19. kesäkuuta 2013

Kansalla on oikeus muuttaa lait I





E. Vasaran presidentti Relanderin elämäkerta osoittautui kokonaan luettuna rakenteeltaan juuri sillä tavoin sekasortoiseksi kuin sen tolkuton laajuus pani otaksumaan. Ei se mitään. Synteettisyys on meillä vanhastaan suuri meriitti verrattuna analyyttisyyteen. Humanistisissa ja yhteiskuntatieteissä riittää mainiosti, että kootaan laaja aineisto ja järjestetään se jollain tolkullisella tavalla, esimerkiksi kronologisesti.

Relander-kirja nosti pintaan kuitenkin kokonaista kolme ajatusta, jotka esitän seuraavassa arvioitaviksi.

Aluksi olin hiukan kauhistunut esimerkiksi A.K. Cajanderin ja kumppanien menettelystä, nämä kun eivät kelpuuttaneet Relanderia tyydyttävän tohtorinväitöksen jälkeen dosentiksi niin ettei tällä ollut muuta neuvoa kuin kävellä politiikan puolelle. Maalaisliitolla oli tarve saada riveihinsä tohtoreita – yksi sellainen oli J.H. Sunila, pääministeri. Edistyksellä oli jo keskinkertainen kansantaloustieteilijä Vennola. Yleensä dosenteilta ei edellytetä mainittavaa lahjakkuutta. Relander oli kuitenkin aidosti tyhmä mies. Hänen edeltäjänsä Ståhlberg oli tutkijanakin erittäin korkealuokkainen. Maalaisliitosta tuli todellinen tohtoripuolue sotien jälkeen, mutta se oli hyvin nuori U. Kekkonen, joka antoi Relanderilla 1930 tyrmäysiskun.

Viivähdin näissä muodollisissa ansiossa tähdentääkseni, miten vaikeaa valtion perustaminen on. Suomessa oli 1920-luvulla kova pula herroista, koska meillä ei ollut armeijaa eikä ulkopolitiikkaa eikä siis alan osaajia. Aarne Sihvostakin tehtiin 36 –vuotiaana kenraali, mikä teki hänestä jääkäritovereiden ja Mannerheimin silmissä epäilyttävän henkilön.

Vuoden 1930 kommunistilait ja niihin liittyvät tuomiot, lyhyesti Turun hovioikeus, syyttäjänä sangen usein kanneviskaali Olavi Honka, loivat sotasyyllisyysoikeudenkäynnin ja siis periaatteettoman laittomuuden mallit, joista kärsimme silloin ja edelleen.

Relander lienee menettänyt virkansa eli mahdollisuutensa päästä oman puolueensa ehdokkaaksi jatkokaudelle saati saada toisilta kannatusta toistelemalla samaa, jonka sanoi Väinö Tannerille: ”Jos kansan oikeudentunto sitä vaatii, kansalla on oikeus muuttaa lait.”

Tämä on leninistinen aate. Samaa kielellistä kikkaa käyttivät myös Mussolini ja Hitler. Edustuksellisen demokratian horisontissa kansalla ei ole oikeutta muuttaa lakeja, eikä kansan oikeudentunnolla saa olla vaikutusta yksittäisiin ratkaisuihin.

Vitsi on sana ”kansa”. Kuka on kansa? Vastaus on tähänastisessa historiassa ollut aina: voimapolitiikalla ja tarvittaessa väkivallalla valtaan pyrkivä klikki. ”Kansandemokratia” merkitsi kommunistisen puolueen keskuskomitean noin kymmenen kellokkaan, sittemmin vain pääsihteerin harjoittamaa mielivaltaa. ”Natsismi” on lyhenne sanasta ”kansallinen”. Saksan kielessä tuli nopeasti käyttöön myös sanaa ”nazional” saksalaisempi termi ”völkisch”, kansallinen. Yksi kansa, yksi valtakunta, yksi johtaja.

