9. toukokuuta 2016

Vastenmielisiä ihmisiä



Luimistellen katsoin erään edellisen sukupolven poliitikon haastattelua. Tiedän että haastateltava oli hirmu, varoittava esimerkki, alaistensa itkun aihe ja tunteeton öykkäri.

Vähän ajan kuluttua kiinnostuin, vaikka olin tekemässä muuta. Television kuuntelu on minulle mieluisa harrastus, mutta katselen sitä harvoin.

Kysyin itseltäni, mistä murhaavan kielteiset tietoni ovat peräisin. Asianomaista en muista tavanneeni ainakaan pienessä seurassa. Olinko saanut tietoni eräältä tutulta ministeriltä? Oliko se lähtöisin virkamiespiireistä? Ei mistään.

Tällä hetkellä arvelen, että Alexander Stubb on sama henkilö kuin Donald Trump. Populistin ei tarvitse olla eikä hän ehkä saa olla tietämätön ja rajoittunut. Itse tietämistäni eli eri tilanteissa pienessä seurassa tarkkailemistani Veikko Vennamo jäi mieleeni malliesimerkiksi. Hän oli sekä kelmi – samassa mielessä kuin joku myyntitykki eli psykologien kielellä tarvemotivoitunut – ja aivan epätavallisen lahjakas sekä sosiaalisesti että älyllisesti.

Minua tietenkin vihlaisi, kun joku meistä kysyi suoraan, että miten sinä Veikko tuollaista vaadit, mitä nytkin lehdessä kirjoitetaan. Vennamo sanoi, ettei sitä asiaa ollut tarkoitettu lakimiehille, vaan äänestäjille. Puhe oli asiasta, joka myös minusta oli alapuolella arvostelun, tyyppiä ”verot valtion maksettavaksi”. Kyllä kansa tietää. Kyllä sokeat näkevät. Kyllä rammat hyppäävät. Kyllä lehmät lentävät.

Pitäisi olla mestariluokka hyville kirjoittajille. Ei ole.

Luen aina huolellisesti Raimo Sailaksen kirjoitukset ja sellaiset tekstit, joissa epäilen hänen olleen kynän varressa. Toinen samanlainen on Erkki ”Leuka” Virtanen. Tapa johtuu siitä, että tiedän tietämällä heidän tietonsa ja kokemuksensa. Kolmas samanlainen on Mauri Pekkarinen. Pekkarinen on mielestäni harmillinen henkilö, jonka saisi työntää pää edellä suohon.

Asenteeni johtuu siitä, että juonittelupitoinen maalaisliittolaisuus (”siltarumpupolitiikka”) leimautui silmissäni vastenmieliseksi silloin yli puoli vuosisataa sitten, kun Pohjanmaalla käytiin kovaa taistelua erään Urho Kekkosen asemasta puolueessa ja politiikassa. Viljami Kalliokoski oli isänmaan mies, Kekkonen taas ryssän kätyri. Huomautan, että kysymyksessä olivat raskaasti alaikäisen koululaisen käsitykset; kun Kekkosesta tuli presidentti, olin 11-vuotias, ja Honka-liiton aikana lukiolainen.

Pekkariselle olen puhunut vaikeista asioista, kuten patenttilainsäädännön kehittämisestä, ja tiedän, että hän on aikamme Aarre Simonen. Harvalla on taito ymmärtää hyvin vaikeita asiakokonaisuuksia hetkessä ja ammentaa harvinaislaatuisen laajasta tietomäärästä melkein mitä tahansa. Jos tapaat Pekkarisen, kysy häneltä, mikä on Bhutanin bruttokansantuote, ja saat oikean vastauksen. Ja Pekkarinen kuuluu siis ryhmään ihmisiä, jotka haluaisin kiertää kaukaa.

Eläkeläiset Sailas ja Leuka ovat hyvin selvillä siitä, että sekä kulissien takana että edessä saa äänensä kuuluviin parhaiten esittämällä shokeeraavan kielteisiä kärjistyksiä. Sellaisia ihmiset haluavat kuulla.

