19. huhtikuuta 2022

Pään yli ylipäätään


 

 

Lehteen oli kirjoitettu Pentti Saarikosken runokokoelmasta ”Mitä tapahtuu todella”. Kirjoittajat eivät olleet huomanneet, että kirjan nimi on härnäävä. Mitä tapahtuu todella, sitä ei voi tietää. Kuitenkin siitä voi kirjoittaa. Lukija saa kohtuuttoman hienon palkinnon: unia ja muistoja, joihin voi palata. 

 

Omat unet ovat haurasta ainesta. Niiden muistiin painamista on opeteltava, Sen moni laiminlyö. Minulla on joukko alle 10-uotiaana näkemiäni unen jaksoja, jotka lienevät vaikuttaneet voimakkaammin kuin juuri ikään valveilla nähty tai kohdattu.

 

Saarikoski menetti asemaansa, koska hän valitettavasti oli hutilus. Hän päästi nimellään julkisuuteen koko joukon tekstejä, jotka olisi kaikin mokomin saanut kirjoitta pariin kertaan uudelleen ennen kuin ne laskettiin kirjapainoon hyytymään. Tässä kohdin ajattelen muutamia vieraista kaupungeista kirjoitettuja proosajuttuja, joista ei tule humalaan vaan krapulaan. Teksti on niin sameaa. Mutta sitten hän vielä viimeisillä teoksillaan kiipesi.

 

Pentti oli hurja lahjakkuus. Ajatelkaapa kuinka monta asiaa on saatu keveästi mahtumaan säkeeseen ja kirjan nimeen ”Katselen Stalinin pään yli ulos”.

 

Rintakuvan kokoinen patsas, ikkunalaudalla. Hän katsoo sen yli, ylenkatsoo. Ja mihin: ulos!

 

Emme olleet ystävyksiä, mutta tapasimme monesti ja kovin erilaisissa asioissa. Kerran olimme Antti Hyryn kanssa ostamassa heille taloa Keravalta. Antti ei pitänyt talosta. Yhden toisen kerran puhuimme pitkään Odysseiasta. Kysyin, aikooko hän joskus opetella kreikkaa. Kirja oli jo ilmestynyt. Olin kirjoittanut siitä Parnassoon hyvin kiittävän arvostelun. Ei hän loukkaantunut. Hän ymmärsi oitis, että laveampi ja siis hurjaa kielitaitoa vaativa kreikkalaisen runouden tuntemus olisi aukonut vielä uusia väyliä Homerokseen. Tämän suomennoksen, joka on kirjallisuutemme parhaita, oli tutkinut ainakin kreikan kielen professori Zilliacus. Norssissa opetetulla kreikalla ei paljon mitään tee, eikä Saarikoski ollut jaksanut rakentaa taitoja, Miksi olisikaan, kun tuollaisen klassikon joka sanasta ja sanankäänteestä on kokonainen kirjallisuus, muun muassa englanniksi.

 

Itse luin suomennoksen ja alkutekstin ja vertasin 11:een eri kielille tehtyyn käännökseen. Sanoin sen arvostelussa ja hänelle itselleen, että tuo huikea tieto, miten teksti menee ja miten se tulee, on kaikki kaikessa. Suurin osa ”Odysseian” käännöksistä on kuivunutta puuroa, ja Mannisen suomennos ryskyttää kuin soutuvene Kangaslammen avoimissa aallokoissa. Sitä lukiessa tulee takapuoli kipeäksi.

 

Oma suosikkini Saarikosken kirjoista on ”Maailmasta”. Suomennoksissa on paljon hienoa. Ehkä saan lukijoiden vihat päälleni. mutta Joycen ”Odysseus” on minulle yhdentekevä. Se voi johtua siitä, että myös alkuteksti on silmissäni niin sekasortoinen verrattuna esimerkiksi saman kirjoittajan ”Taitelijan omakuvaan nuoruuden vuosilta” ja miksei myös ”Dublinilaisiin”.

 

Voi niitä poikia. Mikko Variskin on kuollut. Tuulaliina sanoi, että Heinävedellä sängylle vierekkäin sammuneet herrat olivat vähän kuin Lenin ja Stalin mausoleumissaan.

