5. maaliskuuta 2023

Merkkipäivä


 



Äiti täyttäisi tänään 5.3. sata vuotta, ja lisäksi on hänen nimipäivänsä, Laila. Hän siis kuoli vasta muutama kuukausi sitten. Vaikka olen vetänyt tässä välissä päikkärit, olen edelleen valmis jakamaan salaisuuden. Mikä on tunteista päällimmäinen?

Mielihyvä.

Useita vuosia olen hahmotellut menneisyyttä tutkien ja miettien naisia. Hylkäsin ranskalaisten (Braudel) mallin mukaan tapahtumien historian. Se ei johda kehuttaviin tulkinnallisiin tuloksiin eikä siis ymmärrykseen.

Tyypilliset elämäkerrat ovat luetteloita tapahtumista, ja kuinka ollakaan, kohteelle kertyy ansioita ja aikaansaannoksia ja virheetkin selittyvät parhain päin.

Äitini työ oli samansuuntainen kuin monen muun naisen, ahdistuksen voittaminen. Entinen maailma oli laajasti sellainen, että vaikeat ja vaativat asiat osoitettiin naisille. Äidin neuletyöt olivat sitten mainiolla ammatillisella tasolla. Hän suunnitteli ja teki nyt taas muodissa olevia valmistusohjeita puoli vuosisataa sitten ja niitä julkaistiin satoja lehdissä.

Tiesin että lähes taukoamaton neulominen ja virkkaaminen oli pohjaltaan itse kehitetty keino ahdistuksen ja pelon voittamiseksi. Kun hän, joka aika lailla pelkäsi tuntemattomia ihmisiä ja vieraita oloja, tuli meitä katsomaan Los Angelesiin, auton takapenkillä hän otti kutimensa ennen kuin kuulumiset oli vaihdettu. Ja pian sain lähteä etsimään virkkuukoukkua kaupungista, jossa sellaisesta oli tuskin kuultukaan, koska se yksi oikean kokoinen oli kadonnut lentokoneessa. Isä, jolla oli viipurilaisen torikauppiaan luonne ja asenne, lähti tietenkin katselemaan paikkoja.

Nyt työikäinen sukupolvi ei ehkä edes tiedä, että koko Suomi pyöri 1939-1945 ja sitä vielä viisi vuotta eteenpäin, naisten varassa. Meillä teetettiin raskaita ruumiillisia töitä lapsilla ja vanhuksilla. Mistäpä lämmitykseen tarvittavat halot tai korvaava turve, kun viimeinenkin sekatyömies oli armeijan tehtävissä. 

Äiti harmitteli suotta, että hänet otettiin kesken koulusta pois hoitamaan kirjakauppaa ja elokuvateatteria. Hänpä sitten hoiti ne itsenäisesti 16-vuotiaasta, teki neuleita ja ompeli pehmoleluja kaupassa myytäväksi vähinä joutoaikoinaan ja näytti iltaisin elokuvia suoritettuaan alaikäisenä eli siis laittomasti vaadittavan tutkinnon. Ja sitten tuli lapsia, ja niitä riitti!

Minun muistikuvissani naiset vastasivat kunnassa kaikesta, mutta Pohjanmaa kyllä oli näkyvien naisten maakunta. Kauhavalla oli 60 kutomoa ja jokseenkin kaikissa nainen vastuussa. Opettajat, myös oppikoulun rehtori, olivat naisia. Tätini oli purjelentokerhon puheenjohtaja ja suunnitteli hyppäävänsä laskuvarjolla.

Ahdistuksen lannistamia miehiä olivat tiet täynnä. Väärin annosteltu viina oli jokseenkin huono lääke.

