27. joulukuuta 2015

Suola




”Te olette maan suola” aiheutti ankaraa miettimistä. Suola on niin tärkeä ja vaikeatajuinen asia.

Suolaantunut maa, portaiden vieri jään suolalla sulattamisen jälkeen, ei oikein kasva. Vanhoissa kertomuksissa voitettujen pellot tallattiin ja lopuksi niille levitettiin suolaa.

Historian alku on Kuollut meri. Maanviljely, karja ja kirjoitus ovat lähtöisin juuri sieltä, mistä nyt tulee muuttajia. Välimeren mutkassa ovat ne hauskat kaupungit, joissa ei ole katuja. Ihmiset kulkivat kattoja tikkailla ja luukuista sisään ja ulos. Kuolleet vanhemmat haudattiin kätevästi lattian alle, naiset lähelle liettä; sitä ennen kierrätettävät ruumiinosat oli jätetty lintujen ja hyönteisten puhdistettavaksi.

Suola on historian keskeisimpiä kysymyksiä ja luultavasi liian vähällä huomiolla. Tätä nykyä tuodaan esiin, että suola on joillekin ihmisille vaarallista. Aikaisemmin ensimmäinen mielikuva oli ylellisyys ja nautinto. Suola parantaa ruuan makua.

Aivan kaikilla ihmisryhmillä on aina ollut yksi pakottava kysymys, miten selvitään hengissä talven (kuivan kauden) yli.

Suomen köyhyys ja takapajuisuus ei johdu pohjoisesta sijainnista. Mannerjään reunalla oli vilkasta menoa kymmenen tuhatta vuotta sitten. Löydetyt tarve-esineet osoittavat, että Jäämerellä on kulkenut fiksua väkeä. Hylkeen ja kalan lisäksi merestä sai suolaa – Itämeri on syötävän säilymisen kannalta liian suolaton, ja sen sesonki jääkauden jälkeen oli Litorina-meren aika, jolloin sattui olemaan myös mukavan lämmintä.

Olemme syrjäseutua, koska täällä ei ole kunnolla suolaa. Vähäkin riittää hyvän saaliin säilyttämiseen. Kala voi päästä pahentumaan ilman suolaa kuivattaessa, koska maitohappokäyminen alkaa vasta muutaman päivän kuluttua. Se säilytysmenetelmä, joka on taatusti hyvin vanha, löytyy jääkaapistanne, suolavesi. Suolakalaa valmistettaessa sääntö on sana kuin säilykkeissä, ilma pois. Olen ollut mukana laittelemassa kaloja purkkiin ja oppinut ne kaksi sääntöä: kaikki säilytettävä veden pinnan alle, ja paino päälle puristamaan kalasta ilma vähiin.

Jotkut meistä muistavat, miten osuuskaupasta ostettiin silliä. Kauppias haroi pitkillä ottimilla puutynnyristä rasvasillin, joka oli siis umpisukelluksissa. Taloissa syysteurastuksesta jääneet lihat olivat kuuleman mukaan loppukeväällä joskus niin hirvittävän suolaisia, ettei siinä oikein mikään peseminen auttanut.  Tönkkösuolauksessa merisuolaa menee äkkiä pari kiloa kymmeneen kiloon suolattavaa.

Suolan toinen välttämätön käyttö on parkitseminen – tai kuten sana itse sanoo, turkiksen saa säilymään kaapimalla verinahkaa ahkerasti ja käyttämällä keitettyjä puun ja pensaan kuoria eli parkkia. Myös runsaasti käytetty tuhka edisti asiaa. Turkisten sanotaan olleen hittituote. Kysymys niiden myyntikuntoisuudesta ei missään tapauksessa ollut pikkuasia.

Tulkintani Vuorisaarnasta on:” Muut ovat alkaneet mädäntyä.” Te eli siis kuulijat jotka olivat jaksaneet tulla hiukan omituiseen paikkaan, voivat estää muita pääsemästä pahaksi.

Historia pitää meitä pilkkanaan.

