Siis jokainen ihminen on nukkuessaan hullu.
Sitä mikä unessa koetaan, ei ole.
Keksitty kertomus on hienointa mitä on.
Viittaan jälleen julkaisemaani 100 kirjan listaan, joka näyttää koostuvan pelkästään keksityistä jutuista.
Ihminen ilmaantui maailmaan 32 000 vuotta sitten.
Eläimillä ja ehkä kasveilla näyttää olevan jotain, mitä voi aivan hyvin sanoa tietoisuudeksi. Itse olen kuullut myös kivien kuorsaavan ja kirjoittanut siitä runoja, jotka on julkaistu runokokoelmissani.
Tietoisuus tai mielikuva on ajoitettu nyt hyvin tarkasti, kun vasta parikymmentä vuotta sitten kohtalon oikusta (maanvyörymä) järkyttävän hyvin säilynyt Chauvet’n luola löytyi. Siellä on satoja piirustuksia ja maalauksia ja lisäksi ihmisten ja eläinten painamia jälkiä. Sitä on käytetty ainakin kahteen otteeseen jääkauden riehuessa pahimmillaan. Puhe on siis omasta jääkaudestamme.
Kyllä: olen käynyt Ranskassa Lascaux II:ssa ja Rocamadourin lähellä ihmettelemässä oleaja. Tuo kakkonen tarkoittaa replikaa: leuhkuudestaan tunnettu Ranskan valtio on rakennuttanut oikean luolan viereen tarkan kaksoiskappaleen, maan päälle. Aito luola kuulemma tuhoutuu muun muassa hengitysilmasta.
Chauvet’sta on myös faksimile tiettävästi maailman suurin. Siellä en ole käynyt. Paikka on Rhônen ja Alppie välissä. Mutta se itsensä Werner Herzogin tekemä elokuva tästä luolasta olisi kiva nähdä. Cave of Forgotten Dreams.
Julian Jaynes saattaa olla päästään sekaisin. Hän kirjoitti 20 vuotta sitten, että uskonnot syöksyivät ilmoille kuin henki pullosta eri puolilla maailmaa noin viisi tuhatta vuotta sitten, ja rankoissa tapauksissa ihmiset alkoivat kuulla enkelin tai jumalan puhuvan, usein vasemman olkapään takana.
Tulee kyllä mieleen skitsofrenia, mutta tulee myös mieleen myöhempi Ilian ja Odysseian ero. Tietenkin jumalien kovakourainen sekaantuminen ihmisten asioihin on kuvattu jo Gilgamešissa.
Jaynes arveli, että aivolohkot siinä vain rupattelevat toisilleen. Tätä ajatuksestaan kirjoitettu paljonkin, ja aivojen ja hermoston toimintatavat ovat pohjaltaan edelleen epäselviä.
Kysymystä ovat käsitelleet todella hienosti arkeologit Lewis-Williams, The Mind in the Cave, ja Steven Mithen, After the Ice.
Ranskan luolin hurjuus on edelleen nähtävä mielen kuvien kiinnittäminen piirtämällä ja maalaamalla kiveen.
Jopa Chauvet’n löytäjät valittelevat ihmistekoisten kuvien tavattoman rajua vaikutusta katsojaan.
Isot luolat ovat kaukana suuaukosta. Välillä on kiivettävä. Välillä putoaa, joskus tien sulkee pohjattomalta tuntuva kuilu tai maanalainen järvi. Pimeys on täydellinen. Äänettömyys on täydellinen. Luultavasti monessa kohdassa tuntee tukehtuvansa.
Eläinhahmot, joista monet ovat nyt sukupuuttoon kuolleita, ovat kaikkea muuta kuin meidän alkeellisen oloiset kalliopiirroksemme - niin täydellisiä ja niin hienoja, että ne olisivat kunniaksi minkä tahansa aikakauden ammattitaiteilijalle.
Joissakin kuvissa eläimet taistelevat.
Siitäkin syntyy väistämätön kysymys: mistä tuollainen taito?
Ja mieleen hiipii epäily: onko siis taide syvintä ihmisenä olemista. Onko kuvitelma suurempi asia kuin todellisuus?
