28. marraskuuta 2021

Hiilarijalanjäljet


 

 

Kiitos. Hyvistä kommenteista yksi: vetivätkö ”intiaanit” liian yksipuolisesti hiilareita eli hiilihydraatteja.

 

Tarinani piipuista ja alkuperäiskansoista oli tarkoitettu jatkumaan.

 

Monet näistä maavalleja rakentaneista porukoista luopuivat maanviljelystä ja niin sanotuista järjestyneistä yhteisöistä. 

 

Siellä juoksi jesuiittoja, jotka olivat jumalan kiitos usein varsin hyvin koulutettuja ja myös kovia kirjoittamaan. Siksi meillä on jo 1600-luvulta lähetyssaarnaajien laatimia mainostekstejä, joiden tiedoissa ja väitteissä on pohtimista. Ja saatiin sieltä 1700-luvulla Eurooppaankin pari mallikappaletta, etenkin ns. irokeeseista ja algonkineista.

 

Maanviljelyssä on hyvä erottaa toisistaan puutarhan pitäminen ja täysipäiväinen toiminta. Tuo jälkimmäinen tuotti maailmaan ainakin työn, joka on kyseenalainen siunaus. Puutarha oli vähän niin kuin tämä venäläinen tapa, että on pieni tilkku, josta saa muutaman kaalin ja pari kurkkua. Selviä merkkejä jopa vehnän ja rukiin siirtelystä paikasta toiseen ja siis luultavasti hyvän näköisten korsien siirtelystä on saatu varsin pia viime jääkauden päättymisen jälkeen.

 

Voitte kysyä vaikka vaimoltani. Mielestäni jouluna pitää olla sikaa ja Jalostajan herneitä. Viime vuosina kinkkua on ostettu kaupasta valmiina kaikkiaan tuollainen kymmenen siivua. Muistan kuitenkin hirveän vuoden 1994, jolloin jopa suolasin oikean kinkun kylpyammeessa ja paistoin sen. Kiitos vielä kerran rouvashenkilölle, joka antoi puhelimitse neuvoja ja niille jotka söivät sitä.

 

Siis 12 000 vuotta sitten tärkeitä valkuaisen lähteitä olivat liha ja etenkin erilaiset pavut. Lihaa sai metsästä, jos oli saadakseen, mutta sika oli kova juttu. Luonteensa ja ruokavalionsa vuoksi se on kova pärjäämään eikä alkuunkaan niin vaivalloinen kuin esimerkiksi alkuhärkä, joka kuoli sukupuuttoon Euroopassa 1600-luvulla mutta lienee ollut temppeli- ja luolamaalauksista päätellen aikamoinen tekijä.

 

Inkkarikulttuureissa olen viehättynyt kovin heimoista, jotka vaihtoivat kaksi tai kolme kertaa vuodessa asuinpaikkaa, elinkeinoa ja jopa äidinkieltä. Kun näitä piipunpolttopaikkoja oli ja ne siis vertautuvat meidän eduskuntiimme ja valtuustoihimme, niillä käytiin tuhatkin vuotta. Mutta näillä porukoilla, jotka soturiheimot hyvin usein sotkivat jalkoihinsa, ei ollut ajatusta mistään omistusoikeudesta, ja kun papit yrittivät selittää heille, että joku omistaa maan eli esimerkiksi pellon, he eivät tahtoneet ymmärtää ja sitten lopulta selittivät, etteihän kukaan omista vettä eikä ilmaakaan, eikä esi-isiä.

 

Monilla heimoilla oli tapana liioitella törkeästi lahjoittaessaan tavaroita, kuten juuri piippuja. Kuuluisa, valkolaisten varhain huomaama perinne oli Oregonin rannikolla asuvien sotaisten heimojen ”potlatch”, jossa mahtimiehet hävittivät kilvan tavaroitaan, lopuksi polttamalla huopansa ja telttansa ja mokkasiinit jalastaan. – Samaa käytäntöä on esiintynyt Ylistarossa. Tiedän tehtailijan, joka poltti Evijärven saaressa kesämökkinsä kokkona, kun joku vieraista oli epäillyt hänen kykyään kantaa kustannuksia.

