3. huhtikuuta 2019

Hienoja rouvia



Anna ja Hanna esittivät hienoja rouvia. Siihen tarvittiin korokengät. Sen jälkeen he siirtyivät hoitamaan hevosia, jotka aikuisten mielestä olivat samat sahapukit, joiden päälle vene vedettiin talveksi. 

Nyt heillä alkaa olla 50 vuotta täynnä. Mutta sunnuntaina Hilla ja Ilona sanoivat itsestään selvästi, että mennään lukemaan. Huoneessa olisi ollut jopa Aku Ankkoja vaikka mitkä määrät, mutta toinen hienoista rouvista näytti lukevan teosta, jossa selvitettiin sikatalouden ongelmia Etelä-Pohjanmaalla. Ja toinen italiankielistä kilpailuoikeuden käsikirjaa (Teoria generale dell’ concorrenza).

Ongelmia ei ilmennyt, koska toinen ei osannut lukea eikä toinen ollut tullut ottaneeksi italian kieltä valinnaiseksi aineeksi Matinkylän esikoulussa.

Minä ihmettelin, miten tytöt osaavatkin olla tyttöjä. Ja toisessa huoneessa Elias puolestaan oli nopea nostamaan pystyyn pikkusiskon kumoon kupsahtaneen Trip-mehun, josta pulputti tehojuomaa pöytäliinaa peittävälle muoville (K-Rauta).

Kun toisen jälkeläissatsin vanhin edustaja oli juuri käynyt (ja kolmannen kanssa on tapaaminen Lehtovaarassa) pääsin panemaan havaintoja rinnakkain. Porukassa on nimittäin täysammattilaisia.

Siksi uskallan sanoa, että erikoisen hienojen ja kummallisten esikoulujen ja koulujen etsiminen lapsille on vanhemmilta paha erehdys. Jos kakara on opetellut Vänrikki Stoolin tarinat ulkoa ennen lastentarhaa, hänet on lähetettävä sinne kaikkien muiden sekaan, joukon jatkoksi, tanssimaan tonttua tai keijukaista ja esimerkiksi harjoittelemaan kengännauhojen sitomista, ellei kikka ole aivan hallinnassa.

Luulin itse (1940-luvulla siis) että paikka perheessä, suvussa ja yhteiskunnassa lunastetaan vain pyörryttävän hyvillä urheilutuloksilla. Vasta 50 vuotta myöhemmin käsitin, ettei sitä paikka tarvitse lunastaa eikä huviveroa maksaa. Kaikilla on vapaalippu.

Sangen varhain käsitin, että tuo kilpaurheilupuoli ei minulla etene. Aina kun yritin ylittää itseni, kuten oli neuvottu, jouduin kolmeksi kuukaudeksi sairaalaan. 

Pikku tytöillä ei ollut näitä ongelmia. He katsoivat jatkuvasti mallia. Voi olla että yksi nuorten ongelma on koulut luokkayhteiskuntana. Pelottaa ajatellakin joitakin kymmeniä noin 14-vuotiaita samassa kasassa. Luokaton lukio aiheuttaa kyllä omia ongelmiaan, mutta…

Kun seuraan itsekin uutisia Englannista, mieleen vilahtelee jatkuvasti maan koululaitos. Tietoni perustuvat teokseen ”Tom Brownen kouluvuodet (1857)” ja George Orwellin ”Armas aika”.  Yksityiskohtaista tietoa siitä, mitä tapahtuu, kun suuri kansakunta ponnistaa kaikkensa pilatakseen nuorisonsa, ei ole turhan paljon. Tuossa on. Ja välillisesti Wodehousella, joka itse taisi kärsiä Dulwichissa.

Rinnalle on pantava romaanikirjailijat, Jane Austen, George Eliot (nainen), sisarukset Brontë ja useat muut. Valtava viisaus ja sosiaalinen kyky pursuavat. Samaa kohosi vain Dickens, vaikka olikin vahingokseen mies – tosin kova naisten perään.

7 kommenttia:

  1. Raymond Chandler oli myös Dulwichin kasvatti ja Monty Python tunsi ja kommentoi asian perinpohjin.

    VastaaPoista
  2. Eva Lennon väittää muistelmissaan, että se julkinen koulu, jonne heidän oli pakko panna lapsensa Englannissa, kun ei ollut varaa yksityiseen, oli hirveän huono, ja niinpä he opettivat lapsiaan lisäksi itse, mies matematiikkaa ja historiaa ja hän mm. sosiologiaa, niin tehokkaasti, että pojasta tulikin sosiologi.

