18. huhtikuuta 2022

Kevät ja takatalvi



 

Areenassa oleva12-osainen ”Raid” vuodelta 2000 näyttää minun silmissäni edelleen suomalaisen televisiosarjan huipputuotteelta, ja niin siitä näkyy äänestetynkin vielä hiljan.

 

Kerronta on ehkä hitusen hidasta. Minusta niin on hyvä. Ohjaaja Taio Piirainen, jonka juorun mukaan joku kateellinen työnsi sivuraiteelle, oli suurenmoinen, ja näyttelijöistä monet tekivät unohtumattoman roolin. Oiva Lohtanderin tosi erilainen komisario Jansson ei unohdu.

 

Sen sijaan minulta oli unohtunut, miten kiinteästi Harri Nykäsen tarina kiertyy ”rötösherroihin” ja ajatuksiin omien Nokia-henkisten kapitalistien kierouteen, jota tukee poliittinen vehkeily.

 

Lukijoista kukaties jotkut eivät tiedä ”rötösherroista”. Se oli Veikko Vennamon keksimä termi, joka upposi kansaan kerrasta. Suomalaiset eivät ottaneet uskoakseen, että pahat taloudelliset vaikeudet 1990-luvun alussa liittyivät ennen kaikkea idänkaupan katkeamiseen, kun Neuvostoliitto kaatui, ja sen ohella taitamattomaan taloudenpitoon, jota nimitettiin kasinotaloudeksi.

 

Se oli synkkää aikaa, etenkin siksi, että niin monet täysin syyttömät ja pelkästään hyväntahtoiset ihmiset menettivät omaisuutensa muun muassa takausten myötä.

 

En luennoin tässä pidempään enkä esitä asiantuntijaa, koska tunnen asian. Olin tuomarina käsittelemässä näitä raha-asioita, tuomitsemassa kiinni jääneitä keplottelijoita ja toteamassa lainsäädännön tehottomuuden. Erikoisesti mieleeni jäi juttu, jonka keskiössä olivat kuoriyhtiöt ja minuuttiraha eli miten meillä kommunistinen puolue menetti sekin varallisuutensa. Ja perässä meni suuri osa punapääomaa, kuten rakennusliikkeitä ja vakuutusyhtiöitä. Ja monta pankkia.

 

Noiden kaukaisten tapausten rinnalle haluan nostaa tämän päivän. Silloin raha-asioissa juuri kukaan ei oikeastaan tiennyt, kenen syy. Nyt saamme, tänäänkin, lukea miten johtavat poliitikot muistelevat Putinin kummallista muuttumista. Venäjästä piti kehittyä suhteellisen demokraattinen maa, jonka kanssa tulisi toimeen. Nyt jo melkein kaikki suomalaiset ja suuri osa ruotsalaisista ei luota muiskuhun, vaan puukkoon ja kuularuiskuhun. Nykykielellä: vaikka eläisimme miten sievästi, se ei ehkä riitä.

 

Hyvin hoidettu sisäpolitiikka ei riitä. Olemme joka tapauksessa sidoksissa lukuisiin muihin valtioihin. Luultavasti saimme korkean teknologian etelästä ja kielen kaakosta. Tai sitten ei. Joka tapauksessa jo keskiajalla olimme hyvin riippuvaisia monen muun maan, kauppaliiton ja ritarikunnan asioista. Jos kuppi katui Bysantissa, se tuntui Suomessa asti (vaikkei siis mitään ”Suomea” silloin ollut).

 

Otsikkoni on viisto viittaus suomalaiseen perinteeseen. Tuo romaani on Juhani Ahon huonoja kirjoja. Hänellä on niitä koko lailla monta, eräiden loistokkaiden pikku lastujen rinnalla. Mutta viimeistään Aho vakiinnutti Aleksis Kivi -tyyppisen ajatuksen, että meillä on vain kylä ja kaupunki, Jukola ja Impivaara.

 

Oikeastaan en ihmettele. Snellman ja esimerkiksi Aug. Ahlqvist olivat matkailleet ja saaneet laajasti oppia Venäjällä ja Saksassa. Topelius plagioi parissa viikossa Helsingin lehtiin omissa nimissään Ranskan kirjallisuuden m merkittäviä uudistuksia. Ja alkava teollisuutemme loi nopeasti hyviä suhteita Englantiin. Paasikivi ja muut ajattelemattomat sanovat, että maantieteelle ei kukaan mahda mitään. Noinko on? Entä jos itänaapurimme olisi Novgorodin kauppavalio ja Arkangeli tasavalta keskittyisi öljyn pyydystämiseen pohjoisessa?

12 kommenttia:

  1. Jaakko Teppokin lauloi rötösherrat kiikkiin: https://www.youtube.com/watch?v=2KhvF0c0WhU

    VastaaPoista
  2. "Nyt jo melkein kaikki suomalaiset.."

    Isäntä taitaa nyt hieman liioitella (vaikka ei tiettävästi soitakaan hanuria).

