20. joulukuuta 2023

Verkko




Terminator 2 - Tuomion päivä on kohdittain pysynyt mielessä. Todella hienon teoksen tunnistaminen on niin helppoa. Et sen jälkeen elä yhtään viikkoa niin ettei joku henkilö, hahmo, kohtaus tai kuva välähtäisi mielessäsi tai käväisisi kielelläsi.


Olen vaivihkaa lakannut ylistämästä suomalaisia modernisteja. Siellä on proosassa ja etenkin runoudessa yksimielisesti nerokkaimiksi kiitettyjä teoksia, joista en muista riviäkään. Minä joka viimeksi laskeskellessani olen ulkomuistiltani sairaalloinen. Meillä on sitä suvussa. Vai tunnetteko paljonkin ihmisiä, jotka pudottelevat tuollaiset 1 000 säettä tai riviä tekstiä 13 eri kielellä ja kevyesti saman verran laulun sanoja, vaikkei osaa laulaa, kuulijoiden mielestä.


Tuntematon sotilas, siitä huolimatta etten ole lukenut sitä 65 vuoteen ja Edvinin elokuvaakin katsoin pidempään viimeksi monta kymmentä vuotta sitten.


Tunnustan että vähensin erittäin rajusti elokuvien katsomista vuodesta 1976 alkaen, kun aloin liian usein saada pieniä ja suurempia eteisvärinä-ja lepatuskohtauksia ja niihin liittyen aineenvaihdunta meni ihan hankalaksi, Kun kerrankin tallasin Savonlinnan Oopperajuhlien aivan liian ahtaasta katsomosta rivin keskeltä Janacekin musiikin soidessa, ksin kuusi minuuttia kuin härkä ja ajattelin, että eiköhän tämä ole nyt tässä.


Psykiatri arveli, että olen niitä onnettomia, joihin kuvan muilta havaitsematta jäävä vilkutus vaikuttaa hypnoottisesti kuin diskopallo. Ja siitä syntyi luulevaisuus eli pelko. Koserteissa järjestän itseni rivin päähän ja tarvittaessa osaan mennä vahtimestarin näköisenä herrainhuoneeseen aiheuttaen vain lievää närkästystä. Kotona tätä ei ole, koska olen oman vessani valtias. Vastaavasti kun olin Lappeenrannassa proffana, olin yleensä aamujunalle lähdöstä 16 tuntia juomatta ja syömättä ja aineenvaihdunta pysähdyksissä.


Vot kak! “Hasta la vista, baby” ei unohdu, kuten ei liioin Clint Eastmanin “Go ahead, punk. Make my day.” 


Jos lukijoilta olisivat päässeet nämä elokubataiteen tähtihetket lipsahtamaan mielestä, selitän melkein järkyttyneeni siitä, että Terminator 2:ssa iso Arskan esittämä tulevaisuudesta lähetetty kyborgi tai robotti selittää pojalle käyttävänsä oppivaa (generatiivista) tekoälyä neuroverkolla.


Yli 20 vuotta sitten!


Minun makuuni vähän liialliseen räiskimiseen lopussa menevä elokuva on keskitetty samaan teemaan kuin Harry Martinsonin “Aniara” - tunteiden ja inhimillisen vastuun merkitykseen ylivoimaisten koneiden seassa ydintuhon uhatessa.


Poika selittää koneelle, että ihmisiä ei saa tappaa muuten vain. Riittää kun ampuu polven tohjoksi ja samalla voi sanoa “Hasta la vista, baby”.


Oppiva kone tekee havaintoja ja päätelmiä ihmissuhteista, kuten äidin ja pojan keskinäisestä kiintymyksestä. Kone tilaa nähdessään kyyneleitä pojan silmissä ja kysyy, mitä tuo on. Poika yrittää selittää.


Uhrautuessaan ihmisten vuoksi ja sanottuaan hajalle ammuttuna tarvitsevansa loman kone katsoo itkeviä ihmisiä ja lausuu: tuota minä en koskaan oppisi.


