16. elokuuta 2023

Yksiä asioita


 

Valitan että tuli toisia kiireitä kesken yleispoliittisen keskustelun. Joudun kampaamaan tietokonettani. 

Se ei johdu suomalaisista eikä venäläsistä. 

Jostain tuli lähes kaksi tuhatta 5 - 10 vuotta vanhaa laatimaani ja lähettämääni sähköpostiviestiä. Myös kaupallisia häiriöviestejä muka noudattavista paketeista tai pätevistä peniksenhoidoista tulee runsaasti.

Eli joudun katsomaan tarkoin filtterini ja myös varmistamaan ulkoisilta kovalevyiltä vanhat sähköpostini. Olen niistä tarkka. Olen säilyttänyt kaiken, mutta turvassa. Nyt sitten tulee todella kauan sitten itse laatimiani tenttikysymyksiä tai jo kuolleiden ihmisten puhelinnumeroita.

Epäilen että operaattori on myös omasta puolestaan tehnyt hiukan säätöjä eikä pilvipalvelukaan ole aivan varmasti viaton, koska sieltä löytyi tililtäni esimerkiksi vuonna 2005 ottamiani valokuvia ja sitä ennen kopioimaani musiikkia, jota saa vaivatta verkosta.

Tietotekniikkaongelmat jyrsivät ihmisiä jo ennen tietotekniikan syntymistä.

Panu Rajala on kunnostautunut etenkin kirjailijaelämäkerroilla. Monet niistä ovat mielestäni oikein hyviä ja mieluisia lukea. Huomaan että arkistoja on auennut ja yksi ja toinen ihminen on longotellut luista suutaan. Mukana on siten ennen tuntematonta aineistoa. Vielä kehuakseni: kirjoitaja on toiminut, kuten professorin kuuluu. Hakemistot ja lähdeluettelot ovat hyviä.

Lukija huomannee, että aikamoisen väännön jälkeen esimerkiksi Kansaslliskirjaston sivuilla on todella paljon vanhempia sanomalehtiä. Mikäpä hienompaa, jos mietittävänä on esimerkiksi kirjailijan arvostelumenestys tai hänestä lehdissä käydyt sodat.

Olavi Paavolainen (1903 - 1964) oli merkittävä kulttuurihenkilö jo monen ison kirjan kirjoittaja. Elämäkerran mukaan hän kerran suuttui viimeisinä työvuosinaan radiossa. Joku oli leikannut makkaraa hänen saksillaan!

Elämäkerran kirjoittaja viittaa tässä usean aikalaisen todistukseen. Yllättäen Matti Kurjensaari, joka näyttää kestäneen vaikka millaisia hullutuksia ysävältään Paavolaiselta itse koskaan korottamatta ääntään, kuuluisi sanoneen, ettei Olavi välttämättä lukenut lehtiä eikä kirjoja. Hän perehtyi niihin selaamalla kevyesti ja työntämällä niteen sitten johonkin. Hänellä oli erityinen vimma alleviivata kirjoja ja kirjoittaa sivun reunaan punakynällä “Obs!”, ja leikellä lehdistä kirjoituksia ja kuvia.

Lopulta eli elämän ja alkolismin murheellisessa loppuvaiheessa, hänen sinänsä kelvolliseen asuntoonsa Ratakadulla ei mahtunut kuin pöytä. Kaikki paikat olivat niin täynnä lehtileikkeitä. Tunnen itseni grobiaaniksi, kun olen skannannut jo kauan sitten äitini upeat leikekirjat, joita on paljon. Muistan lukeneeni, että eräällä kansalliskirjailijalla oli mielenkiintinen tapa käyttää kirjoja albumeina.  Hän liimasi sivut täyteen leikkeitä. Kirjoista tuli sitten mielenkiintoisen muotoisia.

Rajalan kirja ratkaisi ongelmani. Se varmaan kuului kylälle asti, kun kivi putosi sydämeltäni. Kuten olen tässä blogissakin toistellut Paavolainen oli yksi oman kirjoittamiseni johtotähti. Luin hänen kootut teoksensa lukiolaisena ja monia kirjoja, kuten “Synkän yksinpöuhelun” usein sen jälkeen.

Ongelmani on “Nykyaikaa etsimässä”. Haeskelin Pariisissa 21-vuotiaana niitä paikkoja ja kirjoja. Myöhemmin ihmettelin myös kirjoituksissani, miten Paavolainen ja häne toverinsa Tulenkantajat eivät juhlineet runoilija Guillaume Apollinairea, joka oli tullut kuuluisaksi heidän “uudistuksillaan” 20 vuotta ennen kuin he aloittivat. Siellä on koneromantiikan lisäksi jopa sotilasmystiikka ja eksoottinen rakkaus.

Paavolainen ei osannut ranskaa.

Saksaa hän puhui erinomaisesti, koska se oli hänen äitinsä äidinkieli. 

Rajala mainitsee, että isänmaallisuudestaan kuuluisa akateemikko Martti Haavio kieltäytyi matkustamasta Pariisiin. Mika Waltari sitä vastoin alkoi ottaa tunteja maan kielessä kohta paikkakunnalle päästyään.

