15. kesäkuuta 2015

Maa ja matkailu



Länsi-Suomen rannikolla vihreä on toinen kuin täällä. Osa vaikutelmasta on kuusen kukintaa, osa oikeasti niitä jalompia lehtipuita. Mennessä näin Paimion Jukolan Viestin telttaleirin ja perillä sain yhden mukana juosseen vahvistuksen, että Suomessa on ainakin kaksi tahoa, joilta suuritilaisuuksien järjestäminen onnistuu.

Hengelliset yhteisöt, etenkin siis Herättäjä-juhlat ja Suviseurat herättävät mykkää ihastusta. Jopa sata tuhatta ihmistä jossain syrjäkulmalla päiväkausia, kaikki toimii, oletettavasti hyvin vaikeat ruokailu- ja saniteettiongelmat on ratkaistu, järjestyshäiriöitä nolla.

Toinen on tuo suunnistuskilpailu. Nyt kuulemani mukaan kilpailijat muun muassa pääsivät heti maalista suihkuun ja saunaan. Kaikki oli toteutettu tilapäisrakentein ja talkoovoimin mikroautoradan tuntumaan.

En viitsinyt sanoa ääneen, että olisivat voineen lähettää Niinistölle Kultarannen seminaariin kompassin. Suomi on kuulemma ”idän ja lännen välissä”. Luultavasti edes Kristiansandin ja Haldenin kilpailijat eivät osaisi kertoa, missä sellainen paikka on, että siis idän ja lännen välissä.

Lisäksi olen itse ainakin vihjaillut toistuvasti, että me olisimme täällä kovastikin länsimaisten perinteiden perään, ja kaiken kukkuraksi historiallinen perintömmekin on viittaavinaan sinne.

Jokaisella maalla tuntuu olevan oma suomettumisensa. Meillä on tutkittu häpeällisen paljon sodanjälkeisen ajan pieniäkin käänteitä. Nyt kiirehdin hankkimaan kuvasta ilmenevän kirjan, jossa selvänä tarkoituksena on poiketa englantilaisesta perinteestä. Siellä Eurooppa määritellään edelleen alueeksi, joka käsittää Brittein saaret ja muutamia kaivattuja maakuntia, jotka Ranska viekkaudella ja vääryydellä anasti vastikään eli 700 vuotta sitten. Poikkeus on antiikki ja ajoittain Välimeri, jota britit pitävät syystä tai toisesta kuin omaansa, eivät kutienkaan nykyisissä pakolaisasioissa. Mutta onhan heillä kieltämättä siellä Gibraltar.

Pye on saanut päähänsä että Välimeren eli Rooman valtakunnan jälkeen Pohjanmerellä olisi ollut merkitystä. Hän aloittaa kiistämällä hänkin puolestan ”pimeän keskiajan” käsitteeltä mielekkyyden ja sanoo, että ainakin 700-luvun alusta oli sarastanut Euroopan aamu.

Roomalaisilla oli rajalinjat, kohdittain oikeat muurit. Raja oli ”limes”, jonka takana majaili vain alempia, kurissapidon tarpeessa olevia partajehuja. Roomalle sitten kävi niin kuin kävi, ja myös jäljelle jäänyt Itä-Rooma kärsi yleisesti luultua pahemmin 600-luvun ns. Justinianuksen rutosta, vaikka toipui vielä melkein tuhanneksi vuodeksi.

On mieluisaa ja korkea asika, että joku ottaa asiakseen esitellä friisit ja heidän kaupankäyntinsä. Mainioilla soudettavilla veneillään he kävivät kauppaa Reinillä Strasburgin seudulla asti, Oslo-vuonolla ja nykyisen Tukholman korkeudella.

Friisien muuan suuri saavutus oli rahatalouden elvyttäminen. He alkoivat lyödä hopeaa kolikoiksi, ja ennen pitkää niitä oli paljon. Vastavuoroisesti Reinin ja Weserin suistosta löytyy vaikka mitkä määrät duirhemeitä ja niitäkin kaukaisempaa perua olevia kolikoita.

En ole päässyt vielä kirjassa niin pitkälle että olisi nähnyt, käyttääkö kirjoittaja Le Goffin teesejä, joiden mukaan keskiajalla kehitettiin kaikki vähänkin tärkeä, mikä on edelleen keskuudessamme, yliopistosta ja osakeyhtiöstä aina alushousuihin. Tuo ranskalainen kirja ilmestyi nelisenkymmentä vuotta sitten. Silti Pyen painotus voi olla tarpeellinen. Hän sanoo, että näemme historian liiaksi Italian renessanssi läpi.