Onneksi tämä elokuva on viihdettä eikä mene itse asiaan. Miten kone osaa sanoa “minä” ja mitä se sillä tarkoittaa?



40 kommenttia:

  1. Piece of Nakki
    Yksi tyhmä kysyy ettei kymmenen viisasta kerkiä vastata, niin kysynpä minäkin että kumpiko häiritsee enemmän, sekö että pysäyttää suuroopperan tai -sinfonian - tai -elokuvan - vessaan/jääkaapille lähtiessä, jolloin kuuntelua tai katsomista voi palattuaan jatkaa luonnottomasti samasta kohtaa, vai se että tallennetta ei pysäytä ja taidenautinto muodostuu enemmän ikään kuin oikean konsertin tai elokuvaesityksen kaltaiseksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Optimisti kysyisi kumpi häiritsee vähemmän. Pysäytys ilman muuta. Sillä aina kun piipahdan pikapikaa vessassa tms, kuulen että nyt tapahtuu jotain järisyttävää ja meinaan kusta kintuilleni.

      Poista
  2. Niin, kyllä yli 20-vuotta sitten alettiin niitä tekohummeeti juttuja kehittämään, puhuttiin enemmänkin Neuroverkoista. P. Haikonen joka oli tovin minulle tutussa VistaComissakin on kirrjoittanut paljon aiheesta ja itse tehnyt sellaisen pienen puhuvan ja tuntevan robotinkin. Löytyy Tubesta. Minulle täyttä hebreaa.

    VastaaPoista
  3. Onneksi ei ole tarvinnut katsoa räiskintäelokuvia kuin korkeintaan "Tuntematonta", eikä siinäkään paljon räiskitä. Tänään olin viimeinkin katsomassa Kaurismäen uusinta, ja hämmästyin, miten paljon se muistutti Jon Fossen lyhyitä tekstejä pohjavireeltään. Molemmissa puhutaan perusasioista peruskielellä mutta symbolisin kuvin, ja tunnelmissakin on jotain samaa, pohjaltaan hyväntahtoista, ei tuomitsevaa, ja pieni huumorikin sallitaan. Tosin taisin olla ainoa, joka vähän naurahteli silloin tällöin.

    Miten Martinson osasikin kirjoittaa "Aniaran"!

    Ulkoa oppiminen on meikäläiselle ihan vierasta, tunnelma on se joka jää mieleen ja tekee vaikutuksen, miellyttävät ja asiat ja yllätykset. Ikävät asiat onneksi unohtuvat helpoimmin. Mitäpä niitä muistelemaan.

    VastaaPoista
  4. 'Miten kone osaa sanoa “minä” ja mitä se sillä tarkoittaa?'
    No ei huolta, Trumphan sen on opettanut...

    VastaaPoista
  5. Eastwood, ei Eastman

    VastaaPoista
  6. Tuota olen myös miettinyt, olentojen minuutta, pohjalta että ymmärtääkö kissa olevansa olemassa. Se ainakin ymmärtää omaavansa terävät kynnet, ja missä tilanteessa niitä kuuluu käyttää, milloin ei. Kun se hyppää olkapäälle ja päälläni on paksu paita tai takki, kynnet ovat käytössä. Kun päälläni on ohut t-paita tai pelkkä paljas iho, silloin tassuissa tuntuu vain pehmeät polkuanturat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissa tietää mikä ja kuka se on, kun käyttäytyy täsmälleen päinvastaisella tavalla kuin tuo kertomasi.

      Poista
    2. Totta kai se ymmärtää, miksei ymmärtäisi?!

      Eiköhän alkaisi olla aika päästää irti tästä ihmiskeskeisestä maailmankuvasta ja antaa muillekin eläimille oikeudet tunteisiin ja tietoisuuteen.

