17. elokuuta 2023

Viisi leipää


 



Viisi leipää… Mitä minulla on häntä vastaan? Minä kerron rehellisesti, naapuri. Kuuntelin kerran, kun hän saarnasi, ja oli siinä ja siinä, etten ryhtynyt hänen seuraajakseen. 


Ihan palasin kotiin ja sanoi serkulleni, joka on satulaseppä, että häntä täytyy kuunnella. Hän on omalla tavallaan profeetta. Hän puhuu kauniisti, se on tietty. Sydän ihan hypähtää rinnassa. Kuulkaa minulla oli vedet silmissä. Olisin voinut sulkea puotini siinä ja silloin ja seurata häntä päästämättä häntä ikinä silmistäni.


Anna pois kaikki, mitä sinulla on, ja seuraa minua - niin hän sanoi. Rakasta lähimmäistäsi, auta köyhiä, anna anteeksi niille, jotka ovat rikkoneet sinua vastaan, kaikkea sellaista. Minä ollen pelkkä leipuri, mutta kun kuuntelin häntä, outo ilo ja suru täytti mieleni, etten tiedä, miten sen voisi kertoa. Olisin voinut pudota polvilleni ja itkeä mutta samaan aikaan mieli oli niin hyvä ja iloinen, aivan kuin kaikki huoli ja harmi olisi karissut minusta pois.  Ja sanoin serkulleni että senkin tyhmä, häpeäisit itseäsi. Muuta et osaa kuin puhua rahasta ja kuka on mitäkin velkaa ja että joudut maksamaan vuokria ja hinnankorotuksia ja vuokria. Sinun pitäisi jakaa omaisuutesi köyhille, jättää vaimosi ja lapsesi ja seurata häntä… 


Eikä minulla ole mitään sitäkään vastaan, että hän parantaa sairaita ja riivattuja. Onhan se kummallinen kyky, mutta kaikki tietävät, ettei meidän parantajistamme ole mihinkään, eikä roomalaisista myöskään. He ajattelevat omaa etuaan ja ovat hyviä viemään rahat, mutta kuin joku tekee kuolemaa, he nakkelevat niskojaan ja sanovat että olisi pitänyt tulla aikaisemmin. Aikaisemmin! Vaimovainajani sairasti kaksi vuotta verenvuototautia ja vein häntä lääkäristä lääkäriin niin ettet tiedä, mitä se maksoi, eikä kenestäkään ollut apua! Jos hän olisi kulkenut täällä siihen aikaan, olisin mennyt polvilleni ja sanonut, että Herra, paranna tämä nainen! Ja hän olisi parantunut koskettamalla tämän miehen viittaa. En edes yritä kertoa, miten hän oli kärsinyt - niin että siitä minä häntä ylistän, sairaiden parantamisesta. Tiedät itse, että puoskarit huutavat täyttä kurkkua. Tämä sekaantuu petollisesti heidän työhönsä ja siitä on tehtävä loppu ja ties mitä. Aina on etuja ja asioita. Kun joku haluaa auttaa ihmisiä ja pelastaa maailman, niin aina siinä on jonkun toisen tilanne vaarassa. Ei kaikkia voi miellyttää, niin kuin tiedät. 


Minusta kuule sopii parantaa sairaita ja vaikka herättää ihmisiä kuolleista, mutta ne viisi leipää hä olisi saanut jättää rauhaan. Sanon sen leipurina, että se oli suuri vääryys meikäläisille. Ai et ole kuullut niistä viidestä leivästä? Kumma; kaikki leipurit ovat aivan vimmoissaan siitä. 


No siis ihmiset seurasivat häntä erämaahan ja hän paransi sairaita. Sitten illalla hänen opetuslapsensa tulivat sanomaan, että tämä on asumatonta seutua ja ilta on tullut. Lähetä nyt ihmiset pois niin että he pääsevät kyliin hankkimaan syötävää.


Mutta hän sanoi heille: “Heidän ei tarvitse lähteä. Antakaa heidän syödä.” Ja he sanoivat hänelle:” Ei meillä ole kuin viisi leipää ja kaksi kalaa. Hän sanoi: “Tuokaa ne tänne.” Ja hän käski väkijoukon istua maahan ja otti viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi taivaaseen, siunasi ja mursi ja antoi leivät opetuslapsille, jotka antoivat ne väkijoukolle. Ja kaikki söivät ja tulivat kylläisiksi ja kun tähteet kerättiin, niitä jäi kaksitoista korillista. Ja heitä oli siellä syömässä viisi tuhatta ihmistä ja lisäksi naisia ja lapsia. 