Sekin on tarpeellinen huomautus, että ranskalaiset jättivät Mustan surman liian vähälle huomiolle. Siinä meni parissa vuodessa kuudennes, paikoin kolmannes koko Euroopan väestöstä. Käytännössä siis melkein kaikki ruumiillista työtä tehneet ja erittäin pahasti luostarien väki ja muu papisto. Tuo viimeksi mainittu ei ollut pikku asia, koska luostareissa oli niin suuri osa käsityötaidosta (sepät, nahkurit jne.) ja tietenkin koko kirjoitustaito.

Pye etenee myös anekdootein. Eräs hurskas piispa tunsi voimiensa vähenevän, kun rutto oli iskenyt. Hän kutsui rakkaimmat alaisensa ympärilleen ja suuteli heitä kutakin vuorolleen. Kaikki suudellut saivat ruton ja kuolivat…


Hiukan ikävä sanoa, mutta tuo valtava epidemia vaikutti myös samaan suuntaan kuin vuoden 1918 influenssa, espanjantauti, joka tappoi ihmisiä yhtä paljon kuin maailmansota. Vakiintuneeksi luullut yhteiskunnalliset rakenteet, keskiajalla perinteiden feodaalinen järjestys ja 1900-luvulla sääty-yhteiskunta, kaatuivat kerrasta, ja seurauksena olleessa tyhjiössä tapahtui puolittain omia aikojaan taloudellinen uudelleen organisoituminen. Ikävä ajatus, eikö olekin? 

14 kommenttia:

  1. Pakko päästä kirjakauppaan...

    Myös Abulafian kirja Välimerestä oli aika tajunnanräjäyttävää tavaraa.

    Idän ja lännen väli on aika ahdas rako. Helsinki, Ateena, Kairo, Kapkaupunki, opetti Pikkujättiläinen pituusasteita/aikavyöhykkeitä, eli emme me nyt mitenkään erityisen "lännessä" ole.

    AW

    VastaaPoista
  2. Mustan surman aiheuttama työvoimapula johti Englannissa maaseututyöväen aseman paranemiseen, mutta Itä-euroopassa maa-orjuuden kiristymiseen, koska siellä maa-aateliston valtaa rajoittavat voimat ja perinteet kuten vapaiden talonpoikien määrä ja kaupungit olivat heikkoja.
    Mielenkiintoinen havainto, että Toisen maailmansodan jälkeinen rauta-esirippu noudatti summittain perinteistä maaorjuuden länsirajaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotain tuommosta ne puhelivat aikamme viisaat Acemoglu ja Robinson eräässä Terra Cognitan painattamassa kirjassakin.

      Ja tänään juhlittiin Magna Cartan 800-vuotispäivää.

      Magna Carta 1215 - feodalismi - musta surma - Amerikan asutus - mainio vallankumous 1688 - USA 1776 - Ranskan suuri vallankumous 1789 -> rajapyykit kohti demokratiaa ja tasa-arvoa.

      Poista
    2. Juuri näin!

      Magna Carta perusajatuksineen, että kuningaskaan ei saa loukata vapaan miehen - loppu on oikeastaan tuon määrittelyä - erottaa meidät venäläisestä oikeuskulttuurista, jossa hallitsija oli itsevaltias, jota mikään perustus- tai muu laki ei rajoittanut.

      Poista
  3. Kirjan kuvassa lienee silli, joka yleensä esiintyy päättömänä.
    Idän ja lännen välissä olemisesta tulee mieleen Naantalin öljynjalostamo, joka Haavikkoa mukaellen näyttäytyy jälkeenpäin ikään kuin voittoisana tarinana.
    Lammas toi keskiajalla vaurautta Yorkshireen, villan kautta, miksei se toiminut täällä? Mutta säästyivät metsät, sentään.

    VastaaPoista
  4. "Suomi on kuulemma ”idän ja lännen välissä”. Luultavasti edes Kristiansandin ja Haldenin kilpailijat eivät osaisi kertoa, missä sellainen paikka on, että siis idän ja lännen välissä."

