15. heinäkuuta 2022

Aivoinvalidi


 


 

Sanat ruostuvat ulkona ja patinoituvat rumiksi sisällä. On helppo kirjoittaa sarjoja termeistä, jotka on kukin vuorollaan havaittu halventaviksi tai sopimattomiksi ja korvattu toisilla. Siksi Foucault kirjoitti ”Hulluuden historian”. Tuo sananvalinta osoitti, että puhe oli menneestä ajasta. Suomessa vastaava sana olisi ollut ”houru”. Lapinlahdessa oli houruinhoitolaitos. Ympäri Suomea nuoruuteni päivänä paikannimet olivat peitteinä. Kotipuolessa jouduttiin Törnävälle, muualla esimerkiksi Kellokoskelle, Niuvanniemeen, Hatanpäälle.

 

En ole suvainnut ottaa selvää, oikeinko Kakola oli paikannimi ennen vankilan rakentamista. Laitoksen tarkoituksena oli estää pahanilkisen miesväen kuljeskeleminen, ja siinä se tietysti epäonnistui. Jostain sattui silmiini, että ”kako” olisi tarkoittanut hullua lounaismurteissa jo ennen näitä laitoksia, joissa toimii nyt hotelli.

 

Vaimoni äitivainaja oli hyvin taitava myös suustaan. Hänelle ’vakavasti mielisairas’ oli ”hiukan sellainen hauska”. Ahvensalmella minua lellinyt mummo pahoitteli olleensa nuorena niin ”hurja”, ettei ollut käynyt enempää kouluja. Siis hullu, tai oikeastaan ajattelematon. Pohjanmaasta kirjoittaneet eivät näy huomanneen, että ”häjy” oli alkujaan pilkkasana, koska se tarkoitti pientä ja vaivaista. Pidin muutamia vuosikymmeniä sitten onnittelupuheen veljelleni, jota on aina ja kaikkialla pidetty sangen hyväntapaisena, vaikka hän onkin juristi. Kun hän on meistä nuorin, käytin nimitystä ”Kemppisen häjy poika”. Kaupassa kävijä saattoi touhuta kakarastaan, joka kiskoi kuppeja hyllystä, että älkää nyt tuosta, kun se on vielä niin häjyynen. Siis keskenkasvuinen.

 

Otavan kustannusliikkeessä, josta olen kuullut kirjoitetun kirjojakin, noudatettiin vanhan ajan kauniita tapoja. Näkyvä osa työntekijöistä oli erilaisten vikojen kiusaamia, nilkkuja, kyttyräselkäisiä, käsipuolia. Luullakseni L. Arvi P. kiinnitti erityistä huomiota tällaiseen. Niinpä rouva Ruuskasen mies oli aivoinvalidi, kuulin. Lisäksi hän oli kova juomaan ja hyvin väkivaltainen. Hänestä oli tullut sodassa sellainen. Toimitusjohtajan sihteerinäkin toiminut vapaaherratar, joka jostain syystä suosi minua, kertoi esimerkiksi, miten vänrikit Reenpää ja Erkko kulkivat talvella 18 Väärinmajalla jääkäreiden kanssa sen jälkeen kun tämä Aminohvi oli ammuttu Pekkalassa, ja tämä Alvar Aalto vaati itselleen vänrikin arvoa, kun hän oli piileskellyt samaan aikaan Teiskolan tunkiossa miettimässä, miten mainioksi arkkitehdiksi hän oikein rupeaisi.

 

Sekin on epäselvää, milloin ”invalidi” vakiintui lääketieteen kieleen meillä. Ranskassa, jossa on Pariisissa Invalidikirkko, sana tarkoitti samaa kuin nykyisin sotaveteraani. Veljesliitto perustettiin välirauhan aikana 1940. Ville Kivimäki on ansiokkaasti selvittänyt, miten ja kenen toimesta psyykkisesti vammautuneet rajattiin jopa korvausten ulkopuolelle.

