10. toukokuuta 2016

Tarpeeksi viisaat



Maiju Lassilan kirjassa ”Liika viisas” julistetaan tyhmyyden oppia. Opettaja saattaa olla psykopaatti. Silti tai siksi opetus käy kaupaksi hyvin.
Konservatiivit joita sanotaan usein oikeistolaisiksi haluavat lähteä olevista oloista ja katsovat, että maltti on valttia. Ruotsissa konservatiivisen puolueen nimi onkin Moderata, maltilliset. Se on muutettu. Ennen se oli Oikeisto.
Konservatiivisuus tarkoittaa, että vallitsevassa tilanteessa on ainakin jotain, kenties paljonkin, varjelemisen arvoista. Se puolestaan tarkoittaa, että tätä ajatuskantaa edustavalla on jotain.
Nuoruusvuosista lähtien tuo konservatiivisuus on tuonut mieleeni säilykepurkit. Ehkä ajatussilta johtuu kaksikielisistä etiketeistä. Joku kehaisi pari päivää sitten hyvää kuntoaan ja edullista ulkonäköään kiitelleelle olleensa Atamonissa.
Atamon oli säilöntäaine – konservmedel. Sitä siroteltiin hillopurkkiin ennen sen sulkemista. Muistan hyvin. Tuliko Mehu-Maija käyttöön myöhemmin ja korvasiko sen tuote jollain tavalla hillopurkit? Täytyy kysyä Äidiltä. Kun reksattiin, lasipurkkiin valettiin tulpaksi parafiinia ja kannessa oli metallinen pinne niin ettei ilma päässyt sisään.
Mietin omien töitteni takia, miksi mieleeni ei vain tule yhtään oikeaa tietokirjaa, joka olisi aiheuttanut Suomessa kohinaa. Valitettavasti en osaa pitää varsinaisina tietokirjoina elämäntapaoppaita enkä erilaisia esityksiä ehkä hyvinkin toimivista oikoteistä onneen syömällä, paastoamalla, hyppimällä tai huutamalla.
Professori Jukka Korpelan ”Länsimaisen yhteiskunnan juurilla” (Gaudeamus, 2015) näyttää jääneen vaille vähääkin huomiota ja ihan ostajitta. Syy ei voi olla muu kuin teoksen korkeatasoisuus, ilmaisun notkeus ja sen sisältämä suuri tietomäärä.
Teoksessa on kymmeniä sellaisia kohtia, joista esimerkiksi tämän blogin kommentoijat ovat kiinnostuneita, ja monia kymmeniä sellaisia pienempiä palasia, jotka saavat asiantuntijankin (tässä tarkoitan itseäni) räpyttelemään silmiään ja panemaan pään kallelleen. Noin käyttäytyy henkilö, joka saa haraviinsa jotain odottamatonta ja joutuu sen tunteen valtaan, että tuossahan voisi tosiaan olla jotain.
Korpela tukeutuu usein Acemoglunjn Robinsonin muutaman vuoden takaiseen menestysteokseen ”Why Nationsa Fail: the Origins of Power, Prosperity and Poverty”. Tuosta kirjasta en muista nähneeni juurikaan mainintoja Suomessa. Sen Amazon-sivuista käy ilmi, että kiitosta on tullut huomattavan paljon. Kysymyksessä onkin anglosaksisen perinteen mukainen yhden tai kahden ajatuksen kirja (kuten Fukyama ja monet muut).
Jos ajatus on tarpeeksi kantava, tulos voi olla erinomainen. Näillä kirjoittajilla aineistoa on läkähtymiseen asti ja kehittely on vakuuttavaa. En kuitenkaan huuda, että tässä on totuus. Näkökulma on joka tapauksessa arvokas. Krooninen, parantumaton köyhyys liittyy ahneeseen eliittiin, joka on muuttanut poliittiset rakenteet omaa talouttaan palveleviksi. Tähän joskus kehitysavun ongelmaksi sanottuun tilanteeseen ei ole tiedossa parannusta.
Helsingin Sanomien kolumnisti sotkeutui viilekkeisiinsä kysymällä sinänsä aiheellisesti, mihin kokoomus pyrkii. Tuota kysymystä on toisteltu parikymmentä vuotta muodossa ”mihin sosialidemokratia pyrkii”. Hyvin merkittävästi tuosta asiasta kirjoitti britti Tony Judt.
Vastaus on helppo. Jokainen puolue, ryhmä tai itse asiassa myös liikeyritys pyrkii valtaan vallan itsensä vuoksi, ja päästyään lähemmäs tavoitettaan muuttuu konservatiiviseksi eli tähtää kahtaalle, säilyttämään nykyisen valtansa ja hankkimaan vaivihkaa vielä lisää valtaa.
Se merkitsee kuoleutumista uudistavia ajatuksia vastaan.
Esimerkiksi tuo Korpelan hieno kirja kertoo monin esimerkein, miten muutokset tapahtuvat. Yksi keskeinen keino on säilyttää asian tai ilmiön nimi mutta muuttaa sen merkitys. Vanha professorivitsi on vastaus kollegan kysymykseen, että miksi sinä panit samat tenttikysymykset kuin viimeki. ”Vaihdoin vastaukset.”
Acemoglun (nimi on turkkia) ja kumppanin osoittama keino on tilanne, jossa asioille ei tehdä mitään: vaihdetaan niiden nimitykset. Joku välimaailman diktaattori menestyy pitkään nimeämällä isänmaallisen kansallispuolueensa kumoukselliseksi edistyspuolueeksi, tai päin vastoin.
Suomalaisten jatkuva tyhmentyminen, joka siis näkyy oppia tarjoavien kirjojen välttelemisenä ja ylenkatsomisena, on väistämätön seuraus keskiluokkaistumisesta. Poliittinen kenttä on suljettu astia, mutta taloudellinen kenttä on avoin astia, ilman Atamonia. Tuo jälkimmäinen on sama asia kuin globalisoituminen. Rahaa menee ja tulee muista maista ja muihin maihin, mutta vaaleissa saavat äänestää vain paikalliset.
Entropia eli siis termodynamiikka ei toimi yhteisössä. Aine (äänet) ei jakaudu ajan kuluessa tasaisesti. ”Mielipideilmasto” on hyvä termi, koska yhdyskunnat ja yhteiskunnat toimivat ilmastossaan, joka puolestaan on määritelmän johdosta kaoottinen.
Ilmastovertauksen pohjalla olisin eri mieltä kuin poliitikot. Hyvin pienet muutokset esimerkiksi äänimäärissä ja gallupeissa merkitsevät hyvin paljon. Luultavasti erinäisten kansainvaellusten takana ovat pienet ilmastonmuutokset. Luultavasti näin on, hunneistä Syyria pakolaisuuteen.






