Kirja muutti elämäni

En ole varma, mikä miekkonen on Kins Collins. Luulen että hän on vanha mies ja epäilen että hänellä puuttuvat pakasta kuvakortit ja kakkoset.

Haluan nyt ryhtyä urkkimaan lukijoiltani: mainitkaa kirjoja, jotka muuttivat elämänne. Kertokaa niistä jotain.

Tämän Collinsin lista on miellyttävä. Amazon täynnä listoja, ja ne ovat enimmäkseen höperöitä ja hyödyttömiä. Luultavasti listojen tekeminen ja lähettäminen liittyy sellaiseen ekshibitionismi, josta kärsii myös arvostelukyky.

Sitten taas toisaalta - valtava määrä vinkkejä on peräisin ystäviltä, kavereilta, tuttavilta. Ja kun on nauttinut jostain aivan hurjasti, asiasta on päästävä pauhaamaan muille. Esimerkiksi että Tatyana Nikolayevan levytys Bachin Goldberg-muunnelmista on useimmissa elämän tilanteissa mieluisampi kuunnella kuin kumpikaan Gouldin levytyksistä. Ja nyt että Akateemisessa kirjakaupassa oli hyvin tunnetun Jandön Naxos-levytys myös tästä teoksesta. Tiedän mitä tämä todellinen pianonsoiton Työn Sankari on muutoin levyttänyt, yhdeksän euron investointi voi osoittautua erinomaiseksi.

Tämä tyyppi on listannut kirjoja, jotka muuttivat hänen elämäänsä. Lista miellyttää, koska siinä on Bachia, kaunokirjallisuutta, fysiikkaa ja tietotekniikkaa. Toisaalla hän luettelee vaikuttaneita opettajia, joiden luennoilla hän on ollut tai melkein ollut. En tiedä uskoako - Carnap, Axelrod, Allan Bloom, Karl Popper ja William H. McNeill, jonka loistelias kirja Plagues and People on nyt suomeksi - Kansat ja kulkutaudit. Toisaalta hän sanoo opiskelleensa Chicagossa ja Lontoossa.

Toivon tunnustuksia.

Collinsin listalta:

John J. O'Neill - Prodigal genius: The Life of Nikola Tesla.

Lillian & Hugh Lieber - The Einstein Theory of Relativity; A Trip to the Fourth Dimension. - Kirjoittaja sanoo että tensorilaskenta otti koville. Itse muistelen Rolf Nevanlinnan Johdatusta suhteellisuusteoriaan. Pitkään minä siinäkin matemaattisia kaavoja tuijottelin, mutta taisivat jäädä ymmärtämättä.

Sigmund Freud: A General Introduction to Psychoanalysis. - Kieltämättä. Otavan Jokamiehen korkeakoulussa ilmestyi muinoin Freudin Johdatus psykoanalyysiin ja sitten kai Gummerus suomennutti pinon Freudia - Unien tulkintaa ja muuta. Olen samaa mieltä kuin Peter Watson, joka sanoo: vuosisadan ehkä kaikkein merkittävin ajattelija, joka oli väärässä jokseenkin kaikessa.

S.I. Hayakawa, Language in Action. - Hullua. Saman Otavan sarjan "Ajattelun ja toiminnan kieli" teki niin suuren vaikutuksen, että sen muistaa vieläkin. Margaret Meadin seksuaalisuus-kirja oli pikemmin läpihuutojuttu.

S.Thompson - Calculus made easy. - En tunne mutta tarkastan. Differentiaalilaskenta on hankala juttu, koska yleensä sitä ei opi koulussa kunnolla. Luin lukion pitkän matematiikan tultuani Teknilliseen Korkeakouluun Otaniemeen ma. professoriksi. Olisin valmis julistamaan, että oivallus muutoksen suuruudesta (rate of change), joka on diffin perusteita, on aivan perustava.

Mortimer J. Adler - How to Read a Book. - Olen jyrkästi samaa mieltä. Loistava apu ihmiselle, joka aikoo vakavissaan lukea esimerkiksi Platonia. Siinä nimittäin menee todennäköisesti aika hukkaan, kun aloittaa väärästä kirjasta ja lukee tyhmästi. Tietääkseni tätä kirjaa on käytetty sangen kauan sangen etevissä yliopistoissa.

Spengler, Decline of West. - Eri mieltä. Luin sopivan nuorena suomenkielisen lyhennelmän Länsimaiden perikato. Höpöä. vaihdan tähän toisen kirjan

Egon Friedell - Uuden ajan kulttuurihistoria I-III - eurooppalaisen sielun kriisi mustasta surmasta maailmansotaan asti. - Kirja on faktojen ja johtopäätösten osalta paikkansapitämätön ja kaiken kaikkiaan äärimmäisen epäluotettava. En tiedä toista historiakirjaa, joka olisi vaikuttanut yhtä moniin yhtä pysyvästi. Ehkä se johtuu valtavan hienosta kielestä ja kirjoittajan intohimosta. "Jean Paul Marat oli hulluksi tullut kellarirotta..."

Ludwig Wittgenstein - Tractatus Logico-Philosophicus. - Samaa mieltä. Tiedän hyvin, että Wittgenstein muutti myöhemmin mielensä ja ettei tässäkään kirjassa oikeastaan mikään pidä paikkaansa. Silti se on ohittamaton. Normaali laitos on metka, kun vaikeat lauseet voi lukea sekä englanniksi että saksaksi. Kirjassa ei sanota "Wovon man nicht sprechen kann...", vaan "reden".

Herbert A. Simon - A Formal Theory of Interaction in Social Group (1952). - Samaa mieltä.

Bjarne Stroustrup - Design and Evolution of C++. - En tunne. Panin tilaukseen.

Jatketaan...

(Otavassa 1964 kuulin, että Haanpään "kolme pirullista pistettä" selittyvät yksinkertaisesti. Hän on siinä määrin itseoppinut, että lopetti kaikki kappaleet kolmella pisteellä. Hän luuli, että sillai ruukataan. Vilho Suomi oli sitten selittänyt, että yleensä yksikin piste riittää.

Kuinkahan Haanpään olisi käynyt Regular Expressionia kirjoittaessa...