Johan Wrede ja muut ovat selvittäneet yksityiskohtaisesti Runebergin tuotantoa. Teivas Oksala ja Matti Klinge ovat paaluttaneet tutkimusalueen tiiviisti. Silti haluaisin jättää minäkin oman uhrini kirjallisuudentutkimuksen alttarille.
Hyvin kauan sitten luin Eirik Hornborgin kirjan Vänrikki Stoolin tarinoista ja todellisuudesta. Jokseenkin karua tekstiä. Yksi surkeimmista sodistamme joka suhteessa. Kun ei ollut juuri mitään myönteistä muisteltavaa, oli sitten pakko keksiä. "Vänrikeissä" oudostuttaa enimmin se, että venäläinen esivalta salli sen julkaisemisen, kahteen kertaan eli kahtena niteenä.
Ehkä sallimisen syy oli se, että Ruotsin herrat joutuvat tässä runokokoelmassa sangen epäedulliseen valoon. Kenraalikunnasta kirjoitetaan kauniisti. Sandelsin rattijuoppousjuttu painetaan villaisella. Tai suitsijuoppous. Runostahan käy ilmi, että Sandelsilla oli Partalassa siinä määrin pelti kiinni, ettei hän saanut selvää, oliko kello kaksitoista vai yksi. Kun adjutantti luultavasti sanoi, että kenraali on kännissä ja muut vain taistelevat, Sandelsilta lipsahti kyynärpää pöydältä niin että haarukkakin putosi, ja sitten seurasi tämä humalaiselle tyypillinen kekkalointi etulinjassa.
Mutta tämä ei ollut sinänsä erikoista maailmassa, jossa litra paloviinaa arvioitiin sopivaksi silmäin avaajaksi aamulla ennen pukeutumista ja viisi litraa olutta vuorokaudessa sopivaksi annokseksi miehelle. Runokokoelmassa on tunnetusti kokonainen kertomus päätoimisesta viinanmyynnistä, Lotta Svärd.
"Älä huoli millä sä maksaisit,
minä huoleksi otan tuon,
Lapuasta sä ryypyn ansaitsit,
ja Ruonasta kaksikin suon."
Varsinainen perjantai-illan kertomus on Sven Dufva.
Kirjoittaja tähdentää Dufvan heikkolahjaisuutta, ja uskoohan sen. Alan kirjallisuudessa ei kuitenkaan tunneta sellaista vähämielisyyden tai mielisairauden muotoa, joka vaikuttaisi niin, että potilas käsittäisi perääntymiskäskyn komennukseksi hyökkäykseen.
Tilanne on kuitenkin runossa kuvattu. Tienkorjausryhmä, johon Dufva kuului, "piti lystiään" etäällä sodan melskeestä ja "lähitalost' ottivat min' irti saivat vaan". Mitäpä sieltä olisi irti saatu ellei viinaa ja mikäpä se sotamiestä olisi kiinnostanutkaan ellei tukeva humala. Tienkorjausryhmä oli vielä toisessa maailmansodassa rupulisakin nimitys. Maininnat venäläisten uskomattomista ampumatuloksista viittaavat vahvasti siihen, että porukasta ei ollut edes maastoutumaan. Ensin kaatui kahdeksan ja toisen yhteislaukauksen jälkeen jäljelle jäi vain viisi miestä.
Vaikka Runeberg harjoitti tolkutonta liioittelua, tämä kuulostaa kummalta. - "Vänrikeissä" Döbeln on kuvattu Juuttaalla kuin Napoloen Borodinossa tai Berezhinajoella, vaikka kysymyksessä oli todellisuudessa vähäinen kahakka, jossa tiettävästi kokonaista kolme henkilöä sai surmansa hukkumalla jokeen. Tuskin siinäkään selvin päin oltiin.
Sven Dufvan tapauksessa Kuopion seudulla Juopottelulle tuli kuitenkin íkävä keskeytys, kun Sandelsin adjutantti riensi ilmoittamaan odottamattomasta hyökkäyksestä sillalle.
Mitä lienee tapahtunut. Ehkäpä joku tuli kolhaisseeksi Dufvaa, koska seurauksena oli täsmälleen sama reaktio kuin suomalaisella miehellä niin usein poliisiautoon pantaessa - jumalauta, minä kun en lähde kuin varttikilon palasina.