Luolassa ei ole missään tapauksessa voinut olla mammuttia eikä alppikaurista eikä alkuhärkää. Niiden kuvat ovat muistista nousseita.
Minun suvussani on ollut selvänäkijöitä sukupovia; myös enneunet ovat olleet yleisiä ja tähdellisiä. Se että materialistisen kulttuurimme paradigmaan ei jokin sovi, ei tarkoita etteikö sitä olisi olemassa.
VastaaPoistaTässä olemme viisaampia joskus vaikkapa tuhannen parin vuoden päästä.
Tuskin ne ovat enteitä, onhan aika illuusio. Se vain on suomalaista, etiäiset ja kaikki muu meissä, synnynnäinen. Näkeminen, viisaus.
PoistaJos täytyy mennä, niin minne. Pois ei voi mennä, ei ole sellaista kuin poissa. Miksi se tekee kipeää, eläminen. Puukin kasvaa solu solulta valittaen ja iloiten tuulessa, sitä on laulaa tuulessa. Lehdet ovat nyt kultaa, ei kuolemaa. Olemmeko nähneet puun kuolevan
PoistaMistäkö taito? Eiköhän kyse ole ainakin osaksi siitä, että nämä taiteilijat (ei taida olla oikea määre) osasivat katsoa ja nähdä katsomansa oleelliset piirteet ja yksityiskohdat. Meidän nykyihmisten kovalevyt on jo aikaa tungettu täpötäyteen kaikenkarvaista visuaalista tauhkaa, mikä estää tehokkaasti oikean ja välittömän näkemisen. Niinhän se sanoi NYKissä asunut kaverini, että tiedät tulleesi vanhaksi, kun jokainen vastaantulija muistuttaa sinua jostakin toisesta ihmisestä.
VastaaPoistapitäisikö olla huolissaan kun en ole kunnolla edes keski-ikäinen vielä?
PoistaNiin, olen lukenut että Kalle Päätalon nimikaima setä osasi ennustaa unistaan ja niistä hän sitten paljon puhuikin. Saksalaiset veivät häneltä vaimon ja rakensivat Taivalkoskelle kenttärataa ja nämä Kalle-setä tiesi kertoa etukäteen. :)
VastaaPoistaPäätalo kertoo tämän Iijoki-sarjansa kirjoissa.
PoistaVuonna 1987 tuli käytyä Espanjan pohjoisrannikolla olevassa suuressa luolastossa jossa on myös maalauksia. Silloin luolasto oli vielä työn alla jotta kaikki saataisiin esille turvallisesti. Parhaat teokset lienevät Lascauxissa ollen käsittämättömän hienoja, usein taitavasti tyyliteltyjä kuvauksia alkuhäristä ja muista eläimistä. Ihmisten kuvaukset eivät ole aivan samalla tasolla. Teokset ovat useimmiten noin 35 000 vuotta vanhoja. Mainitut luolastot ovat olleet tärkeitä turvapaikkoja ihmisille niinä aikoina koska hallitsevat voimat silloin olivat todelliset suurpedot, eivät ihmiset.
VastaaPoistaLuolamaalauksia ja kalliokaiverruksia löytyy valtavasti myös Afrikasta, erityisesti Namibiasta muista eteläisemmän Afrikan valtioista. Nekin ovat erittäin vanhoja ja hyvin taitavia.
Käsittääkseni ihmisen jäänteitä ja jalanjälkiä on löydetty joiden ikä on luokkaa kaksi miljoonaa vuotta. Ihminen on ollut täällä jo jonkin aikaa.
Suomesta ei tietääkseni vieläkään olla löydetty kalliokaiverruksia. Sen sijaan itärajan toisella puolella suurten järvien rantakallioilta niitä on löytynyt tuhansittain ollen iältään joitakin tuhansia vuosia. En yllättyisi vähääkään jos niitä yhtäkkiä täältä löytyisi. Sammaleet ja humus ovat peittäneet kivikauden jälkiä tehokkaasti.
Hajainen kokonaisuus, särkyvä ihminen.
