21. joulukuuta 2023

Tuomioistuin meni metsään





Eilen yritin kiireessä selittää Eerolle, miksi tekoälyyn tukeutuva toiminta mullistaa oikeudellisen menetelmän. Puhe ei ole suurista tekstimääristä. Tarkoitan lain ja ennakkotapausten käyttämistä käytännön asiassa. Olen ollut Aulis Aarnion aikana syvällisesti sekaantunut oikeuslähdeopilliseen asiaan (Summers - McCormick, Interpreting precedents) ja istunut kokouksissa Firenzen vieressä Fiesolesssa tiloissa joissa on nyt yliopisto. Seinillä oli alkuperäisiä Fra Angelicon freskoja.


Helsingin Sanomat saisi mielellään käyttää lakimiesapua. Tässä sitä olisi, taas ilmaiseksi.


KHOn vuosikirjapäätös 2023:116 Hesarin Viestikoekeskusjutun verotusasiassa on epätavallisen huono. Sitä harvoin sanotaan ääneen, mutta verotuslainsäädäntö ei ole mikään järjellinen kokonaisuus ja siksi tuonkin ratkaisun punninnat ennakkoperintälain ja TVL:n eräistä pykälistä ovat näennäisiä.


Verotettava tulo, tässä tapauksessa palkkaan rinnastettava tulo, josta on pidätettävä vero, on verottajan ja KHO:n kasuistiikkaa. Se on kuin parturin toimintaa - käytäntöä. Ei siinä ole mitään viisautta takana.


Nyt lehti on maksanut toimittajansa asianajokulut, ja summa on huima. Lehti on kertonut maksaneensa asianajajalle, jonka pelkään tuntevani, yli 2 miljoonaa euroa. Epäiltynä turvallisuusrikoksesta eli sotilassalaisuuksien paljastamisesta lehtijutussa oli kaksi toimittajaa ja päätoimittaja eli siis käytännössä lehti itse. Päätoimittaja ei - yllättävästi - saanut syytettä. Yksi toimittaja tuomittiin alioikeudessa, ja juttu on kesken.


Lehtijuttu oli mielestäni huonosti harkittu. Sellainen ei ole Hesarissa harvinaista. Mutta oliko se rikos - se nähdään aikanaan. Mutta todellinen tekijä ei ehkä ollut toimittaja eli kirjoittaja, vaan julkaisija eli lähinnä päätoimittaja. 


KHO jätti huomiotta vahingonkorvauslain, joka ei kuulukaan sen toimialaan. Työnantaja on VahKorvL:n mukaan vastuussa vahingosta, jonka työntekijä tai toimeksisaaja aiheuttaa sivulliselle menettelyllään työssään tai toimeksiantoa täyttäessään. Toisin sanoen rikas pankki joutuu korvaamaan vahingon, jonka sen köyhä konttoristi aiheutti asiakkaalle varomattomuudellaan, laiminlyönnillään tai tietämättömyydellään. Tahallisesta rikoksesta työnantaja ei kuitenkaan vastaa, mutta tuomioistuimella on silloinkin aina mahdollisuus kohtuullistaa eli alentaa korvausta. 


Eräissä tilanteissa työnantaja voi vaatia kolmannelle maksamaansa korvausta työntekijältään.


Jos siis konttoristi (heitä ei enää ole, kuten ei oikeastaan pankin konttoreitakaan) pankinjohtajan kehotuksesta käy Aleksanterinkadun asianajotoimistossa kysymässä neuvoa asiakkaan vaikkapa vero-oikeudelliseen ongelmaan, työnantajan eli pankin maksama asianajopalkkio katsotaan konttoristin verotettavaksi tuloksi. 


Hesarin toimittajalle tuleva mätky näyttää olevan suuruusluokkaa 200 000 - 500 000 eli joka tapauksessa täysin mahdoton hyvälläkään palkalla elävälle ihmiselle. 


KHO siis hilpeästi sivuuttaa sen säännön että vahinko on korvattava ja että korvaaja on esimerkiksi työturvallisuusasioissa työnantaja ja  verotusasioissa valtio.


Jos Helsingin Sanomat  maksaa mätkyn eli suorittamatta jätetyn ennakonpidätyksen, KHO:n logiikan mukaan tuosta toisesta korvauksesta on myös perittävä vero. Ja jos lehti maksaa senkin, sama koskee kolmatta korvausta jne.


