10. maaliskuuta 2023

Erehdy ajoissa



Emme muka opi mitään historiasta. Emme muka edes ettemme opi.

Tuo läppä on sekä huono että väärä.

Sanonnassa sekoitetaan tahallaan historia ja historiaa käsittelevät kirjat.

Kaikki oppiminen on historian oppimista,  myös yksilöä ajatellen. 

Se ei ehkä ole mietittyä, että vauva oppii syömään kiinteään ravintoa, mutta puhumaan oppiminen on järisyttävässä määrin historiaa, saati lukeminen.

Kokeellinen menetelmä on historian tutkimusta. Paras keino välttää tartuntoja päivittäisessä elämässä? Käsien peseminen. Mikä määrä lukemattomin kokein varmistettua eli siis lähimenneisyyden tietoa mikrobeista ja viruksista eli historiaa!

Historian tahallinen väärentäminen oli kirjoituksen ensimmäisiä tehtäviä. Museoissa on runsaasti tekstejä esimerkiksi faaraoiden ennen kuulumattomista saavutuksista. Teksti on tässä huono sana. Ennen kerrottiin kuvilla eli esimerkiksi korkokuvilla ja veistoksilla. “Luolaihmiset” luultavasti muokkasivat sekä menneisyyttä että tulevaisuutta maalauksillaan.

Kun ajattelemme, mielestäni oikein, että dokumentti eli lähde on muutakin kuin kirjoitus, rivi nyljettyjä päänahkoja lanteella on tarkoitettu kertomukseksi, josta kuka tahansa voi tehdä johtopäätöksiä.

Olen halleluja siitä, että pitkäjänteisyyttä ja tarkkaavaisuutta vaativien kirjojen aika on ohi. Kiinnostusta sellaiseen esiintyy tämän blogin lukijoissa, mutta painotuksista päätellen ei mainittavasti Helsingin Sanomien lukijoissa tai Ylen kuuntelijoissa.

Tyrkytin muutamille kustantajille muun muassa Ian Kershawn viimeksi kuluneiden sadan vuoden historiaa. Ei kelvannut kenellekään, kuten ei kelvannut aikoinaan F. Braudel. Osasin tulkita suomalaisten kustantajien tekniikan. Tässä ei ole kuvia. Ei mene kaupaksi.

Luulen että he olivat oikeassa.

Niinpä esitän teille lukuvihjeen. Tiedätte hyvin, että Carl Grimbergin “Kansojen historia” (12 tai 24 osaa) oli epätieteellistä roskaa, joka ei kelpaa edes paperinkeräykseen.

Olin muuten itse dosenttina opettamassa, että kertova historia on hulluutta, jollaiseen ei pidä hukata aikaansa.

Olen lukenut Grimbergin kannesta kanteen ainakin kaksi kertaa, mutta nyt huomasin puoli vahingossa, että 1980-luvun laitos on merkittävästi laajennettu ja kauttaaltaan parannettu.

Nyt luen Kuuban ohjuskriisistä, Maosta ja Gorbachovista eli oman aikani asioista. Huomaan unohtaneeni täysin, miten nerokas ja tehokas valtio DDR eli Itä-Saksa oli. Siellähän keksittiin sekä hengenvaarallinen doping että sosialismin markkinointi kilpaurheilulla. Luultavasti DDR eli Stasi oli läntisiin poliitikkoihin vaikuttamisen ja urkkimisen todellinen mestari. Neuvostoliiton kohtalo on ollut aina sama kuin nyt: huolto ja logistiikka eivät pelaa ja kaikki tahtoo jäädä kesken. Siihen Putinkin kaatuu tai on jo kaatunut.

Kustantaja WSOY kirjoitutti norjalaisella tyypillä 1941 kuollen Grimbergin henkeen maailmanhistorian kiinni suunnilleen vuoteen 1980, ja kirja on erittäin hyvin toimitettu. Siellä on siis kaikenlaista asiatonta, mutta faktat ovat kohdallaan. Ja kertojana Grimberg antoi esimerkin Herman Lindqvistille, jota oikeat historiantutkijat vihaavat, koska hän on vain lehtimies.

Grimbergiä myytiin Ruotsissa 500 000 sarjaa ja Suomessa 100 000. En ihmettele. Ei mitään kansantuloja eikä kaloritaulukoita, vaan ennen kaikkea jännittäviä ja kiinnostavia henkilökuvia. Ja hyviä herjoja. “Karl Marx oli kiinnostuneempi työväenaatteesta kuin työväestä.” Ja tiesitytehän, että leskeksi jäätyään Hilertinkin esikuva, kansleri Otto von Biscmark, salkoi saada itkuisuus- ja vapinakohtauksia.


23 kommenttia:

  1. Itäisen opin markkinoinnista tuli mieleen, että Neuvostoliitto naapurina oli siinä mielessä edes hieman ennustettava ja joskus itseäänkin hillitsevä, että se yritti lännessä ja muuallakin ylläpitää rauhan ja onnen kiiltokuvaa itsestään. Tämä nykyinen ei mitään sentapaista edes yritä, vaan on pelkästään eläimellinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itäinen oppi, kristinuskostako puhut?