VastaaPoistaIhmiset kannattaa pudottaa maan pinnalle ja sen alle valehtelemalla ja sitten laittamalla kommentteja, joissa paljastaa valheen. Ihmiset luulevat itsestään ihan liikoja. Mitäs ovat ali-ihmisiä, eivät yli-. Heille on opetettava heidän paikkansa ulkokentällä, kauimmaisessa Danten piirissä ja leirin ulkopuolella. Pilkkakirves tekee kasvavaan puuhuun hyvin jälkeä, kunhan toistaa toistamistaan, kertaa kertaamistaan ja uusii uusimistaan.
VastaaPoistaHyh-hyh, onpa syövyttävä näkemys ihmisyyteen mutta täytyyhän ne likaiset työtkin jonkun tehdä. Kuka sen palkan muuten maksaa?
PoistaHyvä analyysi digistä ja kyllä eidigistäkin.
PoistaJuurikin etsaus.
PoistaLuolamaalauksistako ihmisen tulo maailmaan päätellään?
VastaaPoistaNo, 32 000 vuotta on tietysti vain arvio, sillä se hetki, kun äiti/isä on apina ja lapsi ihminen on tietysti vain arvio. Tai määrittelykysymys.
Ehkäpä parempi ihmisen synnyn määritelmä olisi se hetki, jolloin apina karisti karvansa ja alkoi verhota kehonsa muiden nahkoihin ja turkkeihin. Vain tapahtuiko se toisin päin?
Raamatussa kerrotaan ihmisen syntyneen silloin, kun hän söi hyvän ja pahan tiedon puun hedelmän ja tajusi olevansa ”alasti”. Apinana hän siitä vähät välitti.
PoistaEi niin huono määritelmä.
Ihmiset kääntyvät kohdussa ja imevät peukkuaan. Eivät ole vielä syntyneet ihmisiksi.
PoistaNovelli Kulku on paras
VastaaPoistaKuulijat ja lukijat kuorsasivat. Tasaisehko pitkä ääni pienin nousuin ja laskuin. Sen katkaisi hänen tyttärensä piilukirveellä.
VastaaPoistaNaiset tosiaan leikkaavat tyttöjä.
PoistaBrutaalimpina aikoina ennen "me-toota" miehiset miehet Pikku Kalle-vitseineen lorsasivat semmoisiakin, että miksi naisten ulkosynnyttimien esiintyvyyksissä on kokoeroja ja vastaushan löytyi sitä väärävartista piipunkänää suupielessään käryyttävän, mukamyhäilevän lapikasäijän suupielestä, että: Pirun syytä, se se siellä ojan pohjalla selällään makovaa ja huitoo piilukirvheellä ylitse hyppivien tyttölasten jalkoväleihin lävet. Pitempi jalakasille pienemmät, lyhyempi jalakasille isommat."
PoistaTasa-arvoistamiseksi vitsien kenttää ne yrittivät huuleilla, jotta mites miehen vehkeestä kolmekymmensenttinen saadaan? No, katkastaan liika poies!
Luuleeko joku ett eivät kalliomaalaukset ole about satavuotiaita.
VastaaPoista"Niiden kuvat ovat muistista nousseita." Toinen vaihtoehto on, että mahasta koska syötyhän niitä piirrosten mallikappaleita on tolkuton määrä luola-asukkien toimesta.
VastaaPoistaTarvitaanko edes mitään selitystä sille, "mistä tuollainen taito"? Esihistoriaksi kutsutulta käsittämättömän pitkältä ajanjaksolta on arkeologiaa ja lähitieteitä koskevissa esityksissä monesti mainittu esimerkkejä siitä, miten nykyihminen ei lainkaan selviytyisi niissä oloissa, joihin kaukaisen menneisyyden ihmisten oli ollut pakko sopeutua. Esimerkiksi havaintokyvyn, aistien terävyyden, on pyynti- ja keräilijäyhteisöillä täytynyt olla aivan toista luokkaa kuin nykyihmisellä. Eikö siis jääkauden faunankin äärinaturalistiseen kuvaamiseen havaintoihin perustuvien muistikuvien avulla ole olleet nykyistä verrattomasti paremmat edellytykset. Kyky visuaaliseen hahmottamiseen ja silmän ja käden koordinaatioon (tai sellaisen kyvyn puute) on kaiketi pysynyt ennallaan monikymmentuhantisesta ajallisesta välimatkasta huolimatta. Esimerkiksi taidehistorioitsijat Honor & Fleming kirjoittivat aikoinaan paksussa yleisesityksessään, että paleoliittisten luolien kuvista vaaralliset eläimet kuten mammutit ja sarvikuonot ovat yleensä melko suurpiirteisesti piirrettyjä, "ehkä sen takia, että ne olivat tuttuja ainoastaan niitä turvallisen välimatkan päästä nähneille".
