5. huhtikuuta 2019

Politiikkaa



F. Scott Fitgerald kuvaili kehityskelpoisen ihmisen sellaiseksi, joka kykenee käsittelemään mielessään ristiriitaisia tietoja, kuten aivan eri suuntiin käyvää informaatiota, menettämättä siitä toimintakykyään.

Politiikassa on jälleen provokaatioiden aika. Esitetään älyttömyyksiä tarkoituksin saada kuulija kietoutumaan niihin. Ahdistellaan ihmisiä suurella joukolla. Jätetään röyhkeästi huomiotta se arvo, joka ihmiselle pitäisi antaa.

Olen siis seurannut vaalikeskustelua. Kiinnostuin, kun opin viikolla selkokielen tarpeellisuudesta. Ei pidä sanoa ”lypsykarja”, vaan ”lehmä”, ei ”myymälä”, vaan ”kauppa”. Sen olin ymmärtänyt itsekin, että esimerkiksi ”kestävyysvaje” on vaikeasti käsitettävä sana.

Opiskelin hyvin ahkerasti viranomaisten, etenkin tuomioistuinten käyttämää kieltä ja onnistuin todistamaan, että esimerkillisenä pidetty tyyli oli itse asiassa suomennettu huonosti ruotsista, johon se oli käännetty huonosti saksasta, johon se oli käännetty huonosti latinasta. Esimerkiksi ”Korkein oikeus on katsonut jutussa selvitetyksi, että…” on latinaksi ”constat”. Samaa perua olivat lukemattomat tarpeettomat konjunktiot tyyppiä ”sen vuoksi ja kun”. 

Aloitellessani käytettiin vielä Turun hovioikeuden mallia. Pitkän kaavan mukaan kirjoitettu tuomio oli aina aloitettava sanalla ”sittenkuin”, yhteen kirjoitettuna. Korkein oikeus aloitti ”Korkein oikeus on esittelyttänyt itselleen jutun kirjat, ja saanut niistä tietää, mikäli vielä on kysymys, että…”

Ei ollut selkokieltä. Tavallista oli, että sekä riita- että rikosasiassa osapuoli riensi kysymään avustajaltaan tuomion ääneen lukemisen jälkeen, miten juttu oli päättynyt.

Maailma on muuttunut. Perehdyin asunto-osakeyhtiöoikeuteen ja havaitsin, etten osaa sitä enää eikä kenenkään pidä kysyä minulta neuvoa. Se vaara on, että vastaisin, jolloin vastaus olisi luultavasti väärä. Perusteellinen koulutus auttoi juuri tämän. Ymmärsin että en ymmärrä.

En ole toistaiseksi onnistunut saamaan yöpöydän kelloani (hinta 6 €) luotettavasti kesäaikaan. Nyt se herättää silloin tällöin, esimerkiksi keskellä yötä. Käyttöohjeen olen tutkinut viidesti. Jotain täytyy pitää pohjassa kunnes näkyviin tulee AL mutta kun tuleekin AL 1, ja sitten jotain muuta pitäisi painaa noin seitsemän kertaa (!) ja sitä kolmatta kai pitäisi katsoa tuikeasti.

Habermas ja eräät muut näkivät yhteiskunnan kommunikatiivisena toimintana. Se juuri taisi olla heidän virheensä. Kun nyt katselee ja kuuntelee maailman mahtavia, heidän puheissaan ei tunnu olevan sisältöä. Sen sijaan heidän suustaan ja kynästään tulee eräänlaisia muotteja, joihin kuulija voi sovittaa omia väärinkäsityksiään, jos sattuu haluamaan. Sellaista selvää tekstiä kuin ”älä sylje lattialle” ei juurikaan tapaa.

Kun joku sanoo ”kivihiili” tai ”metsä”, kuulijat ovat jo eri mieltä, tai samaa mieltä, vaikkei puhuja ole käsitykseni mukaan vielä sanonut mitään. Jotenkin tulevat mieleen entisen ajan aidot uskovaiset, jotka katsoivat raamatusta, tuleeko huomenna lunta, ja kuortanelainen isäntä, joka sanoi syömään kutsuttaessa, että Hitleri oli hyvä mies, ja muljautteli silmiään. Ajattelin, että niin varmaan oli, mutta on ohrapuurokin hyvää, nimittäin rauhassa haudutettuna.