Myönnä pois, hyvä naapuri, ettei kukaan leipuri siedä sellaista, eikä olekin totta. Jos tuosta tulee yleisempi tapa ruokkia viisi tuhatta ihmistä, niin leipureiltahan menee työ. Ei niistä kaloista mitään, kun ne kasvavat itsestään vedessä ja jokainen voi pyydystää niitä itse. Mutta leipuri joutuu ostamaan jauhoja ja polttopuita kovalla hinnalla, tarvitsee apuaisen, jolle on maksettava, ja leipomon ja saa maksaa veroja ja ties mitä niin että hyvä jos saa itselleen muutaman kolikon niin ettei joudu lähtemään kerjuulle. 


Mutta tämä kun vain katsoo taivaalle ja saa leipää viidelle tuhannelle tai ties kuinka monelle. Jauho ei maksa mitään, ei tarvitse raahata polttopuita maan ääristä, ei ole kuluja, ei työtä - helppohan siinä on jakaa leipää ilmaiseksi, vai mitä. Eikä hänellä edes käy mielessä, että tässä hän riistää leipureilta kovalla ja kunniallisella työllä ansaitut tulot. Se on vilpillistä kilpailua, kuule, ja siitä on tehtävä loppu. Maksakoon veroja, jos haluaa pitää leipomoa.


Nyt jo ihmiset tulevat kysymään, että miten me vaadimme niin epäkristillistä hintaa yhdestä kurjasta leivästä. Sitä pitäisi saada ilmaiseksi ja kun se on kuulemma hyvääkin, valkoista, rapeaa ja maukasta ja tuoksuu niin että sitä söisi haljetakseen…


Me olemme jo joutuneet laskemaan hintoja alle omien kustannusten, ettei menisi myymälä nurin. 


Jos tilanne jatkuu tällaisena, se on leipurin ammatin loppu. Jossain hän on kuulemme ruokkinut neljä tuhatta ihmistä ja naiset ja lapset lisäksi seitsemällä leivällä ja muutamalla kalalla, mutta tähteitä jäi vain neljä korillista. 


Voi olla, että hänen elinkeinonsa ontuu, mutta meille leipureille tämä on loppu. Ja kuule kun sanon, että hänellä on takana vain leipurien viha. Kyllä kalakauppiaatkin pitävät meteliä, mutta se tiedetään, että he kiskovat kovia hintoja kaloista. Ei se ole kunniallista työtä niin kuin tämä meidän.


Kuule naapuri, minä olen kohta vanha ja yksin maailmassa. En tarvitse mitään, kun ei ole vaimoa eikä lapsia. Olen jo sanonut apulaiselleni, että hänellä on nyt leipomo niskoillaan. Minulla ei ole enää asiaa täällä. Itse asiassa antaisin mieluummin pois vähät tavarani ja seuraisin häntä ja rakastaisin lähimmäisiäni ja mitä kaikkea hän saarnaa. 


Mutta kun näen, kuinka hän suhtautuu meihin leipureihin, minä ajattelen aivan vain leipurina että ei - näin ei maailmaa pelasteta, vaan tämä on suunniteltu tuho meidän ammatillemme. Anteeksi vain, mutta tätä minä en suvaitse. Tämä ei käy. Tietysti valitimme hänestä Hannaalle ja kuvernöörille kaupankäynnin sääntöjen loukkaamisesta ja rauhan rikkomisesta, mutta tiedät, miten hidasta on saada viranomaisia liikkeelle. 


Sinä tiedät naapurina, että olen rauhan mies enkä halua epäsopua kenenkään kanssa. Mutta jos hän tulee Jerusalemiin, menen kadun varteen huutamaan: Ristiinnaulitse! Ristiinnaulitse!


Karel Çapek, 1937 (suom. englannista Jukka Kemppinen 2023):





35 kommenttia:

  1. Tällaisiahan me pakkaamme olemaan, me ihmiset! Aivan ihana kertomus.

    VastaaPoista
  2. Hyvät tekstit kestävät aikaa. Ihan kuin olisi juuri nyt kirjoitettu.

    VastaaPoista
  3. Muistui myös mieleen Michel Tournierin "Kolmen kuninkaan kumarrus"

    VastaaPoista
  4. 30-luvulla osattiin kirjoittaa Jeesuksesta.

    VastaaPoista
  5. Amos Oz kirjassaan Juudas antaa mielenkiintoisen näkökulman aiheeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta Amos Ozin fabuloinneille ei voi antaa minkäänlaisen "näkökulman" arvoa.