Monet papit tekevät virheen saarnaamalla sekä taivaan ilosta että helvetin vaivasta. Olisi viisasta puhua vain perikadosta ja tulisista järvistä ja osoitella kuulijoita sormella. Siitä ihmiset pitävät. ”Hänessä puhuu herran henki.” Laestadius oli kaikkien aikojen lahjakkaimpia saarnamiehiä.

Alarmismissa (”lyökää hätärumpua”) on se taktinen etu, että liioittelua toppuutteleva vastapuoli on helppo leimata harhaanjohdettavaksi lampaaksi.

Trumpin menestys on nyt monien valitettavien tosiasioiden jälkeen helppo ymmärtää. Hänen keinonsa on juuri tuo koeteltu, puhua hirveitä ja laukoa idioottimaisuuksia, jotka sitten leviävät äänestäjien keskuuteen. Presidenttiä hänestä ei tule, koska hän puhuu Amerikan suuruudesta. Se ei kiinnosta amerikkalaisia. Heitä kiinnostaa oma suuruutensa, hyvinvointinsa ja maineensa. Populistin viesti on: minä lupaa juuri sinulle paremmat oltavat viimeistään ensi maanantaina.

Hitler toimi juuri noin ja onnistui. Hänen kannatuksensa oli niin suuri, että se saa saksalaiset tutkijat vieläkin kakistelemaan. Kukaan ei edes kysy, miten ja miksi keisarille ja Preussille vihkiytyneet upseerit pitivät Hitlerille vannomaansa valaa sitovana. Omanvointonpyynnöstä. Vala merkitsi ylennyksiä ja kunniamerkkejä. Miksi viisaat professorit hyväksyivät viisaimpien juutalaisten professorien erottamisen? Koska he saivat heidän virkansa ja jossain tapauksessa asuntonsa ja taulut seiniltä.

Suomessa Paasikivi ja Koivisto menestyivät uhkailemalla ja pelottelemalla ihmisiä. Kekkonen menestyi pelottelemalla Neuvostoliitolla. Ahtisaari ja Halonen eivät saaneet taakseen hurmosliikettä, koska he tavoittelivat hyviä asioita.

Stubb saa kenkää ja katoaa valtakunnan politiikasta hyvin todennäköisesti. Hän ei ymmärtänyt ottaa oppia Niinistöstä, joka on melkein aina huolestuneen näköinen ja toistelee suoraan tai vihjaillen, ettei tilanne vaikuta valoisalta.

Antti Rinteestä ei tule suurta kansanjohtajaa, koska hän ei ole katsellut vanhoja valokuvia Väinö Tannerista. Tanner oli aina synkän näköinen ja kohteli ihmisiä yleensä epäystävällisesti. Erkki Tuomiojasta ei tullut kansanjohtajaa, koska ihmiset olivat näkevinään hänen kasvoillaan virnistyksen. Se johtuu itse asiassa kasvojen lihaksista, mutta tulkittiin ylimielisyydeksi.

Nykyisin hyvin laajalti syvästi arvostettu Risto Ryti oli jo nuorena Suomen synkin mies. Niissä harvoissa kuvissa, joissa hän hymyilee, hän tuntuu itsekin ihmettelevän, mikä kramppi kasvoihin nyt iski.

Pakinoitsija ”Olli” esitti poliittisen teorian, joka on erikoisen totta some-aikanamme. Mustapartainen mies keskeytti pumppukauppiaan hirttäytymisyrityksen. Tämä oli myynyt vesipumppuja äärettömän hyvinä – ne imevät niin tehokkaasti, että jopa naapureilla on hyötyä. Tehokas, kaupat käynnistynyt neuvo oli myydä pumppuja niin hyvinä, että ne aiheuttavat naapureillekin kiusaa tyhjentämällä heiltä kaivot.

13 kommenttia:

  1. Stubbin lyhyt lento ja Katais-fantasmin nolo loppu ovat esimerkkejä siitä, että ei se aivan kevyt Himas-hömppäkään pitkään reaalimaailmassa kanna, vaikka se niin iloisen ja valoisan optimistista onkin.

