23. joulukuuta 2015

Tuhatvuotisuus




Terrorijärjestö on ehkä uusi ilmiö. Tulee tarve katsoa hyvin vanhoja saksalaisia pandektioikeuden käsikirjoja. Jossain on ainakin omistamani Gierke.

Onneksi on Max Planck Institut. Vaikka nimestä ei arvaisi, heillä on verkossa kaikki mahdollinen vanha juridiikka. Katson Windscheidia, joka oli loistavan selkeä kirjoittaja, ja Dernburgia ja tietysti von Savignyä, jota olisi syytä lukea etenkin Hegelin sijasta. Näissä verkon aarteissa on pari pientä erikoisuutta. Kieli on tietenkin saksaa ja latinankielisiä sitaatteja ja alaviitteitä on todella runsaasti. Teksti eli fontti on fraktuuraa. Joten lukeminen on kuin leikintekoa ja mannaa sielulle.

Kukahan aikanaan ottaa verratakseen taloushistoriaa ja poliittista historiaa näihin sääntöihin, jotka ovat totta puhuen monumentaalinen saavutus. Tuloksena oli BGB, vuonna 1900 voimaan tullut Bürgerliches Gesetzbuch eli yleinen lakikirja. Se on edelleen siviilioikeuden ydin ja sitä täydennetään jatkuvasti. Vanhempi yleinen lakikirja on tietenkin Ranskan Code Civil, joka kuitenkin on historian silmin juuri sitä, mitä vitsi väittää, eli lyhyt ja epäselvä. Näitä vanhempi on mannermaalla käytännössä tuntematon Ruotsin valtakunnan laki 1734 ja sitäkin vanhempi,”moderni” laki, joka annettiin Tanskassa.

Keskiajan historiassa sivuutetaan liian vähällä goottien ja muiden takkupäiden lait, jotka luonnollisesti olivat lähinnä retoriikan eli puhetaidon osoituksia. Silti ne kertovat jotain – paljonkin – maailmastaan.

Taidankin mainita lapsenlapsille, että opettelisivat saksaa ja latinaa ja jos jää luppoaikaa, kreikkaa ja luonnollisesti klassista arabiaa. Edelleen vaikuttavien sosiaalisten ja kaupallisten rakenteiden ydinrakenteista on vieläkin saatavissa tietoa islamin maiden jäljellä olevista kirjastoista. Tietääkseni kukaan ei ole koskaan tutkinut niitä. Pari kirjaa on tuhannen vuoden takaisista juutalaisista kauppiaista, joiden kirjeenvaihtoa on tallella. Siitä käy suoraan ilmi, mistä Barcelona, Genova, Venetsia ja vielä Bysantti saivat erinäisiä ideoita.

Olen piilotellut tietokoneessani itse hirvittävällä vaivalla verkosta sivu kerrallaan kopioimiani suurteoksia, kuten Gratianusta. Valitettavasti niiden hyödyllinen käyttäminen edellyttää keskiajan kirkollisen latinan sujuvaa osaamista. On ymmärrettävä syvällisesti, mitä eroa on esimerkiksi käsitteillä kohtuus, sääli ja armo, aequitas, misericordia, gratia.

Oikeudellisen järjestelmämme takana ei niinkään ole vanha roomalainen oikeus, vaan keskiajan kanoninen oikeus, joka oli ensimmäisenä sääntelemässä niinkin keskeisiä rakenteita kuin vekseli, velkakirja ja osakeyhtiö sekä merivakuutus.

Oikeudellisen kategorian ”persoonallisuus” (nimi, isyys) jälkeen tulee pandektistien kirjoissa ”rotu”. Rasismista kirjoittelevat eivät taida tietää, että rotu oli aivan tavanomainen jakso näissä 1800-luvun puolivälissä laadituissa järkälemäisissä kirjoissa, joissa luotiin edelleen käytössä oleva oikeudellinen systematiikka, siis myös kansainvälinen oikeus.

Roomalaiseen perinteeseen tukeutuvat lakimiehet olivat vaikeuksissa selvittäessään, mitä oikein tarkoittaa ”oikeushenkilö”. Tuo ajatus – siis yhtiö – oli antiikissa heikosti kehittynyt, tai niin siis luultiin vielä muutamia vuosikymmeniä sitten.