      Poista
  7. Noin kuvattuna ja määriteltynä suurin osa ihmisiä on koneita. Ainoana tunteena itsesääli/itserakkaus. Ja olemuksena tunteettomat inho, viha, halveksunta. Tiedon vastaanotto erittäin satunnaista ja valikoitua. Tietää vain sen minkä sieluttoman sielu sietää ja mistä hän eniten hyötyy.

    Kannattaisi vaan olla ihmisihminen, vaikka vatsa menisi sekaisin ja allergiakuume kestäisi puoli vuotta. Ovathan matkat ilmaisia ja valmiita. Minne vaan mistä vaan.

    Ihmeellistä ja hyvä että. Ja vain silloin on tähtihetkiä, siis vain sellaisilla, ihmisihmisillä. Vaikka säveltäjän kanssa tähtitarhaan Beethovenin kymmenennen soidessa tähdestä tähteen.

    Voiko ihmisihmiseksi tekeytyä hyötymistarkoituksessa? Vai kuolivatko he 25-vuotiaina? En haluaisi kuulla sitä.

    Ajat eivät ole sisäkkäin. Ne ovat yhtä samaa. Virta ei ole mistään lähtöisin. Se on aina perillä.

    Kone on hullun mylly, pyöriköön hän siellä. Virta on kokonaan toista maata.

    Jumalolentoja ovat myyttihenkilöt. Vaikea tulla mutta helppo olla herra.

    VastaaPoista
  8. Minä olen, sinä olet etc. on paitsi todiste myös totta.

    VastaaPoista
  9. Voiko kuolleella, koneella, olla elämyksiä?

    VastaaPoista
  10. Ulottuvuuksia, aisteja, intuitioita ja ymmärryksiä on loputtomasti. Ihmisavaruus on määrätön ja iätön. Musiikki enemmän kuin elokuva. Pelko pois ja soitot soimaan.

    VastaaPoista
  11. Tallessa se joka kotiinsa eksyi. Oli koti missä vaan, millainen ja miten valtava vaan.

    VastaaPoista
  12. Sama voi olla kone ja ihminen mutta ihan oikeasti vain toista.

    VastaaPoista
  13. Etkö sitten ole modernisti?

    VastaaPoista
  14. Olen tehnyt asiani jopa Herran huoneessa, pikkulapsena ja uusinut sen opiskelijana. Vaikka ei silmissä väpättänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, onhan niissä paikat sitäkin varten.

      Poista
    2. Toinen paikka oli penkissä, jonka takana istuvat sitten nostelivat konttejansa. Toinen urkuparvella, jossa piiripappi ryyppäsi ehtoollisviiniä vaikka yleensä nautti sitä seurakuntatalolla. Tarjosi hän siitä, ja koska en ollut juuri juonut viiniä sitä ennen, se teki tepposet. Isosta hädästä kirkossa ei ole kokemusta. Hätä se on pikkuhätäkin.

      Poista
  15. Terveellöinen miima on leffat, parempi olla katsomatta niitä kuin elämän kuvia.

    VastaaPoista
  16. Elokuva on moninkertaisen koneellista katsojat mukaan lukien.

    Mutta elokuvaromaaneja on koneettomia modernismissa.

    VastaaPoista
  17. Monikohan delasi blogiin tarviten maisemaan pois kone-elämästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Öinen yksinpuhuja iski.

      PS. Miksi yöstä tulee öinen?

      Poista
    2. Yök, yksinäinen. Hävetköön, tukkikoon inhottavan turpansa ja pysyköön poissa ihmisten ilmoilta pilaamasta jouluamme.

      Poista
    3. Nauta yksin nautitseepi, ihminen seurassa iloinen. Onko tuo elukka Sepe Susi vai Pikkupaha Hukka?

      Poista
    4. "Öinen yksinpuhuja iski." Tässä kommentissa on jotain outoa. Mistähän kommentoija tietää, kuka milloinkin kommentoi. Miksihän joku leimataan yksin kirjoittavaksi ja öiseksi.

      Kommentin tekee helpommaksi ymmärtää jouluevankeliumi. Tieto että joulu on Herodeksen juhla.

