27. tammikuuta 2015

Taiten kirjoitus





Muuan tuttava, joka tiedetään epätavallisen järjestelykykyiseksi ja tarmokkaaksi, järjesti itsensä muitten tehtävien ohella opiston tekstauskurssille heti jäätyään eläkkeelle. Eräiden merkkipäivien yhteydessä sekä kortti että kirjoitus herättivät huomiota – keneltä tämä on.

Arvokkaita keräilykelloja esitellessäni mainitsen nyt viime aikoina mieluisimmaksi osoittautuneen. Se on aito Timex ja hintaakin tulee pari-kolmekymmentä euroa. Mieleni on muuttunut. Digitaalinen eli numeronäyttö on aika hauska, kun myös päivä ja viikonpäivä näkyvät samalla. Nyt kuulkaa on WE 1.27. On minulla toinenkin keräilykello, pelkät viisarit ja koneisto. Irtoaa muutamalla eurolla rautakaupasta. Jos haluaa kätkeä koneiston, CD-levyn keskellä oleva reikä sattuu sopimaan hyvin. Jos kiinnittää levyn kellotauluksi kääntöpuoli päällepäin, kello toimii samalla peilinä.

Kyrillinen kirjaimisto on niin hyvä mainos, että Putin käy aiheesta kumartamassa Pyhän Kyrilloksen muistoa. Suurta omaperäisyyttä osoittaa myös talousongelmainen Kreikka. Tiukasti Euroopasta puhuen heidän kirjaimistonsa on vanhin edelleen käytetyistä. Kirjainmerkit eivät ole pahemmin muuttuneet kahteen tuhanteen viiteensataan vuoteen, jolloin ainakin kolme kirjainta tippui käytöstä. Toisaalta nämä latinalaiset kirjainmerkit ovat melkein yhtä vanhat ja tietenkin kreikkalaisista versioista kehittyneet. Ja Eurooppaa ovat myös Georgia ja Armenia, kirjainmerkkeineen ja kielineen, jotka ovat hiukan meikäläisiä nuorempia.

Mutta kreikkalaiset keksivät vokaalien merkit, ja se oli uudistus se! Tänäkin päivänä alfa ja omega kuulostavat paljon hienommilta kuin aa ja pitkä oo, jota ne tarkoittavat. Televisio tyydytti tiedonnälkäni. Siellä näytettiin mieshenkilöä, joka oli etevä pikakirjoittaja. Hän oikein kirjoitti malliksi jotain. Luin sen heti – ehtaa gabelsbergeriä, ilman ehtolyhenteitä.

Saksalaiset tekivät kohtalokkaan virheen keksimällä ään ja öön, joita jostain syystä sanotaan nykyisin ”skandeiksi”. Ruotsalaiset ottivat aika tarpeettomasta käyttöön åån, ja tanskalaiset onnettomat ottivat öön rinnalle oman merkkinsä, sen jossa on vinoviiva, ja pitivät kiinni tavasta kirjoittaa ään omalla tavallaan. Tuo åå tuli käyttöön 1900. Jos Aarhusin kaupunki keksittäisiin nyt, se kirjoitettaisiin Århus.

Nyt siis lehdissä väitetään, että kaunokirjoitus lakkaa olemasta koulussa pakollinen aine ja että kaikki saavat tekstata. Jo keskikoulussa mietiskelin, millainen vaiva niillä pojilla oli, jotka kirjoittivat reaaliaineissakin sanalliset vastaukset tekstaamalla. Heti tulee mieleen myös myöhempi tuttava – graafisen alan tunnetuimpia nimiä – joka tekstasi sivukaupalla. Kun hänellä oli taiteilijan käsi, jälki oli ihastuttavaa ja vauhti aivan mainio.

Nuorena aikuisena arvelin, että tuntemistani ihmisistä isäni kirjoitti kynällä nopeimmin. Otin huomioon vain sellaisen kirjoituksen, joka säilyy kovassa vauhdissa olennaisesti muuttumattomana. Isällä oli hyvin kaunis ja erittäin luettava käsiala. Se on tullut vastaan usein nyt, kun käyn läpi hänen papereitaan.