Aivoilla ei voi ymmärtää aivoja. Emme tule koskaan kunnolla ymmärtämään, miten aivot toimivat. Oikeusjärjestelmän sisältä ei voi koskaan kunnolla ymmärtää oikeusjärjestelmää. Niinpä tuo ”oikeushenkilö” oudostuttaa, kun tietää, että antiikissa syntyi kaikkien aikojen mahtavin ja pitkäikäisin yhteisö, nimittäin kristillinen kirkko, nykyisin tunnettu roomalaiskatolisena kirkkona. Protestanttisten kirkkojen tunnustuskirjat ovat hiukan turhan pitkälle maallisten ruhtinaitten ja heidän menettelytapojensa mainontaa ja markkinointia.

Kirkko keksi luostarilaitoksen ja ylläpiti sitä. Jo ennen uskonpuhdistusta se oli tuottanut organisaatiot ”kirjasto”, ”koulu”, ”sairaala” ja ”säätiö”. Tässä kohdin Foucaultin ”tiedon arkeologia” ei siis pääse lähteille asti. Ruotsin ja saksan säätiötä tarkoittava ”stiftelse – Stiftung” tuo mieleen hiippakunnan (stift).

Tässä asiassa Kiina ei ole ykkönen. Keisari tai faarao ei ole sinänsä järjestelmä. Kiinan järjestelmä heilahtelee tänäkin päivänä kahden navan välillä. Toinen on moralismi (historiallisesti kungfutselaisuus tai daolaisuus tai buddhalaisuus tai näiden yhdistelmä) ja toinen on legalismi, johon liittyy melkein aina juristivalta ja siis laaja ja armottoman julma rikosoikeus. Kuten havaitaan, Maon esittelemässä kommunismissa tai sosialismissa ei ollut mitään uutta, ei mitään sellaista, mitä maassa ei olisi jo järjestelmällisesti kokeiltu. Esimerkiksi yksityinen omistusoikeus oli poistettu vuosisatojen kuluessa vähän väliä ja kollektiivinen vastuu mm. veroista oli aivan tavallinen temppu.

Se on mielenkiintoista, että myös Kiinassa suolavero oli valtion tärkein tulonlähde ja siis kansan syvimmän vihan kohde. Se palautettiin muutamien vuosisatojen tauon jälkeen kieltämällä kauppiaiden kartellit, ja seurauksena oli Tang-kausi, maailmanhistorian toistaiseksi huikein taiteellinen, tieteellinen ja kirjallinen kukoistuksen aika. Avoimia kapinoita tietenkin oli.

Tämän päivän terroristit eivät näytä olevan rodun tai heimon tai laajennetun suvun (Sippe) ympärille kertyneitä eivätkä liioin tavallisia rikollisjoukkioita. Vaikka ongelmana oleva Isis väittää palauttavansa uskonnollisen sharia-lain, kysymys ei näytä olevan lainkaan uskonnosta eikä laista.

Mongolit yrittivät perustaa maailmanvaltion ja vähäksi aikaa onnistuivatkin. Hunneista ainakaan minulla ei ole samanlaista tietoa. Vastoin tavallisempaa mielipidettä en oikein usko, ettei maailmassa olisi jatkuvasti ihmisiä, joiden mielestä murhaaminen, raiskaaminen ja ryöstäminen on oikeasti hauskaa.

Kysymyksessä voisi siten olla eräänlainen virtuaalinen hunnilauma. (Ja tässä ei todellakaan puhuta pakolaisista, joista suurin osa on uhreja).

Näin ajatellen joulu, uskonnolla tai uskonnotta, valon voittamisen vuotuisjuhlana, on nähtävissä mielenosoituksena. Pimeys kuolee. Valo syntyy.

Painokkaasti: hyvää joulua ja hyvää uutta vuotta. (Jos arvelette että vetäydyn nyt joululomalle, sehän nähdään.)

29 kommenttia:

  1. Kiitos kirjoituksesta ja hyvää syntymäpäivää Valon lapselle!
    Taidanpa viettää juhlaa lumistelemalla Naskama -kirjan parissa isot pyhät.

    VastaaPoista
  2. Hyvää joulua blogi-isännälle!

    Päivän lehtijuttu on Kauppalehden pääkirjoitus "Avoimuus on menestyksen tae", kimmokkeena Ari Turusen kirja Maailmanhistorian menestyneimmät kaupungit. Avoimuus on aina luonut kukoistavia kaupunkeja. Tämä vaatii erilaisuuden sietämistä. Esimerkkejä ovat Amsterdam 1600-luvulta lähtien ja San Francisco 1950-luvulta alkaen. Menestys ei synny rajoja kaivamalla vaan niitä ylittämällä.

    http://www.kauppalehti.fi/uutiset/avoimuus-on-menestyksen-tae/B9LnxteM

    VastaaPoista
  3. Tämän päivän terroristit ovat ottaneet oppinsa kristalliyöstä. Terroriteot ovat palvelleet lähinnä poliittisia tarkoitusperiä. ISIStä on hyvä syyttää. Terroristit jättävät pakasta vedetyn passin rikospaikalle ja sitten heidät ammutaan ja palaneen käryä haistanut tutkija päättää tehdä itsarin.