      Poista
    5. Nauta, sepe ja hukka = toiseus joka näköjään tässä joulu"rauhassa" on lyötävä lättäjalaksi. Moni on raivona jos joku paljastaa että heidän elämänsä on koneellista ja tekemällä tehtyä.

      Jokainen hyvä työ on kostettava.

      Poista
    6. Yöstä tulee öinen siksi, että työstä tulee (vähä-)töinen ja vyöt ovat vöitä. Ja vokaalia vähän vaihtamalla suosta tulee soinen.

      Poista
    7. Vokaalin paikkojen vaihtajille: Kuopion torilla näidenkin tarkoitus muuttuu.

      Poista
    8. Viimeiselle anonyymille: savolaisten kieli onkin ihan eri juttu. Niin kuin savolaisten mielikin.

      Poista
    9. Myöntävästi kielittelee tähän Mielikki Savolainen. ;)

      Poista
  18. Suosisin kirjoittajan sijasta inhimillistä tekstintarkistustas ("oikoluku") tekoälyn sijasta. On urheilullista yrittää arvata, mitä sanaa on haettu, mutta sitä harrastettaessa kokonaisuuden mieltäminen hankaloituu. Vinkeitä sanoja teko toki keksii ja tuo aika uusia vivahteita tekstiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ad Omnia: tekstintarkistus on kyllä aina päällä ja lisäksi luen kirjoittamani. Kun oikoluin "Tekstin kohinaa" -kirjani alkuvuodesta, totesin taas kerran, että omaa tekstiä seuraan väkisinkin tekstinä, muuten vain tarkistettavaa eli vaikkapa skannattjua ja koneen tunnistamaa tekstiä merkkijnona aika tarkasti.

      Isäni laivueen komentajana oli aikansa majuri, joka aloitti päivänsä taroittamalla sinipunakynänsä ja ryhtymällä hakemaan painovirheitä Helsingin Sanomista tai Laatokka -lehdestä. Hovioikeujdessa tutustuin hänen hengenheimolaisiinsa, joilta livahti sivu silmien mitä hirveimpiä kömmähyksiä, mutta ei koskaan ainuttakaan pilkkuvirhettä, saatika lyöntivirhettä. He "pukittivat" eli kruksasivat päätöksen konseptin jokaisen sanan.

      Poista
    2. "Oppiva kone tekee havaintoja ja päätelmiä ihmissuhteista, kuten äidin ja pojan keskinäisestä kiintymyksestä. Kone tilaa nähdessään kyyneleitä pojan silmissä ja kysyy, mitä tuo on. Poika yrittää selittää."

      Mitä kone tilasi?

      Poista
  19. Ad robotiikka: jouduin taas puhumaan kotirobotilleni Asimovia, jonka mukaan ihmistä ei saa vahingoittaa toimimattomuudellakaan -- Boschin näytössä luki että tyhjennä hukkavesisäiliö, enkä saanut espressoani. Mihin nuo joutuisivat ilman ihmistä.

    VastaaPoista
  20. Kyse on varmaan eri asiasta, mutta nopea välke voi laukaista myös migreenin. Salamaleikkauksen välähdysvaikutusta käytetään avantgarde-elokuvissa ja musiikkivideoissa, ja sitä käytettiin myös 1980-luvun action-elokuvissa. Niistä on viisasta varoittaa. Itse opin tämän ensimmäisenä vuonna Orionin ohjelmistonsuunnittelijana, kun sain palautetta Helsingin juhlaviikkojen kanssa järjestetystä avantgarde-sarjasta.

    VastaaPoista
  21. Miten kortti on itselläsi? Eikö onnittelu kelvannut?

    VastaaPoista
  22. Ennen oli sanonta: Kuse siihen kussa seisot, kirkoss’ ei oo kiuluja!

    VastaaPoista
  23. "It's nothing personal." Motto elokuvassa Terminator 2 - tuomion päivä.

    VastaaPoista