      Poista
    2. Eläimet eivät käyttäydy siten kuin he tekevät. He käyttäytyvät kuin brutaalit barbaarit 3000 vuotta sitten.

      Poista
  2. Kirjoituksen ja puhumisen yhdistää se ajatus että aina pyritään vaikuttamaan lukijaan/kuulijaan. Kukaan ei kirjoita tai puhu vakuumissa tai vain itselleen, paitsi ehkä harjoittelumielessä tai konseptia laadittaessa. Jokaisella lauseella on tarkoituksensa ja siksi turhia lauseita on syytä välttää koska ne laimentavat sanottavan tai jopa tekevät sen tyhjäksi.

    VastaaPoista
  3. Täydellinen ajoitus. Lainasin juuri Ian Kershawin uusimman teoksen Personality and power (2022). Siinä nimenomaan henkilökuvia viime vuosisadan eurooppalaisista vaikuttajista Uljanov-Leninistä Helmut Kohliin. Luin vasta luvun Konrad Adenauerista. Sen perusteella teos lienee enemmän suunnattu valistuneelle suuren yleisön edustajalle, joka haluaa syventää historiakäsitystään. Mutta toki tässä on tärkeitä detaljeja ja havaintoja myös edistyneille. En minäkään usko täkäläisillä kustantajilla olevan kompetenssia hahmottaa näitä potentiaalisia ja todellisia lukijoita. Siispä: suosittelen. Selkeä rakenne ja kieliasu erityinen ansio.

    VastaaPoista
  4. Yleensä en huomauttele lyöntivirheistä, mutta Hilert on mainio koska sen nimisiä ranskaa puhuvia henkilöitä näyttää olevan olemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hilter, Ron Vibbentrop, Heinrich Bimmler und "mukava herra" McGoering.

      Poista
  5. Vaikka kustannusalan sisäpiirin asiat ovat jäänet itselleni täysin vieraiksi, kuvittelen että tuon Grimbergin kolmasti kirkastetun laitoksen (1 - 25) julkaiseminen liittyi pyrkimykseen ehättää tulossa olleen Otavan suuren maailmanhistorian edelle. Ns. suurteosten markkinat kuuluvat olleen 1980-luvulla kuumat. Historiantutkija Kai Häggmanko vai joku muu kirjoissaan kertoi, että edustajien palkkiot olivat huimaavat ja bonuksissa mm. etelänmatkojen muodossa (virvokkeet sisältyivät) ei säästelty. Parhaat ovelta ovelle -supliikkikanuunat tulivat usein kansakoulupohjalta.

    Otavan sarjan päätoimittajana ja useiden osien kirjoittajana toimi tuo Grimbergin samainen "norjalainen tyyppi" Erling Bjøl, joka 1918 syntyneenä Wikipedian mukaan näyttäisi vieläkin elävän. Otavan osissa en mieltynyt hänen paikoittain harjoittamaansa historiapoliittiseen otteeseen - historiapolitiikka tässä laajassa merkityksessä, siis muunakin kuin eri valtioiden lusikalla tai kauhalla syöttäminä menneisyyskäsityksinä. Grimbergissä puolestaan näyttäisi melko yksinomaisesti seuratun Geijerin vanhaa maksiimia "(Sveriges) historia är dess konungars". Itse työlästyn helposti, jos kertomus menneisyydestä rajataan kruunupäiden, ministerien ja muiden potentaattien ryhtymyksestä toiseen hyppimiseksi. Tietenkin kirjoittamisajankohta (ja ikuinen lähdeongelma) selittää osan.

    Itse ostin aikoinaan Otavan sarjan, kun lehdissä kehuttiin"tieteellisemmäksi". Osamaksulla sai vuosineljänneksittäin hakea uuden, vastailmestyneen niteen kirjakaupasta, ja tulihan ne sillä keinoin luetuiksikin. Grimberg oli tuolloin ainakin eräässä esseeseminaarissa monien opiskelijoiden halveksunnan kohteena, kunnes seminaarin vetäjä haukkui nyrpistelijät toteamalla, etteivät he koskaan itse tule saamaan aikaan mitään edes lähimain sen tekstien verroille yltävää.

    Vasta jokin aika sitten minulle itselleni tarjottiin ilmaiseksi tuota Grimbergin 80-luvun sarjaa huippukuntoisena erään sukulaispariskunnan muuttaessa ikäännyttyään talostaan pienempää asuntoon. 1700-lukua käsittelevät osat olenkin jo lukenut, ja vetävästihän tuo Iso G seuraajineen kirjoitti. Tuo aikakausi - tai pikemminkin silloinen nykyisyys - jäi nostalgisoivana mieleen, kun kauan sitten kuuntelin apul.prof. Matti Lauerman pitkän, koko lukuvuoden kestäneen luentosarjan valistusajan kulttuurihistoriasta. Lauerma tosin tuolloin syksyllä aloittaessaan vähätteli, että luentomuoto oli jo vanhentunut opetusmetodi. Hämmästelin silloin ja olen nyt edelleen kovasti eri mieltä, koskapa ainakin itselleni hieman ns. perässävedettävänä (siis silloin ja vain silloin kun siihen on todellista aihetta) on motivaatiotekijällä ollut ja on edelleenkin suuri merkitys. Niinpä nytkin, tämänkertaisen blogitekstin luettuani, käsi alkoi hamuta kohti hyllyä ja Grimbergin sarjan päätösosaa...