    Itse olen näiden synkkien maunokoivistojen suuri ihailija ja arvostaja, kun edes jollakin tapaa realisti yritän olla. Tannerilainen sosiaalidemokratiakin vielä menisi, se kun on realismissaan aika matkan jossakin nykykokoomuksen oikealla puolella. Pekkarien taas on tosiaankin osaava ammattimes, joka on pannut hieman hanttiin pääkaupunkiseudun siltarumpupolitiikalle (jota nyt ei vain sovi siltarumpupolitiikaksi sanoa).

    VastaaPoista
  2. Blogisti: "Populistin viesti on: minä lupaa juuri sinulle paremmat oltavat viimeistään ensi maanantaina.

    Hitler toimi juuri noin ja onnistui. Hänen kannatuksensa oli niin suuri, että se saa saksalaiset tutkijat vieläkin kakistelemaan. Kukaan ei edes kysy, miten ja miksi keisarille ja Preussille vihkiytyneet upseerit pitivät Hitlerille vannomaansa valaa sitovana. Omanvointonpyynnöstä. Vala merkitsi ylennyksiä ja kunniamerkkejä. Miksi viisaat professorit hyväksyivät viisaimpien juutalaisten professorien erottamisen? Koska he saivat heidän virkansa ja jossain tapauksessa asuntonsa ja taulut seiniltä."

    Totta, mutta kyllähän Hitlerissä on täytynyt olla myös sanoisiko "an sich" voimakasta sisäistä säteilyä. Kirjoittihan nykyisin hyvin laajalti syvästi arvostettu Risto Ryti päiväkirjaansa tuoreeltaan siellä Kaukopään tehtaan pistoraiteella 4.6.1942 tapahtuneen kohtaamisen jälkeen seuraavasti:

    "- - hän on lämpimästi tunteva, sydämellinen, hyvää tarkoittava, herkkä ihminen."

    VastaaPoista
  3. Minä en ole varma, että Trumpista ei tule presidenttiä. Hän on paitsi että on populisti myös jesuiitti. Elikkä hän pyrkii tekemään täsmälleen sitä mikä lähentää päämäärää. Ensimmäisessä vaihteessa hän oli röyhkeä melkein-Hitler, toisessa ehkä jotain täysin muuta. Mun toivoni ovat naiset ja latinot. Toivon, että he eivät unohta Trumpin ensimmäisen vaiheen puheita. Trump olisi kaikille Venäjän naapureille huono vaihtoehto - myyntimies joka ihanoi Putinia.

    VastaaPoista
  4. Väittäisin, että nuo helvetin asiamiehet ovat erityisesti jo valmiiksi synkeän suomalaisen kansan rakastamia.

    VastaaPoista
  5. Minusta vastenmieliset ihmiset ovat niitä, jotka haukkuvat toisia, mutta kehuvat itseään.

    Politiikkaan suhtauduin jossain vaiheessa myönteisellä uteliaisuudella, mutta kun huomasin, että siinä heiluvat henkilöt puhuivat muuta kuin tekivät, ajattelin että se on vain lasten touhua ja pelkkää leikkiä: "ikinä en enää leikin sun kanssa" tai ikinä et saa tulla enää meidän pihaan!" Käydään lumisotaa tavalla, että julmimmat lapset kätkevät kiven lumipallonsa sisään tai pommittavat suoraan kivillä toisia lapsia.

    Nykyisin minulla on toinen ääni kellossa. Nykyisin mielessäni paukahtelee ontoin äänin: Politiikka on julmaa peliä! Siinä ei toista kunnioiteta. Mitä raskaimmin asein isket vaikkapa puoluetoveriasi, sitä julmempi olet ja oman etusi etsijä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Napakymppi tuo ensimmäinen kappale!

      Tällä perusteella J.Kemppinen kuuluu sarjaan "erittäin vastenmielisiä ihmisiä".

