17. huhtikuuta 2019

Populaarikulttuuria



Kuten yleisesti tiedetään, Marco Polo oli peräkamarin poikia verrattuna 1300 -luvulla eläneeseen Ibn Battutaan. Gibbsin englanninnos hänen matkakertomuksestaan löytyy ja 1800-luvun huolellinen ranskannos suorastaan verkosta.

Kotikulmansa eli Pohjois-Afrikan hän tunsi tarkoin ja Lähi-Idän tarkoin. Hän tutustui muistettaviin paikkoihin ja keräsi tietoa. Keski-Idässä ja Kiinassa hän matkaili laajemmin kuin kukaan ja Saharan takaisesta Afrikasta hän tunsi Malinlisäksi Timbuktun ja toisaalta Sambesin. 

Erikoinen tapaus. Mieleen palautuu myös se, että kalifaatin suuruuden aikana, jonka me tunnemme ehkä Tuhannen ja yhden yön saduista nykyisen Irakin seutu oli kaikissa mahdollisissa suhteissa valtavasti Eurooppaa edellä. Siellä harrastettiin geometriaa, lääketiedettä ja esimerkiksi musiikkia.

Erikseen selvitettäväksi jää, mitkä seikat ovat johdattaneet muusikko Jordi Savallia hänen tiellään. Ensin hänet tunnettiin viola da gamban soittajana ja siinä roolissa hän ilmestyi näyttelijänä ja soittajana suurenmoiseen elokuvaan ”Kaikki elämän aamut”. 

Nyt kun olen illalla menossa kirkkoon kuuntelemaan Johannes-passion, jonka esiintyjät lupailevat lähes parasta mitä Euroopasta saa – olen kuullut Tammisaaressa oleellisesti saman joukon esithyksen, gtreenasin kuuntelemalla Jordi Savallin johtaman Markus-passion, joka siis on kooste Bachin kahdesta täysin säilyneestä passiosta, erilaisista palasista ja kantaateista poimituista pätkistä.

Tulos on suurenmoinen ja menee heittämällä samaan sarjaan kuin Gardiner, Herrewege, Koopman ja Suzuki.

Mutta samalla löytyi paljon uutisaiheita tuottavan Katalonian kulttuurinen panos. Siellä on vaikka mitä.

Ja mieltä kiihdyttää Savallin teos, joka on koostettu Ibn Battutan matkakertomukseen ja asiaan kuuluvasti koostettu keskiajan musiikista, jota korvani väittäisi lähinnä turkkilaiseksi.

Siellä on luutun kaltaisen soittimen virtuoosi, puhaltajia – puuttuva rengas Euroopan renessanssin musiikkiin, joka on yhä suuremman mielenkiinnon kohde.

Ensimmäistä kertaa kuulen tämän puolen Bachin taustoista. Vanha kanttori oli hyvin kiinnostunut muistakin kuin Vivaldista. Kiinnostus näkyy omin käsin tehdyistä kopioista ja sovituksista, joita on tallella.  Kyllä tämä on aarrearkku.

Pääsiäisviikkoa kruunaa Yo-Yo Man vielä yksi levytys Bachin soolosellosonaateista. Tulkinnaltaan ja äänitykseltään suurta supertasoa, mutta samalla Ma on pannu soimaan sonaattien sisältämät muistumat cantus firmuksesta, joka oli oikeastaan Bachin aikana jo etäistä menneisyyttä. Otettiin tunnettu melodia ja sävellettiin sen päälle jotain ihan muuta. Melodia pudotettiin usein bassolinjaksi.

Ma tekee jotain sellaista. Spotify on tarjolla. Levyn nimi on Six Evolutions. Vaikutelma on kuin yksi mies soittaisi kuutta selloa samanaikaisesti.