VastaaPoistaOli siis eri asia, minkä silmä näki ja toisaalta minkä mieli "tiesi" (tai pikemminkin) halusi tietää. Jälkimmäisestä sopinee esimerkiksi kuuluisa kivinen naisfiguuri "Willendorfin Venus" samoilta ajoilta kuin luolamaalaukset.
Minulla on sellainen käsitys, että nykykäsityksen mukaan ihmisen kognitiivisten kykyjen (sovelluksineen) yleensä katsotaan pysyneen jokseenkin muuttumattomina koko olennon olemassaolon ajan. Psykologisoiva historioitsija P. Renvall edusti aikoinaan käsitystä, jonka mukaan ihmisessä on tässä suhteessa tapahtunut muutoksia hyvinkin lyhyellä aikajänteellä, mutta tällainen käsitys lienee jo ajat sitten voitettu kanta. Sitä mieltä ainakin oli aikoinaan P. Tommila.
Eihän tänäänkään ole kykyä, kykyjä samanlaisina edes kahdella eri ihmisellä.
PoistaSanoiko joku että ihmisellä kognitiivisia kykyjä. Ihmisellä olemisensa, itsensä, onko se kyky vai ihminen. Siinä kaikki Tuulella tuulensa Tuuli näkee paremmin enemmän
PoistaJos on kykyjä, ei ole ihmistä. Kumman valitset. Ihmistä ei voi palotella, tai jos voi, se ei ole ihminen.
PoistaNäin varmaankin. Yleensäkin esim. evoluutio eli ihmisen ominaisuuksien ”kehyttyminen” johonkin suuntaan tapahtuu ”takaperoisesti” eli niin, että kulloisissakin olosuhteissa toimimattomat variaatiot karsiutuvat pois ja toimivat variaatiot säilyvät eli ”kehittyvät”.
PoistaMinusta kalliopiirroksissa osa on selvää viestiä siitä, millainen metsästysonni on ollut. Millaiset olivat olosuhteet, mikä vuodenaikana oli kyseessä, etc. Eli kuvaukset retkestä seuraavia vuosia varten. Ehkä piirroksiin myös uskomuksia tai palvontaan liittyviä kuvia. Mutta pääsanoma lienee ollut – metsästykseen liittyvät tiedot
VastaaPoistaVaikea ajatella että erityistä sanomaa, ellei sitten kaikki
PoistaJos tietämistä voisikin opettaa meri tietäisi enemmän, ottaisi vedet maan uumenista, lähteistä avaruuden virroista Kaikki olisi taidetta musiikki olisi kaikki Näkeehän sen vastasyntyneestä
PoistaMitä on muisti että sieltä nousisi jotain Onko olemisella muuta sanomaa kuin oleminen, eihän se sanoma mahtuisi mihinkään Voihan sanoa että Jumala on suuri taiteilija, ja olla sanomatta
PoistaKun luolissa kämppäilleet eivät vielä olleet kaikenkarvaisen tarpeettoman ynnä tarpeellisenkin (?) fyysisen ja henkisen virikeroinan keskellä, ei tuolloisille taiteilijoille eläinten lisäksi muita ollut aiheita myöhempiin aikoihin verrattuna. Mitäpä muutakaan olisi voinut aiheeksi ottaa kun abstrakti taidekin on aivan vasta äsken keksittyä. Vaan mistä tietää vaikka sellaisiakin siellä olisi, mutta vain 'tuhruiksi' tms tulkittuina. Ihmisistä 'heikkolaatuisemmaksi' tehdyt kuvat liittynevät yhteisön 'normeihin'.
