16. kesäkuuta 2015

Maa ja matkailu II



Eilen puheeksi ottamani kirjan (The Edge of the World) kirjoittaja on totisesti journalisti. Kertoessaan hyvin tuntemamme Ottarin (Ohthere) kuningas Alfredille antamasta selostuksesta, joka päätyi Orosiuksen historian (Seitsemän kirjaa…) täydennettyyn laitokseen tekijä antaa ymmärtää, että viikingit olivat kovia homoja joka sorkka. Suositettavin seksin laji on aina sellainen seksi, jota saa. Ja varmasti on totta, ettei pohjanmiesten porukoissa ilmennyt vähintäkään yksityisyyttä.

Juuri tässä on ohimennen yhteisen lemmikkimme Bengtssonin ”Orm Punaisen” muuan suuri virhe, anakronismi. Mainiot henkilöhahmot ja sankareiden toistakin näkyvä ”minuuden tunto” oli kirjoittajan 1800-luvun romantiikasta siinnyt ajatus vailla vähintäkään yhteyttä historian menneisyyteen.

Sama asia rasittaa myös Bengtssonin esseitä, niistä usein mainituista, joita suuresti ihannoin. Ne ovat epäperäisiä.

Tästä kommentista voi lukea, että kuulun itsekin kirottujen leiriin. Luulottelen, että menneisyyden ihmisen mieltä voisi ymmärtää ja siis että tuo mielenlaatu, jota joskus kutsutaan mentaliteetiksi, näkyi sitten teoissa.

Ajatukselle ei ole riittävää perustetta. On täysin mahdollista, että esimerkiksi viikingit erosivat tämän päivän svenssoneista tai 1800-luvun skandinaaveista enemmän kuin simpukat ja muut selkärangattomat.

Tuo ”homo” on myös väärä nimike. Nykymielellä ”bi” olisi lähempänä, ja on mielenkiintoista, että kirjoitustaitoisen papiston piirissä jo aikalaiset kauhistelivat näitä käyttäytymispiirteitä samoin kuin merenkulkijoihin aina liitetystä ylettömästä ryyppäämisestä. Siitä oliko berserkkinä hillumisen takana jokin lääketieteen tuntema oireyhtymä ei ole lähempää tietoa – siis tämä juuri viikinkeihin liitetty piirre, että huvin vuoksi tapetaan kaikki vastaantulijat.

Ottar siis on ensimmäinen nimeltä tiedetty, uskottavia havaintoja kertonut ihminen, joka ei pelännyt vuoroveden aiheuttavaa pohjatonta pyörrettä tai maailman reunalta putoamista, vaan purjehti muina miehinä pohjoiseen kunnes pohjoinen loppui, ja kääntyi itään, kunnes päätyi Bjarmiaan ja ryösti sieltä mukaansa Jomal-nimisen jumalan (alkukielellä tosiaan ”jomal”) aarteet. Bjarmia oli hänen antamiensa merkkien mukaan nykyisen Arkangelin paikkeilla. Asiaa selvitteli lähinnä kansanperinteen puolelta Martti Haavio, mutta Ottarin ympäriltä on myöhemmin julkaistu muutakin tietoa.

Pyen kirjan teemaksi nousee eskatologian loppu. Teologisena käsiteenä eskatologia merkitsee oppia lopun ajan tapahtumista. Myös Uuteen testamenttiin otettu kertoo, että uuden uskonnon, Kristuksen opin, kannattajat olivat aivan varmoja siitä, että Kristuksen toinen tuleminen ja siihen liittyen maailmanloppu, ruumiin ylösnouseminen ja ne muut asiat tapahtuvat, viikkojen, kuukausien tai enintään muutaman vuoden kuluessa. Myöhäisantiikin ja hyvin varhaisen keskiajan kuvauksissa olisi ymmärrettävä, ettei ajan ihmisillä ollut omasta mielestään toivoa tulevaisuudessa maan päällä eikä siten suurempaa kiinnostusta tämänpuoleiseen, varsinkaan ei olojen kohentumiseen, koska olot eivät voineet kohentua.

Mielenkiintoista että tämä aikojen huonontumisen ajatus on edelleen suosittu ja erikoisen endeeminen ikääntyneiden keskuudessa. Se on myös niitä päätelmiä, joihin vasta-argumentit eivät tehoa.