Siirtolaisuus ja pakolaisuus Välimeren yli on jatkunut taukoamatta kymmenen tuhatta vuotta tai ehkä kaksikymmentäviisi tuhatta. Monet ovat hukkuneet matkalla. Siitä on tultu kasvillisuuden todistuksen mukaan jo aikana, jolloin lautan virkaa toimitti muutama vuotavaksi palloksi kursittu vuota.

Kaikki tärkeät asiat ovat peräisin sieltä, missä nytkin soditaan. Maanviljely, kaupunki, kaupankäynti, pronssi ja erinäiset muut asiat ovat lähtöisin nykyisen Turkin nurkasta, Syyriasta ja Irakin ja Iranin pohjoisosista. Tästä puhuttaessa mainitaan yleensä seudun hedelmällisyys. Tärkeämpi, hyvin harvoin mainittu syy on suola. Siinä on melkein näköetäisyydellä Kuollut meri, hautavajoama josta suolaa ja juuri parkitsemisessa tarpeellisia muita aineita sai sen minkä jaksoi kantaa. Ja kivikauden tärkein raaka-aine oli tietenkin puu. Sitä riitti, vaikka Libanon seetri menestyy nykyisin parhaiten maan lipussa.

Jokin määrä liikennettä Afrikasta Lähi-Itään ja Eurooppaan oli vanha perinne. Meistä katkeamattomilta vaikuttavat kulttuurit ovat kuitenkin Mesopotamian jokilaaksoista ja Egyptistä. Kiina ja Intia ovat vanhoja, ja Länsi-Euroopan hyvin suuria kiviä päällekkäin pinonneiden joukkojen ajoitus vanhenee jatkuvasti, sitä mukaa kuin tutkimusmenetelmät paranevat. Kansakoulussa opittu pitää kuitenkin paikkansa: Sumeri tai mikä lienee ollut ennen sitä. Ja Jeriko on maailman vanhin yhtäjaksoisesti asuttu ja vieläpä muureille ympäröity paikka, 11 000 vuotta.

Tuossakin tulee mieleen Kuollut meri ja suola, vaikka lähteiden vesi on tietysti välttämättömyys sekin.

Kun poliittisesti mikään ei ole muuttunut yli kymmeneen tuhanteen vuoteen, syy kiinnostaa. Yksi selitys voisi olla toinen termodynamiikan laki. Epäjärjestys pyrkii lisääntymään. Historiasta puhuttaessa ajatuksen voi muuttaa muotoon: epätasapaino pyrkii katoamaan. Joskus seurauksena on pelkkä kaaos, joskus kaukokauppa.



[…]

21 kommenttia:

  1. tuoda, tuoda kemppinen. minulla on vähän sellainen käsitys, että kuolleenmeren suola on aika myrkyllistä ainakin sellaiseen suolaamiseen jonka me tunnemme. siinä on vaikka mitä myrkkyjä, ei nyt ihan plutoniumia, mutta poloniumista lähtien. mitä suolaa käytettiin kun muumioita tehtiin. se oli natronia ja sitä ei voi "suolaamiseen" käyttää. mutta suola on tätä maailmaa pyörittänyt. se on aivan totta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsoi esim. Wikipedia.

      Kuolleen meren suolassa on ruokasuolaa eli natriumkloridia sangen vähän.

      Poista
    2. Kuolleen meren suola oli ajanlaskumme alussa pääosin kaliumkarbonaattia (potaskaa), jota käytettiin lannoitteena. Ainakin jos uskoo apostolia: "Suola on tarpeellista. Mutta jos suolakin menettää makunsa, millä se saadaan taas suolaiseksi? Ei sillä ole käyttöä, ei pellossa eikä tunkiossa" (Luuk.14.34-35)

      Poista
    3. niin taitaa olla. nykyään siellä kyllä tuotetaan ruokasuolaakin kun on nykyaikaiset menetelmät, mutta miten oli antiikin aikana. mutta sen olisin hieman kyseenalaistanut, että oliko kuollut meri ruokasuolan lähde antiikin aikana. punaisen meren alue on aivan oiva paikka tuottaa ruokasuolaa. se on lämpimin merialue mitä on ja veden haihtuvuus luontaisesti suuri, ja tietenkin veden suolapitoisuuskin todella korkea. kuolleen meren alueella oli kyllä paljon vipinää johtuen esim. siitä että sieltä sai bitumia ja muita mineraaleja hyvin vaivattomasti.

      sitä olen vain itse ihmetellyt kun välimerestä tai mieluummin punaiselta ei oly saatu tehtyä vesiputkea joka johtaisi mereen
      uutta vettä. nykymeningillä kuoolut meri nimittäin "kuolee." kyse on vähemmälle huomiolle jääneestä luonnonkatastrofista, ympäristötuhosta.

