13. kesäkuuta 2015

Pösilö



Eilinen otsikko oli siis Adamsin Linnunradasta – todellisuudessa reippaasti vanhempi kasku superlaskijoista tai supertietokoneesta, joka selvitti muun ohella maailmankaikkeuden arvoituksen, salaisuuksien salaisuuden. Vastaus eli laskelman tulos oli ”neljäkymmentäkaksi”.

Väitin runsas vuosi sitten tässä blogissa, että otsikon ”pösilö” on pohjalainen murresana. Miten väärässä ihminen voi olla! Se on pohjois-pohjalainen ja lappilainen murresana.

Hiuksia nostattavia muistoja sisältävä T.I. Itkosen ”Lapinmatkani” (WSOY 1991) jäi huomiotta ja myynnittä, ainakin melkein. Kirjassa on eräässäkin kohdassa lueteltu haukkumasanat, joita alasuomalainen kyytimies lateli juhdalleen. Yksi niistä oli ”pösilö”. Pösilö on siis ihminen tai muu imettäväinen, joka vikuroi tai paskantaa aisalle. Isäni tapasi Kaunialassa luonnehtia tuolla nimityksellä erästäkin potilastoveria, jolla oli tapana kömpiä hänen eli siis isäni sänkyyn muina miehinä. Hänellä ei ollut oikein lukua eikä käsitystä huoneista eikä niiden haltijoista.

Itkonen on siis sama mies, jonka ”Suomen lappalaiset vuoteen 1945 I – II” on perusteos ja aivan suurenmoinen työn ja oppineisuuden osoitus. Itkonen syntyi 1891. Hänen isänsä siirtyi perheineen Inarin kirkkoherraksi juuri ennen vuosisadan vaihdetta. Koulunsa Itkonen kävi, usein osan matkasta kävellen, Oulussa. Hän oli jo kauan ennen sotia aivan ylivoimainen Lapin, kansantieteen ja saamen eri murteiden tuntija ja hän todella tunsi aiheensa sisältä ja ulkoa.  Hänen lapsistaan Terhosta tuli Suomen kielen professori ja Marjasta (Itkonen-Kaila) yksi maan parhaista suomentajista, erikoisalanaan latina. Veli oli akateemikko Erkki Itkonen.

Täytettyäni puoli vuotta sitten 70 siirsin itsekin itseni pösilön kirjoihin. En ole vielä eksynyt olohuoneessani, vaikka kerran piti läheltä. Arviointi on tietysti täysin epävarmaa, mutta mielestäni nyt tulee erilaisia ajatuksia ja perusteita kuin ennen. Ehkä se on tyypillinen korkean iän unikuva – viime yönä tapasin unessa erään tuttavani, joka kysyi kuulumisia, ja kerroin kuolleeni viime kuun 30 päivänä ja sanoin että hautajaisetkin on jo pidetty. Hän esitti osanottonsa, kauniisti ja silmiin katsoen.

Kiusaannuin hiukan, kun en ollut käsittänyt asiaa heti. Tietysti hänkin oli kuollut, vaikka en ollut kuullutkaan asiasta. Miten muuten hän olisi voinut nähdä minut? Asia on selvitetty uskottavasti. Tietoisuus ja sen myötä persoonallisuus eli se ilmiö, että olen mielestäni minä eli muuan ihminen, ja että osaan ratkaista solipsismin ongelman. Henkilön joka epäilee olemassaolonsa todellisuutta, tekee viisaasti jättämällä esimerkiksi sormensa oven väliin. Jos ovi on riittävän painava ja kiskaisu ripeä, kipu ei jätä sijaa kokemuksen todenperäisyyden epäilemiselle. Epäily unohtuu siitä huolimatta, että kipua ei ole olemassa; se on vain eräs keskushermoston viritystila. Tietoisuus on probabilistinen ilmiö, kuten etenkin Dennet on osoittanut, siis todennäköisyysjakautuma. – Itse olen kvanttipsykologian harras kannattaja ja odottelen aatetovereita tänne. En voi yhtyä sellaiseen väitteeseen, että ajatus on hiirihaukka. Ajatus on perhonen, joka syö hiirihaukan samanaikaisesti täällä ja Limingassa, mutta ihminen, joka ajattelee, varastaa Jumalalta. Energia ja informaatio ovat kaksi eri tapaa esittää sama asia, eikä se ole minun syyni, ettei Planckin vakiota vastaavaa suuretta ole löydetty selvittämään näkyvän ja näkymättömän energian (dark energy) suhdetta eli selittämään maailmankaikkeuden kiihtyvää lajentumista.