 

Eilisen kirjoituksen kommenteissa vilahtelee tieto kirkon ja uskonnon asenteesta. Mikä tahansa vika oli Jumalan lähettämä ja tahtoma, eikä sitä vastaan sopinut kapinoida, Paha vika oli köyhyys, joka oli kirkkomme johdon mielestä vielä runsaat sata vuotta sitten uskonnollisen hairahtumisen aiheuttama. Tätä asiaa on Mikko Juva käsitellyt ansiokkaasti tuotannossaan.

 

Mutta lääkärikunta oli pitkään sitä mieltä, että henkinen vaurio oli suuri häpeä asianomaiselle itselleen ja koko hänen suvulleen. Ajatus istuu niin tiukassa, että se haittaa historiaa. Taannoin luin tyydyttävän selityksen Beethovenin myöhäiskauden sonaattien ja kvartettien hurjuudelle ja myös hänen kuulovammalleen. Artikkelin mukaan mestarin hiustupsu oli kulkeutunut  aina museoon asti ja huolellisessa nykyanalyysissä oli paljastunut kroonisen lyijymyrkytyksen lisäksi alkoholismin perua ollut paha kirroosi.

 

Vahinko että Lange-Eichbaumin perinpohjainen kirja neroudesta ja hulluudesta pn niin vanha – ”Genie, Irrsinn und Ruhm” löytyy kyllä kirjastoistamme.

21 kommenttia:

  1. Lapsuuteni Etelä-Pohjanmaalla kako oli yleisesti hullu ja kun äitini puhui hauskasta tai väsähtäneestä hän tarkoitti mieleltään raiteilta suistunutta.

    VastaaPoista
  2. "En ole suvainnut ottaa selvää, oikeinko Kakola oli paikannimi ennen vankilan rakentamista."

    Kakolanmäen alue on aikoinaan, Turun kaupunkialueen ollessa hyvin suppea, kuulunut Maarian pitäjän Iso-Heikkilän kylään, jonka alueella mm. sijaitsi Kakolaksi kutsuttu mäki. (Maarian pitäjän paikannimistö 1. Julk. Jenny Maria Montin-Tallgren ja A. M. Tallgren. 1918.)

    Myös silloisen Turun maakuntamuseon julkaisussa Turun nimistö 1 (1996) on "Luettelo Ruotsin vallan aikaisesta nimistöstä", jossa ryhmässä "Luonnonpaikkojen nimiä" mainitaan Kakolanmäki.

    Lienevät siis E. B. Lohrmannin suunnittelema vankkaseinäinen kivikartano ja sinne päätyneet pahikot saaneet kutsumanimensä vanhasta paikannimestä eikä päinvastoin.

    VastaaPoista
  3. Kirjoitin kommentin edelliseen neljän kehitysvammaisen veljenä.

    Nyt tähän postaukseen voin mainita ensimmäisen vaimoni mieleltään sairastumisen seurauksista, yhdestä niistä siis joka aiheenakin on, eli siitä, kuinka eri uskonlahkojen raatoja haistavat lähettiläät osasivatkaan tulla ovien taakse "pelastussanomiaan" esittelemään juuri kun psykoosikierre oli pahimmassa vaiheessa menossa!

    Jeesuslehtisten, vartiotornien ja rukousten jakamisella on hirvittävät vaikutukset sellaiseen ihmiseen, jonka aivojen jengapakka on sekaisin. Uskokaa tämä kokemuksen ääni ja varautukaa pahimpaan jos joudutte samanlaiseen elämäntilanteeseen itsenne tai läheistenne kanssa.

    Eikä ole ollut kaukana, etteikö ruumiuta näistä lähettiläistä sivusta seuraavan toimesta olisi voinut tulla jos itsehillintä olisi hetkeksikin pettänyt.

    Kokemuksiani ajatellessani en anna uskontojen aivopesuohjelmille minkäänlaista arvoa ihmiselämässä. Jokapäiväiset Turun tuomiokirkonkellojen mäikinäkin käy mieleeni kuin kirveeniskut kun tiedän mikä saatanallinen historia kaiken tyhjän, uskonnollisen mystiikan takana sille kumunsa antaakaan.