Lyijykynätyöläisiä ovat myös virkatuomarit, tai olivat, en tiedä varmasti, mikä on tilanne tätä nykyä. Arvaan että paljon ei ole muuttunut ja että sekä Staedtler että Hardmuth ovat kunniassa, kukaties myös Faber. Korjaukset konseptiin tehtiin lyikkäreillä. Vaikka ylioikeuksissa oli selvää, että kaksi tai neljä jäsentä ja esittelijä joutuivat lukemaan ja tulkitsemaan tekstin, käsialassa ei läheskään kaikilla ollut kehumista. Ei se mitään. Kauhulla muistan aikoinani pitämiäni suuria tenttejä, joissa oli viisikinsataa vastaajaa tuhrimassa vastauksia enimmäkseen sekä huonolla että himmeällä käsialalla. Se kävi työstä. Niinpä sydäntä kirveli, kun oli pakko antaa heikko numero sypäkällä käsialalla piirreltyyn paperiin.

Ennenkin on tämän otsikon alla todettu monta kertaa, että kirjoittajan luonteen lukeminen käsialasta on humpuukia. Niin sanottu tieteellinen grafologia ei koskaan kestänyt järjestettyjä kokeita. Tämä ei mitenkään estä sitä, että taiteellisesti eli yleisvaikutelmasta voi tehdä epätieteellisiä johtopäätöksiä. Poliisin tutkijat puolestaan tutkivat vain kirjoituksen fysikaalisia piirteitä ja saavat niistä selville tarpeeksi.

Nykyinen suomalainen käsiala on jokseenkin sama asia kuin kansakoulu + peruskoulu. Meillä vanhoilla on taipumus kuvitella, että kirjoittaisimme ”oikeaa” käsialaa, mutta se tarkoittaa vain, että oli koulussa käytössä tietty mallikirjaimisto (Salervo). Perinteiset kirjaimemme on suurelta osin mukailtu kaivertajien käyttämistä malleista. Siinä työssä stikkelin nostaminen hidastaa työtä, mutta mestarit käyttivätkin kaiverruspalloa, jolloin sekä terää että alustaa voi pyörittää. Se kirjaimisto taas, joka edelleen hallitsee hautakiviä, on kivenveistäjien perua ja olennaisesti samaa kuin vanhassa Roomassa. Kaarevat muodot olivat hankalia.

Puulle puukolla veistäminen on taantuva taito. Jonkun pitäisi laatia tarpeellinen kirja ”miten veistän hävyttömiä kuvia huusin seinään”. Suorat ja jämerät viivat ovat siinäkin valttia. Jätän kirja- ja kirjainidean vapaasti käytettäväksi.

34 kommenttia:

  1. WE? Pitäisikö olla TU?

    VastaaPoista
  2. Eikös tuon Å:n selitys ole siinä, että pitkän aan ääntämys on muuttunut o:ksi. Uusi kierros on Ruotsissa jo menossa, kun Sara äännetään nykyisin muodossa Sora.

    VastaaPoista
  3. "Lyijykynätyöläisiä ovat myös virkatuomarit, tai olivat, en tiedä varmasti, mikä on tilanne tätä nykyä. Arvaan että paljon ei ole muuttunut ja että sekä Staedtler että Hardmuth ovat kunniassa, kukaties myös Faber."

    Oikein arvasit muuten paitsi kehitys on kehittynyt: nyt on käytössä lyijytäytekynät.

    Tuota olen miettinyt, mistä tuomarien lyijynkynän käyttö on tullut, luusi, että mustekynä olisi ollut hienompi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arkistointikelpoisuus?

      Poista
    2. Ei kai lyijykynä voi olla mustekynää arkistokelpoisempi?

      Poista
  4. Stikkelillä kaiverrettiin lapakkaan monogrammi niin ettei fasettiin tullut länsmanneja!