    Niissä mainituissa virvokkeissa, kuularuiskuissa ym., on se varjopuoli, että tuppaa tulemaan kovasti uhreja. HS:n hierarkiassa ilmeisen korkealla oleva toimittaja tosin jo Venäjän hyökkäyksen alkupäivinä vaati, että taas on tarvittaessa
    oltava valmiita kuolemaan maamme puolesta" (sitaatti muistinvarainen). Sitten tarvitaankin jälleen uusi "narratiivi" (!) "isänmaan uhreista" (vrt, esim. Ilona Kemppainen, Tuomas Tepora, Ville Kivimäki).

    Talvisodassa todella uhrauduttiin. Oli aihettakin, kun poliitikot ensin olivat päästäneet niin pitkälle. Vaan entäpä heti sodan jälkee - huhtikuussa 1940? Paasikivi alkoi Moskovan neuvotteluissa vaatia Karjalan pakolaisille "optio-oikeutta" (ei sentään Nato-optiota joka lienee jo menneen talven lumia). Muistelen (ehkä virheellisesti?) lukeneeni, että Ryti myötäili. Olisi näet saatu silloista kotoista "kestävyysvajetta" keveämmäksi. Ja syksymmällä Ryti vastusti ankarasti korvausten maksamista karjalaisille menetyksistä ("ei mitään lakiin perustuvaa oikeutta"). Oli näet niin viimeisen päälle"kylmästi laskeva talousmies".Puhumattakaan isoista isännistä, kun tulivat kyseeseen maanluovutukset pika-asutuslain tarkoituksiin.

    Sellainen oli hyveen ja uhrin palkka sillä kertaa.

    VastaaPoista
  3. Makrotalouteen perehtyneet kansantaloustieteilijät ovat selvittäneet polun 1990-luvun Suuren Laman syntyyn. Idänkaupan romahtaminen oli vain vaatimaton sivujuonne koko asiassa.

    Pääsyy oli 1980 -luvun puolivälin jälkeen tehty rahamarkkinoiden vapautus ilman samanaikaista markan kellutusta johti valtavaan luoton kasvamiseen, kun kaikiki vastuuliset tahot mm suomen Pankin johtokunnassa huusivat kurkku suorana, ettei markkaa enää ikinä devalvoida.

    HS:n haastattelussa 23.7.2021 sentään itse Sirkka Hämäläinen myöntää, että markka olisi pitänyt päästää kellumaan jo 1980-luvun puolivälin paikkeilla. Vakaa ja lopulta liian vahva markka ajoi kiville niin, että ryskyi. Ei mikään kansantalous kestä väkisin yliarvostettua valuuttaa.

    VastaaPoista
  4. Venäjällä, siis sillä varsinaisella, ei alueilla, Arkangelilla, Novgorodilla ym. ole alueellista hallintoperinnettä eikä yksilöllisiä identiteettejä, joiden varaan rakentaa uusia valtioita. Venäläisinä he itseään pitävät. Jugoslavian kaltaista jakoa etnisiin valtioihin ei ole näkyvissä.

    Vertailukohdaksi voisi ottaa toisen maalimansodan jälkeisen Saksan, jossa sentään oli vuosisataisten ruhtinaskuntien pohjalta osavaltiorakenne jonka pohjalta olisi voinut syntyä pienten, benelux-maiden kaltaisten valtioiden joukko, jos sen enempää saksalaiset kuin liittoutuneetkaan olisivat sellaista halunneet. Sielläkään ei sellaista syntynyt. Miksi sitten Venäjällä, jossa venäjänkieliset alueet ovat olleet "aina" Moskovan hallinnassa.

    Siperia sitten, miksi siellä vaihdettaisiin isäntä Moskovasta Pekingiin?

    Etelärajan etnisesti ja kulttuurillisesti omaleimaisemmat alueet ovat eri asia. Sieltä päin voi Venäjästä hyvinkin irrottautua alueita, sikäli kun Moskova asiansa perin pohjin ryssii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siperiahan on valtava siirtomaa, jossa kolonialisti-isännät jylläävät. Ei alkuperäisillä kansoilla ole mitään sananvaltaa.

      Poista
  5. Otsikon kirjalla on kuitenkin hyvä nimi.

    VastaaPoista

  6. Veikeätä. Harold piippu&etyk Wilson oli pariin otteeseen prime minister (ja lopulta perhetuttuja Elisabethin ja Philipin kanssa). W:n perästä tuli Callaghan, sitten Heath ja vihdoin Thatcher 1979.

    Callaghanilla oli vävy Peter Jay. Vävy oli tuollainen Jukka Kemppisen kategorian älypää. Lisäksi julkkis kuin superHesarista vaikkapa Juha Numminen tai edistysYlestä Hannu Taanila. Höläyttelempä huvikseni, kun ei enää pinnalla valoissa ketään. Vaikka laajasieluista herraa ja rouvaa toimitusten autiotiloissa luimuileekin. Mutta julkisuudessa tähdet ja influenssarit ihan toisia.

