28. joulukuuta 2015

Suola II


[…]

Suuren Braudelin jälkimmäinen Välimeri-kirja (engl. ”Memory of the Mediterranean”) kannattaa lukea englanninkielisenä taskukirjana. Tekstin historia on hiukan sekava, koska se oli alkujaan tarkoitettu suurteokseen, joka sitten jäi toteutumatta. Yleisesti 1900-luvun merkittävimmäksi historiantutkijaksi sanottu Braudel oli joutunut maansa poliittisen johdon (Pompidou) suureen epäsuosioon, josta hän kuitenkin vielä ehti palata kunnian kukkuloille.

Vaikka olisi miten merkittävä henkilö, tulee siitä vaikeuksia, että vastustaa johdonmukaisesti sekä vasemmistolaisuutta että oikeistolaisuutta olematta liioin keskustalainen.

Moni ei viitsi edes muistella, että Braudelin oppilaista Foucault oli sitäkin mieltä, että kaikki historiantutkimus on poliittista manipulointia ja sellaisena hyvinkin halveksittavaa.

Luullakseni suomalaisten älyllinen vapaa pudotus alkoi 1980-luvun puolivälissä. Braudelin iso ”kapitalismin historia” (todellisuudessa erittäin laajaan lähdeaineistoon perustuva tutkimus kaupankäynnistä ja sen rakenteista keskiajalta lähes nykypäivään) jätettiin kylmästi suomentamatta. Kaikilla muilla kielillä se on. Uiguurista en ole varma enkä udmurtista.

Se on kuitenkin toisella tavalla hiukan vanhentunut kuin tuo Memory. Sekä Abulafia että Horden – Purcell ovat tuoneet erittäin merkittävää uutta aineistoa esiin ja käyttäneet etevästi kumouksellisia tuloksia antaneita uusimpia ajoitusmenetelmiä. Tarkoitukseni on piinata teitä näillä asioilla pitkin tulevaa vuotta. Olen myös juuri hankkinut saksalaisen tutkijan Itämeri-kokonaisesityksen, jonka Harvard on nyt julkaissut englanniksi (Michael North).

Suomen rakenteisiin vaikutti vahvasti suola, jota tuotiin ennen kaikkea Lüneburgin kaivoksista ja joka oli keskiajan Hansa-liitolle miekkaa vahvempi ase.

Braudelin hengessä saa sanoa, ettei Suomessa ole kirjoitettu suomalaisen mökkiläisen historiaa, suomalaisen työmiehen historiaa eikä suomalaisen käsityöläisen historiaa. Nämä ovat sitä perusrakennetta, jonka varassa kaikki muu on, kuten talonpojat (yleensä siis maata omistavat viljelijät), eliitti ja hallitsijat. Vahinko ettei Jutikkala tarttunut tähän – suomalaisen työmiehen historia…

”Miehellä” tarkoitan tässä myös naista ja lasta. ”Suomalaisella” tarkoitetaan muitakin kuin suomalaisia. Jos pääsisi puhtaalta pöydältä nimeämään, tekisi mieli käyttää kivikauden otsikoinneista lainattuja nimityksiä eli Hämeen kulttuuri, Nousiaisten (Turun) kulttuuri, Sastamalan kulttuuri, kolme tai neljä erilaista Karjalan kulttuuria, joista muutamia on meillä perinteisesti nimitetty venäläisiksi, jne.

Voi olla, että työn käsitteleminen numeroina on Marxin perua. Työn tekijöihin kiinnitettiin huomiota vain puhuttaessa heidän tietoisuudestaan, kunnes saatiin se erikoinen ajatus, että kaavailtu vallankumous voi käynnistyä vain tehdastyöläisistä, joiden tietoisuus on jollakin tavalla parempaa laatua kuin muiden ihmisten.

Kirjoitus alkaa yleensä veroluetteloina ja sitten tulevat kiveen hakatut ja taipuisalle alustalle hakatut kertomukset, joissa erilaiset hallitsijat ylistävät tekojaan ja omaa kaikinpuolista hyvyyttään. Ainakin Kiinan vanhassa historiassa näkyy tämä sama kaava. Joku keisari oli vallan mahdottoman hyvä, kun taas jotain toista paneteltiin jopa vuosisatoja. Ja sen jälkeen kerrotaan ja kirjoitetaan hallitsijan ihmetöistä.