    VastaaPoista
  6. Kuvassa hymyilee itse Biscmark.

    Talvessa tarkenee Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  7. Meillä oli kotona Grimberg. Lukion hissan maikallakin oli ja mulla oli aina kymppi. Kerran ukko kirjoitti marginaaliin, että essee vastaukset pitää kirjoittaa niin kuin lukija ei historiasta mitään tietäisi.

    VastaaPoista
  8. Mielenkiintoisessa kohdassa on Grimbergiä 80-luvulla laajennettu: vuoden 1959 laitos ei mainitse Bismarckin itkuisuus- ja vapinakohtauksia... (osa 21 s. 272: "Bismarck suri häntä kuin lapsi.")

    VastaaPoista
  9. Maosta ja Marxista on lyhyt matka kirjoittaa ajankohtaisesta aiheesta. Sorretuista, riistetyistä, hyväksikäytetyistä, työttömistä ja vainotuista. Ja heidän riistäjistään ja vainoojistaan. Sosiaalinen tilaus sellaiselle blogijutulle.

    VastaaPoista
  10. Tiettyyn toimeen ryhtyessään ihminen palauttaa mieleen aiemmat kokemukset ,itsensä tai muilta kuulemansa ,lukemansa . Kaikkeen ihmisen toimintaan -ehkä refleksejä lukuunottamatta- kuuluu historia.

    VastaaPoista
  11. Opiskelihan Lindqvist kuitenkin yliopistossa. Eikö valmistunut?

    Ylioppilaaksi hän kirjoitti joka tapauksessa Lönkanista (Nya svenska samskolan); isänsä toimi tuohon aikaan Ruotsin suurlähetystön lehdistöattaseana Helsingissä.

    VastaaPoista
  12. Olen aina lukenut kaiken historiasta käsiini saamani, myös Grimbergin vanhimman painoksen. Joka ainoasta teoksesta olen saanut irti jotakin hyödyllistä. Osaan silti olla lähdekriittinenkin. Se ominaisuus tuntuu puuttuvan joiltakin kommentoijilta. Muistutan myös Kansalliskirjaston sanomalehti- ja aikakauslehtiarkistosta. Sielläkin kannattaa vierailla.

    VastaaPoista
  13. Minä en ole ollenkaan lukenut ns. tieteellistä historiaa.

    Kaunokirjallisuus eri ajoilta ja kulttuureista - sitä olen lukenut melko paljon. Vihjeestäsi luen nyt Maigret-kirjoja ja olen ihastunut niihin.

    En usko olevani parempi ihminen, jos historia olisi hallinnassa tiedon tasolla.

    Hilkka

    VastaaPoista
  14. Siperian radalla ei rahtia Kiinaan saa kulkemaan muuten kuin aikataulutetuilla kokojunilla. Ukrainaan suuntautuva liikenne on etusijalla. Prigozin tosin valittaa ammuspulaa ja että hänen vaalikampanjansa Ukrainan Presidentiksi tarvitsee Wagneriaarisen soinnin saavuttamiseksi 10 000 tonnia ammuksia kuukaudessa, joka on aika paljon - 450 rekka kuormaa. Rintama on lähellä Venäjän rajaa ja kuljetuksia ei juuri häiritä. Lännen logistiikalla on vaikeampaa. Rekan pitää toimia tuhat kilometriä ampumaradan maalina matkalla rintamalle.

    VastaaPoista
  15. Käsien peseminen on irvokas muoto siivoomisesta.

    VastaaPoista
  16. Käsien pesun lisäksi oiva tartuntojen estäjä on maski. Ei siksi että se estäisi ilman mikrobeja, vaan se estää naaman roplaamiset ja nenän kaivamisen. Fiksut vaihtavat myös taloyhtiöiden ovenkahvan messinkisiin, kupari kun on hyvä pöpöjä vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maskin päätarkoitus on estää sinua itseäsi levittämästä mikrobeja ilmaan. Se on siinä parempi kuin estämään sinua hengittämästä ilmassa jo olevia mikrobeja. Siksi flunssaiset ovat käyttäneet sitä esim. Japanissa vuosikymmenet.

      Poista
    2. Suurin osa halvoista maskeistahan ei tätä tee edes oikein käytettynä.

      Poista
  17. Onko täällä uusi kommentti? Lukumäärän mukaan pitäisi olla. Päivämäärien mukaan kaikki ovat vanhoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ka, mihin sie tarviisit tuoretta kommenttia? Täss olis sellainen.

      Poista