      Poista
    4. edelliseen piti vielä sanoa, että järvi tunnettiin nimellä "asfalttijärvi"

      Attic Greek ἡ Θάλαττα ἀσφαλτῖτης, hē Thálatta asphaltĩtēs, "the Asphaltite sea"

      Poista
  2. Suola ja muut kemikaalit aiheuttavat minussa erilaiaisia ajatuksia. Puran niitä.

    Kankaan paperitehtaalla me olimme projektissa mukana jossa kehittelimme NASA:lle jotain ihme paperia. En tiennyt miksi - koska asia ei kuulunut minulle, mutta hyvää palkkaa me siitä saatiin. Litkut joita sekoitimme toisiinsa oli koodattuja, oli vain X2 ja Y7. Kerran kokeilin lakmuspaperia B6seen, VIUUUUH vaan se pamahti heti maksimiin. Vähän säpsähdin, mutta en sen enempää. Tehtiin vaan sitä paperia josta saatiin jotain about viissataa taalaa per pauna, aikamme. - Ps. Niitä litkuja kun projektin jälkeen jäi ylimääräiseksi niin kerran roiskautin litran verran toisen kerroksen ikkunasta alas. Siinä alhaalla kasvoi nättiä nurmikkoa. Mutta eipä muuten seuraavana vuonna kasvanut. Eikä sitä seuraavanakaan. Eikä oikeastaan sitäkään seuraavana vuonna. Oli nurmikossa sen kohdalla vaan iso pyöreä musta kohta, tavallaan kuin täplä. Eikä mun mieleen tullu mennä tonkimaan sitä. Vaikka funktioni sen syntymiseen oli tavallaan kiistaton, tai en tiedä oliko, mutta onneksi pääsin Kankaalta myöhemmin eläkkeelle. - Em mää voi olla kaikesta vastuussa mitä NASA tekee!

    VastaaPoista
  3. Ehkä maanviljelys sai alkuunsa sieltä Lähi-Idästä. Vaikka sitäkin voi epäillä vähän kun on vielä Kiina ja muut paikat. Nuo aloittajat olivat meille sukua. Tai siis indoeurooppalaisille eikä suomalaisille ja virolaisille. Sitten sinne tulivat arabit, joiden yhteys maanviljelyksen alkuaikoihin on nolla paitsi kamelien ja taatelinkasvatus. Miten maailman keskuksesta tuli jälkeenjäänyt väkivaltainen maailman nurkka? Ja miksi muuttuoliikenne sieltä nurkasta pitäisi posittiivisesti muistuttaa meitä maailmasta mikä oli siellä ENNEN niitä muuttajia? Eikö olisi loogisempi ajatella, että Euroopalle käy samoin kuin ensimmäisille viljeilijöille? En halua olla jälleen moukku, mutta onhan tämä aika demagoogista yhdistää arabeja ensimmäisiin maanviljelijöihin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitan, mutta esittelemäsi historian tiedot ovat huonot. Esimerkiksi arabit eivät tulleet eikä kamelien eikä taatelien kasvatus ole heidän oivalluksiaan. Arabi on jokseenkin yhtä epämääräinen nimitys kuin "eurooppalainen". Ja indoeurooppalainen tarkoittaa kieliryhmää, ei sen puhujia.