Luuleeko joku, että kukaan tulee terveenä takaisin sodasta? Minä sain täyttää 50 vuotta ennen kuin käsitin, että eräiden läheisten naisten mielestäni erikoinen luonne luontumuksineen oli muokkautunut viiden vuoden toiminnata rintamalottana. Keskustelu rintaman naisista kääntyi aikoinaan ihmeellisesti seksiin, jolla ei tainnut olla suurta roolia niissä oloissa. Sen sijaan se sivuutettiin, että lotat ja pesulajunien naiset olivat kovemmassa työssä kuin hevoset. Tiedän, koska olen kuunnellut tarkasti kerrottua. Aamulla kello neljä keittämään vettä ja sitten pää edellä pesemään kenttäkeittiötä. Tai sitten Laimi, joka oli nuorena tyttönä jo Talvisodan ajan Seinäjoella ottamassa junia vastaan ja sulattelemassa ja panemassa arkkuun ruumiita ja ruumiinosia.

Äitini hyvin runsaassa aineistossa on paljon filmitähden kuvia ja vastaavaa. Tuo pakoisuus oli tietoista, pahoina aikoina henkisesti välttämätöntä.

Niin - me saman äidin lapset olimme kaikki tyytyväisiä.

Muuten - lukemalla ennakoluulottomasti autofiktion keksineen Kalle Päätalon kirjoja saatte mallikkaan esimerkin naisten ratkaisevasta roolista suvussa, kylässä ja kaupungissa.

Ja lopuksi lukuvihje. Hämmästyin Ann-Christin Antellin romaania “Puuvillatehtaan kilpailija”. Viihdettä. Juuri sitä tarvitaan. Monta astetta edellisen kerrostuman yläpuolella eli tarina kulkee. Jännittävä trilogia naisten aikakaudesta lähes sadan vuoden ajalta. Sivuhenkilöinä vilahtelevat Koskenniemi ja Kilpi. 



33 kommenttia:

  1. Ehkä minäkin olen näillä vuosikymmenillä alkanut oikeasti ymmärtää alakoulun opettajaa, joka pyytäessäni vähän makkarasoppaa (jostain syystä en tykännyt siitä) kauhaisi oikein kunnolla ja kuuppasi lautaseni ääriään myöten täyteen ja näpäytti viivottimella sormille ja istutti ruokavälitunnin viime minuuttiin saakka pulpetissa minun jupittaessani lusikka kädessä keittoon koskematta, kunnes kehoitti minua kantamaan lautanen koulukeittiöön. Hänkin oli toiminut vuodet pitkät lottana.

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Pitkätossu. Naistenpäivähän onkin sitten 8.3. Kirjaileminen, siis langalla kankaaseen, auttaa öiseen unettomuuteen. Päivien ja vuosien ihmiskummajaispainajaisten kanssa elettyyn kirjallisuus, millainen vain. Ihana kirjallisuus, siellä aina ystävä ja lomapaikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. P.S. Siitä on kirjoja kirjoitettu ja nahoissa tunnettu, miten sota vaikutti veteraaneihin, eikä ainoastaan Suomessa. Miksi naisten kokemat eivät olisi vaikuttaneet ja saada vaikuttaa? Ja vähentääkö rankat kokemukset ja niiden jättämät arvet ja traumat itse uhrauksien arvoa? Ja loppujen lopuksi ihmisen käytös harvemmin on vain sitä tai tätä, kyllä se vaihtelee kuin kaleidoskoopissa. Ihme päälleliimattuja stereotypioita!

      Poista
  3. Nainen työskentelee ahdistukseen? Näin häntä jälkikasvu halventaa.

    Kaikki tuntemani Lotat olivat erityisen fiksuja, ymmärtäväisiä ja rakastavia ihmisiä, jotka eivät kenestäkään pahaa sanoneet eivätkä ajatelleet. Hieno siunaava muisto jäi heistä. Lähes kaikki omaisiani. Mutta sukuja ja Lottien arvioijia näkyy olevan moneksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ei naurattaisi ihan liikaa, päivittelisin varmaan tähän miten dorkia kommentattoreita suositut blogit voivatkaan kerätä.

      Poista
  4. Enkelimäisen ihana omaiseni oli lääkintälottana vuodet kaikkein kovimmissa paikoissa. Kukaan ei ole niin hävytön että puhuisi hänestä pahaa.