16 kommenttia:

  1. Jaaha. Sinä Jukka poikalapsena et ole ehkä keitellyt sitten hilloja ja pullottanut viinimarjamehua ja polttanut näppejäsi perusteellisesti elokuussa, kun olit lapsi. Ehkä olet sen sijaan käynyt kalassa ja pannut lahnoja ja särkiä suolaveteen talvea varten?

    Joka tapauksessa: mehua varten, johon siis käytetään Mehu-Maijaa, ei tarvita minkäänlaista säilöntäainetta, kun pullot ovat isossa kattilassa suu alaspäin ja vesi kiehuu. Myös mehu on lähinnä kiehuvassa muodossa kun se sitten juoksutetaan siihen tulikuumaan pulloon. Jos Alkon pullo on epätasainen pohjastaan, voi käydä niin että pullon pohja putoaa pois ja tulikuuma vesi polttaa lapsen jalat rakoille.

    Pikkuveli silloin saa luvan juoksuttaa pesuvadin jossa on kylmää vettä ja tyttölapsi eli minä menee seisomaan siihen pesuvatiin ja jatkaa hommaansa (on mahdollista että pikkuveli on juossut metsään kavereidensa kanssa). Korkit ovat niitä muovisia korkkeja, jotka ovat kiehuvassa vedessä myös. Saa olla varovainen että tulikuumat pullot saavat korkin ilman että pyyhkeessä pidelty pullo putoa lattialle. Mehuihin ei tarvitse panna lainkaan Atamonia. Hilloihin kannattaa panna, koska muuten sokeria kuluu tolkuttomasti eikä se ole hyväksi ihmisille.

    Tyttölapsi saa kuulla kunniansa jos rikkoo pullon. Kylässä ei ole yhtään ainoata (ainakaan julkisesti) juoppoa, joten pullot on ostettava lauantaina torilta eivätkä ne totisesti ole ilmaisia.

    Elokuun lopussa mennään talvikotiin ja sitä ennen tyhjennetään isoäidin marjapuskat ja pakataan pullot Alkon puiseen koriin, jossa pullot säilyvät ehjinä VR:n hellässä huomassa. Kyllä niitä suolakaloja lähetetään VR:n mukana aivan yhtä lailla, niitä kuusesta ja katajaköydestä tehtyjä pieniä tynnyreitä kohdeltiin kyllä nätisti.