18 kommenttia:

  1. Poliittinen historia on sekin sellainen "arkatavara" moninaisten Professoriherrojenkin mielestä. Jos rohkenee olla heitin kanssaan eri mieltä tulkintakysymyksistä, voi hyvin äkkiä saada niskaansa leiman "trolli" - ja vielä "vingahtava" sellainen. Siis vähän niin kuin jätettäisiin, uskaltaako sanoa, röyhkeästi huomiotta se arvo joka toisen perustellulle mielipiteelle pitäisi antaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Suosiota ei koskaan saa ilmaiseksi ja eräs poliittisen historian maksueristä on se, että kaikki katsovat olevansa asiantuntijoita tällä alalla. Jos tutkitaan tapahtumia, joissa mukanaolleita on vielä elossa, heistä lähes aina joku nousee ilmoittamaan, ettei se noin ollut; minä muistan. Yleinen mielipide näyttää vielä asettuvan muistajan puolelle – –. Tiedekuntien ja muissa eri alojen opettajien ja tutkijoiden kokouksissa muut esiintyvät varmoina poliittisen historian asiantuntijoina, vaikka poliittisen historian edustaja suosiolla myöntäisi omaavansa puutteellisen asiantuntemuksen psykologiassa tai geologiassa."

      (Osmo Jussila, "Poliittinen historia", Historiallinen Aikakauskirja 1/1983)

      Poista
    2. Mutta kun sitä ekspertiisiäkin näkyy olevan niin monenlaista, ettei huonosaattoinen tahdo pysyä kelkassa. Vrt. tuoreehko tapaus SS-pataljoona: Swanström, Westerlund, Holmila, itse Kansallisarkisto contra Jokipii, M. Karjalainen, Ohto Manninen, Vihavainen, Vareskin jne.

      Sanoo nyt sitten, mikä on se yhteinen nimittäjä. Tai annetaan Frank Ankersmitin sanoa: "Kaikki historia on poliittista." Lisään: varsinkin poliittinen historia.

      Poista
    3. Uschanovin Jussila-siteerauksen sisällön vahvistaa mm. tuoreimpien SS-miehistämme (1941-1943) julkitulleiden tutkimusten yhteydessä nousevan vastustuksen kiivaus vaikka muutamien elossaolevien aikalaisten ääni ei enää kuulukaan.

      Hatarapäisintä on ollut vielä virassa olleen puolustusministeri Jussi Niinistön kannanotot joiden perään voisi koota täyskuoron samanmielisistä historian varjokohtien penkomisen kieltäjistä.

      Poista
    4. Mitä voi odottaa "historiantutkijalta"(Niinistö) jonka mielestä lapualaiskyyditykset (mm. presidentti Ståhlbergin) ja niiden yhteydessä tehdyt murhat ja pahoinpitelyt olivat "huumoria"?

      Poista
  2. Itsestäni ja monesta muusta olen ajatellut, että kun kävely muuttuu leveäraiteiseksi, ajattelu muuttuu kaperaiteiseksi. Mutta eihän se ole niin. Sitä seisahtuu ja huomaa olevansa valtavalla ratapihalla, vaikka Haapamäellä. Siinä voi keräillä kaikensisältöisiä tavaravaunuja ja koostaa niistä tosi kummia letkoja, vekslailla niitä raiteelta toiselle ja lähettää matkaan kaikkiin suuntiin. Voi välillä tahallaan törmäyttääkin niitä toisiinsa. Katsoa, hiipuuko vauhti kitisten kesken kaiken vai paukahtaako letka päätepuskuriin. Enimmät häipyvät viheltäen horisonttiin kuin omat lapset. Kreosootti haisee. Voi maata vuoteessaan diagonaalisesti.

    VastaaPoista
  3. Joskus luin huvikseni oikeushistoriamme. Eräs seikka, mikä jäi mieleen, on se, että oikeudellinen monisanaisuus ilmentää yleensä vakiintumatonta oikeustilaa tai kahden päällekkäisten, kilpailevan oikeuskäsityksen olemassaoloa.

    Malliesimerkiksi sopii asuinhuoneistoiksi vuokraus. Lähtökohtaisesti tämä onnistuu äärimmäisen lyhyellä sopimuksella, koska oikeuskäytäntö ja lainsäädäntö ovat vakaita ja riitojen tulokset ennustettavissa. Sama koskee normaalia työsopimusta, jotka voidaan Suomessa kirjoittaa lyhyiksi ja selkeäksi, kun on valtava määrä taustalla valmiiksi vaikuttavaa oikeutta.

    Sen sijaan tuollaiset pitkät litaniat tyyliin "sopii, vakuuttaa, julistaa ja katsoo myynnin kohteena olevan ja tähän kauppaan kuuluvan lehmän olevan osa myyjän, hänen oikeudenomistajiensa, perillistensä ja jälkeentuleviensa omaisuutta, perintöä ja pääomaa, ja kuuluvan niihin ja niistä seuraavaan herruudenalaisuuteen erottamattomasti, todellisesti ja elimellisesti, kunnes koko kauppahinta on rehellisesti ja kunniallisesti suoritettu ja maksettu" kertovat lähinnä oikeudellisesta epävarmuudesta: yritetään laittaa sopimukseen mahdollisimman paljon eri oikeusjärjestelmien tuntemia taikasanoja, jotta jokin niistä tärppäisi. Tämähän oli erityisen tyypillistä keskiajalla ja varhaisella uudella ajalla, jolloin asiakirjan laatija ei voinut olla aivan varma, tulkittaisiinko asiakirjaa maantavan, paikallisen lain, roomalaisen oikeuden, kanonisen oikeuden, kaupunkilain vai kenties niiden kaikkien mukaan.