      Poista
    2. Ylipäätään koko keskustelu aiheesta on plus miinus nolla. Miksi Jeesus edes otti Juudaksen ryhmäänsä, kun kuitenkin muka hyvin tiesi tämän hänet kavaltavan - sehän oli Jumalan suunnitelma ja Juudas pelkkä väline.

      Tämä epäreiluus minua on harmittanut lapsesta asti. Jos Juudas ei olisi tekoaan tehnyt, tietäisimmekö Jeesuksesta yhtään mitään?

      Poista
    3. Kai se ainakin pilkillä kävi?

      Poista
  6. Mietin kauhistuttavaksi median avulla muuntunutta initiaattioriittiä pääkaupunkiseudulla joka vertautuu välittäviin initiaattioihin ihmisen taipaleella 7 miljoonan vuoden aikana.

    Miksi juuri nyt Käärijän koira ja murrosikäisten siirtymä kohden pirullista ikävaihetta ovat niin vaikeita asioita, että jopa "Niin kaunis on maa"-suvun jäsenen on sellaiseen takertuminen.

    VastaaPoista
  7. Opettaja kysyi lapsilta miten heidän käsityksensä mukaan oli mahdollista ruokkia tuhansia ihmisiä kahdella kalalla ja viidellä leivällä. Pikkutyttö vastasi: "Hyö kursailiit."

    VastaaPoista
  8. Leivän ylituotanto on Suomessa valtavaa, leipäjonoissa leipää suorastaan lapetaan haluaville. Kaupan hyllyissä leipälaatuja on valtavasti, ja uusia koko ajan kehitellään. Suolan takia ylijäämäleipä ei kai oikein sovi hevosillekaan, eikä sitä sioillekaan saisi syöttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hevosille on oikein valmistettu nuolukiviä. Nuolukivi on tarkoitettu täydentämään suolan tarvetta ja erityisesti natriumin (Na) puutetta.

      Poista
    2. Suuri osa kauppojen leivistä on heikkoja laadultaan. Niissä on hirvittävästi suolaa ja sokeria ja mauttomuudessaan huippuluokkaa. Taaksepäin on menty ja lujaa.

      Poista
    3. Oululaisen Jälkiuunilimpun leivonnassa ei käytetä hiivaa. Tässä tarkkana, eräät eivät tiedä että varma voi olla ainakin viipaloidusta sortista.

      Hevosille maittaa, ja ellei karjaan kuulu suomenvuohia ei tila ansaitse pehtooria. Hiiva pois, jos vähäkää on älyä.

      Noloa että luomunautoja joudutaan rokottamaan seleenipitoisella aineella, no. Se on se eeuu...

      Silakatkin pitäs niillen fileerata vaikka itte ne sen merensä paskovat, sielläpäin. Onko se nyt laitaa että reinheitsgebot ei ota ehkäisylääkehormoneja huomioon? On kuulkaas saksmannikaljassa melko hilpeet pitoisuudet.

      Poista
    4. Kuka ny pelkkää leipää, hoh?
      Voita kans. Teiläpäin ei sitte vissiin saa apteekistakaan suolaa.
      Niin, atteekki.
      Nyt ne sen eeuutempun vasta keksivät, salmiakki pois apteekeista, ei oo kohta kumma jos alakaa kapina kiinnostaa.

      Mitä ne oikeen luulee, että kun ensin terva veks ettei riitä ees kirkonkatolle niin että mekö ny salmiakilla sitte se sudittais?

      Ja että silakoiden alkuperää ei saada selville kun ei näy se sarjanumero, kylessä?

      Pitäskö nuile näyttää?