12 kommenttia:

  1. Voimme tietysti aina asettaa kysymyksen, miksi lähi-idän muinaiset korkeakulttuurikansat eivät tasaisen vauhdin taulukon mukaan jo ole matkalla Siriuksen toisella puolella vaan keskittyvät nahisteluun rutikuivista maakappaleista? Montako Nobelistia on tullut Irakista? Tiedenobelistia? Muualta kuin kaukoidästä tai eurooppalaisista? Kerroppa meille tämä.

    Joku syy siihen täytyy olla, että patriarkaalinen kulttuuri tuottaa muualla, mutta ei enää Kaksoisvirtain maassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tieteen tekeminen oli Bagdadissa hyvässä vauhdissa kalifien aikaan, noin ristiretkiin saakka. Filosofit yrittivät sovittaa tieteellistä maailmankatsomusta islamiin, vähän niin kuin Euroopassakin keskiajalla, ja jonkinlainen ymmärrys oli siitä, että Allah on laatinut luonnolait ja ihminen saa kiinnostuksensa mukaan niitä selvitellä. Sitten kuitenkin joku nipo, Al Ghazali mahdollisesti nimeltään, loi ja sai menestymään käsityksen että Allah ei ole sitonut itseään mihinkään sääntöihin vaan päättää jokaisesta omenan putoamisesta erikseen, turha hänen aivoituksiaan on arvuutella. Lopputulos oli että kiinnostus luonnontieteisiin lopahti ja mongolivalloitus tuhosi sen mitä tieteestä oli jäljellä.

      Tämä ei välttämättä ole totta. Wikipediakin kovin epäilee ja kohottaa syyttävän sormensa kohti jotain Persian shaahin suurvisiiriä, joka käski tehdä töitä eikä kuvitella turhia. -Mutta olisi se voinut noinkin tapahtua.

      Poista
    2. Ei sieltä ole mitään tullut ainakaan kahteen tuhanteen vuoteen ellei kolmeen. Varmaan se kuuma ilmasto tekee sen...

      Poista
    3. Jos katselee ihmiskunnan historiaa, voi huomata, että esiteollisilla yhteiskunnalla todellakin vaikuttaisi olevan omat vakiokestonsa. Spengler ja Toynbee tekivät ihan oikeita havaintoja, mutta eivät täysin tajunneet teollisen yhteiskunnan tuomaa muutosta.

      Sen sijaan esiteollisen yhteiskunnan osalta on aika selvää, että Ranskan vallankumoukseen mennessä eurooppalainen kulttuuri piiri oli tullut jo tiettyyn stagnaatiotilaan, jossa väestön elintaso ja korkeakulttuurin hienostuneisuus eivät enää voineet teknisten rajoitteiden puitteissa nousta. Vain teollisen vallankumouksen tuoma muutos rikkoi tämän kehän.

      Ei siis ole millään lailla länsimaisen kulttuurin vähättelyä kehua islamilaisen kulttuuripiirin saavutuksia. Islamilainen kulttuuripiiri kohosi niin korkealle kuin esiteollisen yhteiskunta voi nousta eikä kehittänyt teollisuutta. Tämän jälkeen se hiljalleen stagnatoitui. Teollinen vallankumous on antanut meidän kulttuurillemme etulyöntiaseman, joka on kestänyt nyt pari vuosisataa.

      Ei ole kuitenkaan mitenkään sanottua, että tämä on pysyvää. Japani, Korea ja Kiina ovat omaksuneet nykyaikaisen teknologian omaksumatta kulttuuriamme. (Käypä huvikseni Japanissa ja väitä sen jälkeen, että maa olisi länsimainen! Tekniikka on nykyaikaista, huippumoderni, mutta tavat hyödyntää sitä ovat omaperäisiä ja mentaliteetti meille vieras.) Lähi-Idässä en ole paljon käynyt, mutta se, mitä olen sikäläisiä yliopistoja nähnyt on ollut vakuuttavaa. Jossain Iranissa tehdään ihan pätevää perustutkimusta, opiskelijat ja nuoret tutkijat ovat älykkäitä, hyvin koulutettuja ja ahkeria, eikä tutkimuksen yleinen taso ole mitenkään heikkoa. Siltä pohjalta voi rakentaa yllättävän helposti yhteiskuntaa, jos poliittisella johdolla on enemmän taitoa kuin maiden nykyisillä johtoportailla. Lähi-Idän maat saattavat hyvinkin yllättää, jos saavat sisäiset ja ulkoiset riitansa kuntoon.

