Ampukaa valokuvaaja

Liian hyvien valokuvien ottaminen voi olla kuolemaksi.

Jommassakummassa teoksessa, Örnulf Tigerstedtin "Vastavakoilu iskee - Suomen taistelu neuvostovakoilua vastaan 1919-1939" tai Mika Waltarin "Neuvostovakoilun varjossa" kerrotaan tällainen murheellinen tapaus.

Mielestään täysin viaton turisti pidätettiin, vangittiin, tuomittiin ja ammuttiin Malmin hautausmaan kiviaitaa vasten, koska hänellä oli Leica + Ektar sekä Exacta ja Angenieux'n tele ja kapsekki täynnä loistavan hyvin valokuvia.

Ne olivat kuvia rautatieasemista, vaihteista, satamista, satamalaitteista ja voimalaitoksista. Kukaan ei uskonut, että valokuvaaja olisi ollut ammatiltaan konttoristi ja Vilho Setälän aatteen kannattaja näppäilyn ohdakkeisella polulla.

Valtiollinen poliisi totesi jo kiinnioton yhteydessä negatiiveja tutkittuaan, että aivan liian hyviä.

Tämäkin tuli mieleen, kun tuttava valokuvaaja päivitteli, että Eiffel-tornissa ei saa valokuvata jalustaa käyttäen. Luulisin että tämä on voimaan unohtunut sääntö, jonka syyt ovat sotilaalliset. Ei siitä ole kuin parikymmentä vuotta, kun todella suurennuskelpoiset kuvat kilometrin tai kilometrien etäisyydeltä vaativat hitaan filmin ja tukevan jalustan. Muistaakseni Eiffel-torniin näkyy yhtä ja toista mielenkiintoista.

Olen kuunnellut tarinoita vaikeasta valokuvaamisesta koko ikäni. Isäni sai pussillisen erilaisia kunniamerkkejä ja oli jonkin aikaa ilmavoimien ellei armeijan nuorin luutnantti (21 v.) valokuvattuaan Eagle-kameralla käsivaralta infrapunalinssiä käyttäen Tuuloksen hyökkäyskohdan maaston. Slobojen pattereiden ja suoja-ammunta-aseiden naamiointiin käytetyt näreet olivat muutamassa päivässä kuivahtaneet sen verran, että infrapuna poimi ne esiin. Operaatio oli tehtävä käsikameralla seisaallaan Fokkerin takaohjaamossa kuomu auki. Muuten kuulemma mukava kuvauskeikka ja yksityisyyden loukkaus, mutta ilmatorjuntaa väistellessä oli koko ajan vaaran mennä kameran perässä taivaan tuuliin. Valjaaat eli "syöksyvyöt" olivat kiinni yhdellä koukulla lattiassa.

Valokuvausta ennen ja nyt käsitellään kirjallisuudessa laajasti. Sääli että ilma- ja tykistökuvaukset on lähes johdonmukaisesti unohdettu ja samoin stereotulkinta. Minulla on muutamia sota-aikaisia ilmakuvia ja isälläni lisää. Pahuksen hyvä resoluutio.

Kannaksen suurhyökkäyksen aikana Suomessa toteutettiin kuvauksia samalla tavalla kuin länsiliittoutuneet Normandie'ssa. Kamera oli montteerattu tykin yhteydessdä käytettäväksi, ja asialle pantiin Juutilainen, Wind tai Katajainen, kun kukaan muu ei enää päässyt kohteelle.

Katajainen, joka kuoli vasta pari vuotta sitten, tulikin viimeiseltä valokuvauslennolta niin pahasti puhki ammuttuna, että laskeutui melkein tajuttomana Immolan kentälle Imatralla laskutelineet sisällä ja noin 500 km/h kellossa. Messerschmitt meni päreiksi mutta mies ei. Valokuvien kohtalosta ei ole tietoa.

= = =

Salakatselusta ja valokuvaamisesta nykyelämässä on tullut paljon kommentteja. Vastaan niihin parhaani mukaan ja kirjoitan lisää aiheesta. Ongelmasta "oikeus omaan kuvaan" tulee blogi pikapuoliin. Julkaisin siitä asiasta oikeustieteellisen artikkelin joskus 25 vuotta sitten. Ongelma oli silloin tuiki tuntematon, mutta olen jo aikaisemmin tässä blogissa selittänyt, että ihmisen kuvan käyttäminen lupaa pyytämättä kaupallisessa yhteydessä tai kytkettynä poliittiseen tai muuhun sanomaan on joka tapauksessa kiellettyä ja useissa tapauksissa rangasitavaa.