Ikä tuo mukanaan hyödyllisiä kykyjä. Telepatia on vanhastaan niin tuttua. Telefonia ei ole mieliharrastuksiani, vaikka on minulla puhelin. Telekinesis on juuri nyt harjoitteilla. Olin jotenkin unohtanut linja-autoaseman tietämissä Sähkötalossa olevan Filmihullu-kaupan, jossa myydään kalliitta DVD-levyjä, sellaisia kuin Ozun filmejä. Koska pidän konekivääreistä, olin jäänyt muistelemaan, onko Tarantinon ”Django”-elokuvassa sellaista. Onneksi oli aamu ja myymälä oli vielä suljettuna, joten en päässyt laittautumaan alttiiksi houkutukselle. Tuokin Tarantinon filmi sisältää niitä asioita, joita elokuvalta odotan, eli taidetta ja väkivaltaa, jotka nekin ovat saman asian kaksi eri puolta.

Kotiin palattuani sain telepaattisen viestin, menin toiseen huoneeseen ja unennäkijän varmuudella ojensin käteni ja otin hyllystä juuri sen DVD:n. En voi väittää tietäneeni, että minulla on se jo. Olin päinvastoin yllättynyt.

Tapaus on sukua kirjahyllyjen ja laatikkojen järjestelemiselle. Niissä on samoja kirjoja, jotka olen listannut sopivan hetken tullen ostettaviksi. Osan niistä olen jopa lukenut.

Tähän blogiin tulee kustantajani linkki. Pena sanoi, että koska niin ei pitäisi missään nimessä tapahtua, tekstit ja kommentit voivat kuitenkin häipyä verkosta taivaan tuuliin. Niinpä teen tätäkin kirjoittaessani varmuuskopiota käsin tavalla, joka on osoittautunut sekä varmaksi että erittäin työlääksi. Suoraan Acrobatissa (create file from web) avatusta blogistani klikkaan vasemmalla sanoja ”vanhempi viesti” ja ”append to file”. Ennen kuin viikonloppu on ohi, minulla on aivan kaikki tämän blogin aineisto koneessa, verkkolevyllä ja kahdella ulkoisella kovalevyllä. Joku ehti kysyäkin, mitä minä juoksen rautakaupassa ostelemassa, ja vastasin että ulkoisia kovalevyjä. Ellen tee käsityötä itse, tämä aineisto ei ole todellisuudessa oikein käytettävissä kirjoina eikä Kansalliskirjaston kokoelmassa. Klikkaillessa silmäilen juttujani. Kuin kaikuja toisesta todellisuudesta. Pösilö mikä pösilö. Ja kuva Wikipediasta.



10 kommenttia:

  1. Kerran olin tuolla Koilliskairassa eräällä mökillä ja sinne tuli kylän miehiä pistäytymään. Eräs istuututtuaan portaille rupesii huutelemaan: Pösilö, Pösilö, Pösilö. Minä jo hämmästyin ja hämmennyin, ettei kai se vain eukkoaan ole mukanaan tuonut, mutta se kutsuikin koiraansa. Sillä tuo iso alkukirjain edellä.
    Mutta isompiin asioihin. Osaako kukaan sanoa, että mihin se immeisen minä ja mieli menee kun immeinen on veivinsä heittänyt minne milloinkin?

    VastaaPoista
  2. . . . ihan hillittömästi huvittaa toi tieteellisen maailmankuvan kuva maailmastamme.