    Kaiverruksia ihaillut Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  5. "kaunokirjoitus lakkaa olemasta koulussa pakollinen aine"

    Tämä on kulttuurin rappiota: mikään ei kehitä käden hienomotoriikkaa niin kuin kaunokirjoitus. Se on myös nopeaa ja siten ainoa toimiva tapa tehdä muistiinpanoja. Jos toinen piti lopettaa niinolisi lopetettu tekstaus: se on rumaa ja hidasta sekä antaa käyttäjästään toopen vaikutelman.

    VastaaPoista
  6. Vielä eiliseen. "Oma arvaukseni on, että se johtuu hidasjärkisyydestämme. Toiset ovat ehtineet erehtyä jo kuusi kertaa kun me vasta mietimme." Olin ammattipellervolainen, kun meiltä hävivivät niin Skopit, Sypit kuin Kopitkin. Sitä ennen oli mollattu osuuspankkiväkeä, etteivät tajunneet omaa etuaan. Oma selitykseni oli osuustoiminnallinen hallintomalli - tasa-arvoisisten jäsenten (=yhtä vähän sijoittaneiden) valitsema hallintoneuvosto, edelleen hallitus ja tj, ainoa ammattilainen. Malli vei tosiaan toimintaan, jossa ei ehditty tehdä tyhmiä strategisia päätöksiä. Hidasjärkisyydestä ei siis ollut kysymys.Tämänhetkisen asetelman pankkipuolella tiedämme.
    jtapio

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "tj, ainoa ammattilainen. Malli vei tosiaan toimintaan, jossa ei ehditty tehdä tyhmiä strategisia päätöksiä."

      Paitsi siinä ainoassa tilanteessa, jossa tj oli supliikkitaitoinen roisto. Silloin mentiin tosi lujaa ja oikeudessa tavattiin.

      Poista
  7. Tämä nyt ei liity varsinaisesti käsialaan, mutta kirjoituksesta tuli mieleeni eräs vanhempi edesmennyt Ateneumin käynyt ystäväni, joka aina varsinkin humalassa selitti, että miten tylsää märkään kipsiin oli tikulla vedellä suoria viivoja.

    Kyseisellä tekniikalla kuulemma harjoitelleen siveltimen käyttöä ja kuulemma onkin varsin hyvä siihen, mutta todella tylsää.

    VastaaPoista
  8. Samoja sieniä tänne, ja heti. Ajatukset, ne vähät mitä on, ovat kiertäneet kellotaulun mukaista rataa jo pitkään. Mikromotoriikan, tai mikä se lienee, yhteys ajatteluun on kiinnostavaa. Haluaisin että käsillä tekemisen taito / ajattelu selvitettäisiin perinpohjin, kun ollaan siirtymässä tähän näpyttely , hipaisu kulttuuriin.

    VastaaPoista
  9. Keräilen kelloja. Lisäksi kertyy kaikenlaista, osa minunkin kelloistani kuuluu tähän jälkimmäiseen. Sekunnit, minuutit, tunnit, päivät ja kuun vaiheet näen muuten kivasti tästä arkisesta sveitsiläisestäkin (Oris Rectangular Complication), jolle tänään annan ranneaikaa.