    Lottanakin hän jalostui. Eräs potilas oli menettänyt melkein koko leukansa ja isotätini juotti hänelle lusikalla teetä. Miehestä tuli sitten pastori ja he tapasivat ja ylistivät taivaan isää siunauksista, joita kokivat rintamalla.

    Suomen siunaus on auttajissa ja maan hiljaisissa ja pienissä ei koskaan öykkäreissä.

    VastaaPoista
  5. Vain kirjoista olen lukenut Lottien häpäisyä, en olisi uskonut sellaista muualta lukevani.

    VastaaPoista
  6. Vanhempi kollegani Heta, jo edesmennyt, kertoi olleensa 16-17 -vuotiaana pikkulottana vastaanottamassa ruumisjunia Tampereella kuten sukulaisesi Laimi Seinäjoella, vaunut täynnä jäisiä ruumiita. Joskus olen ajatellut, että olikohan se ihan tottakaan ja harmitellut, etten pyytänyt häntä kertomaan siitä enemmän, mutta aihe oli kai niin karmaiseva että jäi pelkän maininnan varaan.

    Maalla äidit ja keskenkasvuiset saivat hoitaa raskaat maataloustyöt, joku vanhus ehkä apunaan. Tehtaat pyörivät pitkälti naisten voimin. Kaikesta selvittiin, kun oli pakko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jatkoa: Ihan naapurissa on sodan aikana ollut vankileiri, lähellä vanhaa siltaa, jota pitkin Pietari Suurikin aikoinaan oli kulkenut joukkioineen. Nuorin poikani oli 15-vuotiaana kesätöissä vanhalla maalarilla, joka oli kertonut poikasena nähneensä, kun meidän taloamme rakennettiin vuonna 1941 eräälle everstille. Venäläiset vangit olivat kantaneet rakennukselle tiiliä ja muita tarvikkeita ja heidän vartijanaan oli ollut samanikäinen keskenkasvuinen poika kiväärin kanssa. Kaikki kynnelle kykenevät olivat aikuisten töissä.

      Poista
  7. Niin, äitini syntyi 1913 ja paljon on samaa elämankertaa kuin äidilläsi. Isäni tultua sodasta ei hänestä juurikaan ollut apua seitsemän lapsen kasvattamisessa ja maatilan hoidossa. Päinvastoin. Taitaa olla niin ettei tuollaista kuormaa voi nykyoloissa kasvanut käsittää, lisäksi sanaa stressi, masennus, ahdistus ei käytetty eikä näytetty vaan omia lapsia säästettiin.

    VastaaPoista
  8. Tasavallan presidentin puoliso piti saarnan Lotta Svärd 100 vuotta -juhlamessussa Helsingin tuomiokirkossa 9.10.2022. Yle ei lähettänyt suorana. Radiojumalanpalvelus tuli jostain muualta. YleAreenan uutissivuilla oli kylläkin uutinen videoineen. Iltalehti julkaisi saarnan sanasta sanaan. Juhlamessua kunnioitti läsnäolollaan myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö.
    Lotta-patsas paljastettiin Lappeenrannassa vuonna 1985. Patsaan rahoitti raumalainen talousneuvos Pauli Talvio. Ei siis valtiovalta.
    Patsaan sijoituspaikka muodostui ongelmalliseksi, koska aluksi lottapatsaalle ei tuntunut löytyvän tilaa yhdestäkään kaupungista. Lopulta Lappeenrannan silloinen kaupunginjohtaja Jorma Kölhi päätti luovuttaa lottapatsaalle paikan Lappeenrannasta. (Wikipedia-tieto.) Suomettumisen ilmentymä vielä 1985, Koiviston presidenttikautena. -- JRi

    VastaaPoista
  9. Kommentoijien mielenlaatu tässä on ollut sekava. Lukekaa teksti uudelleen ja ilman piristeitä. Lottien häpäisy ehkä kuitenkin piilossa omassa mielessänne, lukisin näin tuota pintakiiltoa ja kalikan osumista. Tavallisestihan ne tunteet aiempien sukupolvien edustajia kohtaan on hyvin ambivalentteja. Erotettavahan myös on instituutio ja sen yksittäinen edustaja. Lotta-aate on eri asia kuin isotätisi. Pitkätossu, älä välitä, eivät ymmärtäneet!

