Suola

”Te olette maan suola” aiheutti ankaraa miettimistä. Suola on niin tärkeä ja vaikeatajuinen asia.

Suolaantunut maa, portaiden vieri jään suolalla sulattamisen jälkeen, ei oikein kasva. Vanhoissa kertomuksissa voitettujen pellot tallattiin ja lopuksi niille levitettiin suolaa.

Historian alku on Kuollut meri. Maanviljely, karja ja kirjoitus ovat lähtöisin juuri sieltä, mistä nyt tulee muuttajia. Välimeren mutkassa ovat ne hauskat kaupungit, joissa ei ole katuja. Ihmiset kulkivat kattoja tikkailla ja luukuista sisään ja ulos. Kuolleet vanhemmat haudattiin kätevästi lattian alle, naiset lähelle liettä; sitä ennen kierrätettävät ruumiinosat oli jätetty lintujen ja hyönteisten puhdistettavaksi.

Suola on historian keskeisimpiä kysymyksiä ja luultavasi liian vähällä huomiolla. Tätä nykyä tuodaan esiin, että suola on joillekin ihmisille vaarallista. Aikaisemmin ensimmäinen mielikuva oli ylellisyys ja nautinto. Suola parantaa ruuan makua.

Aivan kaikilla ihmisryhmillä on aina ollut yksi pakottava kysymys, miten selvitään hengissä talven (kuivan kauden) yli.

Suomen köyhyys ja takapajuisuus ei johdu pohjoisesta sijainnista. Mannerjään reunalla oli vilkasta menoa kymmenen tuhatta vuotta sitten. Löydetyt tarve-esineet osoittavat, että Jäämerellä on kulkenut fiksua väkeä. Hylkeen ja kalan lisäksi merestä sai suolaa – Itämeri on syötävän säilymisen kannalta liian suolaton, ja sen sesonki jääkauden jälkeen oli Litorina-meren aika, jolloin sattui olemaan myös mukavan lämmintä.

Olemme syrjäseutua, koska täällä ei ole kunnolla suolaa. Vähäkin riittää hyvän saaliin säilyttämiseen. Kala voi päästä pahentumaan ilman suolaa kuivattaessa, koska maitohappokäyminen alkaa vasta muutaman päivän kuluttua. Se säilytysmenetelmä, joka on taatusti hyvin vanha, löytyy jääkaapistanne, suolavesi. Suolakalaa valmistettaessa sääntö on sana kuin säilykkeissä, ilma pois. Olen ollut mukana laittelemassa kaloja purkkiin ja oppinut ne kaksi sääntöä: kaikki säilytettävä veden pinnan alle, ja paino päälle puristamaan kalasta ilma vähiin.

Jotkut meistä muistavat, miten osuuskaupasta ostettiin silliä. Kauppias haroi pitkillä ottimilla puutynnyristä rasvasillin, joka oli siis umpisukelluksissa. Taloissa syysteurastuksesta jääneet lihat olivat kuuleman mukaan loppukeväällä joskus niin hirvittävän suolaisia, ettei siinä oikein mikään peseminen auttanut.  Tönkkösuolauksessa merisuolaa menee äkkiä pari kiloa kymmeneen kiloon suolattavaa.

Suolan toinen välttämätön käyttö on parkitseminen – tai kuten sana itse sanoo, turkiksen saa säilymään kaapimalla verinahkaa ahkerasti ja käyttämällä keitettyjä puun ja pensaan kuoria eli parkkia. Myös runsaasti käytetty tuhka edisti asiaa. Turkisten sanotaan olleen hittituote. Kysymys niiden myyntikuntoisuudesta ei missään tapauksessa ollut pikkuasia.

Tulkintani Vuorisaarnasta on:” Muut ovat alkaneet mädäntyä.” Te eli siis kuulijat jotka olivat jaksaneet tulla hiukan omituiseen paikkaan, voivat estää muita pääsemästä pahaksi.

Historia pitää meitä pilkkanaan.

Siirtolaisuus ja pakolaisuus Välimeren yli on jatkunut taukoamatta kymmenen tuhatta vuotta tai ehkä kaksikymmentäviisi tuhatta. Monet ovat hukkuneet matkalla. Siitä on tultu kasvillisuuden todistuksen mukaan jo aikana, jolloin lautan virkaa toimitti muutama vuotavaksi palloksi kursittu vuota.

Kaikki tärkeät asiat ovat peräisin sieltä, missä nytkin soditaan. Maanviljely, kaupunki, kaupankäynti, pronssi ja erinäiset muut asiat ovat lähtöisin nykyisen Turkin nurkasta, Syyriasta ja Irakin ja Iranin pohjoisosista. Tästä puhuttaessa mainitaan yleensä seudun hedelmällisyys. Tärkeämpi, hyvin harvoin mainittu syy on suola. Siinä on melkein näköetäisyydellä Kuollut meri, hautavajoama josta suolaa ja juuri parkitsemisessa tarpeellisia muita aineita sai sen minkä jaksoi kantaa. Ja kivikauden tärkein raaka-aine oli tietenkin puu. Sitä riitti, vaikka Libanon seetri menestyy nykyisin parhaiten maan lipussa.

Jokin määrä liikennettä Afrikasta Lähi-Itään ja Eurooppaan oli vanha perinne. Meistä katkeamattomilta vaikuttavat kulttuurit ovat kuitenkin Mesopotamian jokilaaksoista ja Egyptistä. Kiina ja Intia ovat vanhoja, ja Länsi-Euroopan hyvin suuria kiviä päällekkäin pinonneiden joukkojen ajoitus vanhenee jatkuvasti, sitä mukaa kuin tutkimusmenetelmät paranevat. Kansakoulussa opittu pitää kuitenkin paikkansa: Sumeri tai mikä lienee ollut ennen sitä. Ja Jeriko on maailman vanhin yhtäjaksoisesti asuttu ja vieläpä muureille ympäröity paikka, 11 000 vuotta.

Tuossakin tulee mieleen Kuollut meri ja suola, vaikka lähteiden vesi on tietysti välttämättömyys sekin.

Kun poliittisesti mikään ei ole muuttunut yli kymmeneen tuhanteen vuoteen, syy kiinnostaa. Yksi selitys voisi olla toinen termodynamiikan laki. Epäjärjestys pyrkii lisääntymään. Historiasta puhuttaessa ajatuksen voi muuttaa muotoon: epätasapaino pyrkii katoamaan. Joskus seurauksena on pelkkä kaaos, joskus kaukokauppa.

[…]