    VastaaPoista
  3. Adams sanoo vastauksen olevan neljäkymmentäkaksi, mutta Arthur C Clarken kertoman mukaan amerikkalaiset laskukoneasiantuntijat saivat tehtäväkseen tiibetiläiseltä luostarilta listata ja tulostaa paperille kaikki Jumalan yhdeksän biljoonaa nimeä, eli kaikki mahdolliset merkkiyhdistelmät. Kun kaikki olisi valmista, käärittäisiin maailmankaikkeus kokoon. Kone teki töitä kuukausikaupalla, ja kun käyttäjät arvelivat homman olevan loppuvaiheessa, he lähtivät ajoissa valmistautumaan paluu- tai pakomatkalle peläten tilaajien reaktioita tuloksesta. Matkalla lentokoneensa luokse he näkivät tähtien sammuvan.

    Ajatusta hiirihaukkaan rinnastanut kirjailija on käyttänyt pösilöstä astetta vahvempaa muotoa: "mölö pösilö".

    VastaaPoista
  4. "ihminen, joka ajattelee, varastaa Jumalalta."

    Vau! Näistä JK:n aforismeista pitäisi koota sitaattikirja puheenpitäjien käyttöön.

    VastaaPoista
  5. "Koska pidän konekivääreistä, olin jäänyt muistelemaan, onko Tarantinon ”Django”-elokuvassa
    sellaista."

    Ei ole, vain kivääreitä, revolvereita ja puukoja sekä dynamiittia. Voip olla, että tuosta dynamaattista JK:lle on tullut mielleyhtymä "Kouralliseen dynamiittiä" joka kuvaa Meksikoa 1910-luvulla ja jossa oli Gatling-konekivääri.

    Alasen Antti osannee jatkaa.

    VastaaPoista
  6. Tajusin juuri, että Euroopan Unionin komissioiden jäseniä kutsutaan komissaareiksi.

    VastaaPoista

  7. Nuijasodan vaiheiltako vaiko sitä edeltäneiltä Vesaisen retkeilyiltä sekin sattumus, että kun ruustinna oli hopeansa uuninmuuriin laastin alle huolehtinut, aarre suli liruna tuhkan sekaan ? Iin isot uroot kävivät kymmenyksiään takaisin perimässä. Kuka se paremmin Yrjö Koskisensa muistaisi? Olisiko sellainen neuroprofessuuri jo, vaiko vasta perusteilla Kristiina Instituuttiin?

    Oli miten oli "Nuijasota" kompromentoi puhujan mutta antaa suojaakin hölöttäjälle. Niinpä vaan kertailisin taas Juha Sipilän Cayman Aarteesta pelon häivättä knihtien ilmaantumisesta ovikelloa pirahuttamaan. Ketään ei kiinnosta. Sipilän omaisuus on "kapitalisaatiovakuutettuna" vakuutusyhtiön hallussa. Ja muka riskillä, millä tulkinnalla sveitsit ja rothschildit läpi ikiaikojen ovat lainsäätäjien rahoja verolaeiltansa varjelleet ja julkipanoilta. Kauppanimillä Nordea Suomi ja Osuuspankki(muka-)eläkesäästö,ent.elinkorko, suomalaiset sijoitusinstrumentit, näitä saa isommalle summalle.

    Nordean kokoaja Hans Dahlborg asiasta luettavakseni elämäkertoi. Kirja osui silmiini Hötorgetin laidalla kirjakaupassa.
    Siksiköhän kun tätä Perunatoria ei oltu sivistetty Ylioppilasaukioksi kuten tällä puolen Pohjanlahden, jonka leveys taitaa olla suunnaton ja laveneva, niin ihan legitiimisti eli geografisesti maannouseman kautta. Dahlborg kertoi tämän raha-insinööris/juristerisen tuoteuutuuden otetun heilläkin käyttöön.

    Pääministeri ilmituo veroilmoituksen mukaan ja ilmoittamastaan varallisuudesta verotettavaa pääomatuloa 74 950 euroa. "Kapitalisaatiosopimuksen" kätkemää ei nosteta kuin vasta sopimuskauden päätyttyä ja silloinkin veroasia jää kansalaiskunnon asiaksi -ei viranomaistyöksi esimerkiksi veroparatiisien hakkerointina tai purkamisena tai muuna interpolina. Kiva että pääministeri osaa minun asioitteni lisäksi omansakin hoitaa. (Kts. Iltalehti 4.11. Kauppalehti 30.10. 2014).