 

Osaan kuvitella, Hyvin sanottu.

 

31 kommenttia:

  1. Leevi Lehdon käännöksenä Ulysses on luettava, Saarikosken suorituksesta en saanut mitään tolkkua. Sivulle 74 oli kirjanmerkki jäänyt, ja kirja vuosikymmeniksi hyllyyn.

    VastaaPoista
  2. Tekninen huokaus: Jokin uudistus tämän blogin kommenttipalstalla - ei enää esikatselumahdollisuutta. Oman raapustuksen oikoluku tahtoo jäädä > lisää tekstivirheitä.

    VastaaPoista
  3. Minulla se Lehdon Ulysses-käännöksen lukeminen loppui siihen henettelyyn. Ei ole vastinetta alkuperäisessä, turhaa kikkailua.

    VastaaPoista
  4. Bloomsday 16.6.1904 Odysseuksessa on sama päivä, jolloin Schauman ampui kenraalikuvernöörimme ja itsensä. Principaalisesti päätellen joudumme ties minne selittäessämme menneitä mullistuksia yhden henkilön ja yhden päivän avulla. Gavriloksi vetää.
    Onneksi en ole historioitsija.

    VastaaPoista
  5. Iltalehti tänään:

    "Venäjä pystytti Leninin patsaan
    Venäläiset ovat pystyttäneet jälleen Leninin patsaan hallussaan olevaan Henitšeskin kaupunkiin lähellä Krimiä, kertoo CNN. Patsas poistettiin kaupungista seitsemän vuotta sitten. Patsas sijaitsee kaupungin hallintorakennuksen edessä, jonka katolla liehuu Venäjän lippu.Ukrainan Hersonin hallintoalueen edustaja Yuri Sobolevsky vahvisti asian Facebookissa. Myös CNN on voinut vahvistaa asian."

    Tämä tuosta Kemppisen päivityskuvasta mieleen. Ja siitä että meillä Helsingissä on aina vaan Leninin patsas. Se on pystetty puiston muodossa Helsingin Alppilaan. Puistopatsaan nimi on esillä kaikessa kaupungin materiaalissa. Kartoissa ja turistimateriaalissa. Kulttuuriteko suorastaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä kaikki sujuu niin hitaasti, niiin hitaasti.

      Poista
    2. Kyllähän jokaisessa itseään kunnioittavassa kaupungissa tulee olla Leninin patsas, mieluiten myös Stalinin...

      Poista
    3. Onhan Helsingissä Aleksanteri II:nkin patsas ja Keisarinnan kivi.

      Poista
    4. Suomessa on jo muinainen tapa pystyttää kiviä ja patasaita epäjumalille ja ryhtyä palvomaan oudon näköisiä kiviä ja kallioita. Ei se poikkea mitenkään nykyisestäkään patsaskulttuurista.

      Poista
    5. Ei meillä isommalti patsaita palvota. Homeisia pronssipystejä joista harva tietää mitä ne edes edustavat

      Poista
    6. Osataan patsaiden aiheuttamilla mielikuvilla vittui...vinoillakin. Mm. Kajaanin "korkkiruuvi" Kekkoselle

      Poista
    7. Kyllä täällä on edelleen kova vimma pystyttää patsaita "sankareille" ja julkkiksille, vaikka eivät olisi vielä ehtineet kuollakaan. Tätä on tapahtunut viimeisen 10 vuoden aikana jos vaivaatte hiukan muistianne.

      Poista
  6. Kun olin nuori, joskus 1960-luvulla, luin halusta ja innostuen Saarikosken runoutta, myös tässä käsiteltyä, ja semmoista jossa huolet Kekkosen sileällä päänahalla otsan kohdalla syvenevät rypyiksi. Jokin hetki silloin, iltauutisissa sanottiin että Novaj Zemljalla on räjäytetty isoin ydinlataus koskaan. Sittemmin Penan runo kuihtui. Tai minun imukärsäni lakkasi toimimasta. Muisto on hyvä, eräs pyhiinvaeltaja opasti minut haudalle, puuosat olivat jo lahonneet, muisto elää. Kävihän hän tuossa lähellä, parin kilometrin päässä hakemassa inspiraatiota, vihneet villapaidalla jäivät muistoksi Bernerin kirjassa. Kolme viimeistä hurjia. - Minullakin on rintapatsas työpöydällä, tuossa edessä, katson sen yli ulos lehdettömään koivuun, ajotielle jossa nyt kulkee auto, se meni jo. Ei ole S:n patsas, vaan hänen, jonka hän murhautti.