    VastaaPoista
  10. Korskeat ja korkeat (monesti lyhyet tai lyhyinä pidetyt) miehet pistävät maailman sekaisin.

    Jäljet korjaavat naiset ja hiukan myöhemmin joko toipilaat miehet tai nuoret jotka eivät "ehtineet" rytinään mukaan.

    Ja laskun maksavat samat naiset veroina.

    Niiden saatujen verojen turvin seuraava tollo alkaa suunnitella seuravaa rytinää ja miettiä kunniamerkkien ominaisuuksia.

    Kaikki sodat ovat olleet pankkiirien sotia joihin pankkien asiakkaat on saatu mukaan enemmän tai vähemmän pakotettuina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota viimeistä väitettä vähän jäin pohtimaan. "Kaikki sodat" on niin yleinen väite, että riittäisi löytää yksikin vastaesimerkki, että väitteesi olisi väärä. No, talvisota oli kyllä ihan puhdas hyökkäys rauhanomaisen ja -tahtoisen maamme kimppuun, eikä taustalla ollut yhden yhtä pankkiiria vaan Stalin.

      Otetaan kumminkin vähän vaikeampi esimerkki: vuoden 1877-78 Turkin sota: venäläiset lähtivät valloittamaan Bulgariaa ja Konstantinopolia. Sodassa ei ollut taloudellisesti vähäisintäkään järkeä, sillä se tuhosi luonnolllisesti Venäjän ulkomaisen luoton ja hidasti merkittävästi talouskehitystä. Turkin kannalta sota oli myös taloudellinen katastrofi. Vaikka molemmilla puolilla sotakeinottelijat tienasivat, ei varsinaisten pankkimiesten kannalta sodassa ollut järkeä, koska suurpankkien voitto maksimoituu talouden kasvaessa. Missähän ne "pankkiirit" olivat, jotka tämän sodan saivat aikaan?

      Poista
    2. “…Missähän ne "pankkiirit" olivat…”.

      Ne pankkiirit ovat siellä selän takana. Otetaan nyt esimerkiksi Suomen aloittama hyökkäyssota, siis jatkosota. Mikä oli sen syy. Tunnemme Mannerheimin päiväkäskyn, ”En pane miekkaani tuppeen...”.

      Laatokan Karjalan komentaja, kenraali Paavo Talvela lausahtaa puolestaan näin: "Tehtävänä on korjata erehdys, jonka Kustaa II Adolf teki suostuessaan siihen, että Suomen suuri heimo jaetaan rajapaaluilla kahtia".

      Talvela vetoaa siis ”erehdykseen”, joka tapahtui kolmisen sataa vuotta sitten. Tämän vuoksi siis hyökätään valtaamaan Itä-Karjala ja Kuolan niemimaa. Eikä esimerkiksi humisevien, hakkaamattomien Karjalan mäntyjen.

      Poista
    3. Lisää esimerkkejä löytyy valtavasti. Venäjän-Japanin sota on yksi. Toinen vaikkapa Japanin laajentumissota 1934-1945 jossa kuoli useita miljoonia ihmisiä. Sekin oli puhdas hyökkäys muita kansoja vastaan.

      Poista
    4. Talvelahan puhui niin kuin Putin nyt!

      Poista
    5. Suurimmat hyötyjät eivät välttämättä ole hyökkäävän tai puolustavan heimokunnan alamaisia.

      Teollisuus nakuttaa voittoja, mutta rahoittajat tekevät suueimmat voitot.

      Rahan lainaaminen tai nykyään luoton luominen on kannattavampaa kuin tavaran tai palvelujen tuotanto.