    Tällä viikolla sotilaita, agendakin valmiina kuin Kivivuoren Jannella aikoinaan. Siinä Päätaloleffassa Esa Saarion hymy oli hyytynyt. Odotteli bussikyytiä laivalle ja Volvon tehtaille.

    No, masennus veks -pahempaakin tulossa. Nostin tuon Jayn kirjan Road to Riches hyllystä. Muistin sen sarjasta tieteen ja tekniikan historiaa. En ollut tiennyt tuosta sukulaisuudesta ja vaikka olisinkin, en sen maailmanhistoriallisesta tienviitta merkityksestä. Vasta myöhemin ja oli nyt Levyssäkin, kun pantiin Peter Jayn piikkiin appensa labor pääministerin repäisy "että näin ei voi jatkua" Työväen puolueen kokouksessa 1976. Inflaatio ja talouden jumi senkun jatkuvat teki mitä keynesiä vaan. Punta pillastuu ja City lakkoilee reaali-investoinneista.

    Pääoma on lakossa. Mutta City kykenee palvelemaan asikkaitaan rahastrategioilla. Rikkureita ei esiinny. Paperimiehille ilkeilläkseni kertoisin ! että ollaan jo niin tasesofistikoitunutta ja niin futurologia niin KPMGchat-chat-tipitiitä,, että Jussi Pesonen voisi ilmoittaa UMP:ännänsä lopettavan Suomessa. Osakekurssi nousisi. Luomusta.

    --Storahan meinaa vain myydä osakkeet. Ja samalla pitää. Kerron jatk. Tehtaat jää kuten aina. Ihalaisen sijasta lohduttajaksi Walkiakoskelle ja MannerheimKuusaalle lentäisi Tuula Haatainen. Ja pliis, Sanna kevätleningissä, hiukset hajalla kiitos. Ja peukkuni.

    Thatcher siis tuli. Heti kättelyssä IMF roskiin, pääomavirtojen -kuumien- vapauttaminen. Pankkisäännöt tuhkattiin. Kohta valtionyhtiöiden pörssittäminen. Sitten ja sitten. Mitä nyt nykyaikaan kuuluu Suomeen saakka.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  7. Rötösherrat esiintyivät viimeistään 1983 vaalimainoksissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää paikkansa. Rötösherrat-nimityksen synty ja yleistyminen näyttävät lehtiarkiston mukaan ajoittuvan 1980-luvun alkuvuosiin. Niihin aikoihinhan mm. ns. Noppa-juttu sekä metron lahjukset herättivät valtakunnallista huomiota. Veikko Vennamo "tunnusti" Helsingin Sanomissa 27. toukuuta 1983, että "rötösherrat" keksi hänen vaimonsa Sirkka.

      Poista
  8. Raidhan on kuvaus myös siitä, miten julkinen hallinto oli otettu bisnesaktöörien hallintaan.

    VastaaPoista
  9. Televisiosarjoissa on se ikävä puoli, että niihin voi jäädä koukkuun, ja näinä Areena-aikoina on ihan pakko joskus katsoa useita jaksoja kerralla. Sellainen on myös "Kansan palvelija", hulvaton, vähän naiivi satiiri Ukrainasta ennen viime presidentinvaaleja. Ja ennen sotaa, rakennuksia katsoo vähän sillä silmällä, että onkohan tuotakaan enää olemassa.

    Samoilta ajoilta on Andrei Kurkovin tragikoominen, satiirinen "Kuolema ja pingviini", mustaa huumoria yhteiskunnasta, jossa aina paukahtelee ja räjähtelee. Kirjassa on 76 lyhyttä yksinkertaista lukua, ja alussa päähenkilö lähtee viemään kirjoittamaansa kertomusta lehteen. Hän toteaa, ettei ole runoilija vaan "lehtikirjoitusten ja lyhyen proosan väliin juuttunut kirjoittaja". Hän saa lehdeltä tehtävän kirjoittaa muistokirjoituksia elävistä henkilöistä, materiaalia hän saisi esimerkiksi rikososastolta... Sitten alkaa tapahtua yllättäviä asioita.
    Ihan mielikseen sitä lukee. Ehkäpä se Ukraina puhdistuu tässä sodassa, kun on alettava alusta.

    VastaaPoista
  10. Kiitokset lämpimistä sanoista Jukka K. Satun olemaan tuo mainittu elokuvaohjaaja "Taio Piirainen". Suurenmoisena minua ei ole aikaisemmin pitänyt edes äitini. Asun junaradan varrella, mutta en tiennyt olevani "sivuraiteella". Vastaväitteistä huolimatta ammatillinen toimintani jatkuu. Rötösherroihin kiertyvää Harri Nykäsen tarinaa oli tekemässä toinenkin käsikirjoittaja. Asiaa voi tiedustella esimerkiksi professori Juha Siltalalta joka oli Raid-sarjassa mukana asiantuntijana.

    VastaaPoista