Oikeudellisesti: reaaliharkinta olisi pakottanut ottamaan huomioon palkan verotusta miettiessä myös työnantajan direktio-oikeuden eli oikeuden käskeä tai kieltää työntekijää (tee näin / älä tee näin) sekä työnantajan taloudellisen vastuun sivullisille. Vaikka tässä sivullisen paikalla on verottaja eli valtio, se ei muuta asiaa. Työnantaja maksaa, jos työntekijä repii valtion omistamaa ratakiskoa.


Eikä puhe ole vain työnantajasta. Jos 50 vuotta Suomessakin sovellettu samastaminen (ansvarsgenombrott) syntyi grynderioikeudenkäynneissä, joissa jopa firma voitiin panna maksamaan toisen firman sopimusvirheistä. Ja sekin KHO:n olisi täytynyt kirjoittaa näkyviin, että käsillä on melkein nyt puhuttuun rajaturvallisuuteen verrattava kysymys ja maan suurin sanomalehti. Pelkään pahoin, että jutussa jumalattomasti tienannut asianajaja on puhunut sievää soopaa sananvapaudesta ja yleisön oikeudesta tietää.


Ja se tekoäly? Se on väline löytää muitakin asiaan vaikuttavia tulkintaperusteita kuin KHO:n oma oikeuskäytäntö ja kulloinkin voimassa oleva verolainsäädäntö, joka on koherenssiltaan ja kiinteydeltään kuin vääpelin oksennus aliupseerikerhon lattialla.


60 kommenttia:

  1. Olen nyt hämilläni.

    Minulle on tässä viimeaikoina monessakin eri yhteydessä voimallisesti opetettu, että oikeuslaitoksen toiminnan ja päätösten arvostelu on täysin sopimatonta, se murentaa luottamusta oikeusvaltioon, uhkaa demokratian perusteita ja pelaa suoraan Putin pussiin.

    Joten mitä tämä tämmöinen nyt sitten oikein on? Tuomio on tullut, "se ei ole mielipide".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eräät todella ovat kiehahtaneet kun joku on arvostellut tuomioistuimen tai ylemmän virkamiehen toimintaa. Kuitenkin elämme vapaassa demokratiassa ja jokaisella on oikeus ellei peräti velvoite avata suunsa tai kirjoittaa julkisuuteen jos mielestään havaitsee jotakin outoa joka voisi rikkoa lakia tai yleistä oikeustajua. Sellainen kommentti ei voi olla rikos minkään lainkohdan mukaan.

      Poista
    2. Tuomio on aina mielipide ja erityisen kärjekkäästi se käy ilmi silloin, kun tuomio perustuu äänestykseen. Vähemmistöön jäänyt / jääneet voivat esittää eriävän mielipiteensä kirjoittamalla sen tuomion liitteeksi.

      Poista
    3. Ei tuomioiden arvostelua ole missään kansalaisilta kielletty, eikä asiallinen arvostelu ole moitittavaa. Eri juttu on, jos sitä tekevät valtiollisen lainsäädäntö- tai toimeenpanovallan edustajat. Kemppinen ei tiettävästi niihin kuulu.

      Poista
    4. Tässä KHO:n ratkaisussa äänestys koski vain perusteluja. Asian lopputuloksesta oli yksimielisyys.

      Poista
    5. Eli meininki on kuin Venäjällä ennen ja nyt: syyllinen tiedetään, tarvitaan vain rikos.

      Poista
    6. Jospa Toipila on toimeenpano- tai lainsäädäntövallan edustaja, kun häntä on kertomansa mukaan tällaisista arvosteluista kovasti ojennettu.

      Poista
    7. Summum ius, summa iniuria.

      Teidän lakinne ja oikeutenne, niitähän - - .

      Poista
  2. Erittäin nolo juttu KHO:lle. Eikä yleisöllä ole oikeutta tietää Puolustusvoimien ja maanpuolustuksen sellaisia toimintoja ja tietoja, joita ulkovallat erityisesti urkkivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toimittajien jos keiden, pitäisi tämä tietää. Sotilassalaisuudet ovat sotilassalaisuuksia ja vaikuttavat maan turvallisuuteen. On paras pitää suunsa kiinni saamistaan tiedoista eikä pidä lähteä kaivelemaan esille dokumentteja vaikka niiden hiirenkorvat jossain pilkistäisivät.

      Poista
    2. Toivottavasti toimitteliat oppivat ja samoin lehden kustantaja, että sananvapauteen kuuluu sananvastuu.