      Poista
    2. Mutta jos se on sama kuin "eurooppalainen", herra Kemppisen pitäisi vieläkin enemmän hyväksyä, että nykyisten muuttajien yhteys ensimmäisiin maanviljelijöihin on olematon ja siitä seuraa, että argumentti oli demagooginen.
      Arabi ei ole vain kieliryhmä. Se on ensimmäiseksi kulttuuri, eli siis ainoa jonka yhteydessä olisi mahdollista hyväksyä jonkinlaista yhteyttä kolmen vuosituhannen takaisten ihmisten kanssa jos sitä olisi. Erityisesti jos puhutaan vaikutusvaltaisen, ihan Irakin vierestä Arabian niemimaalta kotoisin olevan uskonnon edustajista, jonka maailmanvaltion keskus perustettiin juuri Bagdadiin. Itseasiassa arabiheimoilla asustettua (missä Euroopassa puhutaan Euroopan heimoista nykyään?) Bagdadin ympäristöä, erityisesti länteen jääviä maita luetaan nykyäänkin suorastaan Arabian niemimaan osaksi. Voi kiistellä ovatko somalit arabit, tai esimerkiksi tuaregit, mutta kun kyse on Irakin alueesta, mistä Suomeen tullaan, niin nämä ihmiset ovat nimenomaan ydinarabit, eikä mikään abstrakti entinen maanviljelijäkansa.

      Poista
    3. Nykyarabit eli irakilaiset ovat mongolivalloittajien jälkeläisiä. Serkkuja siis meille suomalaisille mongoli-udmurteille.

      Poista
    4. Ylempänä esiintynvä kielisukulaisemme suhtautuu monen muunkin virolaisen tavoin vastenmielisen tylysti maastamme turvaa hakeviin vierasmaalaisiin.
      Helvettiäkö asia hänelle kuuluu?
      Virolaiset aika sujuvasti ovat unohtaneet kaiken sen tuen ja solidaarisuuden, josta pääsivät osallisiksi itsenäistymisensä jälkeen. Eikö olisi aika maksaa velkaa?

      Poista
    5. Onko tämä veloittaja anonyymi se sama joka aina p..seessäni roikkuu? Siis mitä mä sulle velkaa olen, ehkä täsmennät? Itse olen koko elämäni Virossa asunut, veljeni perheestä on Suomi saanut kaksi Virossa koulutettua lääkäriä. Ehkä kirjoitat nimesi ja osoitteesi sinne hintalappuun, että voisin palauttaa sulle kaiken minkä tunnet että olen sulta saanut. Tämä on sellainen Putinin trollin kaltainen provokaattori-anonyymi. Hän antaa sellaisen kuvan että mielipiteeni olisi erilainen koska olen virolainen. Lue ja vertaa hesarin suomalaisten kommentteja, sitten tule haukkumaan "erilaista" virolaisuuttani. Tämä on Jukka Kemppisen blogi, ei anonyymin trollin.

      Poista
  4. Suola on arvokasta, koska se säilyttää elintärkeitä asioita. "Maan suola" tarkoittanee "maailman suolaa".

    Helsingin Sanomat uudelleenjulkaisi jouluaattona etusivun kokoisena Karin piirroksen "Kuokkavieras syntymäpäiväjuhlissa".

    Vuonna 1954 kuten nytkin välittyi ajatus, että kaupallistuneessa joulussa syntymäpäiväsankari on muukalainen.

    Nyt kuvassa korostui toinen ulottuvuus. Maria ja Joosef olivat pakolaisia, jotka eivät saaneet mistään turvapaikkaa. Vauva sai syntyä seimessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos me tästä Marja-ja-Juuso -hutusta vedämme jonkin lajisia anaboolioita, niin mennään vaikka näin: Niinä aikoina maan oli miehittänyt muualta tullut valtaryhmittymä, joka pyrki määräilemään asumista ja verottamaan alkuperäiskansaa, ja Gazan kaistalla asuvat määrättiin työntekoon aidan toisella puolen. Perheeseen oli taas syntymässä poikalapsi, ja vanhin veli Jaakob jätettiin sisarineen kotiin ja noustiin Toyotan lavalle. Sairaalaan ei kuitenkaan otettu Gazan kylistä tulijoita, joten saivat mennä kibbuzin navettaan.