Kirjan tekijän ehkä syystä vähättelemä renessanssi oli mielestäni kuitenkin muutos juuri siihen suuntaan, jonka varhaisimmat akateemiset tutkijat (Burkhardt jne.) totesivat: 1300-luvulla hihat käärittiin ja päätettiin elää myös tässä ja nyt ja panna samalla tuulemaan. Tämä on suuri ero itään verrattuna. Intiasta ja Kiinasta on säästynyt paljon tekstimuotoistakin aineistoa. Siellä vallitsivat ajatukset asioiden muuttumattomuudesta ja ikuisesta jatkuvuudesta tai sen muunnoksena ajan ja historian kehämäisyydestä eli ikuisesta paluusta.

Kirjan kannen ja jutun kuvan silli on suuren muutoksen tunnus. Se tarkoittaa Pohjanmerta ja siinä sivussa Itämerta. Tietääkseni eroa ei tehty eikä nähty. Silakka on murtoveden silli, siis sama eläin. Ja kauan keskiajan päättymisen jälkeen myös meidän maassamme on eletty sillillä. Valtameren turska oli bulkkituote ja paastoajan ruoka.

Kun nyt yhdistetään kovaa tietoa eli arkeologisia löytöjä ajoittain aika villeihin asiakirjatietoihin, lukijaa kaihertaa kuitenkin kirjoittamisen rajoitus. Se ei kuulu tämänkään kirjan aihepiiriin, mutta ehkä liikkuvuuden liikuttaja löytyi jo pronssikaudella. Itsensä pronssin ainesosia, nimenomaan tinaa, on tavattu Persianlahden löydöistä, ja metallien paikantaminen ja louhimisen ajankohta osataan nykyisin määrittää. Ennen vuotta 100 eKr. tinaa Persianlahdella Brittein saarilta!

Maailmankuvani ei murtuisi, jos Adam Bremeniläisten ja muiden ”fennien” tai ”finnien” yhteydessä mainitsemat koirankuonolaiset ja yksisilmät osoittautuisivat esimerkiksi muistoiksi neanderthalilaisista.



16 kommenttia:

  1. Erittäin kiinnostava kirjoitus. Lisää tällaista.

    VastaaPoista
  2. När Europa fick sin nuvarande befolkning skedde det i tre vågor. Först kom istidsjägarna, med start för över 40.000 år sedan.
    Sedan kom stenåldersbönderna. De utgick från nuvarande Syrien/ Turkiet för ungefär 10.000 år sedan. Därefter, med start för ungefär 5.000 år sedan, kom en ny våg av herdar från stäpperna i nuvarande Ryssland. Dessa stäppherdar förde med största sannolikhet med sig grunden till de indoeuropeiska språk som vi fortfarande talar.
    Dna-analyserna visar tydliga släktskapsband som löper hela vägen från stäpperna runt floden Volga i nuvarande Ryssland, över Polen, Tyskland, Danmark och södra Sverige. Hör och häpna: ne onkin ruottalaiset, jotka tulivat Vogan mutkasta. Näin edellä kirjoittelee K. Bojs DN:ssä

    VastaaPoista
  3. Sillinkalastus kuuluu niihin suuriin ilmiöihin, joista on huonosti tietoa. Jos lukee keskiaikaisia lähteitä ymmärtääkseen, missä käytiin kalassa, on tilanne vähän kuin yrittäisi lukea Matti Klingen aatehistoriallisia teoksia ymmärtääkseen, miten metallurgian osaaminen kehittyi suomalaisilla konepajoilla.

    Meillä Suomessa mielenkiintoinen ilmiö noihin aikoihin oli Pohjanmaan-kauppa. Hansakauppiaat eivät uskaltaneet purjehtia kogeillaan noille miestensyöjille sijoille. Rannat olivat matalia ja kivisiä, eivätkä ihmiset sen parempia. Alueella ei ollut mitään ulkopuolista lakia eikä oikeutta.

    Ratkaisuna oli ilmeisesti se, että hansakauppiaat kävivät kauppaa Turussa ja Raumalla. Hansakogilla kävi kätevästi yhden Suomen-matkan kesässä, kun odotteli myötätuulia.