    VastaaPoista
  4. Keksin äsken ajatuksen "mitä politiikka oikeasti on?".

    Mielestäni se nimittäin on "yhteisten asioiden hoitamista".

    Sota taas on "diplomatian jatkamista Parabellum P08:lla". Pl. (= poisluettuna) mm. Venäjä ja Neuvostoliitto ja taas uudestaan Venäjä jossa se on Nagant M1895.

    VastaaPoista
  5. Lisäys ed. kommenttiini. Kysymys nyt on kysymyksestä.

    "Voiko yksityinen ihminen julkisesti esiintyä idioottimaisemmin kuin hän äsken?"

    Emmätiä. (kirj. myös muodossa 'en minä tiedä'. Tai toisella kotimaisella 'jag vet inte'. Ja muilla kielillä tietysti muulla lailla.)

    VastaaPoista
  6. Taas hyvä kirjoitus jossa ajatus lentelee sopivanmittaisin pyrähdyksin. Haudutettu ohra on suurta herkkua.

    VastaaPoista
  7. Lapsuudesta muistan vanhan maalaismiehen, joka katsoi, tuleeko huomenissa lunta, omasta almanakastaan. Tämä taisi olla se yleisempi versio.

    VastaaPoista
  8. Yläilmakehä on jäähtynyt, auringon toiminta hiipuu. Kaksoidynamomalli ennustaa hyvin auringon toimintaa ja sen mukaan hiipuminen jatkuu. Hiilidioksidin määrän lisäääntyminen ilmakehässä on saanut maapallon vihertymään. Pohjoisella pallonpuoliskolla on ennätysmäärä lunta ja Grönlannin jäätikkö kasvaa. Poliitikkoja kuunnellessa vastuu on kuulijoilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. nk. suuri maksimi auringon toiminnassa on ohi, ja ei kukaan, ei kukaan pysty sanomaan auringon ilmastovaikutuksista, vaikka ilmastokirkko niin uskottelee.
      Muuttuneilla aurinkotuulen hiukkasilla näyttäsi olevan globaalia merkitystä ilmastonmuutoksessa, mutta sen tutkiminen ei ole mediaseksikästä.

      Poista
  9. Jukka Kemppinen ei halunnut enää vaieta-- avautui rajusti:" Minua alkoi suoraan sanoen harmittaa!"

    Lööppiä tekstaa Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  10. Kivihiili ja metsä ovat kovasti provokatiivisia sanoja, mutta jos poliitikko sanoo:"Hyvää päivää!", niin kannattaa epäillä tarkoitusperiään ja pohtia: "mitähän se nyt juonii ja valehtelee."

    VastaaPoista
  11. Naapurissa taas oli tuvan hyllyllä Pikkuhitleri joka oli vissiin ihan hyvä radio kunnes ula keksittiin.

    VastaaPoista
  12. Minua ei yöpöydän kello yöllä herätä mutta wessahätä aina silloin tällöin. Eikä se maksa mitään. Täytyisi kai tutkituttaa eturauhanen. Mutta teeveen Lifestyle ohjelmista olen ymmärtänyt että "älä kokeile tätä yksin kotonasi". - Että antaa kellon vaan olla ja viisarin värähtää.

    VastaaPoista
  13. Siilasmaan paranoidisen optimisessa kirjassa Stephen Elop ihmetteli kun Nokian hallituksen jäsen ei osannut sammuttaa Nokiansa hälytystä ja rivien välistä luen Siilasmaankin ihmetelleen. Oletan että henkilö ei enää ole hallituksessa kun Nokialla pyyhkii nykyään hyvin.

    Samaten ihmettelen valtakunnan laivan hallitukseen pyrkivistä kun eivät ymmärrä maailmankaupan, konttilogistiikan perusteita. Eräskin kuvittelee että riisikilon tuonti Aasiasta Suomeen maksaa kamalasti ja muka kamalat päästöt versus kotimaan lihakilo. Tosiasiassa meriliikenteen päästöt on pienet koska kuten Arvo Tuominen erinomaisessa Kontti-dokumentissaan kertoi että lenkkitossuparilaatikon merikuljetus HongKongista Suomeen maksaa kaikkiaan vain 0,15 €. Siihen mahtuu se banaanikilo.
    Matka etelään Brasiliaan on vielä lyhyempi.

    Oletan että tämmöisten tietämöttömien tunarien pääsyn esto hallitukseen takaa että Suomen valtiolaivallakin pyyhkii hyvin.

    MM

    VastaaPoista