K.J. Ståhlberg uskalsi vaalipuheessaan ylioppilastalolla vuonna 1930 Lapuan liikettä tarkoittaen sanoa, että kansalla on oikeus valita edustajat ja valtiopäiville kokoontuneina näillä on oikeus muuttaa lakeja ja säätää uusia. Hän vastusti kommunistilakeja. Se oli kaukaa viisasta. Samoja lakeja käyttivät sitten Suomessa kommunistit esimerkiksi pitääkseen Valpon suojissa ties mistä epäiltyjä porvareita kaksi, jopa kolme vuotta. Menettelyn teki mahdolliseksi vuonna 1930 keksaistu lainsäädäntö.

Lapuan liike vaati, että tietyn tulorajan alle jääviltä on poistettava äänioikeus ja kommunisteilta sekä äänioikeus että vaalikelpoisuus. Jälkimmäinen toteutui. ”Kommunismi” jätettiin kätevästi määrittelemättä. Ainakin Pohjanmaalla kommunismiksi katsottiin myös se, että kävi työväentalolla tansseissa.

Kommunisteja tuomittiin 1930-luvulla valtionpetoksesta ja sellaisen valistelusta ja jopa valmistelun edistämisestä. Kukaan ei koskaan kiinnittänyt huomiota siihen, oliko syytteessä tarkoitetut teot tehty ennen vuoden 1930 lainmuutoksia. Siihen asti itse kommunisteiksi julistautuneita oli istunut myös eduskunnassa.

Tietääkseni takautuvan kriminalisoinnin ongelmaan ei koskaan edes viitattu tuohon aikaan eikä myöhemminkään.

Vuonna 1946 sitten Ryti ja kumppanit tuomittiin takautuvan lain nojalla, ja sitä pidetään edelleen pahana. Myös minä pidän. Mutta malli oli vuodelta 1930. Relander oli kuollut ja samoin näitä poikkeustoimia vastustanut Kallio ja tilapäisesti laillisuuskannalta luopunut Svinhufvud. Paasikivi, joka ei koskaan ollut erikoisen kiinnostunut laillisuuskysymyksistä, oli kovassa vedossa, ja etevänä lainvalmistelijana toimi Kekkonen. Oikeuskanslerina ja sitten korkeimman oikeuden presidenttinä oli Toivo Tarjanne, tunnettu siitä että hän ei toimillaan koskaan aiheuttanut presidentille eikä ministereille harmia.

[Jatkuu...]

16 kommenttia:


  1. Valokuvan pensas on oppinut kasvamaan palloksi. Ellei, niin puutarhuri tulisi Fiskars saksitonkien kanssa ja taas pakottaisi. Tätä menoa eräistä valikoiduista luonnonvalioista tuli isoja komeita ritareita, upseereita ja tohtoreita, kullakin miekka kupeellaan statuksen merkkinä. Ritarihuoneen sijaan astui konsistori ja kaikki hyvin. Auktoriteetti se olla pitää. Kuka nyt itseensä luottaisi, paitsi nuo pirun yläluokkaiset joiden kirottun itsevarmuuden ydinmoottori lienee itseohjautuvaisuus -kasvavat rönsyävät mieltymystensä ja omintakeisten lahjojensa suunnissa.

    Ja kutka johtuvat arkityön johtajiksi eivät ota statusta lisenssinä etuilla etuoikeuksilla ja puhkua vallantäyttään, vaan pirulaiset ovatkin vastuunkantajia ja esikuvallisen palveluvelvollisuuden miehiä. Onneksi rotu katosi. On kivempi elää yhteistä ja samaa code napoleonia jahka uusi keisari oli yleisellä äänioikeudella huudettu korokkeelleen. --Valistuseliittiä nujertamaan nousseet "völkisch" mieliset me-ite miehet polttivat Code Napoleon lakikirjan rovioilla. Ai milloinko ja missäkö ? Lutherin Wartburgissa 18.lokak.1817. Tuleen viskatiin vihanvimmoissa myös ulaaniupseerin kureliivit ja peruukki.

    Siitä se alkoi kansallinen kokoomus -ja kehen katajaan kapsahtikaan. Eihän nimeä voi tietää kun lähteeni K.O.Lindeqvist s.481-2 osa II on vuodelta 1905, ja halpa-arvoinen, 3 € divaripörssin noteeraus, perustuu kai fundamentteihin eli myöhempään tiedeyhteisön objektiiviseen tietoon eikä sisäpiiriseen kronikoitsemiseen kuten entiset aikakirjat.

