Tässä on suomalaisen virsikirjan kaksi ehkä parasta tekstiä. Pasnen ne tähän senkin takia, että ihmiset ovat hyvin tarkkoja läheisten virsien versioista. Nykyisessä virsikirjassa sanoja on hitusen muutettu.

Virsikirjan kiihdyttäviä sävelmiä ei pysty luettelemaan, koska niitä on niin paljon. Aivan ensimmäisenä tulee ehkä mieleen "Nyt ylös sieluni", varsinainen uskonpuhdistuksen taistelulaulu. Jos sen onnistuu laulamaan parin hyvän laulajan kanssa ainakin kaksi kertaa normaalia nopeammin, vaikutus tuntuu luissa ja ytimissä.

Yleisaradion virsilevyt ilmestyvät pian. Lahden sinfoniaorkesterin (Osmo Vänskä) sovitukset ovat komeita ja soitti moitteetonta, mutta kaipaan tästä musiikista karuutta.

Ehkä läheisin äänite on Martti Talvelan Sinuhun turvaan, Jumala. Lapuan kirkossa äänitetty. Urut säestävät. Talvela on - kuten niin usein - ajoittain epätarkka, jopa falski. Viis siitä. Levyn löytää. Sen julkaisija / kustantaja on Herättäjä-yhdistys

Lapuan taisteluvirsi (Tekijä tuntematon, v. virsikirja 589)

Minä vaivainen oon, mato, matkamies maan,

monet kuljen mä vaikeat retket.

Isänmaatani outona etsin mä vaan,

pian ehtivät ehtooni hetket.

Surutonta, ah, täällä mä en majaa saa,

sinne kiirehdin, missä on toivoni maa,

lepo iäinen missä mun kätkee.

Kuka lie kodin, kaupungin löytänytkään,

mikä säilyä voisi maan päällä!

Ilo hetkessä häipyvi maailman tään,

kun kuihtuvi kukkanen täällä.

Elo täällä kuin unta ja varjoa on,

kuni kuohuva koski se on levoton,

veden lailla se hiekkahan haihtuu.

Tämä ruumis kun kylmäksi jäähtyvä on,

ja kun kuolema silmäni sulkee,

minut, Herrani, sinne sä vie ilohon,

pyhät missä sun tielläsi kulkee.

Isä, Poika ja Henki, sun kunniatas

joka paikka on täynnä ja kirkkaukttas,

sinun kiitos ja kunnia. Amen.

- - -

Antti Achrenius (v. virsikirja 171)

Herra Jeesus kun täällä vain kanssamme on,

emme kauhistu vastustajaamme.

Viha vaikka on vastaamme sammumaton,

niin me turvaamme puolustajaamme.

Vaikka kaita on tie

ja se taistohon vie,

meille Jeesus on turva ja kilpi.

Siis me uskossa vaan

käymme taistelememaan.

Pyhä on tämä tie, pois ja vilppi.

Vihamies kuka oisi niin voimallinen,

että voittaa hän vois tämän Herran?

Sodassamme hän linna on turvallinen,

hän on voittanut saatanan kerran.

Jos me joudummekin

syvihin vesihin,

ratki keskelle kuoleman kauhun,

emme nääntyä voi,

hänen äänensä soi

läpi myrskyn ja helvetin pauhun.

Ota kuoleman vallan jo taitettu on

ja on riistetty helvetin voitto.

Elon ruhtinas Jeesus on voittamaton,

jo on koittanut autuuden koitto.

Hänen kunniataan,

hänen kirkkauttaan

me nyt kiittäen veisaelkaamme.

Meille voittonsa toi,

lunastuksensa soi,

hänen kauttansa autuuden saamme.

Meitä syntimme nousevat kauhistamaan,

vaan ne ei kadotuksehen saata,

Merehen jo hän heitti ne pohjattomaan,

hänen armonsa voisiko laata!

Meidät hurskahiksi,

pyhiks, puhtahiksi

yhä saattavi hän verellänsä.

Kuka armahtajaan

tähän luottavi vaan,

hänen varjeltu on elämänsä.

Siis te, Jeesuksen ystävät armoitetut,

kaikki uskossa vaeltakaatte,

Luja toivomme olkoon, te ahdistetut,

vaikka kiusoja, vaivoja saatte.

Teillä auttaja on,

apu ahdinkohon

tätä tietänne kulkiessanne.

hän on armollinen,

hän on uskollinen,

pysykää yhä Jeesuksessanne.

Kun me heikkoina Herralle huokaamme vaan,

pyhä Henkensä auttavi meitä.

Uni meitä kun pyrkivi ahdistamaan,

meitä Herra ei nukkumaan heitä.

Kun me uuvumme niin,

ettei rukouksiin

eikä valvomahan ole voimaa,

hän on puolustaja,

esirukoilija,

eikä heikkoja, huonoja soimaa.

Isä tuonut on Poikansa maailmahan,

hälle suonut on oppineen kielen,

että lohdun hän viisas ois antamahan,

meille antaisi alttihin mielen.

Ja hän uupuville,

tiellä vaipuville

pyhän Henkensä lahjaksi suopi.

Heitä uudistamaan,

heitä vahvistamaan

pyhän armonsa, voimansa tuopi.

Tule, Jeesus, sä meitä nyt vahvistamaan,

tule, virvoita voimalla taivaan.

Sinun tietäsi auta sä veltamaan,

täällä tyytymään ristihin, vaivaan.

Tue uskoamme,

tue toivoamme,

pidä sielumme tallella aina.

Kuule huutoamme,

sinä Auttajamme,

kuvas kallis sä sieluumme paina.