    George Eliot on yksi suosikeistani ja Middlemarch aivan erinomainen romaani, muistan opiskeluajoiltani, siis hyvin kaukaa. Sitä en kuitenkaan muista, miten siinä koululaitosta käsiteltiin, ihmisten välisiä suhteita kyllä. Voisi lukeakin joskus uudelleen. Monet kirjailijat pitävät Middlemarchia parhaana englanninkielisenä romaanina.

    Suomen peruskoulua kannattaa kehua, yläkouluakin edelleen, vaikka olosuhteet ovat muuttuneet vaativammiksi. Äskettäin tapaamani opettaja sanoi, että hän saa niin paljon energiaa niistä nuorista! Opettajalta vaaditaan kyllä vahvaa ja kestävää persoonallisuutta. Alakoulun opettajat ovat korkeatasoista porukkaa, sillä opiskelemaan pääsevät vain parhaat ja soveltuvuustestikin on. Siellä on luovuutta ja monenlaista osaamista samoin kuin esikoulussa, jossa opettajilla on nykyisin myös korkeakoulututkinto.

    Yksi pojantytär olisi päässyt opettajakoulutukseen, mutta oli pannut sen vasta kakkossijalle, ja niin "piti" mennä opiskelemaan ranskaa ym. Meillä riittää esimerkkejä vähän kaikesta... Se tyttö muuten oli veljensä valanvannomistilaisuudessa ja äiti oli esitellyt everstille, että tämä tyttö tulee sitten seuraavaksi. "Hienot saappaat," eversti oli sanonut tytön korkeakorkoisista violeteista saappaista, "meillä on täällä vähän erilaisia." Ei Freia sitten mennytkään sinne vaan sitä ranskaa...

    Suomalainen koulu on niin hyvä nimenomaan siksi, että opettajilla on sama vaativa koulutus Hangosta Muonioon ja he ovat vastuuntuntoista väkeä. EG

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iris Murdochin kirjassa "Hiekkalinna" päähenkilö on yksityiskoulun vararehtori, ja se koulu kuvataan paikaksi, jossa on miellyttävää yhteisöllisyyttä ja opettajien omistautumista paitsi opetukselleen myös retkien, urheilun, kirkon toiminnan ja juhlien yms. järjestämiseen ja yleensä nuorten kasvattamiseen, mutta onhan se aika kauheaa, jos vain osa kansasta saa täysipainoista ohjausta. Suomalaisten kahtiajakautumista ei voi verratakaan brittien jo alun alkaen eriarvoistavaan järjestelmään. Yksityiskouluissa on varmasti ollut kauheitakin paikkoja kuten vaikkapa prinssi Charlesin opinahjo, mutta Benedict Cumberbatch taas on kertonut, miten hän jo esiteininä pääsi mukaan Shakespearen näytelmiin ja muuhun taidekasvatukseen. EG

      Poista
    2. Lastentarhanopettajan pätevyyteen riittävät kandidaatin paperit (siis se alempi tutkinto, jota ennen välitutkinnoksikin kutsuttiin) tai se, että on sosionomi(AMK).

      On makuasia, pitääkö nykyisiä ammattikorkeakouluja varsinaisina korkeakoulussa; itse sekä opettajia että opiskelijoita sivusta seuranneena en oikein osaa pitää. Yhdelläkin tutulla tytöllä on ns. lähiopetusta vain 1-2 päivänä viikossa, muun ajan voi sitten käyttää, miten parhaiten taitaa. Kirjoja heillä ei ole käytössä lainkaan (kuulemma vanhanaikaisia), eikä siis perinteisiä tenttejäkään. Asiat "tentitään" ryhmäkeskusteluissa, kaikki pääsevät aina läpi.
      Ja kyllä, opiskelu on ihan oikeaa, virallisesti kokopäiväistä ja siten myös opintotukeen oikeuttavaa. Ja siis korkeakoulustatuksella.

      Poista
  3. Wagner viimeviikon stripissä (kirjakokemus) oli erinomaisen osuva sinänsä. Nyt sitten vielä piste iiin päälle https://www.bbc.com/news/technology-47810367.

    VastaaPoista
  4. Minä kannatan luokkayhteiskuntaa.
    Nykyinenhän on täysin luokaton.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rototyyppi lienöö yhteiskunnaks.

      Poista