    Minusta on väärin että VR on lopettanut ihmisten palvelemisen. Junat olivat hirveän tärkeä osa tavallista suomalaista elämää ennen. Enkä ymmärrä miksi liikkumisesta pitää tehdä kannattamatonta bisnestä maassa, joka on näin iso ja harvaan asuttu.

    Voi tietysti olla että isoäitejä tai -isiä ei enää tarvitse käydä muutenkaan tervehtimässä. Kaupoista ja toreilta saa marjat ja mehut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä sen pullotuksen hoiti äiti, ja oli niitä pulloja paljon. Mistähän ne olivat peräisin, kun ei juotu viinaa eikä ollut toria? Turha kysyä nyt, ei ole ketään vastaamassa. Samat pullot sitten tietysti vuodesta toiseen.

      Marjapensaitakin oli paljon, ja marjojen poimintaan kyllä osallistuin jo aika pienenä. Metsämarjojakin poimittiin hirveät määrät. Veneellä mentiin parhaille paikoille, Väisälänmäelle, ja muistan, että aikuiset sisarukseni poimivat kerran seitsemän sankollista mustikoita. Veli oli tehnyt itse poimurit maatalousnäyttelyssä nähneensä mallin mukaisesti. Oli siinä taas äidillä mehustamista. Lakkojakin oli siihen aikaan vielä pikku soilla ja mesimarjoja ojien pientareilla. Muistan joskus käyneeni pikku lusikan kanssa kellarissa lakkapurkilla...

      Sofi Oksasen Puhdistuksessa oli mielenkiintoinen sivujuonne se säilöminen. Virossa pantiin purkkiin kasviksetkin, niin tomaatit kuin pavutkin. EG

      Poista
  2. Pikku sivujuonne:

    "Nuoruusvuosista lähtien tuo konservatiivisuus on tuonut mieleeni säilykepurkit."

    Oman nuoruuteni yhteiskunnallisessa keväimessä (vrt. Wordsworth vuodesta 1789: "Bliss was it in that dawn to be alive, / But to be young was very heaven!") nykyinen suuri sinivalkoinen työväenpuolue lanseerasi ideologiseksi tunnuslauseeksen "dynaamisen konservatismin". Julkisuudessa aprikoitiin usein, oliko kyse jonkinlaisesta paikaallaanpyörimisestä ellei sitten peräti "räjähtävästä säilyketeollisuudesta".

    VastaaPoista
  3. "Luultavasti erinäisten kansainvaellusten takana ovat pienet ilmastonmuutokset"
    Mainittu mielipideilmasto aiheuttaa kansainvaellukseen sekä vetoa että työntöä.

    Eurooppa on luonut huikeat vetovoimatekijät. Niihin kuuluu täysi ylöspito ja ihmissalakuljettajien apuna toimiminen merten ylityksissä. Työntöä MENA maista aiheuttaa väestön liikakasvu. En enää jaksa linkittää Scientific Americanissa hiljattain ollutta YK:n uutta väestöennustetta. Se on kaamea. Kyllä tarttis teherä jotakin.

    Kyseisen lehden viime numerossa esitetään Afrikan maaperän köyhtymisen estämiseksi perennasaatiota eli monivuotisen kaiken laisen kasvillisuuden lisäämistä viljelmien väleihin.

    VastaaPoista
  4. Daron Acemoglun ja James A. Robinsonin kirjan on julkaissut suomeksi Kimmo Pietiläisen Terra Cognita nimellä Miksi maat kaatuvat: Vallan, vaurauden ja varattomuuden synty (suom. jo 2013). Rautaista asiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä Terra Cognita on ehkäpä suurin suomalainen kulttuuriteko, täysin vaille arvostusta jäänyt.

      Poista
  5. Mitähän mahtaisivat yliopistojen rahoituksesta päättävät sanoa prof. Korpelan maininnasta esipuheessa, jos joskus tällaisia lukisivat: "Olen tehnyt tämän kirjan taustalla olevaa teksitä pitkään: vanhimmat merkinnät ovat vuodelta 1980 (...)"

    VastaaPoista
  6. Tarpeeksi viisaita ei taida löytyä tähän keikkuvaan tilanteeseen maapallolla. Vaikka joka maassa pantaisiin parhaiksi tunnetut aivot kalloineen yhteen, ei apua, ne kun kalskahtavat toisiaan vasten, on kaikki, ylevätkin asiat, sirpaleina. Ja vähän tyhmemmät säilyvät ehjinä. Ja ne määräävät yrittäen näyttää viisailta.

