7. maaliskuuta 2023

Synny oikein



Ikävää omahyväisyyttä voisi hillitä tieto oman syntymävuoden ratkaisevasta merkityksestä.

Yleisinhimillinen ajattelu ei osoita mainittavaa älyä: saavutukset ovat omaa ansiotani, tappiot ilkeiden ihmisten aiheuttamia. Käsitys “kaitselmuksesta” eli taivaallisesta johdatuksesta on etenkin Euroopassa huonoissa kantimissa. Sekin tuttavani on kuollut, joka sanoi joskus kovassa krapulassa, ettei ymmärrä, miten näin mukavalla ihmisellä voi olla pää näin kauhea kipeä.

Itse kannatan termodynamiikkaa. Sei ei oikein matematisoidu, mutta tunnettujen lainalaisuuksien alla on entropia, arkikielellä sattuma. Oikeastaan sana tarkoittaa epäjärjestyksen lisääntymistä, mutta mitä tahansa kohdetta ajatellen se on yleensä oikea ratkaisu.

Onneksi sanalla on sivusävy, jonka oppi viimeistään armeijassa - hyvä palanen litkun seassa.

Isovanhempani hävisivät elämän arpajaisissa syntymällä vuonna 1896. Kirjoitin viimeksi äidistäni ja mainitsin sanan “ahdistus”, jota joku kiirehti kummastelemaan. En kirjoittanut “pelko”, koska siitä olisi voinut tulla mieleen jonkun ihmisen pelkääminen. Siis kohde oli sota: 16-vuotiaasta 6 vuotta sotaa, jossa oli lähiomaisia ja suuri määrä tuttuja; keskikoulun luokkatoverit, pojat, kaatuivat kaikki. Ja kotiin omin jaloin palanneista aika monet olivat tullessaan kauheassa kunnossa. Ja se jatkuva epävarmuus.

Jotenkin aavistin taustan, kun äitini kopioi oman äitinsä kuoltua aivoverenvuotoon 1950 sukuryijyn. Se oli satakuntalaistyylinen tosi iso ryijy ja erittäin suuritöinen, kangaspuissa ja joka silmukka käsin solmittava. (Alkuperäinen on olemassa mutta hauras ja haalistunut.)


Britti (skotti) Macaulay oli 1800-luvulla maansa kuuluisin ja luetuin historioitsija. Hän kirjoitti, että uskomaton onni oli syntyä vuonna 1850. Itse hän kuoli 1859. Hän oli Britannian suuruuden ylistäjä, mutta suuri tietäjä ja valistaja. Jo häntä ennen Gibbonin Rooman valtakunnan nousu ja tuho loi antiikin tutkimuksen perustaa, jota saksalaiset edistivät etevästi, etenkin Mommsen. Meille “topeliaanisena” tutun oman maan suurenmoisuuden saagan perusti ranskalainen J. Michelet, jonka tekstiä lukee edelleen mielellään silloinkin, kun kirjoittajan yleistykset ja väritykset huimaavat. Päähenkilö oli “kansa”, eivät suurmiehet. Ja Italiassa oli merkittävä G. Vico.

Itse kuulun siihen suureen joukkoon, joka ansiottaan veti voittoarvan syntymällä sodasta juuri päässeeseen Suomeen. Olen saanut kaiken ilmaiseksi ja voinut aika ajoin keskittyä esimerkiksi maailmantuskaan. 

Kun sain aika pienenä rajun keuhkokuumeen, terveyssisar kävi pistämässä streptomysiiniä. 

Äitini ja hänen perheensä ansiosta minulla oli käytettävissäni kirjakauppa ja elokuvateatteri. Kun tulin 19-vuotiaana kolmatta kertaa elämässäni Helsinkiin ja kysyin poliisilta, olisiko täällä sellainen Fabianinkatu, jonka varrella opetetaan korkeita asioita, olin nähnyt ainakin 1500 pitkää elokuvaa. Muistan hyvin esimerkiksi vähän oudot italialaiset elokuvat ja äidin harmittelun, kun piti ottaa neljä muuta - jotain Rossellinia ja Felliniä ja de Sicaa - että olisi saanut esitettäväksi “Katkeraa riisiä”, koska sen arvasi olevan miesten mieleen. 

Tuskin itse vieroitettuna opin, että elokuvan myyntivaltti numero yksi on näyttelijän näyttävyys. Serkullani on Rita Hayworth -kaappimainos. Marilyn Monroe pani liikettä jopa kappalaiseen. Herrat pitävät vaaleaveriköistä. Äitini oli tumma ja kaunis. Ilmasotakoululta riitti täytekynän ostajia, upseerioppilaita, kadetteja ja nuoria upseereita. Epäilen isoisäni vihjanneen, että Helsingissä olisi enemmän tulevaisuutta. Silti se muutto oli kova paikka.


