Lumimaja

Päivän lehdessä kerrotaan hankkeesta, jonka kotisivu on www.igglo.fi. On valokuvattu suuri määrä kerros-, rivi- ja paritaloja ja pyritään
välittämään käyttäjille tietoa hintatasosta ja asunnon ostajia kiinnostavista muista asioista.

Kuulin asiasta jokin aika sitten tuttavan kautta. Julkistus tapahtuu kuulemma tulevalla viikolla.

Helsingin Sanomien mukaan jokin määrä ihmisiä on arvioinut yksityisyyttään loukatun, kun oman asunnon kuva tulee verkkoon. Tietosuojavaltuutettu tutkii, olisivatko kysymyksessä sellaiset tiedot, jotka voisivat johtaa henkilön tunnistamiseen.

Olen jo aikaisemmin ottanut asiaan kantaa. Ei ole. Se ei riitä henkilötietolain kannalta, että henkilö itse ja hänen tuttavansa tunnistavat talon.

En näe vähintäkään aihetta laajentaa tietosuojaa irtaimeen tai kiinteään omaisuuteen.

Olen varma, että sellaisia ihmisiä on, joiden polkupyörää ei heidän mielestään saisi valokuvata yksityiseen eikä kaupalliseen käyttöön.

Se on nyt muotia.

Joissakin tapauksissa suojaamiseen ja salaamiseen on järkeviä syitä. Yleisesti sellaisia ei ole. Elokuvatuottajan ei tarvitse maksaa korvausta siitä, että talon julkisivu näkyy näytelmä- tai dokumenttielokuvassa.

Ajattelutapa on omiaan johtamaan ikäviin ja epämiellyttäviin rakenteisiin ja sitä on vastustettava.

Sananvapauden rinnalla on kuvan vapaus.

Kaiken sen, mikä on normaalia, havaittavaa, tavallista, näkyvää ja kuuluvaa saa kuvata valokuvana, maalauksena, piirroksena tai vaikkapa romaanin jaksona.

Yksityisyys on tärkeä asia mutta haluan torjua sen amerikkalaisen tulkinnan, jonka mukaan jokaisella olisi valta päättää yksityisyydestään - tai panna yksityisyytensä huutokauppaan.

Helsingin Sanomille lähettäisin myös sellaisia terveisiä, että kirjoitussarjat ja kirjat Helsingin vanhojen korttelien kertomasta ovat suuria suosikkejani - olisivat saaneet olla yksityiskohtaisempiakin. Minua huvittaa tietää, että tuossa talossa töölössä asui paljon yliopiston professoreita ja että tuossa asui Paasikivi tai että veljeni nykyisen työhuoneen tietämillä oli ennen Edwin Linkomiehen yksityisasunto tai että prokuraattori Soisalon-Soininen joutui katalan purhatyön kohteeksi huoneessa, joka oli samanlainen kuin WSOY:n nykyinen johtokunnan huone, mutta eri kerroksessa.

Ja lukijoijlle sellaisia terveisiä, että asuntojen hintojen ajaminen verkkoon mahdollisimman suurena määränä palvelee nähdäkseni ostajien etua. Kauppiaat kuvittelevat, että heidän katteensa ovat liikesalaisuuksia. Sitähän ne eivät ole. Mielestäni on täysin legitiimiä selvittää, mitä tietyn kaltaisista asuinnoista on viime aikoina maksettu.