      Kaikkein suurimmat luoton luojat - ja monet pienemmätkin - toimivat tosiasiallisten valtion takuiden turvin.

      Jos on käydä huonosti, tapahtuu pelastus ulkoa - bail out - keskuspakin ja poliitikkojen avulla.

      Myös voidaan tehdä pelastus stömällä jokin osa tallettajien talletuksista - bail in.

      Poliitikot auttavat asiassa jos näin joudutaan tekemään.

      Rahoituslaitokset maksavat piliitikkojen vaalilaskut ja saavat hallitukseen haluamansa edustuksen.

      Tapahtui ennen täälläkin lähes peittelemättä. Nykyään hieman peitellymmin koska useimmat poliitikot ovat "broilereita" ja heillä on ohuempi taloudellinen sidos rahoituslaitoksiin.

      Suuressa maailmassa suuret toimijat määräävät mihin poliitikko tarmonsa kohdistaa.

      Jopa Putler tarvitsee 'erikoisoperaationsa' kanssa rahoituslaitosten apua - väitetystä ja oletetusta omnipotenssistaan huolimatta.

      Sotien toteuttamisen historian lisäksi kannattaa tarkastella myös niiden rahoittamisen historiaa.

      Materiaalia löytyy
      Sumerilaisista lähtien aina nykyaikaan saakka.

      Politiikan rahoittamisesta löytyy parempaakin informaatiota kuin 'Maakansan' näkemys.

      Poista
    6. "Talvelahan puhui niin kuin Putin nyt!"

      Hyss! Ei tuollaisia pidä puhua - ja vielä tällaisena aikana. Suomen asiahan oli tunnetusti "oikea" - eikö vain? Ja sitä paitsi oli "pakko".

      Poista
    7. "Talvela"-anonyymi juttelee itsensä kanssa pöhköjä

      Poista
    8. Tuon EA:n "rauhanomaisen ja -tahtoisen maamme" kanssa olisin kyllä vähemmän vakuuttavalla tuulella. Ei se pystynyt sitä olemaan mainittuna ajanjaksona kuin hampaisiin asti pikkuhiljaa sotien jälkeen varustautuneena sen enempää kuin nytkään, kun itänaapurin todelliset Iivanankasvot paljastuivat sen aloittaman (jatkaman) uuden Teurastussodan myötä.

      Kaikkea muuta kuin rauhantahtoiset ja verenhimoiset kenraalit ovat nyt puolustuslaitoksessamme kovaa valuuttaa.

      VEK

      Poista
    9. ”…itänaapurin todelliset Iivanankasvot paljastuivat sen aloittaman (jatkaman) uuden Teurastussodan myötä…”

      Väkevää tekstiä! Nyt ei parane muuta kuin kaataa lasiin Laphroaig-viskiä, piripintaan asti. Muu ei sinua paranna. Irlannin rannikon levän ja savun tuoksu viskin matkassa selvittää pään, kirkastaa käsityksen, valaisee silmät!

      Siitä ne haamut pikkuhiljaa katoavat ja pelko kaventuu.

      Poista
    10. "rauhantahtoiset ja verenhimoiset..." olisikohan anonyymilla kertaamisen paikka kieliopissa? Soveltuisiko joku muu kuin suomenkieli ilmaisuun paremmin?

      Poista
    11. Kukas sitä maata puolustaa kuin puolustusvoimat? Se on raakaa hommaa eikä oikein sovellu herkkähermoisille.

      Poista
    12. Sotilaat ne vasta herkkähermoisia ovatkin, nytkin tuli kamala kiire NATOon, kun uhka oikeisiin hommiin joutumisesta kasvoi vähän.

      Poista
    13. No hyvä on. Korjataan muissa tehtävissä, tästä ohitse juostessa ja samalla kustessa huitaistu virheellisyys jos sillä vaikka mualiman muutkin kömmähdykset korjaantuisivat.

      Pitää siis olla: Kaikkea muuta kuin rauhanomaiset ja -tahtoiset kenraalit ovat nyt puolustuslaitoksessamme kovaa valuuttaa.