    Eilisiltana maailma jännitti Bernanken ja Fedin ilmoitusta. Olisiko mark to market eli emissiokurssiensa yli kirkaasti noneeratut biljoonaiset bondivarastot (0-0,25 % USA ja 1% EKP) alennettava tappiokirjauksin koron kohotessa niihin alta 100 arvoihin, joilla tuottolaskuoppi saisi taas uuden normin mukaisen jakolaskutoimituksen oikein, 1,5 ja sitten kohta kai 2,75 jne tuloksen. Sama logiikka siis kuin meillä vuokra-kämpänhinta-lainakorko kolmiyhteydessä (ynnä asuntorakennus tarjontakielto sosiologiana eli kaava- ja rakennuslakeina eli laatustandardeina).

    Bernanke ei kriisitoimista vielä alkanut irtaantua, mm. 40 mrd:n dollarin edestä joka kuukausi ostetaan asuntolainapapereita Keskuspankkiin originaalilainottajilta, säästö- ja talletuspankeilta. Pihisee sitä maalaisliiton-sosiaalidemokraattien perheitä rohkaisevaa -ei sylittävää- henkeä yhäkin siellä Hiskin salomailla !
    Draghilta luin puolitoistaliuskaa äskeistä kiitospuhettaan jostakin palkistemisestaan. Oli puhunut videona ja varmaan kiusaantuneena koko asiasta. Hän kerkesi hokea kai kolmeen neljään kertaan sitä hintavakautta kuin yya:ta Karjalainen. Mitä se on. Kultakantaa. He vakuuttavat että eurolla saa materiaalista ostoskassia ja huvi-, terveys-, kahvilapalveluita aina saman määrän. Kaikki sofistikoituneet finanssiolki-himmelit pörssien lainehilta ovat swapattavissa transakstioissa, eli vaihdettaviassa euroiksi ja se gold€ vihdoin kiinteään, permanenttiin määrään tosimaailman hyvää, ei tosin sitä yhteistä hyvää. Ne Drghin lauseet olivat niin ufoja, että muistahti mieleeni Greenspanin -minusta oudosti- sanoneen että vapaasta dollarista tehdään kultaraha. Tästä kun alkaa purkaa, herrojen ajatus alkaa aueta ? Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  2. ;ielenkiintoista. Kiitos!

    ---
    "1920 luvulla...meilla ei ollut armeijaa"?
    Luin kirjan Evan Mawdsley The Russian Civil War.
    Sivulla 274 mainitaan, etta Puna-armeijan vakoilu laski Suomen voimat 100,000 mieheksi, joista 25,000 oli suunnattu Pietariin. - Judenich oleskeli Suomessa 1919 alkuvuodesta, mutta Mannerheim korvattiin valtionpäämiehenä.--
    Sitten 1920 luvulla oli se upseeriselkkaus jne.
    Niin etta kai sentaan armeija oli? Kemppinen tarkoittanee jotain suhteellista juttua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lue "ollut ollut". Kansalaissodan alussa oli vain suojeluskunnat, ja päällystöstä osa oli Saksassa, osa Venäjällä koulutettua. Asevelvollisuusasiat olivat tietenkin kauan sekaisin.

      Kadettikoulu perustettiin hapuillen, ensin nykyisen Eläintieteen museon tiloihin. Sotakorkeakoulua saatiin odottaa. - Ensimmäisiin "kotimaisiin" upseereihin kuului mm. A. Airo. Mutta upseerin arvoja oli jaeltu reippaasti myös henkilöille, joilla ei ollut mitään sotilaallista koulutusta. Ruoveden taisteluihin osallistui vänrikki Eljas Erkko. Vehmaisten suunnassa Tampereen lähellä seisoskeli vänrikki Alvar Aalto...

      Mainitsemaasi lähdeteoksen maininta on järjetön.

      Poista
    2. Kiitos! Mielenkiintoista.

      Tama jarjeton maininta: sehan ei ole kyseisen professorin kanta, vaan Puna-atmeija kirjaama vakoilutieto. Se teki Puna-armeijan suunnitelmissa tasta Suomen "armeijasta" suurimman sotilaskeskittyman Luoteis-Venajalla, eli Pietarin sunnalla! - Melko mielenkiintoista!