Dufvan raivari pelasti tilanteen. Runon lopussa sanotaan, että miehellä oli huonlo pää - lieneekö tarkoitettu viinapäätä?
Nämä vaatimattomat maininnat liittyvät kontekstuaalisen kirjallisuudentutkimuksen lisäksi kulttuurihistoriaan. Missä määrin humala ja alkoholismi selittävät 1800-luvun historiallisia tapahtumia? Ylioppilaiden kevätjuhlasta ja Maamme-laulusta Kumpulassa ei kenelläkään ole tarkkoja muistikuvia. Paikalta kärryillä toimitettujen professoreiden ja myöhemmin kerättyjen pullojen määrästä sen sijaan on. Historia on hienotunteista. Taannoin luin kuvausta yliopistollisesta juhlasta. Snellman ja Y.A. Wallin joutuivat juhlissa käsirysyyn, koska ensin mainittu piti vaeltelua musulmaanien ja murjaanien mailla aihettomina. Valitettavasti lähteessäni ei mainita, missä kunnossa herrat olivat. Luulen arvaavani.
On kai tuo sankartyöt plus doping vanha ilmiö, jos vaikka urheilukin unohdetaan. Pervitin ei saanut Mannerheim-ristiä?
VastaaPoistaAsasiini-nimityksen etymologia liittynee sekin, kuten samaa kantaa oleva hasis, vihollista vastaan tehtyihin sankartöihin vallan.
Ja kuinka oli Vietnamissa, elokuvat ja kirjoitetut/kuullut anekdootit vahvistavat, että kovassa pöllyssä olevan soittajan sormissa M-16 lauloi siellä lauluas.
Koreasta -50-luvulla en tiedä. Joku muu varmaan tietää.
Humalainen tai pervitiinipöllyssä oleva taistelija on vaarallinen myös omille joukoille. Vietnamissa sotilaat käyttivät paitsi marihuanaa, myös kovempia aineita. Hallusinaatioista kärsivä konekiväärimies on aika pelottava ajatus.
VastaaPoistaSiksi nykyiset asemahdit ovat kehittäneet - ja kehittävät edelleen - tarkoitukseen paremmin sopivia huumeita (tai piristeitä). Amerikkalaiset kertovat käyttävänsä modafiniliä, jonka avulla voi pysyä valveilla 40 tuntia. Sen lyhytaikaisesta käytöstä ei kuulema seuraa sivuvaikutuksia. Pitkäaikaisesta käytöstä ei ole tutkimuksia. Piristeiden käyttö johtaa nukahtamislääkkeiden käyttöön.
Luulisi, että käytössä on myös psyykelääkkeitä, mutta niistä ei löydy tietoa.
Hauska päre.
VastaaPoistaKukaan ei ole kunnolla uskaltanut oikein antaumuksella käydä vänrikin pyhän stoorin kimppuun ja panna sitä uusiksi. Teivas Oksalala sen voisi tehdä. Hän on osoittanut, että heksametrinkin saa ilman turhia kommervenkkejä taipumaan suomen kielelle. Risto Ahdin proosakäännökset jättäisin vänrikin osalta väliin. Tiedän, että Tarmo Maneliuksellakin on jotain pöytälaatikossaan, mutta taitavat jäädäkin sinne.
Svenille taisi käydä lopulta hyvin; jos oli humalassa, niin selvisi tai humaltui välskäröitäessä lisää. Erään tiedon mukaan hän olisi muuttanut Ruotsiin, avioitunut, saanut lapsia ja elänyt elämänsä (onnellisena?) loppuun asti kuin täysipäinen Suomen mies ikään.
Mäntsälän kapinamiehilläkin taisivat olla melko huuruiset nupit. Korban hukkaaman perinnön jämistä kisailevat lienivät myös melkoisen vajaavastuullisia.
VastaaPoistaOlen jo pitempään odottanut Mauno Koiviston muistelmia, joissa hän kertoisi, notta tuliko vetäneeksi muiden kaukopartiomiesten tavoin reissuillaan virtasta vai tekikö vaan Clintonit.