PoistaLoistoteksti. Sopivasti samasta aiheesta kirjoittaneen kirjailijan syntymäpäiväksi. Samassa ja eri virrassa ja tulenliekissä hänen ystävällinen hymynsä.
VastaaPoistaKaikki taide ja estetiikka ei ole tällaista. Etymologia on kuivakkaasti selittänyt teoksia palvontamenoiksi. Ellei sitten taide ole elämän palvontaa, mutta nähdysti, ei selitetysti.
Lätäkön pinnassakin voi nähdä taivaan ja syvyyden. Syvyys ja korkeus, eikö kumpikin niistä ole altus. Altitudo.
Kun näin tuon kirjailijan veljen hänen kuoltuaan, hän ikään kuin putosi ylös päin.
Siellä on toinen taivas ja toinen maa.
Sieltä voi tulla miten ja minne tahansa. Läpi seinien ja aineen joita ei ole heille eikä muutenkaan.
Jungin, Frommin ja Franklin mukaan ei pidä selittää toisin näkemistä suurimmalta osin sairauslähtöiseksi. Vaikka sokeat selittävät.
Onko näkemistä muu kuin toisin näkeminen. Ensi kertaa avautuvin silmin. Maisema.
Miksi eläimet näin innostivat ja kiehtoivat, kyllähän sen tajuaa. Toinen asia on liikkeen ja rytmin vangitseminen. Ja vapauttaminen.
Kirjoitin juuri pitkän kommentin tästä blogipäivityksestä, mutta se hävisi ennen lähettämistä.
Siinä oli jotakin syvyydestä, mutta mitä.
Taide ihmisessä syvät hetket herättää, mainitsi Volter Kilpi. Olisi maininnut että syvyyden.
Ei ihme että Kiinassa taiteilija ja katsoja voivat mennä ja jäädä teokseen. Lännessä taide ja tuli kuluttavat taiteilijaa. Kiinassa on myös viides elementti, metalli. Meillä vain neljä.
Kieltämättä voi hyvään blogiin jäädä syventyäkseen, syvetäkseen.
Mikä on syvyys. Missä se on.
Minne taiteilijat menevät?
Loistoteksti. Sopivasti samasta aiheesta kirjoittaneen elävän kuolleena elävän pois tänne nähtäväksi jääneen kirjailijan syntymäpäiväksi. Sitä ei tarvitse kaivertaa kallioon. Se on kestävintä. Taiteilija muuttaa meidät. Muodonmuutoksia. Elämä!
Hän viettää syntymäpäiväänsä runossa.
VastaaPoista"Täällä on meidän kotimme,
täällä, ei missään –
sateessa, avaruuden teillä,
venheessä, sumuisten
ruokojen keskellä,
täällä, kallioilla,
märässä alastomassa ruohossa, täällä
verisissä kivissä. Täällä tulessa,
liekeissä, tanssissa liekkien välissä, tulessa
kasvosi, meidän kotimme. Täällä,
täällä, ei missään,
kotimme: avaruuden kaukaisille teillä,
syvyyden porteilla, yössä, hiljaisuuden meressä,
myrskyssä – sarastuksen harmaassa virrassa, janossa,
täällä: auringon liekeissä, palossa – polttavan kylmässä valkeassa lumessa,
hiiltyvissä silmissä – raudassa, suolassa, synnyttävän eläimen veressä,
haavoitetun liekin liikkeessä – pedon
sammuvan sydämen liikkeessä – täällä
metsässä – meressä – kaukana, täällä
sateen peittämissä kasvoissa, silmissä
jotka ovat suljetut,
usvaisessa joessa – täällä, ei missään,
täällä
on meidän kotimme." (TSK, 105.)
Unet usein ovat johdannaisia edellisistä valveillaolon tapahtumista vaikka ei niitä niistä unta nähtäessä olisi enää olemassakaan.
VastaaPoistaNs. enneunet ovat huuhaata. Martti Huuhaa Innanen oli tässä asiassa asiantuntija. Ja se toinen Herra Huu.