    Kreikan ansiosta pääsemme kaikkikin siunatun rahakikkailun uuden uuteen peilisaliin. Juuri kun Syriza aloitti, aloitti EKP:kin. Se aloitti velkojen muuttamisen saataviksi. Veden muuttamisen viiniksi. Keskuspankkivaltio eli valtioliitto EU ottaa kansan niskoilta obligaatiot antamalla tuliteräuusia euroja niiden haltijoille. Näin siis minunkin kuormani koronmaksajana ja valtionvelan lyhentäjänä kevenee. Jos lähtisin vaikka kesälomalle tällä lotollani! Valtion velkaa monetisoidaan Suomen osalta oliko 700 milj. euron edestä tässä EKP:n 1,2 biljoonan ohjelmassa ensi vuoden syksyyn mennessä. Aika jännä kikka. Yhteiskunta ikään kuin armahtaa itseään, avaa vettäleipää velkatyrmän kalterioven.

    Tätä se tettää sosiologia kun raha ei olekaan metallia vaan tahtoa, pahaa tavallisesti mutta isoisten ammuskeltua nilkkaansa -viitisenkö vuotta Kreikka 2010- saattaapi sarastaa tälläista valonkajoa. Kumma auringonnousu. Sarasti lännestä Amerikasta ja Englannin kautta yltää jo Frankfurtin tornin yläkerroksiin. Niin, US puritaanit eli Tea Party antoivat ensin anteeksi asuntovelkaisille perheille ja sitten keskuspanki Fed alkoi valtionvelan ohessa keräämään itselleen uusdollareillaan myös asuntovelkojen arvopaperisaamisia (Kiinan pelossa) myös saksalaisilta ja helsinkiläisiltä jälkisijoittajilta.

    Nyt sitten vihdoin (ja ohimenevästi?) markiisitar- tahi modernimmin meriittihierarkinen Eurooppakin antaa pikkusormea tavallisen kansan iloita paperirahasta ja sellukemiasta, rauhanaikana. Sotarahaa tällainen ensin oli ja siis koeteltua valtioviisauttta. Että on nuijamaakin Draghin, ex-Goldman Sachs, peesissä ihmiskunnan kärjen kehityksessä! Jos tästä runollisesti ja Väinämöisen nerolla haluat lukea, niin vaihda tämä Teemu Keskisarjaan. Psalmeina hän kajauttelee Suomen perustamissanat GA Serlachiusta pelaavan teatterikappaleen ohjelmavihkosessa. Komeinta ja syvintä mitä Suomesta on sanottu? Yrjö Koskinen taitaa nousta rinnoille, sillä hän puhui täyttäkultaa tuhotuista ja väärennetyistä lähteistä. Keskisarjalta oikeastaan vaadittiin vain luetun ymmärtämistä. Siinä hän sitten olikin Suomessa ensimmäinen.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin Tuure Vierroksen nuijasotaromaanissa "Lähellä kuolon rantaa" kuvataan ryöstettävän kartanon uunista purona pulppuava hopea. Lienee yleiseurooppalainen kiertotarina; olen ammattimieheltä kuullut, ettei normaalisessa tulipalossa saavuteta moisia lämpötiloja. Sieltä ne löytyvät tuhkan seasta piipuntyngän vaiheilta, vääntyneinä toki mutta silti tunnistettavina.

      Poista
  8. Miehestään tuhisi, että "pössöö, mikä pössöö." Ilmaisu lienee sukua tuolle pösilölle. Sanoja oli kotoisin Vedenojalta.

    VastaaPoista
  9. Pari-kolme vuotta sitten Google Takeoutiin lisättiin myös Blogger; saa kaiken sisällön sekä kommentit kerralla yhdessä paketissa.
    Osoite minne mennä on https://www.google.com/takeout ja kirjautuminen aivan normaalisti, choose serviceen Blogger ja niin edespäin.

    Samoin tuon ns. mirroroinnin olisi voinut tehdä automaattisesti selaimella sopivan lisäosan kanssa, erikseen komentoriviltä yhdellä käskyllä (mm. wget, curl, httrack) tai vaikka vartavasten moisen ympärille rakennetulla softalla. Vaikka myöhäistä taitaa nyt olla neuvoa ja tulihan siinä samalla käytyä se oma sisältö paremmin läpi.

    VastaaPoista