VastaaPoistaAd anoymous:
VastaaPoistaAsasiini - luin hiljan, että ainakin heettiläiset rohkaisivat mieltään hampulla.
Luin toisesta lähteestä, miten väärin saksalaiset arvioivat Sotamies Venäläisen jättämällä Baltiaan viinavarastot 1944 muka hidastamaan etenevää vihollista. Ei olisi pitänyt.
Ad Telemakhos:
VastaaPoistaPervitinin vaikuttava aine oli kai efedriini, mutta myös amfetamiinista on puhuttu. Muuan kaukopartiomies pisteli Petsamon suunnalle koko porukan Perivitinit ja ampui sen jälkeen konepistoolilla reppunsa tuusannuuskaksi. Häneltä otettiin aseet pois ja käännettiin suksen kärjet tulosuuntaan. Kova poika hiihtämään. Lukemassani lähteessä hän kertoo tulleensa tajuihinsa maantiellä lakitta ja ilman kintaita. Paikka oli lähellä Savukoskea. Liikkeelle oli lähdetty siis Petsamosta.
Ettei kenenkään tarvitse kysyä, se Pervitin, jonka neon-mainos oli Hakaniemen torilla, oli päänsärkylääke, fenatsetiini. Tämä saksalaisten piristysaine oli siis jotain muuta.
Tietämäni mukaan lentokoneiden ensiapupakkauksessa oli poikkeuksellisia tilanteita varten myös heroiinia, mutta alan harrastajat olivat yleensä napsineet sen joutessaan.
Heroiinin todellista luonnetta ei kai käsitetty. Morfiini ja morfinismi oli paljon vaiettu asia sotien jälkeen. Sekin JSP-lääkäri, joka todella tutkittiin kenttäoikeudessa ja teloitettiin, oli kuulemma jättänyt potilaansa ja poistunut Kannakselta Iisalmen suuntaan vahvasti mlorfiinilla varustautuneena.
Ad omn.
VastaaPoistaVapaussodassa Viipurin hirvittäviin tapahtumiin vaikuti se 50 kiloa spriitä, jonka paikallinen apteekkari meni lahjoittamaan kaupungin vapauttajille. Sen nauttimisen yhteydessä Toivo Kuula menetti henkensä.
Knut Pipping kuvaa väitöskirjassaan Kompaniet som sämhälle JR 12:n taisteluja Ihantalassa niin koviksi, että pataljoonan pontikkatehdas oli lähes viikon kylmillään. Sitten taas, kun rykmentille tuli käsky Lapin sotaan ja marssisuunnaksi Hyrynsalmi, panssarimiinat ja muu tarpeeton tavara paiskottiin kuulemma pusikkoon niin että saatiin mäskit mukaan.
Tällä maininalla ei ole tarkoitus häpäistä isien muistoa. Rykmentti oli tavattoman hyvä. Lähitorjuntamiehet olivat joko tottuneet naakiaan hirvaksia (Paadar) tai juoksemaan nimismiestä pakoon, joten maaston käyttö oli Pyöräkankaan maisemissakin suvereenia.
Vakiintunut vaakunalauseemme
VastaaPoista-huoria, varkaita ja murhamiehiä jo vuodesta 1557-
Liittyy pätkän verran Suomen sotaan.
Eräs sen taisteluista käytiin sukuni mailla. Rauhanteon jälkeen Aleksanteri I halusi maksaa sodassa kärsineitten vahinkoja. Eräs esi-isistäni sai tämän tarkastusmiehen viipymään luonaan pidempiä aikoja, käyttäen tätä vaihtoehtoa a)huoria + riittävää määrää eettisiä liottimia.
Perheemme vauraus noin ja suunnilleen 90 vuotta perustui tuon tarkastusmiehen meille sovittamiin korvauksiiin
Annokset oli varmaan nautittu jo aamusta Lappeenrannassakin vuonna 1741. Katso
VastaaPoistahttp://www3.lappeenranta.fi/linnoitus/linnoitusmultimedia/etusivu.htm
ja diat 10-12.
Olipa johdanto hillitöntä ilottelua. Ilo lukea.
VastaaPoista