”Arjen historiaa” on Suomessa vähätelty ja vihjailtu, että mitäpä maanmoukkien toilailuista – toista se on herrasväki. Nimitys on suomeksi hiukan huono. Puhe on arkipäivän historiasta, jossa kaikkein etevimmät tutkijat ovat yrittäneet tunkeutua suureen hämärään, tavalliseen. Joudun miettimään pääni puhki ennen kuin päädyn kourutalttaan – se tunnetaan kivikaudelta asti. Tervaa pulmallisempi on astia, jossa se terva kuljetaan vaihdettavaksi esimerkiksi suolaan ja rautaan.

Maantiede on vanhempi kuin ihminen. Mainitsin eilen Välimeren kolkasta ajatellen maantiedettä. Joku kiirehti kommentissaan päättelemään, että nyt oli tarkoitus esittää johtopäätöksiä nykyisistä syyrialaisista ja heidän liikkeistään. Tarkoitus oli siis päinvastainen. Ihmiset ja muut eläimet ovat yleensäkin menossa jostain johonkin.

Tunnusomaista näyttää olevan suurten, usein kivisten monumenttien rakentaminen suuren menneisyyden muistoksi. Suurelle tulevaisuudelle harvemmin pystytetään muistomerkkejä. Tätä nykyä sellaiseen on entistä vähemmän syytä kun eksternaliteetit ovat ilmeisesti näyttämässä voimaansa. Se teollinen maailma, johon huonoilla tiedoilla varustetut nyt vaeltavat, saattaa olla vaikeuksissa. Liikevoiton maksimointi ei kelpaa päämääräksi, jos tuulen ja veden liike on vielä vahvempi-




17 kommenttia:

  1. Oma hommansahan siinä tuulen ja veden liikkeen patoamisessa on, kuten mm. hollantilaisilta opimme. Eikä se aina täysin onnistukaan.

    Mutta kiinnostavaa tässä nykymenossa onkin nyt se, että yritetäkö edes jotakin vai todetaanko vain, että hukkuminenhan tässä edessä on, mutta tehdään se jotenkin tyylikkään postmodernisti ja hurskaita ja herralle (=?) otollisia hymisten.

    Suurelle tulevaisuudelle pystytetyt monumentit – tässä yksi sellainen:

    http://static.iltalehti.fi/ulkomaat/komissio_etu_2109MS_503_ul.jpg

    Voi olla hyväkin, että tuli pystytettyä jo etukäteen – jo ennen tulvia.

    VastaaPoista
  2. Suolan historiasta on kirjoitettu oikein kirja: http://avxhome.se/ebooks/history_military/0802713734Z.html

    VastaaPoista
  3. Elämän arkiset realiteetit - kuinka paljon vaikuttaa ravitsemus, kuinka paljon asuintilojen lämmitys tai vetoisuus, kuinka paljon lukutaito on sidoksissa siihen, että on, mitä lukea.
    Olen tehnyt urani mainonnan palveluksessa ja joutunut miettimään monta kertaa sitä, mitä hyötyä ihmiselle on jostakin esineestä tai palvelusta. Samalla asenteella voi historiaakin lähestyä, sieltä löytää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.
    Onko niin, että naisten arkisen työn historia on unohdettu, ajateltu itsestään selväksi se, että ruokaa on joka päivä pöydässä, puhdas paita ainakin kirkkomatkalle.
    Ja miten ruokaa säilytettiin ja varastoitiin ennen kuin oli jääkaappeja ja muovirasioita. Tuorekelmukin on joskus ollut hyvä tuote.

    VastaaPoista
  4. "Braudelin hengessä saa sanoa, ettei Suomessa ole kirjoitettu suomalaisen mökkiläisen historiaa, suomalaisen työmiehen historiaa eikä suomalaisen käsityöläisen historiaa."

    Olen samaa mieltä. Olen myös sitä mieltä että, jos tätä asiaa ei tutkita niin me emme pääse historian kirjoituksessa kohta eteenpäin. Mahtimiehiä tulee ja menee, mutta yhteiskunnan muodostavat tavalliset ihmiset. Jos emme tiedä miten he elivät ja mitä tekivät, niin emme saa koskaan kokonaiskuvaa sitä, että miksi he ovat tänne ylipäänsä tullet ja vieläpä jotkut jääneetkin.

    En sitten tiedä mitä se merkitsee, että meidänkin kielessämme sekoitetaan usein tekeminen ja ostaminen. Esimerkkinä Lause: Rakensin talon. Vaikka oikeasti talo on ostettu talotehtaalta valmis-pakettina. Mitä suurempi herra niin sitä enemmän hän on saanut aikaa. Rakentanut linnoja, rautateitä, voittanut sotia, ym.