    VastaaPoista
  4. Hyvää joulua, herra Kemppinen, ja kiitos hienosta blogista ja siitä, että suomen kielen kurssi menee mulla koulussa vaivattomasti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämpimät kiitokset Kemppiselle myös -ja samoin kuulitõukajalle ja muille kommentaattoreille.

      Poista
  5. Hyvää joulua myös Tähystäjälle ja kuomille täällä!

    VastaaPoista
  6. Nähdäkseni ajatus oikeushenkilöllisyydestä on melko vanha. Jo antiikin Roomassa oli oikeushenkilöitä, kuten esimerkiksi keisarillinen fiscus ja toisaalta Rooman valtionrahasto aerarium. Samoin erilaisilla temppeleillä oli sekä Roomassa että Kreikassa oikeuksia.

    Keskiajalla taas ihmisen elämä oli oikeastaan pelkästään oikeushenkilöiden oikeuksien määrittämää. Oikeudet ja velvollisuudet kuuluivat hyvin laajassa mitassa erilaisille yhteisöille. Suomen maaseudulla tällaisia oikeushenkilöitä olivat maakunnat, joiden oikeushenkilöllisyyttä oma sinetti korosti, jakokunnat, jotka hallitsivat vesiä ja erämaita, pitäjät ja paikallistasolla kylät. Kaupungit ja ammattikunnat olivat vastaavasti porvarillisia oikeushenkilöitä.

    Tyypillistä tällaisille oikeushenkilöille oli niiden julkis- tai kiinteistöoikeudellinen luonne. Useimmat oikeushenkilöt tuntuvat olleen pakkoyhteisöjä.

    Katolisen kirkon sisäiset oikeushenkilöt ovat puolestaan oma lukunsa. Niiden suhde toisiinsa ja kirkkoon on todella outo asia. Ne muistuttavat tietyssä mielessä armeijan joukko-osastoja, joilla on valta "kantaa ja vastata" valtion puolesta, mutta jotka toisaalta ovat täysin kiinteä osa hierarkiaa. Eli katolisella sääntökunnalla, luostarilla, hiippakunnalla, seurakunnalla tai prebendalla voi olla aivan omia itsenäisiä oikeuksia ja velvollisuuksia toisiin kirkollisiin elimiin tai ulkopuolisiin nähden, mutta toisaalta tarpeeksi korkea kirkollinen viranhaltija voi lakkauttaa ne tai muuttaa niiden toimintaa.

    Ehkä tarkinta olisikin todeta, että uuden ajan merkittävä innovaatio on ollut sallia oikeushenkilöiden perustaminen yksityisille tahoille ilman poliittista tarveharkintaa: elinkeino- ja yhdistysvapaudet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hear, Hear.

      Ja jo ammoin temppelit ym uskonnolliset ilmiöt siellä Aasiassa kaukana kai toimivat kuten oikeushenkilöt nykytermein

      Poista
  7. "Kirkko keksi luostarilaitoksen ja ylläpiti sitä. Jo ennen uskonpuhdistusta se oli tuottanut organisaatiot ”kirjasto”, ”koulu”, ”sairaala” ja ”säätiö”. Tässä kohdin Foucaultin ”tiedon arkeologia” ei siis pääse lähteille asti. Ruotsin ja saksan säätiötä tarkoittava ”stiftelse – Stiftung” tuo mieleen hiippakunnan (stift)."

    Vaikka on Joulu niin uskallan olla tässä asiassa vähän eri mieltä blogistin kanssa. Luostarilaitos ei ole Kristittyjen keksimä, vaan se on Buddhalainen laina Kristinuskoon.

    Kirkko tietenkin muokkasi luostarilaitoksestaan omannäköisensä, mutta on niissä vieläkin paljon samaa. Esimerkiksi ”kirjasto”, ”koulu” ja ”sairaala”.