    VastaaPoista
  7. Pentti Saarikoski kirjoitti erään kappalejaottoman monologin matkoilla ollessaan. Nimesi sen vielä häpeämättömästi "Kirjeeksi vaimolle".

    Saarikosken ambitiot kirjoittamisen suhteen olivat jotain muuta, kuin huolet arjesta selviytymisestä. Hänen piti runnoa tekstiä julkaistavaksi neroutensa ylläpitämiseksi, intohimosta itse tekstintuottamiseen, kuin myös saadakseen päivittäiset punaviininsä ja kiksautuksensa. Hänellä kuuluisuuden tarve ajoi oikealta ohitse perheen tarpeiden suhteen. Tällä tavalla hän ehti saada paljon aikaan lyhyen elämänsä aikana, jonka kirjallisen vaihteen hän laittoi päälle jo hyvin nuorena kehonsa, ja varsinkin kullinsa narsistisena palvojana.

    Pentti Saarikoski ei hillinnyt haluistaan yhtäkään. Hautaansa saakka hän juopotteli, naipotteli ja kirjoitteli kuten toinen minänsä hänessä vaati.

    Läheiset tosin kärsivät siitä, mutta väliäkös sillä, tulihan maailmankirjallisuuden aukkoja suomalaisten osalta siten edes jotenkin paikattua. Väheksymättä "Olkimarsalkankaan" kirjallisisa arvoja, kysyn kuitenkin myös, olisiko ilman Saarikoskea meillä kirjailijaa nimeltä Tuula-Liina Varis, joka kävi hetken olemassa suuren neron varjossa tämän puolisona ja yhtenä seksiobjektina? Eikä ilman palkkaa jäänyt perheeseen kuulumaton, mutta aikalainen Pekka Tarkkakaan kun jo Saarikosken umpeenluomattoman haudan äärellä toimitti spermaläikkäiset "Nuoruuden päiväkirjat".

    VEK

    ps. Lisään "Teknisen huokauksen" jatkeeksi omankin huomioni: Nyt ei pääse enää edes kirjautumaan "automaattisesti" vieraan blogin kommentointiin omalla nimellään vaikka on Googleen ja omaan bloggeriin jo kirjautunut. Ei toimnut tuokaan url-osoitteella kirjautuminen? Muuten sille se ja sama.

    VastaaPoista
  8. Kommentointi Google-nimellä kaataa kommenttikentän ja palaudutaan kommenttien katseluun. Samoin ilmeisesti kommentoijan editointi.

    Ja sisäänkirjautuminen ei sitten todellakaan toimi. URL:ääni en edes tiedä.

    eero raunio

    OS X 10.13.6, Chrome Version 100.0.4896.88 (Official Build) (x86_64)

    VastaaPoista
  9. Saarikoski -- Donner: En soisi sen päättyvän, kirjallinen runolevy 1970. Love Records. Hienot tekstit, hieno musiikki.

    e raunio

    VastaaPoista
  10. "Katselen Stalinin pään yli ulos ja ajattelen, että oliko kaikki sittenkään tämän arvoista. Minähän kuitenkin rakastan synnyinmaatani." O.W.Kuusinen, marraskuussa 1939

    VastaaPoista
  11. Professori lataa nyt tulemaan tekstiä, joka järkyttää maailmankuvaani: Joycen Odysseus on hänestä sekasortoinen, aivan yhdentekevä verrattuna saman tekijän perinteisempiin kirjoihin!

    Vuosikymmeniä olen siis turhaan yrittänyt sisäistää modernin kirjallisuuden avantgardista nerokkuutta, kun se mielestäni on lähinnä sekasortoista hölynpölyä. Sama pätee myös moderniin runouteen, esimerkiksi juuri Saarikos... ohoh, sori.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Professori vitsailee

      Poista
    2. No... Dublinilaiset ja Taitelijan omakuva ovat tietenkin perinteisesti ajatellen ehyehköä kirjallisuutta.