      Poista
    3. Miksi järjetön? Olihan asevelvollisuus 1920 luvun puolivälistä ollut jo kymmenkunta vuotta ja tuottanut tuonkokoisen reservin ja eivätkö eräät piirit valkoisessa Suomessa vakavasti pohtineet Judenitsin ja Venäjän valkoisten tukemista? Tiedustelupalvelun rooliin taas kuuluu tietty vainoharhaisuus.

      Poista
    4. Judenitsin toiminta Suomesta kasin loppui kevaaseen 1919, samoin kuin Mannerheimin aika valtionpaamiehena. 1920 Puna-armeija oli jo vahva ja paaviholliset voitettu. 1921 Venajan sisallissota oli ohi ja bolseviikit herroina.

      Poista
  3. "Vuoden 1930 kommunistilait ja niihin liittyvät tuomiot, lyhyesti Turun hovioikeus, syyttäjänä sangen usein kanneviskaali Olavi Honka, loivat sotasyyllisyysoikeudenkäynnin ja siis periaatteettoman laittomuuden mallit, joista kärsimme silloin ja edelleen."

    Tyhmempi voisi luulla, että Zhdanov ja Kekkonen junailivat sotasyyllisyysprosessin ja perustelivat sitä kyseenalaisesti välirauhansopimuksen (19.9.44) sotarikoksia koskevalla artiklalla.

    Tuskin nämä kokeneet sällit mallia tarvitsivat, etenkään kommunistilaeista. Ne olivat demokraattisen ja laillisen yhteiskunnan puolustamista CCCP:n masinoimaa kommunistista vallankumousta ja viime kädessä Suomen tuhoamista vastaan.

    Kommunistiseen toimintaan 1930-luvulla, joka on muuta kuin työnväentaloilla tansseissa käymistä, kannattaa tutustua ihan oikeasti. Muten käy niin, että mielikuvat eivät perustu todellisuuteen vaan stalinistiseen "historian kirjoitukseen".


    VastaaPoista
  4. En ole vielä päässyt kirjassa noihin vuosiin, mutta teoksen alkupuolen perusteella Relander on viisas mies ja noin vuosikymmenen aikaansa edellä salliessaan Tannerin vähemmistöhallituksen ja kannattaessaan maalaisliiton ja SDP:n yhteishallitusta. Voidaan vain spekuloida olisiko lapualisloiskiehunta jäänyt paljon vähemmälli, jos maassa olisi ollut vahva puna-multa enemmistöhallitus.

    Kommunistikysymyksessä epäilemättä oli ylilyöntejä, mutta ei sovi unohtaa, että kommunistipuolue toimi myös illegaalisti pyrkien väkivaltaiseen vallankumoukseen. Nykyisin tuollaista nimitettäisiin terrorismiksi, jonka harjoittajien päätä ei nykyisinkään silitetä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Inttämisen vuoksi: en muista 1930-luvulta yhtään kommunistien tekemää henkeä tai terveyttä uhannutta terroriteokoa.

      Lisäksi maailmanvallankumous - joka ei liene ollut Stalinille niin iso asia kuin esim. Trotskille - pantiin selkeästi jäihin 1936 ja alettiin siirtyä kansanrintamataktiikkaan.

      "Taloudellisesta terrorista" on haluaisi puhua, koska esim. villien lakkojenpitäminen sellaisina panisi miettimään myös viime vuosia.

      Poista
    2. Jukka hei,
      Ne terroriteot oli 1910 luvulta!
      Ehkapa paaosin vuosilta 1917/1918.
      Juu, ja teki niita muutkin, varsinkin 1918 !

      Poista
    3. Vieläkin inttämiseksi:

      Vaikka kommunistit Leninin johdolla olivat hylänneet yksilöterrorismin, he harjoittivat massaterrorismia siinä mielessä, että he väkivaltaa käyttäen halusivat siirtyä proletariaatin diktatuuriin. Sitä varten suomalaiset kommunistit opiskelivat Lenin- ja punaopseerikouluissa. Punaupseerit osallistuivat 1920-alussa ns läskikapinaan. Relanderin presidenttivuosina (1925-31) väkivaltaiseen vallankumoukseen pyrkivä kommunismi oli - silloin tuoreiden vuoden 1918 muistojen valossa - mielekästä mieltää uhaksi Suomelle ja torjua, vaikkakin tiettyjä ylilyöntejä tapahtui. Lisäksi tieto Trotskin ja Stalinin linjaeroista ei vielä tuolloin liene kantautunut Suomeen.