      Poista
  9. Leipuriltamme jäi mainitsematta ko. markkinahäirikön vaikutus viinibisnekseen.
    Kaanaassa oli ryhtynyt kilpailun vääristämiseen silläkin alalla. Asiasta raportoivat tahot eivät kuitenkaan mainitse viinin osalta syntyneen merkittävää hävikkiä.
    Tosin täytyy huomioida, että häirikkö myöhemmin junaili leipureille ja viininviljelijöille lisätuloja. Järjesti viinin ja leipäset viralliseksi osaksi faniensa jokasunnuntaisia reunionperformansseja. Sanoi niiden muuttuvan hänen omaksi lihakseen ja verekseen.
    Kun ensin itse oli muuttanut jotain niiksi (vesi muutettiin viiniksi, kalaa ja leipää ainoastaan monistettiin, mutta kai siihenkin jotain raaka-ainemateriaa tarvittiin), niin saattoi olla sillai ironisesti ja läpällä heitetty. Ovathan ehtoolliseväät kuitenkin vegaanikamaa.
    Kalastajat huomioitiin kieltämällä liha perjantaisin, ja paaston ajaksi.
    Terveydenhuollon edustajat saivat haistaa, mitä nyt joka tapauksessa saavat työssään aika ajoin haistaa.
    Ehkä tyyppi osoitti aitoa katumusta, irtisanoutumista ja nollatoleranssia nuoruutensa kommarimeininkiä kohtaan. Olihan hän aikoinaan häirinnyt riehumisellaan finanssialan toimijoitakin. Ei semmonen toveri voi olla EK:n kaveri.
    Vähemmästäkin saattaa yhteiskunnallisen influensserin ura pätkiä. Ei ihme, että saarnasi anteeksiannon merkitystä.

    VastaaPoista
  10. Näissä tsekkikirjailijoissa on kaikissa jotain samaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän samalaviisii kuin puolalaisissa kulttuurihenkilöissäkin, Stanislaw Lemistä Franciszek Starowieyskiin. Ja elokuvantekijät sitten..

      Kulttuureissa on omia kansallisia juoniaan.

      Poista
    2. Näiden kirjailijoiden samuus olisi suotavaa avata laajaan tietoisuuten tutkijoiden arkistoista.
      Ylipäätänsä päänsä yli lentävää kirjallisuutta pitäisi tuoda lukijoille pohdittavaksi sillä vain vaikea kirjallisuus on kehittävää. Minä esimerkiksi…noo, siitäpä joskus toiste.
      (Blogivaeltaja)

      Poista
  11. Tämä kommentti tuskin hipaiseekaan blogistin ajatusta mutta kerron sen silti.
    Pihlajien oksat notkuvat kirkkaanpunaisten marjojen painosta kuin enteillen …
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä päin ei juurikaan, eivätkä nekään vähät kirkkaanpunaisia.

      Poista
    2. Meidän kylässäpä ei pihlajissa näytä olevan tänä vuonna yhtäkään marjaa. Mitäs se enteilee? Huonoa omenavuotta, jo ihan toteutuneena.

      Poista
    3. - hyvää Soppavuotta?

      Pahkura, se oli hyvvää. Ohhoi...

      Poista
    4. Vähän sama juttu - vaikkei tämä pihlajauskomus tiedettä olekaan - kuin että olisi uskomatta ilmastonmuutostiedettä sanoen, ettei meilläpäin mitään erikoista ole ollut.

      Poista
    5. Ennakoi hilpeitä tilhejä, kunhan marjat ovat päässeet käymään.

      Poista
    6. Ennakoiko poimijoiden eväiden runsaus poimintatyön vaativuuden alenemaa?

      Oletteko te mies vai m
      muu
      sitoutumaton
      kauppias

      Onhan se viikinkien pyhä puu.

      Poista
    7. "Ennakoi hilpeitä tilhejä, ..."

      Linnut, siis täällä puheena olevat tilhet, eivät humallu koska niiden maksa polttaa mahdolliset alkoholiesiintymät elimistöstä supernopeasti.

      Pihlajanmarjojen, "käyneidenkään", alkoholipitoisuudet ovat tuskin mittarein havaittavia, ettei senkään vuoksi. Ja sitä paitsi Tilhen kupu on vetoisuudeltaan varsin vaatimaton, että marjoja pitäisi ahmia kymmeniä kiloja, että edes nousuhumalaan niiden nautiskelu johtaisi.

      Ps. Jos po. marjoissa olisi päihdyttäviä prosentteja olemassa, "rantojen miehet" pitäisivät kyllä huolen, ettei tilheille eväitä muuttomatkan varsilta löytyisi.

      Poista
  12. Nykyään Suomessa tuon mainion tarinan päähenkilö voisi vallan hyvin leipurin sijaan olla myös hallintovirkamies, takahuonneen tutkija tai vastaava muu, suoraan julkisesta budjetista elantonsa ja yläpitonsa saava henkilö.

    Onhan se nimittäin eksistentiaalinen uhka sekin, kun populistihallitus yrittää pelastaa isänmaata ja siinä toimessaan uhkaa panna julkiset menot lähemmäs tuloja. Etulinjan väkeä tuo uhka ei koske, mutta enemmän siellä töpinän puolella ...