    VastaaPoista
  10. Opettajamme keskikoulussa (sama kuin suomalainen lukio) olivat hyvää tasoa. Olihan koulumme vanhin Mustamäen kaupunkinosassa ja opetajamme olivat työskennellet samassa koulussa enimmäkseen jo vähintään kymmenen vuotta, mikä oli tuolloin laatumerkki. Siis opettajat olivat tasokkaita. Paitsi yksi, fysiikan opettaja. Hänen nimi oli Laur. Vanha naimaton mies, leukaparta, ääni kuin tynnyrin pohjasta huudettu, ketjutupakkoitsija. Hänellä oli tapana kaksi tai kolme kertaa 45 minuuttisen tunnin aikana sanoa, että hänen piti katsoa yksi asia takahuoneesta. Parin minuutin jälkeen hän oli löyhkän kanssa takaisin. Hänen "opetus" oli sellainen, että hän luki meille omaa vanhaa tekstiä vihkostaan ja meidän piti kirjoitta kaikki omiin vihkoihimme. Aika ajoin hän järjesti kirjallisia testejä jotka me ensiksi kirjoittimme rehellisesti päästämme. Sitten kun huomattiin miten välinpitämätön Laur oli, huijattiin sen jälkeen melkein in corpore (30 nuorta). Lopulta huomattiin että huijaus olikin ollut turhaa vaivaa. Laur nimittäin oli niin laiska, että se antoi arvosanoja vain ja ainoastaan käsialan perusteella. Kaksi identtistä paperia (koska huijasimmehan usein saman tytön vihkosta) ja niistä kaunis käsiala sai 5 (maksimi) ja toinen 4. Asia varmistui kun kirjoitimme kauniilla kirjaimilla testin keskelle jotain tämmöistä, että: "opettaja Laur haisee vakavasti kuin roskapönttö eikä opeta meille mitään" ja siitä tuli silti 5. Luokkamme oli humanittaarinen, pääaine oli englanti ja sen kirjallisuus. Siksi emme paljon sureneet typeryyttämme fysiikassa silloin. Vasta myöhemmin koulun jälkeen tulin pettyneeksi. Oli ihme kuitenkin, että luokastamme lopulta tuli kuin tulikin yksi melkein maailman tasoinen matemaatikko ja vähintään 3 Viron tasoista tietokonetyyppiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Oli ihme kuitenkin..."

      Se on vain esimerkki siitä, ettei huonokaan koulu voi tukahduttaa todellista lahjakkuutta. Valitettavasti vähemmän lahjakkailta se voi poistaa ne elämässä hyödylliset perustaidot, jotka koulu pystyy jyystämään vähemmän lakkaisiin päihin.

      Poista
  11. Pystyn, tai ainakin aikoinaan pystyin, väärentämään millaisen nimikirjoituksen tahansa. Mutta käsittääkseni semmoite onkin enemmän (taide)maalaamista kuin kirjoittamista. Samoin kuin kiinankielen "tavut". - Ps. En, tai ainakaan nykyisin en, veistele puukolla "hävyttömiä kuvia" minnekään. Mutta muistaakseni niissä kuvissa käytetään myös kaarevia viivoja. (Vaikka eivät sinällään todellisuutta vastaakaan.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan huumorilla. On vielä vanhassa pölyssä säilytettyä Linen Bankia, samoin vielä vanhempia hiilipapereita sekä 1900-luvun vanhoja kirjoituskoneita (ranskalainen ja saksalainen). Merkittävä 1900-luvun tapahtuma on kirjoitettu historiankirjoittajien löydettäväksi. Leimamuste, samoin kuin mustekynän muste olivat niiltä ajoilta. Hauskuus kaatui sitten juuri allekirjoituksiin, ei ollut tarjolla luonnonlahjakkuuksia.

      Poista
  12. On mielenkiintoinen kysymys, mitä tapahtuu kun koulussa luovutaan kaunokirjoituksesta. Tai onhan siitä jo oikeastaan luovuttukin. Nykyinen kaunokirjoitusmalli on jo pikemminkin tekstausta. Sen verran siinä on kaunokirjoituksen jäänteitä, että se on pikemminkin omiaan sekoittamaan kirjoittajaa. Näyttäisi siltä että palaamme uudelleen aikaan jossa allekirjoituksen sijasta käytetään puumerkkejä.

    Myöskään enää ei ole mahdollista tehdä luentomuistiinpanoja. Espanjan opettajamme kansalaisopistossa opettaa myös yliopistossa ja ihailee meitä pääosin eläkeläisiä, kun vielä kirjoitamme muistiin jotain tunnilla esiin tullutta. Yliopisto-opiskelijat kuulemma vain katsovat poissaolevan näköisinä.

    Myöskin kaikki vanhempi käsin kirjoitettu teksti lipuu nuoren polven ulottumattomiin. Heille se on vain outoja hieroglyfejä.