      (Toinen asia on, että Relander suhteessa lapuanliikkeeseen oli liian heikko, tarvittiin "oma" mies torjumaan Mäntsälän kapina.)

      Poista
    4. Veikkaan Relanderin tappion syyksi Maalaisliiton puoluekokouksessa seuraavaa: Hän vaihtoi kymmenen eturivin maalaisliittolaista ministeriä neljään. Ministerinsalkusta joutuivat luopumaan herrat Kallio, Kaila, Niukkanen, Reinikka, Kukkonen, Ellilä, Junes, Lahdensuo, Heikkinen, Leppälä.

      Relanderin suhtautuminen Lapuan liikkeeseen on vain hyvä historiallinen selitys, joka on jäänyt elämään.
      Kun Relander kätteli Vihtori Kosolaa Senaatintorilla, niin siinä vain Maalaisliittolaiset sekä aktiiviset suojeluskuntalaiset kättelivät toisiaan.

      Koska Relander voitti Rydin presidentinvaalissa, niin ei Ryti voinut tietenkään esittää talvisodan evakoille kompensaatiota, Relanderin piti kärsiä itse Pamppusaaren menetykset.

      Vasaran kirja oli siitä hyvä, että kirjan luettua ihmettelee Relanderin edeltäjän sekä seuraajien sankarimainetta. Lisäksi en aikaisemmin tiennyt Relanderin päiväkirjojen löytyvän kirjaston hyllystä.
      Pitää lukaista ne joskus. Tuskin Kekkonen viimeistä naulaa iski Relanderin arkkuun. Tarina on hyvä, vaihtoehtoinen selitys: Kekkonen totteli esimiehen käskyä tai nuoleskeli. Kallio taisi olla Kekkosen esimies tuolloin Maalaiskuntien liitossa...

      Poista
  5. Historiallisen akronismin välttämiseksi kerrottakoon, että v. 1945 Vasemmistoliiton edeltäjä SKDL sai eduskuntavaaleissa 23,5 prosentin ääniosuuden, ja nousi toiseksi suurimmaksi puolueeksi Sosiaalidemokraattisen Puolueen (25,1 %) jälkeen.
    Syyllisyys natsi-Saksan kanssa sodan valmistelleista ja siihen lähteneistä päättäjistä oli selvää kauraa, kun he sitten ”tuomittiin takautuvan lain nojalla, ja sitä pidetään edelleen pahana”, ei vasemmisto ole kapinoinut asiaa vastaan, vaan pitää ko. sotasyyllisyyttä ”pahana”.
    Asia on kärsitty, ja siit´ei suinkaan puhdistauduta trivialisoimalla sotasyyllisyys:
    Suomen päättäjille kävi hyvin, he olisivat voineet joutua käymään oikeutta samassa aitiossa natsijohtajien kansa.
    Se miksi näin ei käynyt, ja onni potkaisi: asia hoidettiin Suomessa, liittyy tiettyihin sopimuksiin, joita NL ei viitsinyt esitellä länsiliittoutuneille.
    ei ole suuri salaisuus, että syytettyjen joukossa oli heppuja, kuten se teologi Kukkonen Pohjois-Karjalasta, jolla ei ollut mitään tekoa asioiden kansa, ja yhä hyvin yleisessä tiedossa on että syytteiltä suojeltiin henkilöitä, joiden ”syytesuoja” olisi Nürnbergin oikeudenkäynneissä väkisin noussut päivänvaloon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista. Voisiko tätä avata asiaa tuntemattomalle vähän enemmän ?

      Poista
  6. Mitä tästä opimme? Ongelma ei ole vasemmisto vaan oikeisto.

    VastaaPoista
  7. Sain nimeni RR:n mukaan sikäli kuin olen ymmärtänyt. Vanhempani arvostivat ko. presidenttiä.

    VastaaPoista