksi, että tekijänoikeuden korppikotkat ja toisaalta laitevalmistajat eivät kai ole ottaneet huomioon, miten romahdusmaisesti valokuvaminen muuttui, kun kamerat tulivat kännyköihin. Kulttuurikaan ei pysy perässä. Jos kaivan esiin kaikin puolin oivallisen ison Panasonic Lumixini esuimerkiksi junassa, siitä voi tulla sanomista. Jos pyörittelen kädessäni pientä Lumixia tai mitä tahansa Ixusta, kukaan tuskin viitsii reagoida. Kännykkäkuvia useimmat eivät edes hoksaa, vaikka juuri kännykällä voisi saada helpoimmin ikäviä kuvia - esimerkiksi minusta kuorsaamassa suu auki ja syvästi vajaamielisen näköisenä Lappeenrannan junassa.