    Joissakin oppiaineissa, kuten matematiikassa (erotuksena laskennasta) käsin kirjoittaminen varmaan vielä ihan pakosta säilyy. Lyijykynä ja ruutupaperi on siellä edelleen lyömätön yhdistelmä sekä opiskelussa että tutkimuksessa.Siksi joillakin vielä riittää kykyjä käydä läpi esim. Alexander Grothendieckin Pampers laatikollisia käsin kirjoitettuja muistiinpanoja. Nehän ehdittiin jo julistaa Ranskan kansallisaarteeksi kymmeniä vuosi erakkona maata viljelleen matemaatikon hiljattain kuoltua. Ehkä ranskalaiset ovat harkitsevampia muutenkin näissä kirjoitusuudistuksissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älkää murehtiko motoriikan katoamista! Käsi se kynää liikuttaa tekstatessakin, ja nykylapset tekevät sillä melko kaunista ja siistiä jälkeä.
      Mistäkö tiedän? Olen 32 vuotta alakoululaisia opettanut ja joka päivä kirjoitutan heitä niin että kynät savuaa!
      Hyvä ja järkiperäinen uudistus.

      Poista
  13. Suomalaiskoulujen luopuminen kaunokirjoituksesta on herättänyt epäilyksiä niinkin kaukana kuin Kolumbiassa:

    http://www.elpais.com.co/elpais/opinion/columna/jose-felix-escobar/progreso

    Niin, onko edistystä, että kannibaali käyttää veistä ja haarukkaa...

    VastaaPoista
  14. Kaksi tuttua merkkiä löytyi taulukosta ja pari tutunomaista. Armenialaisiako mahtavat olla?

    VastaaPoista
  15. Nykyinen tilanne eli kaunokirjoituksesta lupuminen on oikeastaan malli esimerkki opettajakuntamme eli kollegoiden sokean sopulimaisesta luonteesta. Tähän luonteeseen kuuluu yli-innokkuus, naiivius, kritiikittömyys ja suuri halu juosta porukan eli muiden sopuleitten mukana jyrkänteeltä alas.

    Itse valmistuin vuonna 1990 ja silloin kaunosta karsittiin esteettiset koukerot ja koristeet pois. Siitä huolimatta kaunon ydin eli kirjoituksen sujuvuus ja kirjainten helppo liitettävyys yhteen säilyi. Viimeinen (nais??)opettajien tekemä uudistus ns. tappoi koko kaunon. Siitä tuli kaunokirjoituksen ja tekstauksen hybridi eli sekasikiö.

    Tehdessään tämän kaunokirjoituksen uudistuksen "lopullisen ratkaisun" tonttumaisesti ja tyyppillisen yli-innonkkaan lapsellisesti ajatelleet opettajauudistajat tappoivat kaunon sujuvuuden eli kirjainten liitettävyyden. Mukaan tuli useita kirjainten "liittämisssäntöjä", joita eivät muistaneet oppilaat yhtään ja joiden muistaminen myös opettajille tuotti päänvaivaa.

    Maalaisjärjellä ajatteleva ykkösluokkalainen olisi toki ymmärtänyt, ettei kirjaimia kannata uudistaa melkein joka toinen vuosi; mutta innokas kasvatustieteilijä on sellaisen kausaalisen lain yläpuolella.
    Uudistus tehtiin siis ja niin kuin odotettavissa oli niin perseelleen meni.

    Koomista oli myös jakokulmauudistus jokunen vuosi sitten. Ns. vanha (ei SE ikivanha!) jakokulma on sujuva, koska lukuyksiköittäin jaettaessa (kokonaisen, k.osat sadasosast jne) vastaus tulee selkeästi ko. lukuyksikön kohdalle. Uutta jakokulmaa ajettiin kuin käärmettä pyssyyn, vaikka juuri niille hitaimmille sventuuville uusi j.kulma oli myrkkyä. Tällä kertaa pidin pääni ja opetin luokalleni ns. vanhaa kulmaa. JA kuinkas ollakaan - jonkin vuoden pakkosyötön jälkeen päätettiin palata taas vanhaan kulmaan.

    Naurettavaa ja suorastaan tragikoomista näissä "uudistuksissa" on ollut se, että yläluokan opettajat eivät ole välittäneet niistä paljon mitään, vaan jatkaneet vanhoissa kirjoituksissa ja kulmissa. Näin ollen nämä molemmat uudistukset on nähtävä alakoulun koohotuksina ja äärimmäisen vakavina varoituksina opettajien sopulityhmyydestä ja yli-innokkuudesta.