      Tässä suhteessa muistelut keskiajan tilanteesta kannattaa ottaa varoituksena: "Memento mori!" Meidän yhteiskuntamme on joskus ollut uudistumiskyvytön, köyhä ja surkean takapajuinen ja Lähi-Itä sivistyksen aarreaitta. Jos emme pidä varaamme, tilanne voi toistua.

      Poista
    4. Ei, veden puute.

      Poista
    5. Perussuomalaisena olisin hiljaa muiden kulttuurien "tuottavuudesta" kun omamme olemme tuhonneet pakkoenglanilla ja typerällä angloamerikkalaisuuden palvonnalla.

      Poista
    6. Kyse eiole pakkoenglannista, vaan pakkoamerikasta, ja vielä huonosta sellaisesta. Arvaatte varmaan miten korviini koskee kun suomalaiselle yleisölle joku ns. oikean tieteentekijä yritää höpistö asiaansa huonolla pakkoamerikalla. Ja kaikki on vielää sille kielelle käännettyä, kun ei pysty muuta lukemaan,

      Poista
    7. Mutta miksi teollistuminen käynnistyi Länsi-Euroopassa eikä esimerkiksi siellä Lähi-Idässä (tämä ainainen kysymys)? Syyn täytyy liittyä yhteiskunnan sosio-ekonomiseen rakenteeseen, mutta millä tavalla.

      Poista
    8. Siis tutkittu on varmasti ja paljonkin eri valtakunnissa niillä alueilla mutta entä ne aikaansaannokset? Jotain merkittävää pitäisi myös olla ponnistelujen tuloksena.

      Poista
    9. Pakkotyöväenliikkeen parempi sotimuslaulu?

      Hiski Salomaa, Vapauden kaiho.

      Täyttä persuilua, mutta totta.

      Poista
  2. Tuo havaintosi siitä, että arabialainen kulttuuri oli keskiajalla eurooppalaista tuntuvasti edellä, avaa laajemminkin ymmärrystä Euroopan historiaan, kun pohditaan, miksi arabit eivät valloittaneet Ranskaa tai Mongolit Saksan keisarikuntaa. Miksi olisi pitänyt? Ei näillä alueilla ollut mitään erityisen arvokasta vallattavaa. Kyse on vähän samasta kuin pohtisi, miksei kukaan ole vallannut Somaliaa.

    Ainoa valtaamisen arvoinen Euroopan osa olisi varhaiskeskiajalla ollut Italia, mutta sitä suojasi Itä-Rooman keisarikunnan laivasto.

    VastaaPoista
  3. Ei mulla muuta sanottavaa ole kuin miten sanoinkuvaamattoman virkistävää on kaikkien näiden ennalta arvattavia, samoja polkuja kulkevia ajatuksenpuolikkaitaan, valmiina otettuja latteuksiaan, yksinkertaisuuksiaan ja väärinymmärryksiään - pahemmasta puhumattakaan - ja blogin aiheesta riippumattakin samoja juttujaan jankkaavien kommentaattorien lomaan ilmestyy joku Erastoteneen (tai muutaman muun) kommentti!

    Kiitos heille! Blogien seuraamiseen kun kuitenkin kuuluu olennaisena osana kommenttien lukeminen ja ilman heitä olisi melko pian pakko pudottaa Kemppinen omalta listaltaan.

    Mutta kiitos myös bloginpitäjälle siitä että hän - kenties pienestä tuskastumisestaan ja syvästäkin kyllästymisestään huolimatta - antaa kaikkien kukkien kukkia siinä määrin kuin se lain ja hyvien tapojen puitteissa on mahdollista!

    VastaaPoista