31 kommenttia:

  1. Syntymävuodesta en mitään sano, mutta minulla oli kuusivuotiaana onni tulla adoptoiduksi hyvään köyhään stadilaiseen perheeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pääsin syntymään stadilaiseen perheeseen, mutta onneni on siinä, että perheeni muutti sieltä pois.

      Poista
  2. Vielä tärkeämpi on valita oikea syntymäkuukausi. Jos se on alkuvuodesta, on koulussa aina vuosiluokkansa kehittyneimpiä, niin fyysisesti kuin henkisesti. Tällä on kasvuvuosina erittäin suuri erotteleva merkitys vuoden loppupuolella syntyneisiin nähden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja ehkä vielä tärkeämpää on valita oikeat vanhemmat.

      Poista
    2. Myös oikeiden sisarusten sekä ystävien ja myöhemmin lapsien valinta on elämäsi kannalta tärkeätä.

      Poista
    3. "Ja ehkä vielä tärkeämpää on valita oikeat vanhemmat."
      Niin varmaan. oli kiire syntyä; otin mitä oli tarjolla.
      On tässä selvitty.

      Poista
    4. Ystäviin ja lapsiin sinulla sentään on jonkin tason vaikutusmahdollisuus, mutta väärään perheeseen syntyminen voi aiheuttaa koko elämän pituisen takamatkan.

      Poista
    5. Joka tapauksessa oma valinta, olen osaltani tuon läpi käynyt.

      Poista
  3. Olen itse syntynyt vuonna 1955. Kun katsoo ihmiskunnan suuria tämän hetken ongelmia kaikki lähtivät tuonna vuonna jyrkkään nousuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinkö? Kennedyn valintaan liittyvä optimismi oli tulollaan, autoritaarinen suurvalta palautti meille Porkkalan 1956, luottamusta rakennettiin monissa yhteiskunnissa ja niin edelleen.

      Poista
    2. Geneven huippukokous 18. heinäkuuta 1955 oli kylmän sodan aikana Genevessä järjestetty neljän suurvaltajohtajan kokous. (Yhdysvallat, Englanti, Ranska ja Neuvostoliitto.) Kokouksen osanottajien yhteisenä tavoitteena oli kansainvälisen jännityksen lieventäminen ja turvallisuuden lisääminen. Kokous oli ensimmäinen laatuaan, ja sen tuloksena oli lähinnä yhteyden siemenen kylväminen. Syntyi ”Geneven henki”, liennytyksen ilmapiiri. Sen vallitessa sovittiin Porkkalan palautus ja YYA-sopimuksen jatkaminen 20 vuodella syyskuussa 1955. Unkarin kansannousu lokakuussa1956 haihdutti kerralla Geneven hengen. Palattiin entistäkin viileämpään kylmään sotaan. – JRi.

      Poista
  4. Kyllä nykyisetkin ikäluokat voivat taas sankaruutta osoittaa. Uutisissa kerrottiin juuri, että Unkarin korkea edustaja oli todennut hänen oman kansansa ja suomalaisten voivan pian yhteisessä sotaliitossa vuodattaa vertaan.

    Suuri aika vaatii suuria ihmisiä, todettiin jo Šveijkissä.

    VastaaPoista
  5. Otan taas kiekon hetkeksi haltuuni. Termodynamiikka itse asiassa on matemaattisesti ollut hallussa jo 1700-luvulla ja saavutti huippunsa 1800-luvulla klassisena teoriana. Suuri kiinnostus siihen aikaan johtui tietenkin höyrykoneista joita kehiteltiin ja ihmeteltiin kuinka saadaan tehokkaasti toimimaan. Vesi käyttäytyy erittäin mielenkiintoisesti eikä kaikkea suinkaan saatu vielä silloin selville. Vieläkin vettä tutkitaan ja uusia tuloksia saadaan aika ajoin.

    Klassisen termodynamiikan kytkennät kvanttisysteemeihin ovat myös hyvin onnistuneesti varmistettuja. Kiinteän olomuodon systeemit ja kaasut ym., ovat saaneet ratkaisunsa termodynaamisesti sekä klassisen mekaniikan että kvanttimekaniikan kautta. 1970-luvulla jopa mustan aukon termodynamiikkaa ryhdyttiin tutkimaan ja saatiin kiinnostavia tuloksia. Plasmafysiikka, supranesteet ja suprajohteet edellyttävät termodynamiikan tuntemusta ennen kuin salat aukeavat, vaikka ovat joko puhtaasti kvanttisysteemejä tai sähkömagneettisia ilmiöitä. Myös laserien maailmassa termodynamiikka on tärkeä.