 

Islantilaiset olivat eräänlaisia intiaaneja, ja heidän saagojaan on jäljellä, ja samoin anglosaksien ja irkkujen varhaisen keskiaja rupatuksia. Islantilaiset keskustelivat ja käräjöivät loputtomasti, usein Norjasta tuoduista lampaistaan. Koska teksti on kirjallisuutena lähes ylittämätöntä ja sitä saa suomeksi, suosittele taas kerran. Paras on Poltetun Njallin saaga, mutta aika poika oli myös Egil, Kalju-Grimrinpoika, joka saattoi olla sama mies kuin runoantologiat aina aloittava Egil Skallagrimsson (Pojansurma eli Sonatorrek). – Kuvassa (lähde © Wikipedia) Lapinvuokko eli Dryas muistutuksena ympäristön mahdista. Jääkauden jälkeen äkillinen kylmä nuorempi Dryas-kausi saattoi olla se tekijä, joka muutti kaikki elämisen ehdot ja aiheutti muun ohella maanviljelyn.

 

 

10 kommenttia:

  1. Kinkusta sen verran että laittakaa se jäisenä uuniin. Hieman pitempi paistoaika, mutta pysyy mehevänä ja maukkaana. Tämä 27 vuoden kokemuksella + kaikki sukulaiset mukaan niin joku tuhat kinkkua paistettu näin.

    VastaaPoista
  2. Kun nyt sitten ahdatte jo ennestään kylläisiin kupuihinne rasvaista kinkkua ja kalkkunaa "rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto"-rukous huulillanne, niin toivottavasti edes hetken mielissänne häivähtää nekin ahneudentahtoonne alistetut eläinparat.

    "Ihmiset voivat kuitenkin valitettavasti aiheuttaa suurta kärsimystä kotieläimille useilla eri tavoilla silloinkin, kun he varmistavat niiden elossa pysymisen ja lisääntymisen. Ongelman ydin on siinä, että domestikoidut eläimet ovat perineet villeiltä esi-isiltään monia fyysisiä, emotionaalisia ja sosiaalisia tarpeita, jotka ovat maatiloilla tarpeettomia. Maanviljelijät jättävät nämä tarpeet huomiotta, eivätkä saa siitä minkäänlaista taloudellista rangaistusta. He sulkevat eläimet ahtaisiin häkkeihin, typistävät niiden sarvia ja häntiä, erottavat emät jälkeläisistään ja luovat valikoivan jalostuksen avulla hirvittävyyksiä. Eläimet kärsivät suuresti, mutta ne jatkavat elämäänsä ja lisääntyvät."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksi itse sallit kasvien rääkkäyksen erilaisilla kemikaaleilla ja myrkyillä?
      Oletko huolissasi madoista joita katkotaan auroilla?

      Poista
    2. Niin muut elikot, ei se sika kärsi kyllä jatkossa. Herkullista olla luomakunnan herra, konjakkisinappia ja kinkkua. Rosollia kans, silliä säälimättä. Armon mekin ansaitsemme, ja paremmat elinolosuhteet, eikä kukaan farmari eläimiä tuottamuksellisesti rääkkää jos voi valita. Jyrkän asenteellisesti väitän että siilejä ei pelasteta tarpeeksi mutta jos niitä syötäisiin olisi asian laita toisin. Ajatellaanpa kuinka hirvikantaa hoidetaan, ellei sitä tehtäisi hajautetusti vapaarhtoistyönä se tulisi tehdä konekiväärillä helikopterista keväthangilla, kantavat emot eivät pääse karkaamaan ja homma on hallussa autoilijoiden kannalta.

      Poista
    3. Kukaan landepaukku ei hoida kotieläimiään huonosti, kun vain henkinen ja fyysinen kunto on kondiksessa.

      Poista
    4. Tehomaataloudessa pitää paikkansa.

      Itselläni on lapsuudestani vielä muistissa se, miten kotieläimet, hevoset, lehmät, lampaat ja siat elivät hyvinkin lajityypillistä elämää. Lehmät tulivat itse metsälaitumilta kutsuttaessa lypsylle lehmisavun ääreen ja hevonen oli ukilleni työkaveri, joka ymmärsi suunmaiskauksesta mitä töissä tehdään ja myöskin tuli kutsuttaessa nelistäen pihaan.

      Sika on myös hyvin älykäs eläin.

      Lihansyöntini on viime vuosikymmeninä vähentynyt, terveyssyistäkin.