    Lisäksi koulun uusi superhyperuudistus eli pyhä kolmiportainen tuki ansaitsisi palkinnon siitä tehokkuudesta, millä opetusta vähennetään ja byrokratiaa lisätään. Mutta ei siinä mitään. Tekstataan nyt vaan ja sopeudutaan enemmistön tahtoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jo on kollegalla asiat huonosti. Ei taida olla edes hernekeittopäivänä pannaria ja hilloa jälkiruuaksi. Ja rehtorillakin on uusi Mersu, jos saan arvata.

      Poista
    2. Erinomainen kommentti, se on juuri noin! Niiden koukeroiden idea olisi juuri siinä, että ne vaikeudessaan ensin opettavat hienomotoriikan ja sitten tekevät eri kirjainten toisiinsa liittämisen helpoksi.

      Kaunis käsiala on käyntikortti, ensivaikutelma, johon ei saa koskaan toista tilaisuutta. Ensivaikutelma kun luo ihmisestä esiymmärryksen, jonka valossa kaikki myöhempi arvioidaan.

      Poista
    3. Juu tämä on aivan totta varsinkin näissä puitteissa. Mikään ei tee niin hienostunutta ja silti jyrkän pätevää vaikutelmaa kuin nimimerkki Anonyymi. Vai mitä?

      Poista
    4. "Kaunis käsiala on käyntikortti, ensivaikutelma, johon ei saa koskaan toista tilaisuutta. Ensivaikutelma kun luo ihmisestä esiymmärryksen, jonka valossa kaikki myöhempi arvioidaan."

      Käsi ylös kuka on nähnyt pitkää (triviaalia muistilappua pitempää) käsin kirjoitettua tekstiä yhtään missään viestinnällisessä tarkoituksessa a) koulumaailman ulkopuolella ja b) koulusta on päästy pois tällä vuosituhannella?

      Entäpä pitkällisen näppäimistöllä kirjoitetun tekstin?

      Vanhanmallinen kaunokirjoitus (etenkin jos sitä on hieman pikkusievästi tyyliltelty) voi olla perin vaikeaa luettavaa, jos sitä ei ole aikaisemmin nähnyt. Kirjoitus on pääasiallisesti kommunikaatiota varten, ei pröystäilyä. Siistin ja luettavan tekstauksen tuomitsee huonona ensivaikutelmana vain ennakkoluuloinen hupsu, jolla ei ole tässä maailmassa muuta ylpeydenaihetta kuin historialliseksi kuriositeetiksi museoitunut taito.

      Mitä luentomuistiinpanoihin tulee, ihme ja kumma, yliopistomaailmassakin on nyt lopulta saavutettu oppimateriaalien suhteen sellainen vaihe että opiskelijoiden ei enää tarvitse kopioida mitä luennoitsija puhuu ja taululle kirjoittaa.

      Poista
  16. Lyijykynistä: oletteko koskaan yrittäneet tehdä muistiinpanoja pakkasessa? Kuulakärkikynä ei tottele, lyijykynä on aina käyttövalmis. Sama, jos kynän pitää olla kirjoituspää ylöspäin. Kuivamuste hyytyy, lyijy ei.
    Ehkä entisajan käräjähuoneissa oli pakkasta?
    Luin jokin aika sitten 150 vuotta vanhan lyijykynämerkinnän. Kaunis ja luettava. 40 vuotta vanhat kuulakärkikynällä raapustellut muistiinpanot ovat kadonneet, haihtuneet. Paperin voisi kirjoittaa uudelleen täyteen.

    VastaaPoista
  17. Olen toisinaan pohdiskellut sitä, miksi 1900-luvun (ja jo varmasti varhemmankin ajan) pöytäkirjoissa, kirjoissa ym. hyvin usein törmää niin vietävän tyylikkäisiin ja esteettisiin käsialoihin. Ja kaikki tämä pre-salervolaisena aikakautena.