      Poista
    3. Mikä olikaan se perustuslain pykälä, jossa määritellään sananvastuu?

      Poista
    4. Se on perustuslain 1. pykälä: "Vastuullinen Media". Sen ilmoitus menee aina heti yli kaikkien lakipykälien ja sitä itseään mikään laki ei sido, koska se itse on laki.

      Siellä se sananvastuu on säädetty ja sen kohteeksi määritelty väärinajattelijat.

      Poista
  3. Ad Omnia: luottamus, joka perustuu virheistä vaikenemiseen, ei ole erikoisen tavoiteltavaa. En ollut ainoa, joka kirjoitti Lakimies-lehteen oikeustapauskommentteja 1980-luvun puolivälistä. Meillä on paljon hyviä väitöskirjoja, joissa vallitseva kanta otetaan tikun nokkaan ja kysytään, olisiko tämä ongelma ollut ratkaistava toisin. Vaikkei juridiikka ole tiedettä, tämä on tieteen perinne. Jotkut arvostetuimmista juristiprofesoreista loivat uransa olemalla melkein jatkuvasti eri mieltä kuin korkein oikeus. Ja KKO itse äänestää eli on eri mieltä itsensä kanssa. Ja esimerkiksi Phjoismaiden ja Saksan lait ovat eri mieltä siitä, saako vinapullonsa veloituksetta takaisin siltä, jolle varas on sen myynyt.

    <hybin tuntemanki J. Virolaisen kuuluisa "pulinat pois" on oikea kanta esimerkiksi vaalien jälkeen, aivan kuten se esitettiinkin.

    Poikani sai hyllystäni hienon kirjan "Mustat maanantait" - Joel Joseph "Black Mondays - Worst Decisions of Supreme Court".

    VastaaPoista
  4. Tämäpä mainio tuomio!

    Nythän rasisitit voivat perustaa lehden, jossa on härskejä juttuja mamuista yms, kirjoittajina epämääräisiä tyyppejä, ja vedota sitten tähän ennakkotapaukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ennakkopäätös ulottaa verotuskäytännössä vaikutuksensa mihin tahansa rikostyyppiin (kunnes lakia ehkä muutetaan). Nyt sattuivat kyseessä olemaan toimittajat, ja vielä tuonkaltaisessa jutussa. KHO on taatusti joutunut miettimään myös päätöksen laajempaa vaikutusta erilaisiin rikoksiin.

      Poista
  5. Mätkyn korvauksen mätkyn korvauksen mätkyn... kuulostaa ihan siltä matemaattiselta todistukselta siitä, miksi kilpikonna juoksee nopeammin kuin jänis. Ja pelottaisi minuakin jos edes luulisin tuntevani noin hyvin tienaavan asianajajan.

    VastaaPoista
  6. Joku laamanni sanoi, etenkin riitatapauksissa ei täällä varsinaisesti oikeutta jaeta , vaan päätöksiä, jos ei riitapukarit muuten pääse sopuun.

    VastaaPoista
  7. Joulun siunaus tuli tekstin myötä. Nyt lakimies sai nätin summan jouluksi ja tietysti se menee häneltä hyväntekeväisyyteen, toisille köyhille. Näin me suomalaiset pääsemme antamaan eteenpäin lääkäriraukoille, noille rajattomille jotka päivittäin kerjäävät meiltä. Suomalainen tykkää auttaa niitä joitten touon vei halla. Köyhäkin auttaa hyviä virkamiehiä joita vaan on vielä liian vähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eihän tuo päätös lakimiehen saamaan summaan yhtään mitään vaikuta.

      Poista
    2. Ettei ollut kyse veroista. Juristi maksaa kahden miljoonan liikevaihdosta jotain 10-100 tonnia riippuen virman kierrätysjärjestelyistä. Toimittaja sen sijaan... riittäneekö miljoona?

      Poista
    3. Liikevaihto on aivan eri asia kuin kuin palkansaajan verotettava tulo tai yrityksen verotettava voitto. Lakitoimiston on maksettava tuloista kaikki menot, kuten vuokrat ja työntekijöiden palkat veroineen ym.

      Poista
  8. Minuakin huvitti suuresti lukiessani lehdestä että HS aikoo maksaa verot toimittajan puolesta. Eivätpä näköjään arvanneet että siitä voi tulla loputon savotta, maksaa veroja veroista, veroista ja veroista. Pitäisi oitis käsittää että verotettava etu on verotettava etu, oli siinä edessä mikä tahansa etuliite ja kyse ei ollut taskurahoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä karkoittanee viimeisenkin tilaajan.