    Niin jumaliin uskominen kuin psykoosikin molemmat ovat aivosairauksia ja olisi käsiteltäväkin sellaisina, lääkitystä vaativina tiloina. Mutta ensiksi olisi ajettava kokonaan alas uskonto-niminen oppiaine. Historian oppitunneilla sitä voisi kyllä perusteellisesti käsitellä otsikon alla: Kaikkea se ihmislaji on keksinytkin tyhjänsä täytteeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amerikan psykiatriyhdistys APA on rajannut uskonnot diagnoosin "shared paranoid disorder" ulkopuolelle.Käytännön syistä,luulisin.

      Poista
    2. Ehkäpä asiallisinta olisi käsitellä uskonnot ja muut henkimaailman jutut Psykologia-oppiaineen yhteydessä.

      Ihmismielestähän tässä on kyse. Voisi avata vähän sitä miksi ihmisellä on tarve uskoa yliluonnolliseen tai ylipäätään mihinkään aatteeseen.

      Suomessa tämä vielä varmaan onnistuisi, mutta jo eteläisissä katolisissa maissa ei niinkään, puhumattakaan muslimimaista, joissa katkottaisiin kauloja moisen jumalanpilkan takia.

      Neuvostoliitossa yritettiin kieltää uskonto, mutta tilalle tuli usko sosialismiin, eikä sitäkään saanut arvostella. Niinpä esim. taistolaiset olisi nähtävä uskonlahkona, eikä poliittisena liikkeenä.

      Ihminen ei muutu niin äkkiä. Venäjäkin on sotapsykoosissa, jossa on vahva uskonnollisen hurmosliikkeen leima. Toivottavasti herätys siitä on helvetillinen.

      Entäpä Kiina, siellä on vallassa scientologinen kultti, jota ei saa arvostella.

      Poista
  4. Kiitos jälleen kerran Blogistille mielenkiintoisestä ja varmaankin hyödyllisestä vinkistä. Kyse on Ville Kivimäen kirjasta. Olen näet pitkään ihmetellyt ristiriitaa isäni elämässä. Hänet oli todettu 100 prosenttiseksi sotainvalidiksi, vaan ei se ulospäin näkynyt.
    Kuitenkaan hän ei saanut mitään korvausta invalideistaan. Nyt tajuan asian, sillä kyseessä oli todella paha ja vaikea sotatrauma. Eli sitä ei haluttu oikeasti tunnustaa.
    Nyt kyläkirjastoon ja lainaamaan Kivimäen kirja.

    VastaaPoista
  5. Nipotusta:

    "Hatanpään" sijaan Pitkäniemi. "Väärinmajalla" sijaan Väärinmajassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja invalide = palvelukseen kelpaamaton.

      Poista
    2. "Ja invalide = palvelukseen kelpaamaton."

      Älä veikkonen Kemppiselle, latinistille, tuollaista opeta. Kysyi MILLOIN vakiintui lääketieteen kieleen .

      (Se on muuten in-validus.)

      Poista
    3. Tässä oli kyse ranskasta ja "invalidien talosta".

      Poista
    4. Moniko tajunnee sitäkään, että kielellinen vastakohta on validus, suomeksi validi, englanniksi valid.

      Poista
    5. En sano että tämä täällä tavaksi tullut rihmojen ruotiminen mahdotonta olisi mutta en sano kyllä.

      Poista
    6. Ranskaa en osaa, mutta ainakin englannin kielessä "invalid" on nykyään jokseenkin invalidi ilmaus, jos sitä käytetään vammaisesta henkilöstä; poliittisesti korrektimpi termi on "disabled".

      Ja vaikka Suomessa tiettävästi onkin yhä Invalidiliitto-niminen järjestö, saattaa se tulevaisuudessa joutua muuttamaan nimensä joksikin vähemmän loukkaavaksi. Niin ne sanat tosiaan ruostuvat, kuluvat käytössä ja päätyvät lopulta etymologiselle tunkiolle.

      Poista
    7. Pointti onkin siinä että käsite on hieman erimerkityksinen jokaisessa kielessä.
      Miksi seuraamme englannin kieltä orjamaisesti?