      Myöhemmin kun syntynyt poika oli eräässäkin yhteydessä mieltään osoittaessa kuoliaaksi ammuttu ja vanhin veli päässyt Gazan kaupunkineuvostoon, alkoivat kiertää tarinat siitä ettei se kuollutkaan, ja oli ollut kuulemma sukua Arafatille.

      Näitä tarinoita kirjoiteltiin erityisesti ulkomailla, ja tällöin niissä kovasti vääristeltiin totuutta, sanovat miehittäjät. Ei se mikään kunnon muslimi ollut vaan satunnainen kansankiihottaja, kirjoittaa Jerusalem Post. Rakettejakin ammuskeli.

      Poista
    2. Kaikkea se verollepano teettikin.

      Poista
    3. Joosef ei ollut pakolainen, vaan päinvastoin matkusti kotiseudulleen rekisteröitäväksi kuten kunnon kansalaisen kuuluukin. Vasta sen jälkeen maan sisäisen poliittisen tilanteen takia Joosef perheineen lähti pakolaiseksi Egyptiin, josta he tilanteen rauhoituttua palasivat kotimaahansa.

      Kuuluisa "ei tilaa majatalossa" -syrjintä ei siis kohdistunut pakolaisiin tai maahanmuuttajiin, vaan paikalliseen kantanasaretilaiseen. Ei mitään uutta auringon alla.

      Poista
  5. "Aivan kaikilla ihmisryhmillä on aina ollut yksi pakottava kysymys, miten selvitään hengissä talven (kuivan kauden) yli."

    ...keles jos Mesopotaniassakin olis säännöllisesti -20 asteen talvi, voisi olla hieman ikävää sotia vuodesta toiseen.

    VastaaPoista
  6. Olin tuossa ulkona pienellä happihyppelyllä. Erehdyin siitä sitten aivan tahallani polulta metsään ja kalliolle. Koitin katsella löytyisikö merkkejä viimeisimmän maailmanpalon aikaisesta it-asemasta, jonka luulen olleen jossain sieläpäin.

    No, ei löytynyt, mutta ei ollut turha keikka. Kolme peuraa, valkoista perässä häiriytyi tunkeilustani, en kyllä heti havainnut niitä, pakkasen puraisema aluskasvilisuus rapinallaan paljasti.

    Painekattila on hyvä löytyä huushollista. Uuniakin voi tietysti umpioimisesa käyttää, mutta täytyy muistaa että niin kauan kun puekissa on vettä, sen lämpötila ei ylitä 100 astetta. Painekattilalla taas päästään tarvittavaan 120 asteeseen. Kaupasta myös löytyy hyviä lasisia säilykepurkkeja tarkoitukseen,peltisessä kannessa on hyvä ominaisuus, kun purkki jäähtyy, kansi vetätyy kuopalle, joten tuotteen käyttökelpoisuutta voi tarkastella myöhemminkin.

    VastaaPoista
  7. Yksinkertaisuuksissani olen käsittänyt suolavertauksen katalysaattorin kaltaiseksi. Jos suola tulee mauttomaksi, se heitetään pois. Te olette maailman valo. Kynttilää ei laiteta vakan alle.
    Suola hyödyttää vain tarkoitukseensa käytettynä, ei purkissa hyllyllä, eikä kynttilästä vakan alla ole iloa kenellekään.
    Säilyttäköön siis blogistimme suolan karvauden ja loistakoon hän kuin kukkulan laella oleva kaupunki myös alkavana vuonna.

    VastaaPoista
  8. Poliittinen demokratia on mielestäni toiminut kohtuullisesti länsimaissa puoli vuosisataa tuossa kymmenen tuhanen vuoden pätkässä.

    Rikastuminen on helppoa, jos banaani tippuu suoraan suuhun, kiitos lämpimän ilmaston.

    Näin taisi kuvannollisesti tapahtua myös Nalle, demokratia on diktaruuria, Kartanonherralle.

    VastaaPoista
  9. Suolan funktio ei ole aina ollut kulinaristisesta näkökulmasta maun lisääminen vaan pahan maun ja pilaantumisen peittäminen. Ehkä suolavertauksen voi ymmärtää näinkin: olette maan suola, joten peitätte sitä, mikä siinä on pilalla.

    VastaaPoista