      Sotateollisuuden käytävillä kaikuu edelleen pari tuhatta vuotta sitten lentoon päästetty meemi "Jos haluat rauhaa varaudu sotaan", joten luonteessa täytynee olla myös verenhimoisuutta ainakin muutama prosentti jotta alalle ylipäätään hakeutuu.

      VEK

      Poista
    14. Onko nyt uhka olemassa välittömästi joutua oikeisiin sotilaallisiin toimiin itärajalla? Tämä tieto yllätti minut.

      Poista
  11. Kunnioitin isääni ja äitiäni myös sodan käyneinä ihmisinä. He eivät olleet täydellisiä enkeleitä, mutta kylläkin täydellisiä, monisärmäisiä ihmisiä.

    VastaaPoista
  12. Otan osaa suureen suruusi.

    Ilman naisten panosta Suomi ei olisi selvinnyt sodissa päivääkään.

    Lucy Worsleyn tuoreessa teoksessa Agatha Christie: An Elusive Woman muistutetaan, että Christie työskenteli sairaalatehtävissä sekä ensimmäisessä että toisessa maailmansodassa. Teurastuksen verinen todellisuus tuli lähelle, kun suuri osa omasta sukupolvesta kaatui ja vammautui. Ensimmäinen Hercule Poirot -romaani Stylesin tapaus syntyi sota-aikana. Ehkä Christien tuotanto on osaltaan nähtävissä reaktiona sodan järkytykseen.

    VastaaPoista
  13. Onko yksikään presidentti tai heidän puolisonsa Paasikivestä Haloseen antanut virkakautenaan nimenomaisesti lotille julkista kiitosta? Jos ei, niin suomettumista sekin. -- JRi.

    VastaaPoista
  14. Kauniisti piirretty kuva äidistäsi. Minua koskettaa erityisesti tuo kohta, jossa hän kaivaa kutimensa esille auton takapenkillä Los Angelesissa, kun on vierasta ja vähän pelottavaa. Niin, ja filmitähtien kuvat "ja vastaava" - oijoi, mahtoi äitisi sukupolven naisilla olla hyvin kehittyneet mielikuvitukset, jotta he kykenivät kahlaamaan arkensa läpi.

    Isästäsikin kirjoitat hellästi. Tiedän tarkalleen, millainen on viipurilaisen torikauppiaan luonne ja asenne. Omalla isällänikin on sellainen.

    Postmodernina nykyolentona en tietenkään halua ajatella, että tämän päivän ihmisten kohtalot olisi hakattu sukupuoleen. Mutta kun joskus kuuntelen ystävääni, joka on lestadiolaisen suurperheen äiti, käy mielessä, että postgenderismi ei ihan sinne asti ole vielä yltänyt. Ihana ihminen, käsittämättömän vähään tyytyväinen.

    VastaaPoista
  15. Kumarrus äitisi muistolle.
    Oma äitini oli asioinut kauhavalaisena koululaisena 30-40-luvuilla sikäläisessä kirjakaupassa ja ostanut sieltä muun muassa pienet vieraiden kielten sanakirjat. Käytin niitä itse kielten opiskelun apuna 60-luvulla lukiota käydessäni.
    Alunperin vaasalaisen, Turun kaupunginkirjastonhoitajan, kirjailija A-C. Antellin romaanit kiinnostavat erityisesti entisenä vaasalaisena ja turkulaisena sikäli, että olin opiskeluaikana jonkin aikaa vartijana Turun Barkerin puuvillatehtaalla, joka sijatsee Aurajoen rannalla vastapäätä Ylioppilaskylää ja Kaarinan kirkkoa. Romaanin puuvillatehdas on käsittääkseni juuri tuo tehdas?. Siellä sai käsityksen vanhan teollisuusympäristön ongelmista. Likaisen tehdashallin koneiden melu oli sietämätöntä ja ilman tekstiilipöly tukahduttavaa jo hetkellisen tarkastuskäynnin aikana!

    VastaaPoista