    Jos asiaa tarkastelee vähänkin syvällisemmin, niin yhteisiä juuria ei voi olla huomaamatta. Mielenkiintoista on myös se, että näistä maailman suurista valtauskonnoista vain Kristityillä ja Buddhalaisilla on luostarilaitos. Esimerkiksi Juutalaisille se on vieras käsite. Myöhäisimmissä idän uskonnoissa luostareita kylläkin esiintyy esimerkiksi Krishna-liikeessä, mutta sekin on laina Buddhalaisuudesta. Hindut eivät luostarilaitosta tunne vaikkakin tuntevat askeetit ja niiden yhteisöt, mutta varsinaisesti ne eivät ole luostareita.

    Käsittääkseni Kristinusko on outo sekoitus Juutalaisuutta, Zarathustralaisuutta, Buddhalaisuutta ja joitakin Kreikan ja Rooman vanhoja uskomuksia. Fuusio on mielenkiintoinen, sillä itse Juutalaisuus ja Buddhalaisuus ovat ainakin mielikuvissa hyvin kaukana toisistaan.

    Olisi hyvin mielenkiintoista tietää mitä Lähi-idässä oikeasti tapahtui ajanlaskumme ensimmäisillä vuosikymmenillä, sillä se oli varmaankin sen hetkisen maailman kiinnostavin paikka ja oikea kulttuurien sulatusuuni.

    Meidän Roomalaiseen historiankirjoitukseen perustuva historiankäsityksemme sivuuttaa usein muut tuon alueen mahtivaltiot Persian ja Aksumin, joilla oli tietenkin oma vaikutuksensa alueen tapahtumiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luostariajatus on tosiaan juutalaisuudelle vieras. Muistaakseni juutalaisuudessa rabbin tulee olla esikuva muille myös perheenisänä, jopa niin, että jos vaimo kuolee, on suotavaa mennä uudelleen naimisiin.

      Poista
    2. Eiköhän tuo ole aika anakronistinen hahmotelma. Luostarilaitos syntyi vasta vuosisatoja kristinuskon syntymisen jälkeen. Ja toisaalta: muinaiset essealaisethan olivat jo omanlaisensa juutalainen luostariyhteisö.

      Poista
    3. Mitkä mahtaa olla tietolähteesi tuosta Buddhalaisuuden osuudesta kristillisen luostarilaitoksen syntyyn? 300-400-luvun kristilliset erämaaisät (ja äidit)eli suuret varhaiskristilliset mystikot säilyttivät ikiaikaisen kristillisen meditaation perinteen sekä luostarilaitoksen muodossa, että katolisen ja ortodoksisen kirkon perinteessä. Nykyään se elää ja voi hyvin esimerkiksi world community for christian meditation-järjestön ekumeenisissa meditaatioryhmissä yli sadassa maassa, myös Helsingissä.
      Millä siis todistat väitteesi buddhalaisuuden vaikutuksesta?

      Poista
    4. Olisin anonyymin kanssa samaa mieltä. Kristillisen luostarilaitoksen synty on dokumentoitu aika hyvin. On tunnettua, että Egyptin ja Syyrian erämaissa oli kristillisiä erakkoja pitkään ennen varsinaisten luostarien syntyä. Näiden pyhien miesten voi katsoa edustavan jatkumoa alueella vallinneisiin aikaisempiin askeettiperinteisiin. (Essealaisia ei tähän kannata nostaa. Heidät tuhottiin jo 70-luvulla, ja luostariperinne on 300-luvulta.) On kyllä mahdollista spekuloida, että tämä erakkoperinne edustaisi jatkumoa intialaisesta traditiosta, mutta tällöin kyse olisi hindulaisesta tai esi-hindulaisesta traditiosta, johon myös buddhalainen luostariperinne kuuluu toisena haarana.

      Luostariliikkeen synty ajoittuu suurten ortodoksisten isien aikakauteen: Basileios Suuren ja Pakomioksen työhön. Näiden toiminta on selitettävissä aivan käytännön näkökohtien kautta. Toisaalta erakkoelämän negatiivisia ääri-ilmiöitä voitiin rajata luostarikurilla ja yhteisellä ruumiillisella työllä aika mukavasti, toisaalta erakkoliike saatiin luostarijärjestelmän luomisella osaksi kristittyä valtiota. Ajatus siitä, että Basileios ja hänen kollegansa olisivat saaneet innoituksensa Intiasta, jonne ei ollut juuri minkäänlaisia yhteyksiä, on yhtä hullu kuin ajatus egyptiläisistä rakentamassa Maya-pyramideja.

      Jotkin yhteiskunnalliset rakenteet ovat vain sellaisia, että ne toistuvat itsenäisesti samalla kehitystasolla olevissa yhteiskunnissa, koska ne ovat ilmeisiä.