      Ulysses on paljon parempi ja kyllä siitä selvän saa. Finnegans Wakea en kenellekään suosittele.

      Poista
    3. Joycen Odysseus ON sokkeloinen, mutta "kyllä siitä selvän saa", kun paneutuu ja varaa aikaa. Se on niitä kirjoja, joista on kirjoitettu selitysteoksia, mm. Olof Lagercrantz henkilö- ja teema-analyysissään "Att finnas till". Lagercrantz oli lukenut Ulyssesta ja Joycen kirjeenvaihtoa vaimonsa Noran kanssa vähän joka päivä vuosien ajan. Sitä voi kutsua paneutumiseksi.

      Ne kirjeet ovatkin paikoin hyvin suorasukaista luettavaa.
      Finnegans Waken aloitin kerran ja lopetin aika pian, ilman kaipausta. Turhaa kikkailua.

      Poista
    4. Professori ei olekaan kirjallisuustieteen professori. Kysäisepäs professori H. K. Riikoselta (emeritus), mitä mieltä hän on Joycen Odysseuksesta. Tai jos et tohdi, voit ainakin lukea, mitä mieltä hän oli asiasta vuonna 1985 (James Joycen Odysseus: kielen ja kerronnan sokkelo. Gaudeamus). Tosin onhan mielipide voinut vuosikymmenten vieriessä myös muuttua.

      Poista
    5. Minäkin vitsailin hieman, sillä Joycen Odysseuksesta muistan jopa monia kohtauksia, vaikka lukemisesta on vuosikymmeniä. Lähinnä viittasinkin niihin lukemattomiin matkijiin ja kokonaiseen tyylisuuntaukseen eli tajunnanvirtaan.

      Joku jossakin (asiantuntija kuitenkin) vertasi kaikkia kolmea suomennosta ja totesi muistaakseni Saarikosken version, niin epätarka (?) kuin se onkin, silti antavan hyvän kuvan alkuperäisestä. Kääntäminenhän on aina tulkintaa.

      Poista
  12. En ole runon ystäviä lainkaan, siis lukijanakaan. (Olen jo kuulevinani korvissani kivahduksen, jonka oopperan katsomoon päätynyt Esa Pakarinen elokuvassa sai edessään istuvalta hienolta rouvalta: "Moukka!" Mihin frakkiasuinen Pakarinen nöyrästi: "Moukkiahan tässä ollaan.") - Melkoisen nuorena tosin hieman yritteleiksen, ja juuri Saarikoskea, siihen aikaan huippuajankohtaista.

    Pysähdyin eteen tulleeseen säkeeseen: "Kusi on veden väristä." (Kyseessä saattoi olla kaljaillan tunnelmien kuvaus.) Saarikosken havainto kieltämättä oli behavioristisen tarkka ja osuva. Minulta kuitenkin enempi perehtyminen poëta laureatuksen hengentuotteisiin lopahti siihen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alan väristä,
      kusi on veden väristä,
      kihisevän keltaista,
      alan täristä.
      Vesi on kusen kaltaista,
      en maista.
      Hertasta, Venäjästä,
      ei luista,
      en muista.

      Poista
  13. Tuskinpa Putinille tuli yllätyksenä, että hyökkäys Ukrainaan ajaa Suomen ja Ruotsin Natoon. Ja jos tuli, niin Axel Oxenstiernan lausuma pätee yhä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Putinin laskuissa Suomi taitaa olla jo NATOa, sen verran sen kanssa on viimevuosina vehkeilty.

      Poista
    2. Putin edustaa laajaa salaliittoa jonka tarkoituksena on ajaa Suomi Natoon.

      Poista
    3. Huh... onpa helpottava tieto, kiitos toveri! Pelkäsin oikeasti, että hän pitäisi meitä edelleen vähäukrainana.

      Poista
    4. Paljastuivatko NATO kehveilysi, toveri Orpo?

      Poista
  14. "Katselen Stalinin pään yli ulos" menee yli hilseen.

    VastaaPoista