    Pohjanmaalle matkasivat kaupunkien pysyvät asukkaat. Näillä oli tarpeelliset verkostot ja paikallistuntemus, jotka takasivat hengissäsäilymisen. Ja jos joku elämässään epäonnistunut, Suomeen muuttanut saksalainen pikkukauppias tai suomalainen talonpoikais-porvari menetti kauppamatkalla henkensä, se ei Lyypekin raatia saattanut vähempää kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos blogistille kirjoituksesta ja kirjavinkistä, mutta erityiskiitos kommenttaattorille todellisesta helmestä. Ihailtavaa tiiviyttä ja huumoria ja asiaa!

      Poista
  4. Tyrmäävä aloitus kaikille yksinkertaisiin ihmiskäsityksiin takertuneille.

    VastaaPoista
  5. "On täysin mahdollista, että esimerkiksi viikingit erosivat tämän päivän svenssoneista tai 1800-luvun skandinaaveista enemmän kuin simpukat ja muut selkärangattomat."

    Itse olen aina ihmetellyt, miten hurjista viikingeistä (ks esim. Kaljun Grimmin saaga) on tullut rauhallisia nykynorjalaisia. Ainakaan genetiikka ei asiaa selitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielestäni väärä todistus norjalaisista. Breivik on niin poikkeuksellinen, että en ajattele häntä esimerkiksi norjalaisten hurjasta luonteesta, mutta Jarle Andhoy sopii alkuun. Tässä lisää tarinaa! http://davidungless.com/2014/09/21/who-owns-the-wilderness-2/
      Pekka Tammi

      Poista
  6. ”'minuuden tunto' oli kirjoittajan 1800-luvun romantiikasta siinnyt ajatus vailla vähintäkään yhteyttä historian menneisyyteen."

    Voidaanko toisaalta kirjallisten lähteiden (esim. päiväkirjat) puuttuessa sanoa, että ihmisen sisäiset tunnot täysin poikkesivat nykyihmisistä tavat ja keinot kylläkin. Esim. Rooman hautakirjoitukset kuvaavat surua lapsen tai rakkaan puolison kuolemasta ja vanhan Kiinan runous liikuttaa nykyihmistäkin.

    VastaaPoista
  7. Itä-Siperian meren Wrangelinsaaresta löytyneet mammutit kuolivat radiohiiliajoituksen mukaan noin 2000 vuotta ennen ajanlaskun alkua.
    Olisi luonnollista neanderthalilaisten seuranneen saaliseläimiään ja että molempia oli elossa vielä 4000 vuotta sitten syrjäisellä saarella ja/tai lähialueilla.
    Luulottelua, mutta kukapa tietää mitään alueista joita ei ole päästy tutkimaan tarpeeksi.

    VastaaPoista
  8. Koirankuonolaisia en neanderthalilaisina pitäisi, mutta sen sijaan vanhoissa peikkotaruissa voi ikiaikaiset muistot elää. Peikkohan on kuin ilmetty kuvamme neanderthalilaisesta - ruma, väkevä ja tyhmä.

    Entäpä lumimies?

    VastaaPoista
  9. https://www.techdirt.com/articles/20150616/11252831361/huge-loss-free-speech-europe-human-rights-court-says-sites-liable-user-comments.shtml

    VastaaPoista
  10. Saarnaaja 7:11 jo muistutti: Älä sano: ”Mikä siinä on, että entiset ajat olivat paremmat kuin nykyiset?”. Silti ajat vain huononevat huononemistaan. Kuinka huonoiksi pääsevätkään, ehkä ihan kuolemaan asti.

    VastaaPoista

  11. Talletuspako ei millään ota käynnistyäkseen Kreikassa. Huono homma. Jos kreikkalaiset kävisivät nostamassa tilinsä tyhjiksi, se olisi siinä.
    Niin mikä tulisi? Luontaistalous?, ei vaan käteistalous. EKP:n velvollisuus on vastata Kreikan pankkien talletuksista tätenkin. Siis vaihtaa tilisaldot euroseteleiksi jokaiselle tilinomistajalle tämän vaatiessa. Eikä tämä ole mitään hätärahoitusta, vaan perusfunktiota. Asian totesi jo kriisin alkuvaiheissa Eric Cantona, jalkapalloilija ja idoli. Mies kosketti niin kipeän totta ja samalla systeemiarkaa kohtaa yhteiskuntasopimuksessa, että asia joukkotiedotettiin veran alle ja vitsiksi.