      Poista
    5. Siis eikö voida jopa sanoa että ei "kirkko" "luostarilaitosta" keksinyt vaan pikemmin assimiloi sen. PS Kaikella kunnioituksella blogi-isäntää kohtaan, mutta pakko kysyä onko Erastoteneksella (taivutetaan nyt niin) omaa blogia? Sitä voisi olla kiinnostavaa seurata mm tämän blogin ohella.

      Poista
  8. Kyllä joululoma ainakin on ansaittu! Kiitos monista inspiroivista kirjoituksista. Kaikille hyvää joulunaikaa kalpeassa auringonpaisteessa tai lämpimässä sadesäässä, pohjoisempana ihan lumien keskellä. Meillä kukkivat terassilla orvokit kilpaa jouluruusun kanssa, melkein kuin jossain Tanskassa. Jos ei olekaan "joka ikkunalla kaksi kynttilää" niin ainakin ledkynttelikköjä siellä täällä. Ja tänään on jo päivä minuutin pitempi kuin eilen! EG

    VastaaPoista
  9. Nyt kun blogikin käsitteli oikeustiedettä, niin voisiko arvon blogisti selittää, miksi Alkon Super-Alkoa vastaan nostama juttu käsiteltiin suom. tuomioistuimessa eikä vastaajan kotipaikassa Virossa? Forum delicti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli siviilikanne, ei rikosjuttu, jollaisia koskee (yhtenä lähtökohtana) oikeuspaikkasääntö nimeltä forum delicti. Oikeuspaikkasäännöistä on vielä erillään se kysymys, minkä maan lakeja sovelletaan.

      Poista
  10. Buon Natale ja hyvàà Joulua. Ymmàrrettàvàsti Rooman korkeudella joululla on toinen merkitys kuin kotimaisemissa kuten nimestàkin ilmenee. Tààllà ei valon merkitys ole samaa luokkaa kuin pohjoisessa. Tosin mietityttàà Joulun sovittaminen, Jeesuksen syntymàjuhlana joka oli hieman myòhemmin, juuri pohjolan pakanalliseen juhlaan

    VastaaPoista
  11. Mesikämmenen kokoiset kiitokset blogikollemme! Hän on ollut ahkera koko vuoden ja on joulusaunansa ansainnut!

    Kiittää Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  12. Hyvää joulua, Jukka, ja kiitos päättyvästä vuodesta!

    VastaaPoista
  13. Niin ja hyvää joulua teille kaikille, erityisesti Jukalle, minunkin puolestani!

    VastaaPoista
  14. "Aivoilla ei voi ymmärtää aivoja".
    Eikä totuutta ole olemassa.
    Näillä ohjeilla pääsee jo pitkälle. Eikä jumalan tarvitse nauraa niinkuin huomisen suunnittelijoille.

    VastaaPoista
  15. Suurin joululahja minulle on meidän suurten ikäluokkien selviytyminen ilman sodankäyntiä.

    VastaaPoista
  16. Parhaat kiitokset Kemppisen jälleen kerran erinomaisesta vuodesta ja onnittelut myös. Tämä postaus muuten on erityisen edustava otos, siinä on Kemppisen vanhoja teemoja ja tapoja hyvillä ja muilla tavoilla. Kiitos.

    VastaaPoista
  17. Kiitos blogistille vuoden tingistä - pane quotidiano. Hyvä työ! Jätit sitten isomman palan sulateltavaa juhlapyhiksi.
    Koska tulee seuraava?

    VastaaPoista
  18. Kiitos vaan Kemppiselle että on olemassa. Näitä hänen blogejaan kun lukee niin ei ainakaan (kamalasti) tyhmisty. Puhumattakaan että jos Kemppistä ei olisi olemassa ja hänen kohdallaan olisi tyhjä kohta, niin... ei sekään mitään, mutta jos siinä tyhjällä kohdalla olisi anti-Kemppinen, eli kauhee Mörö, joka puhuis vaan p-skaa, niin... (huh, huh)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta mepä pohjoispohjalaiset osaamme antaa arvoa mörölle - ainakin Arvo Mörölle, Mannerheim-ristin ritarille, joka sodan jälkeen ajeli linjurillaan ympäri maakuntaa.

      Huuto "Mörö tullee" ei minuakaan pikkupoikana peljästyttänyt, vaan suuresti ilahdutti.

      Poista
  19. huilaako Kemppinen pitkään.. En minä hyvällä mutta jos pahalla kysyn.

    VastaaPoista