Paavolainen käänsi Helvi Hämäläiselle Hitlerin “Mein Kampfia” ja sitten myöhemmin Hertta Kuusisen kanssa luettiin “Kommunistista manifestia”, kylki kyljessä.

Onneksi Tulenkantajilla ja muilla sotien välisen ajan älymystön edustajilla oli tekoäly ja käännöskone: Ruotsin lehdet. Siellä luettiin ja käännettiin ällistyttävän paljon muun muassa ranskalaista ja venäläistä kirjallisuutta. Minähän kerran otin selvittääkseni, tunnettiinko meillä Suomessa ennen sotia sellaisia kirjoittajia kuin Tšehov, Proust, Kafka ja Joyce. Kun tuo englantikin oli aika vieras kieli niin että muiden ohella Hemingwayn, Henry Millerin ja George Orwellin Manner-Euroopasta ei oikein ollut jakelussa. Ensin mainittu oli ottanut oikein kirjansa nimeksi, että nuorelle miehelle Pariisi on liikkuva juhlapyhä…


17 kommenttia:

  1. Panu Rajalan tyyli on luistavaa ja suomen kieli erinomaista, hänen kirjoittamiaan elämäkertoja on ollut yleensä mukava lukea. Lisäksi hän on huumorintajuinen ja yleispositiivinen, ei marise tyhjästä, mitä nyt joskus pistää vähän ironiaa mausteeksi. Kotisivujen viikoittaiset jututkin luen yleensä, kun hän kertoo niin paljon ajankohtaisista kulttuuritapahtumista, teatteri-, ooppera- ja elokuvaensi-illoista, konserteista ja uusista kirjoista, vuodenkierrosta maalla ja kaupungissa. Joskus käy vähän kateeksi sellainen aktiivisuus - niin ne nuoret...

    Yritin taas siivota kirjahyllyjä ja keräsin toivorikkaasti kirjoja antikvariaattiin vietäväksi. Oli siellä myös Hertta Kuusisen kirjeet Olavi Paavolaiselle, "Hamlet ystäväni". Erinomainen kirjoittaja hänkin. Muutaman sain heitetyksi paperinkeräykseen, kun poistin kannet. Toivotonta.

    VastaaPoista
  2. Olen pannut merkille, että näillä palstoilla esiintyy muutama anonyymi tai ehkä vain yksi ja sama anonyymi, joka voitelee kirjoituksensa ikärasismilla, joka kohdistuu blogi-isäntäämme.

    Ainakin itseäni kiinnostaa, että minkä ikäiset ihmiset hyväksytään kirjoittamaan mielipiteitään julkisiin keskustelupalstoihin ja blogeihin? Onko yläikärjaa olemassa noin yleisesti ottaen? Entä alaikärjaa?

    No niin arvoisat ikärasistit, rohkeasti vaan ottamaan kantaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. > No niin arvoisat ikärasistit, rohkeasti vaan ottamaan kantaa <

      Ottamatta kantaa muiden ikärasistien kirjoituksiin, lausun kunnioittavasti seuraavaa.

      Rasismi on syrjintää. Kuka täällä Kemppistä on syrjinyt? Näkyy joku todenneen, että ikä ja äksyys ja yksioikoisuus alkavat näkyä Kemppisen kirjoituksissa. Mutta tämähän vain antaa perspektiiviä ja ymmärrystä meille Kemppistä vuosikaudet seuranneille. Kyllä me tätä jukuria yhä rakastamme.

      Mutta tosiasiaa ei saata kieltää. Eräs Kemppisen vuoden 2015 kirjoitus oli ensimmäinen pysäyttävä havainto. Näin Kemppinen kirjoitti Halla-Ahosta:

      ”Halla-aho ei sittenkään ole riittävän älykäs. Hän ei huomaa, että kirkkoslaavi erikoisalana tuo tietysti mieleen työskentelyn kirkollisten kuvien ja kirjoitusten kanssa, ja siitä ajatukset siirtyvät heti hänen ulkomuotonsa ja valokuvien välittämän mielikuvan kautta uskonnolliseen kiihkoilijaan.

      Arvioni Halla-ahosta on, että hän on itsesäälissä kylpevä, vaurioitunut ihminen, joka haluaisi purkaa sielullisia ongelmiaan nykyistäkin laajemmin.

      Maailmasta ei ole koskaan puuttunut ihmisiä, jotka haluavat sydämestään toisille ihmisille kaikkea pahaa.”.

      Niin että: eiköhän tuo Kemppinen arvostelua itsekin kestä. Toivottavasti.

      Poista
    2. Tuon siteerauksen sisältö vuodelta 2015 on kyllä nappiin osuva; kestää hyvin aikaa. Ainakaan siinä ei mitään arvosteltavaa ole.

      Poista
    3. "Tuon siteerauksen sisältö vuodelta 2015 on kyllä nappiin osuva..."

      Minusta taas tuo kevyt kyökkipsykologia ei ole vanhentunut kovin kauniisti.