    Joten eikun ristiinnaulitaan moiset pelastajat (vaikka niiden ajatus ja tavoite onkin kaunis ja hyvä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Populistihallitus lainaa rahoja ulkomailta ja antaa ne rikkaille veronalennuksina. Eivätkä ne välitä isänmaasta mitään.

      Poista
    2. Siis poliisit, sotilaat, tuomarit, syyttäjät, vanginvartijat, rajavartijat, tullimiehet, opettajat ja niin edelleen nälkäkuurille? Etulinjan väkeä jos ketkä, vaikka julkisesta budjetista rahansa saavatkin.

      Poista
    3. "Siis poliisit, sotilaat, tuomarit, syyttäjät, vanginvartijat, rajavartijat, tullimiehet, opettajat ja niin edelleen nälkäkuurille?"

      No ei noita kovasti tarpeellisia, vaan se töpinän pöhöttynyt ja pääosin turha, mutta vahingollinen porukka. Siis hallintohimmellien kovapalkkaiset byrokraatit, turhantarkastajat, "kehittäjät", koordiaattorit ja heidän päällikkönsä.

      Noin tuossa avaustekstissä yritin sanoa. Ja jos erityistä halua väärinymmärtämiseen ei olisi, sen siitä hyvin selville saakin.

      Poista
    4. Julkisten palkkamenojen ylivoimainen osa onkin sitten noissa "tarpeellisissa".

      Ja minusta muuten valtion- ja kuntatalouden tarkastajia, verotarkastajia, rikostarkastajia, ympäristötarkastajia, rakennustarkastajia, pankkitarkastajia, elintarviketarkastajia, eläintautitarkastajia ja muita sellaisia voisi olla nykyistä enemmänkin. Eiväthän nekään mitään "töpinää" ole, keplottelijoille usein kiusallisia kylläkin. Kehittämisjohtajia en kaipaa.

      Poista
  13. Elämämme aikakauden luonne ei ole mitenkään poikkeuksellinen väkivallankaan suhteen sillä väki väkivallan on pysyvintä ihmisen luonteen osaa.
    On kuitenkin pidettävä muistissa Venäjän presidenttiä leikkivä Putin. Tämä tyyppi ei selvästikään erota mikä on todellisuutta ja mikä hänen itsensä tuottamaa harhaa. Oire vaikuttaa huumausaine psykoosilta. Mikäli emme hyväksy sotaurhon pommin pudottelua siviilien niskaan, voisimme yrittää palauttaa YK:n uskottavuuden mielettömien sotien estämisessä.
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  14. Nummen (täällä kukaan tuskin tuntee koska Nummi ei ole häijy, tyhmä, kyynikko, juoruilija, juoto, hullu, kenenkään vakooja saati tuhooja eikä skandaalien aiheuttaja) etsausnovelleissa on upea kuvaus Emmauksen tien sattumuksesta, koko elämän muuttaneesta tapauksesta. Päivittäisenä ääneenlukuharjoituksena oli meillä tänään sattumoisin Nummen esseitä ja tutkielmia. Sivistynyt kirjailija. Ei pilkkaa, ei nälvi, ei kehu itseään, ei muista kärsimäänsä pahaa, ei keksi henkilöitä ylistämään itseään eikä hauku ketään, ei mustaa eikä levittele pahoja puheita, ei vihaa kriitikoita eikä kommentoijia. Ainoat häntä vihanneet olivat eräs demari, kirjallisuuden professori, ja eräs tulipunainen häntä aiheetta lyönytkin kirjailija. Hän ei vihannut ketään eikä kantanut kenellekään kaunaa, ei vihjaillut tuttavistaan ja kuulemistaan juoruista eikä koskaan asettanut itseään toisten yläpuolelle.

    Nummen Viha-romanin päähenkilö tappaa syyttömän miehen sydänkohtaukseen kateuttaan ja ilkeyttään, puhumalla hänelle palturia ja pelottelemalla. Romaanissa päähenkilö on liikemies. Hänen esikuvansa oli kumminkin nimekästä varsinkin kahdessa sisämaan kaupungissa tunnettua menestynyttä ja mahdollisimman skandaalimaista pappis- ja professorisukua.

    Nummi kulki kaikkialla hyvää tehden.

    VastaaPoista
  15. Viimeistään maanantaina 28. elokuuta luulisi monelle tulleen mieleen, että hallitustoimessa voisi uhata panna julkiset tulot lähemmäs menoja. Lisävelanotto puolittuisi jo sillä, että nostettaisiin kokonaisveroastetta kaksi prosenttiyksikköä. Mutta köyhien kyykyttäminen on itseisarvo.

    VastaaPoista