      Poista
  3. Kummunrakentajien ruokavalio ei aluksi ollut vinksallaan, maissihan on ihan kelpo perusravintoa. Kun ravintoa oli tarjolla, väestö kasvoi ja viljelykset laajenivat. Muuta ravintoa löytyi viljelysten ulkopuolelta, villivihanneksia, kalaa ja riistaa. Mutta vuosi vuodelta viljelykset laajenivat ja matka riistamaille kasvoi. Ja riista väheni.

    Kotieläimeksi sopivaa eläinkunta ei ollut paljoa tarjolla, peuta ja hirvet ei kesyynny helposti. Biisonia ei vieläkään ole kesytetty, Jäniksiä ei ole oikein vieläkään saatu kotieläimiksi. Kalkkuna taisi olla ns. vaiheessa. Kesysikaa ei ollut mantereella.

    Kummunrakentajien kaupungit olivat suuria, satoihin vuosiin mantereen suurimpia. Ja muun ruuan kuin maissin tarjonta väheni pikkuhiljaa. Mitä tarkalleen ottaen tapahtui emme tiedä, ei ole kirjoitettuja lähteitä. Tuliko katovuosi tai katovuosia, vai hiipuiko väestö pikkuhiljaa, puutostautien hiuduttamana. Vai tuliko elämästä muualla houkuttelevampaa, vähemmän hommaa, parempaa ruokaa. Mutta jossain kohtaa historia lähti väki muualle. Uskoivat kirouksen iskeneen kaupunkiin vai tuliko vaan mieleen:”Lähetään meneen.”

    ITC-ukkeli

    VastaaPoista
  4. Kinkusta viis, no, joku siivu, mutta lipeäkalaa pitää olla, pakasteherneitä ja vähän rapeaa pekonia norjalaiseen tapaan ja tietysti valkokastiketta, maustepippuria. Kalaa täällä järvien maassa on aina syöty proteiiniksi, lihaa aika vähän, kun ainoa säilömiskeino oli suolaaminen. Kuivattaminen oli jotenkin unohdettu, ainakin meillä päin. Tuoretta lihaa oli silti usein, kun miesväki metsästi aina, kun se oli sallittua. Ja kun riistaa vielä oli.

    Pavut ovat toinen oiva proteiinin lähde nykyisinkin, täytyy vain opetella uudenlaista ruuanlaittoa. Onneksi härkäpapua on taas alettu viljellä Suomessakin, se on muodissa. Minulla sitä kasvoi tilkullani jo parikymmentä vuotta sitten, enemmänkin, kuten lehtikaalia ja mangoldiakin salaattien ja yrttien lisäksi. On jo alkanut huolettaa, millaista elämä sitten on, kun ei niitä enää jaksa laittaa kasvamaan. Vielä sain maahan lokakuussa 150 valkosipulinkynttä - ja helmi-maaliskuussa taas siemeniä multaan ikkunoille?

    Onkohan tällainen kasvien kanssa puuhailu tarttuvaa, kun yhden pojan poika lähetti kuvan basilikaviljelmästään ikkunalaudalla ja toisen tytär huudahti käydessään: "Tällaisen kasvimaan minäkin haluan!" On hänellä jo pieni kasvilava rivitalonpätkässään.

    VastaaPoista
  5. Tupakista professori puhuu, mutta ei ollut intiaaneille tuntematonta alkoholi ennen eurooppalaisten tuloa.(En mene nyt sen lisäksi sieniin ja muihin psykoaktiivisiin aineisiin.) Olen lukenut, että osasivat käyttää rituaaleissan ja juhlissaan säännöstellysti mielihyvän lähteenä. Kun elinolot muuttuivat ahdistaviksi, repesi ryyppääminen heidän keskuudessaan. Suomalaiset olivat tunnetusti intiaanien parhaita kavereita ja pitkälti juopottelun merkeissä. Kaivattaisiin lisää analyyseja ns. viinapäästä ja syrjäytymisen prosesseista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan väitöskirjoja tehty - jopa tentunjuojistakin että sikäli. Alko tietää näistä varmasti. Naltreksonin kehitystyön aikoihin täällä oltiin tutkimuksen eturintamassa. Der trinkerte denaturierte alkohol S. Turunen, suunnilleen on se asiakirja jos jotakuta kiinnostaa, johti Paimion sairaalaa ja perehtyi pidemäälle kuin kenties kukaan muu sotavammaisiin juoppoihin. Avuksi analysointiin.

      Poista