    Ehkä tällainen puhetapa on juuri omiaan unohtamaan ne, jotka tosiasiassa ovat homman hoitaneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kaksi kansankieltä ja omistajankieli, jolla on kirjoitettu valtakunnan historia. Siksi sitä on pakko syödä.

      Poista
    2. "Mahtimiehiä tulee ja menee, mutta yhteiskunnan muodostavat tavalliset ihmiset."

      Kyllä ne mahtimiehet muodostavat sen yhtälailla. Yksi mahtimies voi sitä paitsi aiheuttaa harmia yhteisölleen enemmän kuin kymmenen tavallista.

      Lisäksi vierastan kommentista henkivää ajattelua, että yhteiskunnan alemman luokan elämä olisi jotenkin parempaa tai "aidompaa" kuin ns yläluokan. Se on vain erilaista, ei parempaa eikä huonompaa.

      Poista
  5. Jokainen esim. arkkitehtitoimistossa työskennellyt tietää, että liikevoiton maksimointi ei kelpaa päämääräksi, jos tuulen ja veden liike on vielä vahvempi . . .

    VastaaPoista
  6. Arkipäivän pöljän aatoksia.

    VastaaPoista
  7. Tästä nyt on semmoiset parikymmentä vuotta sitten, kun landella yhdessä talossa iso joulukinkku ei mahtunut jääkaappiin.

    Joulupäivän aamuna perheen äiti meni ottamaan kylmästä komerosta kinkkua aamiaispöytään, niin kinkun kumpussa ahersi hiiri. Äiti sanoi, ettei sitä voi enää syödä. Isä sanoi, että syödään vaan. En tiedä mitä lapset sanoivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä puututaankin mielenkiintoiseen asiaan, "henkiseen saastumiseen". Voiko koneella pestystä kissankupista tarjota aamiaista? Ja päinvastoin, asuuko siunatussa öylätissä pyhä henki?

      Poista
    2. On kysyvinään muka vaikeita.

      Poista
  8. Jukka hyvä, kirjoitat: "Luullakseni suomalaisten älyllinen vapaa pudotus alkoi 1980-luvun puolivälissä. Braudelin iso ”kapitalismin historia” (todellisuudessa erittäin laajaan lähdeaineistoon perustuva tutkimus kaupankäynnistä ja sen rakenteista keskiajalta lähes nykypäivään) jätettiin kylmästi suomentamatta."

    Tuo on enemmän kuin totta. Amerikan kielellä julkaistu ei koskaan vastaan sitä mitä suoraan kotokielelle käännetty voi antaa, jopa Braudelin tekstikin. Kolme melkoista nidettä, se vaatisi hurjasti työtä ja aikaa. Mutta kyllä teos olisi todellakin sen arvoinen. Nyt pitää lukea homma uudelleen ja katsoa miten se saattaisi kääntyä kotokielellemme.

    Oscari

    VastaaPoista
  9. Eräs googlaus vei Kemppisen blogiin 2008. Vilskettä ja vilinäá kommentaattoreiden kirjoittaessa omilla nimillä!!!

    VastaaPoista
  10. Käsityöläisten historiasta lienee kirjoitettu. Talonpoikien historia on kyllä osaksi käsityöläisten historiaa ainakin meillä Suomessa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pentti Virrankoski "Käsitöistä leivän lisää". Talonpojista tietenkin Jutikkala "Suomalaisen talopojan historia". Selkeästi kansatieteellistä kirjallisuutta on runsaanlaisesti. Eri ammattikunnista löytyy-

      Poista
    2. En tiedä olenko vainoharhainen, mutta "kansatiede" on alkanut vaikuttaa vähän epäilyttävältä, ainakin yleistajuinen. Voiko uskoa kirjaan jossa on Grönhagenin kuvia? (Talve)

      Poista
  11. Tätähän minun piti kysyä: "Tervaa pulmallisempi on astia, jossa se terva kuljetaan"

    Siis millä tavalla "pulmallisempi"? Olen ollut siinä käsityksessä, että meillä tynnyrien teon taito opittiin taloissa isältä pojalla periaatteella niin kuin muutkin talon työt. Etelän viinimaissa oli sitten varmaan erityisiä tynnyrimestareita, mutta oliko meillä?

    Sinänsä tynnyri on kiehtova esine, sillä se on niin ylivertaisen kätevä.

    VastaaPoista