    Ja vielä veistelemisestä: mm. Topeliuksella (Ahon suomennoksissa) esiintyy tiheään ilmaisu "leikattiin vuosi" se ja se. Ilmaisun taustalla lienee alun perin merkin tai vuosiluvun veistäminen johonkin konkreettiseen kohteeseen riimusauvaan, ladon seinään tms.?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin aikanaan etelä-pohjalaisen ja kirkkonummelaisen dosentti Toivo J Paloposken vanhojen käsialaisten kursillaslla. Hän kertoi, ettei pystynyt sanomaan oliko teksti kirjoitettu Hangossa tai Petsamossa, mutta pystyi sanomaan kymmenen vuoden tarkudella milloin se oli kirjoitettu. Paloposken mukaan persoonallinen käsiala syntyi vasta mekaanisten koneiden kuten kirjoiuskoneiden ja printereiden myötä.

      Kalevi Kantele

      Poista
  18. Pisa-mittelöissä kärkisijoile ovat nousseet Kauko-idän maat: Kiina, Japani, Etelä-Korea ja Singapore suurine kiinalaisväestöineen. Olisikohan yhtenä selittävänä tekijänä ko kielialueiden sekä mikromotoriikan että muistin kannalta vaativat kirjoitusjärjestelmät ?

    Seno

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toinen selitys on kiinan kielen numerojärjestelmä, joka kuulemma (Gladwell) tekee matematiikan oppimisen kiinalaislapsille eurooppalaisia helpommaksi. Kolmas selitys on kiinalaisen kulttuurialueen pitkäaikainen oppineisuuden kunnioitus.

      Poista
    2. ....kiinan kielen numerojärjestelmä, joka kuulemma (Gladwell) tekee matematiikan oppimisen kiinalaislapsille eurooppalaisia helpommaksi....

      Olen joskus nähnyt kiinalaisten matemaatikoiden kiinankielisiä julkaisuja. Muistini mukaan ainoa ero länsimaisiin näytti olevan nämä kirjoitusmerkit. Kaavat oli kyllä kirjoitettu länsimäisin kirjaimin ja merkinnöin. Numerojärjestelmä tuskin tekee matematiikan oppimisen helpommaksi. Kyllä kymmenjärjestelmä on siellä aivan sama kuin täälläkin.

      Sen sijaan suomalaislasten hyvää menestystä on selitetty Suomen kirjoitusjärjestelmän selkeydellä. Heille jopa tehtävän täsmällinen hahmottaminen on helpompaa kun sitä ei tarvitse pitkään tavailla.

      Tuo oppineisuuden kunnioitus voisi sen sijaan hyvinkin olla yksi syy. Toinen on tietysti tämmä valtava (järjetönkin?) prässäys mikä monissa kaukoidän maissa koulunkäyntiin liittyy. Toisaalta varmaan tuo kiinan kirjoitusjärjestelmä jo opettaa ponnistelemaan. Sekin on tärkeä oivallus että mitään ei todellakaan saa ilmaiseksi.

      Poista
  19. Minullakin on ranteessa Timex, oikein Original. Tarpeeksi hyvä kello minulle köyhälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Avainsana on "tarpeeksi". Monille riittää tietää aika kuivissa sisätiloissa, muovinen quartz on varmaan ok. Syvänmeren sukeltajalla, urheilijalla tai kaltaisellani dandylla on taas kullakin ihan erilaiset tarpeet, joiden luulisi vaihtelevan tilanteen mukaan. Silti teräsmies-pääministeri vaikuttaa usein tarvitsevan kalorikulutusmittauata myös TP:n esittelyssä.

      Poista
  20. Kaikilla tuntemillani kansakoulunopettajilla, vaan ei oppikoulunopettajilla, on ollut kaunis käsiala. Opettajankoulutukseen valikoitui siinä mielessä hyvää ainesta, ja seminaareissa ja opettajakorkeakouluissa painotettiin näitäkin kädentaitoja. Parhaita tuntemiani käsialoja oli edesmenneellä opettajaisälläni. En ikinä olisi itse pystynyt itse yhtä hienoon jälkeen.

    VastaaPoista