    Jostain kummasta syystä, kun luin tätä Kemppisen juttua, nousi silmiin näkymä tv-uutisista, jossa "parhaana pidetty" mieshenkilö oli kaukaa tullut puoltamaan kaveriaan entisen kilpailijansa päänmenoksi. Oli se kaunista katseltavaa. "Istuvaa puheenjohtajaa" ajetaan pois pallilta. Mitä pahaa hän on tehnyt? (tai jotain sen kaltaista) kysyttiin. Missä vika? Ei vikaa missään, ei ei. Kaikki ehdokkaat hyviä, jne. näytelmä jatkui. Jotenkin tuli vähän tylsä tunne. Onko se todellakin niin esim. Suomen poliittisilla päätöksillä on sellainen tausta, että niitä tehdään kaveri-periaatteella. "Kenen joukossa seisot..." tuo kulunut sanonta on edelleen ja aina voimassa. Sanokaa että tämä mitä kirjoitan on tyhmää puhetta. Ymmärrän. Niin onkin. Mutta. Mitä mutta?
    Eikö se ole väärin? Ensin valitaan ja sitten potkitaan. Julmaa peliä politiikka. Inhottavaa. Minusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyisin politiikassakin pätee periaate "tulos tai ulos". Ja tulosta mitataan helpoimmalla mittarilla: kannatusprosentilla.

      Se mikä on politiikan tulos äänestäjien tai yhteiskunnan kannalta ei oikeasti merkitse mitään. Sitä kun ei voi helposti mitata.

      Poista
    2. Stubb ei ole hoitanut postiaan hyvin. Ministerinä hän on varmaan kelvollinen mutta hallituspolitiikassa antanut liikaa periksi. -Lahjakas ja pystyvä mies mutta väärässä hommassa väärään aikaan, senhän näkee sokea Reettakin otsaluullaan kahden kilometrin päästä.

      Toisaalta joku vanha sananlasku sanoi että ole ystävällinen kollegoille kun olet menossa ylös, koska he tulevat vastaan kun olet menossa alas. Maa on pieni ja nokikkain tullaan niin usein että keskusteluvälien on säilyttävä.

      Poista
  7. "Yksi keskeinen keino on säilyttää asian tai ilmiön nimi mutta muuttaa sen merkitys."

    Toinen keskeinen keino on muuttaa asian tai ilmiön nimi, mutta säilyttää sen merkitys:
    Osuuskassa (nyk. -pankki) ilmoitti tiivistävänsä kassapalveluitaan = palveluaikaa lyhennetään alusta ja lopusta.

    VastaaPoista
  8. Tuo Acemoglu+Robinsonin kirjahan on suomennettukin:
    http://www.terracognita.fi/tc/product/miksi-maat-kaatuvat/

    Erinomainen aivoja nyrjäyttävä teos! Mutta se on myös sikäli masentava koska esim. Etelä-ja Keski-amerikan valtioiden korruptoitumisen takana on 300-400 vuoden takaiset tapahtumat ja niiden perintö (kullan kirous ym). Sama koskenee Venäjää, pitkä kulttuuripohja. Ehkä joudumme odottamaan 300-400 vuotta että kulttuurissa tapahtuisi muutos tasa-arvoisempaan demokratiaan joka toimisi?

    VastaaPoista
  9. Hyvin kauan sitten kokoomuksen uusi johtaja esikuntineen halusi uudistaa puolueen. Niinpä Juha Rihtniemi (tai silloinen Taru Turunen)määritteli uudeksi iskulauseeksi "dynaaminen konservatiivisuus". Ei vienyt pitkään, kun suomentajakin löytyi: "räjähtävä säilykepurkkiteollisuus".

    VastaaPoista
  10. Nykyisin on tapana entistä selvemmin erottaa toisistaan yhteiskunta ja valtio olipa puheenaiheena sitten hyvin- tai pahoinvointi. Valta kasautuu valtioon kuten pääomat älykkäille perijöille. Valtion olemuksen määritteli CIA:n entinen vastavakoilun johtaja James Jesus Angleton (1917-1987) seuraavasti:

    "Deception is a state of mind and the mind of the State."

    Eipä siihen juuri ole lisättävää.

    VastaaPoista
  11. Vapaat radikaalit pilaavat aina kaiken vaikkei home pääsisikään nakertamaan talon nurkkaa. Ainut keino on estää hapettuminen: valon, ilman ynnä muun kanssa tekemisiin joutuminen. Ja siltikin se menee ajan kanssa pilalle. Helpompi on uudistua vaikkapa kantasoluista kuin jatkaa ainaista taistelua antioksidanteilla ja pakkelilla.

    VastaaPoista
  12. Yllytyshulluna riensin oitis kirjakauppaan hankkimaan Korpelan teoksen. Eipä löytynyt hyllystä, mutta tilatuksi sentään sai.

    VastaaPoista