      Poista
    2. Me vaatimme kaikkia veroja valtion maksettavaksi!

      Poista
  9. https://www.kho.fi/fi/index/paatokset/vuosikirjapaatokset/1701936057315.html#

    VastaaPoista
  10. Rikoksen laadulla ei tässä kai voi olla merkitystä. Olisiko arvio sama, jos kyse olisi vaikkapa vartiointifirmasta, jonka työntekijät pahoinpitelevät ihmisiä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se niin nyt näyttäisi olevan, onneksi!

      Poista
  11. Tämä ongelma on helposti korjattavissa pikku lainmuutoksella, jos poliittista tahtoa on. Ennen muuta siis maata hallitsevassa valtiovarainministeriössä.

    VastaaPoista
  12. Tässähän oli kysymys Keskusverolautakunnalta haetusta ennakkoratkaisusta. Sellaista haetaan isossa veroasiassa silloin, kun verolaista ei ole ennestään vakiintunutta tulkintaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veroennakkoratkaisua ei voi rakentaa rikosasian lainvoimaisen lopputuloksen varaan, kun siitä ei vielä ole tietoa.

      Poista
    2. KHO on kumonnut Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisun.

      Poista
    3. On muuttanut ennakkoratkaisua. Se on silti yhä ennakkoratkaisu.

      Poista
    4. On vähän monimutkaista terminologisesti. KHO:n päätös on ennakkopäätös eli vuosikirjapäätös verotuksellisessa ennakkoratkaisuasiassa. Asian luonne ei ole muuttunut sillä, että KHO muutti päätöksen asiasisältöä. Sellainen on itsessään tavanomaista.

      Poista
  13. Jos minä maksan sinun asianajokulusi, mitä tapahtuu?

    VastaaPoista
  14. New York Timesin toimittajat lienevät suuria maanpettureita kirjoitettuaan maansa hallinnosta ja Tricky Dickistä eritoten maan salaisuuksia paljastavia kirjoja.

    Meillä kotimaisten lähteitten mainitseminen ja edes vihjailu siihen, että niitä olisi, on epäisänmaallista ja tiedustelulakienkin arvostelulle kurtistellaan breshneviläisiä kulmakarvoja.

    Ollaanpa hetki muodikkaasti amerikkalaisia, Trumpia odotellessa.

    VastaaPoista
  15. En oikein ymmärrä sitä pointtia, että työnantajan maksamien oikeuskulujen pitäisi olla verottomia siksi, että se on myös työnantajan etu. Onhan palkankin maksaminen työnantajankin etu. Muuten ei työsuoritusta olisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työantajan etu? Työnantaja maksaa aina kaiken, palkat, verot, eläkemaksut, sairausvakuutuksen ja kaikki vakutuukset ja työterveyshuollon ym. Työntekijä sitten tuottaa mitä tuottaa tai jättää tekemättä kuten ajoittain tapahtuu.

      Poista
    2. Työnantajalla yleensä on myös yritysidea jonka toteuttamisesta se maksamiseen voittonsa haalii. Viilaa, leikkaa, höylää sitten sieltä mistä voi maksimoidakseen voittonsa. Monasti viilaamiset ja höyläämiset kohdistuvat työntekijöihin jos mitään uhkaa sanktioista ei ole.

      Poista
    3. Niin, monestakin syystä joudumme lähivuosina vähentämään työn - erittäinkin paikallisen - tekemistä.

      Poista
    4. Julkisella sektorilla veronmaksaja maksaa aina kaiken, palkat, verot, eläkemaksut, sairausvakuutuksen ja kaikki vakutuukset ja työterveyshuollon ym.

      Poista
    5. "Julkisella.."
      Tuo onkin tärkeä huomio. tämä on juurisyy siihen että valtion rahoitustilanne on niin heikoksi ajettu että pitää ottaa miljardeittain velkaa entisten lisäksi. Suomen kansalla ei ole varaa kaikkeen siihen rahansyytämiseen jota on viime vuosina nähty.

      Pahimmat ratkaisut liittyvät juuri siihen että valtion, kuntien ja hyvinvointipiirien listoille otetaan kallispalkkaisia virkamiehiä laumoittain lisäämään byrokratiaa, sens sijaan että palkattaisiin tekeviä ihmisiä, kuten lääkäreitä ja sairaanhoitajia ym. Meillä on aivan liian vähän veronmaksajia tässä maassa.