    VastaaPoista
  6. Siitä olenkin niin katkera, että minut synnytettiin vuoden melkein viimeisenä päivänä.
    Selvästi olen ollut alkuvuodesta syntyneitä kavereitani kehittymättömämpi, ainakin alkuvuosina. Onneksi minulla ei ollut kiinnostusta, eikä taipumuksia, esimerkiksi joukkueurheiluun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta vuoden lopussa syntyneet lahjakkaat urheilijat joutuvat jo lapsena ponnistelemaan enemmän pärjätäkseen, jolloin he kehittyvätkin enemmän.

      Kun iän aiheuttamat erot aikuisuuden alkaessa tasoittuvat, he on takanaan tehokkaampi harjoittelu isompiaan vastaan.

      Mutta myös geenit vaikuttavat suuresti. Ei Lauri Markkasesta olisi tullut nba-tähteä noilla taidoilla, ellei hän olisi kasvanut 213-senttiseksi. Mitä lyhyempi, sitä kovempi kilpailu koripallossa. Jalkapallo on hieman demokraattisempi laji.

      PS. Puhun omasta kokemuksesta molemmista lajeista.

      Poista
    2. Vanhassa oppikoulussa tämä epäsuhta muodostui huikeaksi, kun oppikoulun ensimmäiselle luokalle voitiin pyrkiä paitsi kansakoulun neljänneltä, myös vielä sen viidenneltä ja kuudennelta luokalta. Ja luokalle jääminen oli oppikoulussa tavallista. Itsellä ikäero oman
      luokan vanhimpiin oli kolme vuotta tai syntymäkuukaudet huomioon ottaen lähes neljä. Saattoi olla joihinkin ylikin neljä. Arvatkaapa, motivoiko tämä liikuntatunneilla.

      Poista
    3. Tosiaan, oli ihan yleistä, että keskikoulussa oli kolmen ikäluokan oppilaita sulassa sovussa. Mitään negatiivista en siitä kyllä muista, en edes urheilutunneilta. Olin kai siinä riittävän hyvä.

      Armeijasahan ikäero oli isoimmillaan 6 vuotta, eikä sekään haitannut.

      Poista
    4. Koripalloilijaksi Amerikkaan, onpa surkea ihmiskohtalo.

      Poista
    5. Minä olen syntynyt tammikuun lopulla, mutta vanhemmat pistivät kouluun 6-vuotiaana, lienevätkö halunneet päästä eroon mahdollisimman pian. Niin sitten muutin kaupunkiin asumaan 10-vuotiaana. oppikouluun. Se ei aina ollut ihan mukavaa, vaikka sainkin kavereita (muista nuoremmista) ja pärjäsin koulussa jotenkin näkyvästi, kun aineet aina luettiin ääneen ja esiinnyin koulun juhlissa, vanha voimistelunopettajakin pani minut näyttämään liikkeet telineillä.

      Siihen aikaan jätettiin kuitenkin paljon myös luokalle, ja varsinkin jotkut tytöt kävivät jo tansseissa kolmannella luokalla, olivat ihan eri kastia. Keskikoulun viimeinen luokka pääsi mukaan lukiolaisten teini-iltoihin, ja siellä minäkin muistan tanssineeni 14-vuotiaana. Lukiolaiset kuuluivat puhuneen "pikku naisista". Spede oli jäänyt Kuopiossa luokalleen toisen kerran seitsemännellä luokalla ja tuli sitten meille kolmanneksi vuodeksi. Ainakin hän huolehti teini-iltojen ohjelmasta, oli kaikenlaisia speksejä. Se "ilo" siitä varhaisesta kouluunmenosta oli, että sai osallistua työelämään vuotta pitempään.

      Poista
  7. Synny jo ennen kuin olet syntynytkään Oman Onnen Sepäksi. Sen uskon saarnaajia on täälläkin liikkunut.

    VastaaPoista
  8. Monenlaista etua on myös siitä, että sukunimi on aakkosten alussa. Pääsee usein eteenpäin ensimmäisten joukossa, koulussakin. Näin myös armeijassa, jossa aakkosjärjestys kai yhä jyllää. Ainakin minun aikanani komppanioiden ykkösjoukkueissa oli kokeneimmat kouluttajat, alokasajasta kokelaaksi.