      Poista
  6. Raimo Sailaksesta on eläkeläisenä tullut lähes inhimillinen. Ennen en hänen tekstejään ja puheitaan juurikaan noteerannut, nyt on toisin.
    /Y

    VastaaPoista
  7. Trumpissa on samaa, järjen tuolla puolen vaikuttavaa outoa lumovoimaa kuin italialaisessa, velmussa Berluscoonissa ja tämä lumovoima vie hänet, Trumpin, voittoon presidentin vaaleissa, sillä nykyään elämme maailmassa jossa järjen tuolla puolen on enemmän porukkaa ja vain alhainen äänestysprosentti vaaleissa vie maailmalta mahdollisuuden päästä seuraamaan näytelmää, josta vielä ei tiedetä onko se farssi, komedia vaiko jännityskauhutragedia...
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  8. Lojaalius ja sitouttaminen käytännössä: Hitler palkitsi suosikkinsa ja kenraalinsa avokätisillä rahalahjoituksilla, joilla esim. Heinz Guderian hankki maatilan. Jopa Paul Löbe, sosiaalidemokraatti ja Reichstagin puhemies 1933 saakka, sai eläkkeeseen lisäkorvauksen Hitleriltä. "Kenenkään ei pidä nähdä nälkää vain siksi, että hän vastusti minua" - A. H. - Ilmeisen antelias mies verrattuna vaikkapa Putiniin. - Ei siis ihme, että Löbe puhui varsin suopeasti Hitleristä, kun hän tapasi Väinö Tannerin Berliinissä 1941. (Jukka Nevakiven suullinen tieto, myös Jaakko Paavolainen taitaa mainita asian)

    Hitlerin lahjoituksista varmasti kiintoisa teos: Dienen und Verdienen, tekijät Überschar & Vogel; Spiegelin informatiivinen arvio luettavissa verkossa.

    VastaaPoista
  9. Jos asiantuntijoita Kemppiselle vielä haetaan, niin kuten maanosan kulttuurihistoriasta tiedetään, nöyrimpiä ovat uskovaiset ja heistä nöyrimpiä luterilaiset naiset.

    Reetta Meriläinen kertoo kirjassaan "Tytön tie" saksankieleen ihastuneen polvijärveläistytön noususta HS:n päätoimittajaksi.

    Ihan piti pysähtyä lukemaan kahteen kertaan hänen kuvauksensa tunnetun kulttuuritoimittaja Seppo Heikinheimon päätoimittajan puhelimeen soittamasta kuolinkorinasta.

    VastaaPoista
  10. Kyllä Laestadiuksen saarnat olisivat jääneet vaillinaisiksi, jos niissä ei olisi puhuttu pelastuksesta.

    VastaaPoista
  11. Vennamokin toimi aikana jolloin kansantuote kasvoi, suurelle enemmistölle saattoi uskottavasti luvata jotain. Jos tämä yleisen äänioikeuden periodi nyt päättyy niin eduskunnan pitää todella muuttua valehtelijoiden klubiksi. Demokratian tähden. -jussi n

    VastaaPoista
  12. En muista tavanneeni suoranaisesti vastenmielistä ihmistä. Onhan niitä kyllä olemassa itsekeskeisiä öykkäreitä, jotka alistavat toisia tunteettomasti, sellaisista kuulee kerrottavan. Siis psykopaatteja? Kuitenkin he osaavat olla myös varsin hurmaavia, varsinkin vieraita kohtaan. Miten heistä on tullut sellaisia? He saattavat olla itsekin jonkinlaisia uhreja, ovat esimerkiksi kokeneet lapsuudessa jonkinlaisen menetyksen tai kovaa kohtelua.

    Hitler lienee esimerkki sellaisesta. Stalinia tuskin kukaan saattoi pitää miellyttävänä persoonana. Sarjamurhaajat ovat kuvissaankin luotaantyöntävän näköisiä, pahuus paistaa läpi. Psykopaattien kovaa sarjaa.

    Nyt kun Berlusconi on poissa, pelleluokan poliitikoista Trump on se, jonka puheita ja tempauksia on vaikea sulattaa. Mitä ajatellee oikeasti Kim Jong-un pullean naamansa takana? Hänet on oikein kasvatettu rooliinsa.
    EG

    VastaaPoista