      Poista
  6. Yhteen aikaan lapset käyttivät joskus toisistaan ikävää haukkumasanaa cp. Onneksi se on jäänyt pois. Ilmeisesti sana oli uutena terminä tarttutnut heidän korvaansa, ja esimerkkejäkin oli ehkä nähty.

    VastaaPoista
  7. Tuo höyrysluuppi on arvaten melko nopeakulkuinen aikalaisekseen, onko?

    Taaskaan eivät pään johtoradat saaneet aikaan oivallusta joka selvittäisi miten pöljyys on liitoksissa kuvan alukseen vai onko ollenkaan.
    Onko kuva muuten vaan mukava ja mieluisa?

    Näitä on lystiä pohtia.

    Vanha vitsi, mikä on seinällä, tikittää ja syö silakoita? Seinäkello. Silakat ovat hämäystä.

    Mikäs siinä, onhan kodeissakin abstrakteja maalauksia vaikka ruokapöydässä on makaronilaatikkoa ja etikkapunajuuria ja puhutaan yleisurheilukisoista vaikka kanavaa on jo vaihdettu illan elokuvaa näyttämään eivätkä ne kuvat seinällä tule edes ohimennen mainituiksi eikä kukaan puhu abstraktisti.

    Voisi olla jännää kokeilla abstraktia puheen tyyliä joskus vaikka en osaa sanoa miksi, jotenkin vain on sellainen tunne.
    Saattaa olla että katson liian vähän televisiota ja minun pitäisi syödä enemmän ketsuppia makaronilaatikkoa nauttiessani mutta toisaalta seinilläni on Itämeren karttoja, niitä vanhempia vihertäväsävyisiä joissa ei ole moitittavaa.

    Mietin voisinko aterioida abstraktisti ja jos voin, kuinka se kävisi?

    Tokkopa lukisin pelkkää leipätekstiä, päällikkeittä.

    Mainio, virkistävä tämänkertainen ajatusyllykeulosanti onkin, kiitoksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Googlaa Kakola vanha kuva, niin löydät rauhan sielullesi.

      Poista
    2. En pidä hotelleista saati matkustelemisesta joten sieluni lillii kuin vaivaisen onni tikun nokassa ja kyrillisin aakkosin osaan kirjoittaa sen laivan nimen joka huilii eräässä joessa ja vaikka kaksikin, toinen on kotimaista lähtöä. Tämän toisenoloisen astian keulatykillä ammuttiin erään vallankumouksen lähtölaukaukset. Vaan mikäpä siinä, mukavalta heistä on lukea. Epäilen että sillä toisella ei oikein voi punkata enää. Toisella käytäneen ajoittain merellä.

      Nimim. Harjoitus tekee mestarin väsyneeksi, varsinkin jos ei saa lukea rauhassa
      🦾

      P. S.
      Joessa lepäävät sotalaivat ovat mielenkiintoiset. Koululaivat ovat erittäin mielenkiintoiset, varsinkin kun ne purjehtivat purjein.

      Poista
  8. Lapsena varoiteltiin itsehillinnän puutteesta: "Hillite ittes tai sut vierähän piirille." Mikä mahtoi olla tuo mystinen paikka?

    VastaaPoista
  9. Jyväskylästäkin mentiin Törnävälle (jonka sanan vasta aikuisena opin tietämään), mutta muuten siellä käytettiin karkeampaa karttaa ja sanottiin että "Seinäjoelle". Lapsena ajattelin, että sana seinähullu johtuu siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kouvolasta mentiin (päästiin? jouduttiin? päädyttiin?) "Valkealan beehen" - tai vielä astetta tuttavallisemmin "beeskiin". Sellainen kielenkäyttö alkoi olla jo sitä abstraktiatasoa, ettei kukaan meistä lapsista käsittänyt, mistä oikeastaan oli kyse. Jostain epämääräisen pahaenteisestä ja lopullisesta, vaikka kai aina joku siellä b-mielisairaalassa tervehtyi ja pääsi vielä poiskin.

      Poista