Niissä tapauksissa voi huomisestakin unta ilman konkretiaa nähdä jos odottaa jotain sovittua lähitulevaisuudessa tapahtuvan.
Unet voivat yltyä maan päämiehille ja naisille painajaisiksi jos vaikka tiedustelu on kertonut naapurimaan hullun tyrannin antaneen määräyksen "erikoisoperaatiosta" seuraavaksi maanantaiksi.
Itse jännitin aikoinaan esim. rekkakortin inssinajoa niin paljon, että ajoin unessa tietyn reitin jota opetusvaiheessa tahkottiin opettajan kanssa kymmeniä kertoja. Kun inssinajo sitten seuraavana päivänä konkretisoitui, reitti oli täsmälleen sama ja lisäkirjaimen ajokorttiini sain ilman huomautuksia kuten unessakin tapahtui.
Voi tietysti ajatella, että nukuinko ollenkaan vaan vain kuvittelin tulevaa jännityksen päivää sängyllä pyöriessäni.
Siis ovatko huomenna konkreettisesti tiedossa olevien tapahtumien mielessä etukäteen kertaamiset lainkaan oikeita unia?
Huomautan, että olen vuosikymmeniä harrastanut unien muistiinkirjaamista joten tulee miettineeksi, että voiko uniensa tapahtumia oppia vähitellen jopa ohjailemaan? Tai sitten valehtelemaan seuraavana päivänä uniensa kulkuja?
Hullu harrastus, mutta enhän täyspäinen olekaan. Onko kukaan?
Ja mitä se täyspäisyys taas olikaan kun hullun ja hulluuden määritelmät tuntuvat olevan yhdellä jos toisella täysin handussa?
Luolamaalaukset, jotka olivat nähtävissä vain kuljetetun tulen valossa, kuvaavat ihmiskunnan yöpuolta ja ovat elokuvan ja uskonnollisten suurtapahtumien alku. Nykyinen tilanne jossa ne näytetään tasaisesti ja museaalisesti valaistuna on väärennös.
VastaaPoistaEtruskitumulusten teokset näytetään oikein, pienessä valossa. Luolamaalaukset voivat olla väärennös miten vaan katsoen.
PoistaJoskus aikoinaan oli sellainen näkemys, että luolamaalausten tarkoitus oli maaginen. Niiden tarkoitus oli vangita olennon henki, ehkä siksi, että se olisi sitten helpompi pyydystää. Ajatusta tuki se, että maalaukset olivat luolien syvimmissä perukoissa, joissa juuri kukaan ei päässyt niitä näkemään. Niitä ei ollut siis ilmeisesti tehty nähtäviksi vaan olemaan olemassa. Muistaakseni luolista on löydetty muinaisten eläinten luita. Jos ne eivät ole olleet luolaeläimiä, niitä on kenties tuotu luoliin ehkä maagisia riittejä varten. Kaikki tämä saattaa olla vanhentunutta tietoa.
VastaaPoistaKaronkkapuheessaan vastaväittäjä Kai Laitinen kertoi ratkaisseensa arvoituksen: syy Maiseman erikoiseen aistimuksellisuuteen on, että kerrottu mies oli hukannut silmälasinsa
VastaaPoistaLuolissa ei juuri kasva mitään poltettavaa, joten luolissa asuminen ja näkeminen oli tulen säilytystä ja vaalintaa. Tämä tekee luolamaalöausten katselusta tarinallisen ja ihmeenkaltaisen, tai siis teki.
VastaaPoistaHuomattavaa on, ettei niitä ole savu turmellut.
Minulla oli äskettäin mahdollisuus nähdä Werner Herzogin ohjaama dokumentti Chauvet'n luolasta. Se oli vaikuttava kuvaus luolasta ja sen hämmästyttävän taitavasti ja elävästi maalatuista eläinhahmoista. Ei voi kuin ihmetellä, miten kuvat on pimeisiin luoliin onnistuttu maalaamaan. Tietenkin siellä on täytynyt olla jonkinlainen tuli valaisemassa, mutta silti seinät eivät ole mustuneet savusta.
VastaaPoista