      Poista
    6. Maksavathan ne kallispalkkaiset turhat virkamiehetkin veroja.

      Ongelma onkin se, että meillä on aivan liian vähän ns. nettoveronmaksajia.

      Poista
    7. "Maksavathan.."
      Tämä oli kyllä joulukuun karmein vitsi tähän mennessä. Veronmaksajat maksavat viulut tältäkin osin eli vero palautuu valtiolle.

      Poista
  16. "Tuomioistuin meni metsään"

    Ottikohan edes tulitikkuja reppuun?

    Vaikka mitäpä se niillä, hukkuu kuiten lumeen jo heti tieltä poiketessaan.

    VastaaPoista
  17. Luonnossa kaikki elävät toisilleen. Metsässä ei ole mitään niin pahaa kuin tuomioistuin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö luonnonlaki ole aika epäinhimillinen?

      Poista
    2. "Eikö..."

      Luonnonlaki on sekä että, tai oikeammin sitä ei edes ole olemassa. Eräs Darwin kyllä viisasteli jotain sinne päin.

      Poista
  18. Modernista runoudesta puheenollen: mitenkäs runous (ei tarvitse olla modernia) ja Turingin testi?

    Asiaa käsittelee Jean-Luc Godard (1930-2022) elokuvassaan Alphaville (1965). Paul Éluard ei ole modernistirunoilija vaan surrealisti. Sitaatti kirjastani MMM Elokuvaopas:

    " »Elämme muodonmuutostemme unohduksessa» – »Nous vivons dans l’oubli de nos métamorphoses» (Paul Éluard).

    Kertomus Lemmy Cautionin seikkailusta tulevaisuuden painajaiskaupungissa, jota hallitsee puhtaan järjen hirviö, tietokone Alpha-60. Tunteenilmaisut rangaistaan teloituksella uima-altaassa. Dick Tracy ja Harry Dickson ovat epäonnistuneet tehtävässä, mutta Caution onnistuu tuhoamaan tietokoneen syöttämällä sille runoutta. Hän lahjoittaa Éluardin runoteoksen Capitale de la douleur (Tuskan pääkaupunki) myös tyrannin tyttärelle. Godard kuvasi scifi-elokuvansa Pariisin ultramoderneimmissa rakennuksissa ja loi näyn niin synkästä kaupungista, että keskellä kirkasta päivääkin on välttämätöntä käyttää salamavaloa. "

    VastaaPoista
  19. Olen nyt useampaan kertaan lukenut Kemppisen tiiviin kirjoituksen tuolla yllä. Tunnen oloni turvalliseksi. Edes joku osaa pukea sanoiksi asian oikean laidan.

    VastaaPoista
  20. Suomi saa tuntea olonsa turvalliseksi. Työttömien (Arvid Järnefelt), opiskelijoiden (Aleksis Kivi), dosenttien (J. L. Runeberg), omaishoitajien, eläkeläisten ja vanhusten oikeuskuluja ei maksa kukaan toinen kuin he itse. Oikeus kuuluu, kuten myös oikeudet ja ihmisoikeudet kuuluvat, harvoille ja valituille. Suomi saa tuntea olonsa turvalliseksi. Kuten oli myös 1918 ja 1943.

    VastaaPoista
  21. Ken metsään tahtoo mennä nyt, näkee sammalet myllätyt sillä hän on täällä taas tuo pieni sairas herranen jonka nimeä kukaan ei kohta uskalla ääneen lausua pelätessään kaulankatkaisuoperaatiotatuotasodantympeääkosketusta …
    Mutta syyttäkää siitä minua sillä ennustukseni yleensä osuvat.
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä arvoitusennustus ei kyllä avaudu vaikka nurinperin tavaisi.

      Poista
  22. Ainahan veronmaksaja maksaa kaikesta. Jotkut asiat hoituu vain valtion tai kunnan toimesta. Valvontaa tulee kyllä lisätä ja paljon. Taas paljastui yhden täysin turhan virkamiehen yletön törsäys matkailuun yms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vitsi on siinä, että virkatehtäviä on erilaisia. Niitä virkoja, joiden toimena on valvoa toisten virkamiesten holtittomuuksia, on aivan liian vähän. Ja virkoja, joissa saa mellastaa melkein miten haluaa, on aivan liikaa. Kun kuvitellaan, että virastojen pitäisi toimia kuten liikeyritykset.

      Poista