    VastaaPoista
  9. Syntymästään harva muistaa. Miten olisi muistamisikäisille Kuole oikein?

    VastaaPoista
  10. Minun vanhempani eivät osanneet syntyä oikein, koska syntyivät molemmat keskelle sotavuosia. Heistä kirjoitetaan juuri elämäkertoja (eivät he ole mitään merkkihenkilöitä , vaan kyse on ihan yksityisestä tilatusta lahjasta), ja kysyin isältäni, miltä tuntuu lukea omaa elämäänsä, tuleeko tunne, että on vain pieni hippu historiassa. Kieltämättä se näyttää tekstinä toiselta, sanoi isä.

    Tuo elokuvalapsuutesi on kiinnostava. Elän uskossa, että ainakin elämämme alkupuolella me itse kukin luomme käsityksemme romantiikasta ja erotiikasta siltä pohjalta, millaista viihdettä kulutamme. Muita elämän osa-alueita näkee reaalimaailmassakin, mutta noita ehkä ei niinkään. En tiedä, miten nopeasti maailman elokuvat sinun lapsuudessasi tulivat Suomeen ja mikä niiden aikaikkuna silloin oli, mutta luultavasti näit uudempia elokuvia kuin lapset keskimäärin tuolloin. Minun perheelläni ei ollut elokuvateatteria, minkä tähden näin lapsena enimmäkseen niitä viihteellisiä elokuvia, joista vanhempani olivat joskus pitäneet. Niiden arvomaailma saattoi olla kovin erilainen kuin ns. ajan henki sillä vuosikymmenellä, jolla minä ne näin. Näin jälkikäteen ajatellen se synnytti outoa vinoumaa maailmankuvaan.

    VastaaPoista
  11. Kaikkien mielestä kannattaa syntyä varakkaaseen sukuun, jossa saa vankat kyynärpäät ja leukaperät. Mielellään sotaurhojen sukuun. Sellaisessa samankaltaiset siunaavat polvesta polveen, niin että koko elinikänä riittää asemaa, valtaa, sananvaltaa ja varoja.

    Kaikkien mielestä kannattaa olla syntymättä sukuun, jonka rutiköyhät, kunnolliset ja ahkerat jäsenet kuolevat nuorina, sairastuttuaan rikkaan miehen junailemissa ratatöissä. Rikkaan miehen kaltaiset kiroavat tämän suvun jäsenet polvesta polveen. Ei auta työ, koulutus, loistavat ansiot. Uraputki koulukiusatusta työpaikkakiusatuksi ja kortistoon on ennalta määrätty.

    Vielä vanhuksena joutuu väärän suvun jäsen niiden stalkkaamaksi, rääkkäämäksi ja julkisesti häpäisemäksi, joita on palkatta palvellut ja joiden asemaa on lujittanut vuodesta toiseen. Julkinen häpäisy kirjoituksissa ja väärämieliset juorut laajasti levitettyinä ihan suusta korvaan yksityisellä taholla ovat tappoase. Sydämen, keuhkojen ja verenkierron vaivat aiheutuivat tästä, joten hänestä voisi antaa edes yhden tunnustuksen: oikein kuoltu. Mutta kukapa sen antaisi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mistä tällainen kauna juontaa?

      Poista
    2. Monen hyväosaisen, vallanpitäjän ja rikkaan käytös ei johdu kaunasta vaan halveksinnasta, sadismista ja raakuudesta.

      Ajettuaan jonkun ennenaikaiseen kuolemaan he eivät sääli sati kadu. He ovat oma erityinen ihmistyyppinsä.

      Poista
    3. Juuri noin se menee. Kolmanteen ja neljänteen polveen, ja paljon kauemmas. Onneksi on myös hyvien ihmisten sukukuntia, ei yksin itsekkäitten.

      Poista
    4. Vähäväkiset, köyhät ja rääkätyt ovat tutkitusti empaattisia, epäitsekkäitä ja hyviä ihmisiä. Mutta kannattaisiko heidän lakata kääntämästä toinenkin poski iskuja vastaanottamaan?

      Poista
    5. Väärin on ökysukuun syntyä. Kirjoittaja kuvaa osuvasti, millainen silloin on.

      Poista
    6. Juuri näin ajattelevat kansanmurhien ja puhdistusten tekijät. Kun pahat ihmiset tuhotaan, jäljelle jäävät hyvät rakentavat paratiisin.

      Poista
    7. Mikä täällä haisee? Tasa-arvon vastustus.

      Poista