      Mainittu Halla-aho on ollut kiusallisen oikeassa paljon ennen meitä muita ja paremmin tietäviä mm. Ruotsin maahanmuutopolitiikan yhteiskunnallisissa vaikutuksissa, varhaisessa kannassaan Natoon liittymiseksi ja yleensä Venäjä-kysymyksessä, kaasuputki- ja enegiariippuvuuskysymyksissä, velkaantumisessa ja EU-yhteisvelka-asiassa, imastopolitiikan kohtuuden rajat ylittävässä kunnianhimossa, jne.

      Takuulla hän on ollut myös monessa kohdin väärässä, sillä eihän meistä kukaan mikään Mestari ole. 🙄

      Halla-ahon suurin synti onkin juuri se, että hän ei jaskaakaan välitä poliittisesta korrektiudesta, on viiltävän looginen ja aivan liian usein oikeassa.

      Jos tuo nyt sitten kumpuaa jostakin etädisagnostisoitavissa olevasta traumasta, niin vallan hyvä niin.

      Poista
  3. Onneksi tietokoneesi ei ollut niin saastunut, ettei sitä tarvinnut harjata. Kampaaminen riitti.

    VastaaPoista
  4. No, tunnettiinko? Siis ennen sotia Proust, Kafka etc?

    Ensimmäinen Millerin kirjan suomennettiin vasta 60-luvun alussa, asialla tietysti Saarikosken Pena. (”Tietysti” siksi, että mielessäni yhdistän Saarikosken, Salaman, Ojaharjun, Kejosen yms juuri Milleriin).

    Minuunkin Miller kolahti nuorena, enkä oikein ymmärtänyt miksi. Kirjoittivathan seksistä siihen aikaan monet muutkin, tekisi mieli sanoa että kaikki. Se oli varmaan Millerin huoleton ja huvittunut asenne elämään ja yhteiskuntaan, joka miellytti.

    VastaaPoista
  5. Alexander Stubb nousi tänään valtiomiessarjaan.

    VastaaPoista
  6. Miksi hän toistelee ateismiaan? Eikö Jumalakaan usko häneen? Ehkä netti on se Jumala ja avaruus joita hän etsii. Siellä hän on ikuinen, sukuineen kaikkineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hänettelemäsi henkilö kirjoittaa ilmeisesti jotain ihan toista blogia. Katsoisit minne kommenttisi joutuvat.

      Poista
  7. Eikö Haavikkokin kehunut että ei koskaan lukenut oikein mitään kokonaan tai loppuun, selaili vain?
    Jos näin, niin iso lohtuhan se on. Pääsee paavolaiseksi kaapin päälle tai akateemikoksi kunhan vähän plarailee.
    Olisko ollut sitten Sarasvuo joka sanoi että asiantuntijaksi tullaan ryhtymällä käyttäytymään kuin asiantuntija.
    Kulttuuri-ihmiseksi siis kai sitten samoin.
    Tämä niille jotka sanoo aina ettei voi tietää onko kirja hyvä jos ei ole sitä vielä itse lukenut. Huhut jostakin teosta riittänevät ihan hyvin.

    VastaaPoista
  8. Mauri Sariola kertoo muistelmissaan vieneensä jonkin tekstinsä Paavolaiselle. Tämä oli ilmoittanut, samalla kätkien gini-lasinsa kaktuksen taakse, katsovansa sitä pehkukasaa kun ennättää. Jonkin ajan kuluttua Sariola sai takasin pehkukasansa. Sivussa oli merkintöjä Obs! ja Tollo!. Obs! tarkoittia että ko kohtaa piti muuttaa ja Tollo! että se piti kirjoittaa kokonaan uudelleen. Sariola myönsi että merkinnät olivat aivan oikeissa kohdissa. Joten kyllä Paavolainen jotain luki aivan tarkkaan.

    VastaaPoista
  9. FBssa on juttuvirrassani jatkuvasti synkkiä juttuja kuolemasta yms. ja niiden yhteydessä lukee: Sinulle suositeltu. Tämä foorumi täällä on myös levoton yhtäkkisine vihanpurkeuksineen syyttömiä kohtaan. Se on tuo Ristinnaulitkaa näämmä aika yleinen fiilis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Se on tuo Ristinnaulitkaa näämmä aika yleinen fiilis. "

      Todentotta, naulan kantaan. Nyt on tosiaan menossa varsinaiset ristiinnaulitsemisjuhlakuukaudet. Syyskuussa taas jatketaan.

      Ja tuomioita jaetaan saman tason näytöillä kuin tuolloinkin lynkkausporukan ulvoessa lautamiehistönä.

      Poista
    2. Aika irrallinen itkuvirsi. Emmehän edes tiedä kuka olet ja mikä on fb:si

      Kerro kuka olet niin tutkitaan asia

      Poista
    3. "Aika irrallinen itkuvirsi"lle.


      Jumala varjelkoon jokaista teiltä Facebookissa touhuavilta aivopesijöiltä.

      Poista
    4. En ikinä vilkaisekaan mitään "minulle suositeltua".

      Poista