    Pohjoisessa? Impiwaarassa? Ja eikös ainakin aina ja kaikessa parempien ja paremmin tietävien ruotsalaisten käsityksen mukaan Suomikin ole vähintään puolittain sitä "inhaa itää", esim. perussuomalaisten kannatusta ja suomalaisten konservatiivisempaa suhtautumistapaa maailman menoon on selitelty "suomalaisten itäeurooppalaisella arvomaailmalla". Ja mikäli kotoisia "homo kalliocuksen" (a´la Krista Kosonen) edustajia on uskominen, niin tämän seurauksena suurin osa maatamme elää jo tällä hetkellä jonkinlaisessa Maanpäällisessä Tuonelassa. ;) Toisaalta, kuta enemmän Ruotsista tulee esim. tällaisia uutisia, sen vähemmän näen ainakin näin ymmärretyssä itäeurooppalaisuudessa valittamisen sijaa...

    http://www.expressen.se/gt/forskolan-hagahuset-arrangerade-pridetag/

    -G-mies-

    VastaaPoista
  5. Kaikki me täällä pohjoisessa olemme Mustasta surmasta selvinneiden jälkeläisiä. Hurja ajatus, vaikka nykyään Yersinia pestis ja muut bakteerit kukistetaan helposti, flunssalle ja muille viruksille ei mahdeta mitään.

    Hassua kyllä, nykyään Rooman valtakunnan ja pohjoisten barbaarien välisen rajan, kirjaimellisen muurin, näkee telkkarissa tämän tästä, vaikka kukaan ei edes mainitse sitä. Yhä useampi poliisisarja sijoittuu Northunberlandiin, Yorkshireen ja Skotlantiin.

    vuorela, tampere

    VastaaPoista
  6. Napoleon yritti Moskovaan, Meidän Kaarle yritti Ukrainan kautta, Haldenissa muuten sai kuulan ohimoonsa, Saksa yritti tosissaan kahdesti. Ei Putinin tarvitse olla vainoharhainen kun epäilee että vielä sieltä taas tullaan. Edesmenneen YYAan keskeinen pointti oli ettei liittouduta varsinkaan Saksan kanssa Itään hyökkäämään. Tarvittaisiin ehkä uutta ja uudenlaista YYAta että Putini ja meidän itäraja taas rauhoittuisivat ja esim. Valio pääsisi taas massiivisille markkinoille. Jos pikkupeto on karhun kainalossa, niin siinä vaatii vähän joustamista ja älliä että saa olonsa mukavaksi. Terv. Putinin trolliko

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Venäläisin silmin katsottuna länsi on pidemmällä kuin sitten 1600-luvun puolivälin - tai 1941-43.

      Poista
  7. "En viitsinyt sanoa ääneen, että olisivat voineen lähettää Niinistölle Kultarinnan seminaariin kompassin. Suomi on kuulemma ”idän ja lännen välissä”.

    Kultarannassa tuli taas todistetuksi, että ei löydy Venäjältä niin pientä viskaalia etteikö häneltä Jennin mies muista puhumattakaan muistaisi kysyä että vastustaajan se pyhä Venäjänmaa varmasti Suomen Natojäsenyyttä.

    Ilman Talbottia kyseinen tilaisuus olisi mennyt taas samoja tuttuja latuja. Kyllä saa venäläiset maita ja mantuja ostaa ilman vastavuorosuutta.

    Volasen esimerkki jääräpäisestä kapteenista todisti vain sitä että maassa on säädetty aivan liikaakin lakeja vittumaisten vikamiesten kuurnittavaksi. Terveen järjen käyttö on kielletty. Vieläköhän on voimassa maidon kaksihintalaki?

    Joku Petteri Järvinen pystyy muuten provosoimaan mahdollisen tietoliikenteen ja tietoverkkojen tiedustelua koskevan lainsäädännön vastustajat urkinta- ym muulla pelottelulla, niin että mahdollinen laki turvaa ainakin ulkomaiden vapaan tiedustelun Suomessa. Yritysjohtajien nyt ainakin soisi ymmärtävän parastaan. Niitähän tarkoitus on eri tiedustelulajeilla auttaa. Salmi olisi voinut asian selventää paremmin tai päämoderaattori olisi voinut pyytää paikalla olleilta sotilailta asiantuntijan lausunnon.

    VastaaPoista
  8. Missä tahansa ollaan idän ja lännen välissä.

    VastaaPoista
  9. "...eivät osaisi kertoa, missä sellainen paikka on, että siis idän ja lännen välissä."

    Vastaus: marginaalissa

    VastaaPoista
  10. "Magna Carta perusajatuksineen, että kuningaskaan ei saa loukata vapaan miehen "

    MC oli vajavainen reaktio ongelmaan, jollaista meilläpäin Ruotsissa ei ehtinyt kehittyä: itsevaltaisen monarkin ja aristokratian kitka. Siksi on hassua, että me tietämättöminä omasta historiasta toistelemme lehdissä ihailua Magna Cartaan, kun ei samalla kerrota maakunta- ja maanlakiemme kodifioidusta laista ja kansan itseverotuksen ja lautamiesprosessin oikeudenmukaisuudesta. Näitä kaikkia britit ylemmyydentuntoisesti omivat; herätkäämme!

    VastaaPoista