    Toki Kreikan rikkaat ovat tilejään siirtäneeet pohjoisemmaksi. Ne ovat sitten menneet sinne EKP:hen Nordea-liikepankkien liikoina ja EKP on nöyrästi tehtävänsä mukaan kierrättänyt rahat lähtöpankkiin Ateenaan, nyt pankin velaksi EKP:lle. Lähtötilanteessahan rahat olivat pankin velkaa tallettajalle.

    Se raha millä Suomenkin metsäfeodaalit tehtaansa pystyttivät olivat työtätekevien seteleitä, joita SYP-KOP ympäri maan toimitti sitä tahtia kun pankki laajensi luotonantoaan tehtailijoille näiden maksaa työstä, puusta ja koneista. Ja kuluihan raha. Nuhraantuneet poltettiin ja uudenuutukaiset annettiin sijalle kiertämään aktiviteetina ja myöhemmin sinä bruttokansan tuotteena. Vai oliko yhdyssana?

    Säästöpankit olivat apukassoja.Eläkekassat Kaleva ja muut niin ikään. Sitten kun oltiin puujaloille kunnolla päästy, tulorahoitus riitti eikä velan ollut väliä. Jos, niin sitä otettiin eläkeyhtiöistä ja vedettiin siltasaarelaiset konsensuskoukkuun. Nythän ne, eläkeyhtiöt siis, rahoittivat sen Paasivuorenkadun toimistokomeuden VVO:lle eli liittojen vuokrataloyhtiölle + jokuselle optiokärkkyjälle.

    Läksi taas mopo käsistä. Piti sanomani että Kreikassa mitä ilmeisemmin laidunten ja työmaiden kansa pitää sitkesti rahojaan pankeissaan eikä laajamittaista talletuspakoa ole käynnistynyt. Alkaisiko tanään? Huomenna se ylittäsi Adrianmeren ja ylihuomenna kiertäisi Gibraltarista Portugaliin. Frankfurt monetoisi pankkien velkoja, mutta mikäänhän ei auttaisi.

    Tämä näköala edessään, mitä suomentaa Helena Petäistö, Merkel ja Draghi hoitavat paluun normaaliin ennen kuin Kreikan vähäpätöiset seuraavat pienine rahoineen parempiensa ja isotilisempiensä perässä nostamaan säästönsä euroina. Vaihtaisi sitten paksummaksi tukuksi dragmoja jahka aika täyttyy. Eikös se Soroskin noin tehnyt fanijoukkoineen silloin 1992 ja siihenhän Euroopan valistuneisto vastasi -eurolla.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  12. Ad Omnia: - päiväkirjalähteitä on vaikka mitkä määrät romantiikkaa edeltäneeltä ajalta. Eräät ovat hyvin kuuluisia, kuten Pepysin laaja, julkaistu, erittäin yksityiskohtainen ja intiimi päiväkirja. Eilen luin 800-luvun arabin kertomusta matkastaan mm.- Volgaa ylös ja kauhistuttavista ihmisistä, joita siellä asuu.

    Hyvin uskottavaa, tunteita väräyttävää runoutta on koko keskiajalta, ja jokin osa siitä on taiteellisestikin huippuhienoa.

    Romantiikan tuoma lisä oli "yksinäisen tähden harhailija", ihminen joka pitää itseään jostain kumman syystä ainutlaatuisena, Jumalan luomistyön mestarisaavutuksena.

    VastaaPoista
  13. Eikö "yksinäisen tähden harhailija", ihminen joka pitää itseään jostain kumman syystä ainutlaatuisena, Jumalan luomistyön mestarisaavutuksena" ole sentään yhdistettävissä jo renesanssiin (vrt Leonardon kuuluisa piirros ihmisen ja maailmankaikkeuden mittasuhteista)?

    VastaaPoista
  14. Kaikkien lemmikki, kyllä vain, hauskahan Frans G. Bengtssonin viikinkikertomus oli lukea, seikkailuja ja huumoria, romantiikkaakin. Ruotsissa Röde Orm on valittu 1900-luvun kolmanneksi suosituimmaksi romaaniksi. Saagat ovat lyhytsanaisia ja karuja, kilpailijoita ja vihollisia kalautellaan tarpeen mukaan, mutta kuivaa huumoria niissäkin on. Tunteiluun ei ollut varaa niissä oloissa.

    Nuoriso kyllä paranee paranemistaan. EG

    VastaaPoista