14. helmikuuta 2013

Lapin kummallisuus





Veikko Neuvonen, lähetä sähköposti tämä kirjoituksen yläreunassa olevaan osoitteeseen. Keskustelisin mielelläni luontokuvista ja kirjoituksista ja etenkin niistä  tuhansista dioista, jotka kukaties kiinnostaisivat lähes puolen vuosisadan takaisinakin myös muita.

Kuvan kirja on uutuus. Se on sekä komeasti että asiantuntevasti tehty. Toivon teokselle menestystä, etenkin siksi, että Suomesta ja Lapista julkaistaan kovin paljon sielutonta aineistoa.

Kirja on sorvattu sellaiselle kotimaiselle ja englanninkieliselle yleisölle, jonka tiedot aiheesta eivät ole syvälliset. Siksi on ollut pakko luoda katsaus, jossa on vuoroon kasveja, lintuja, poroja, ihmisiä ja maisemia. Toisaalta tällaisen teoksen ostaja ei, jos on järjissään, varmaan odotakaan kirjalta katkeamatonta dramaturgista jännitettä yhtä vähän kuin syvyyttä.

Silti, Veikko Neuvoselle kunniaksi, mukana on paljon tekstiä siitä, milloin, miten ja miksi Lapista tuli Lappi. Jotakin on ollut aihetta sivuuttaa. Suuret hakkuut ja koskivoiman valjastaminen tekoaltaineen jää sivuun. Suomen ”imperialismia”, jolla alkuperäiskansa saamelaiset työnnettiin tiukalle, ei mainita. Samassa yhteydessä jää väliin se tieto, että itäkairan alue jatkuu kasveiltaan, eläimiltään ja maisemiltaan samanlaisena valtakunnanrajan takana, mutta siellä eivät näkymät tiettävästi kaikin paikoin viehätä.

Erämaiden käytöstä oltiin aikoinaan eri mieltä. Eräs hyvin voimakkaasti luonnon koskemattomuutta ajanut joukko oli avoimesta sitä mieltä, ettei kaikenlaisia kaupunkilaisia pitäisi lainkaan päästää kävelemään tai hiihtämään erämaihin.

Asia osoittautui mutkikkaasti. Eräretkeilijät kehittivät toisaalta oman etiikkansa. Luonnon kunnioittaminen on jo kauan pidetty vaeltajan ominaisuutena. Tätä nykyä ei voi myöskään sivuuttaa sitä, että matkailu on merkittävä elinkeino. On ihmisiä, jotka haluavat kiertää hiihtohissit tykötarpeineen kaukaa. Olen itse yksi heistä. Silti on paikallaan, että jokainen asianomainen saa itse kohdaltaan päättää, mistä suurimman onnen käsittää.

Neuvonen, monikymmenvuotinen viikon luontoääni, on etevä naturalisti. Hienoa että hän julkaisee.

Jos nyt syntyisi keskusteluyhteys – muistelen että olemme jossain elämän vaiheessa olleet samoissa hommissa – voisimme yrittää miehissä selvittää, mitä se on se Lapin lumo.

Ajatus oli olemassa jo ennen kuin se napattiin iskelmiin. Voi hyvin olla, että Lappia mainosti kaikkea muuta paremmin Reino Helismaa ja ”Rovaniemen markkinoilla”. Ainakin elokuva oli ajankohtainen, kuten tässäkin kirjassa kerrotaan. Sotien jälkeen löytyi kultaa, ja innostus oli aikansa kova.

Jos ihminen lumoutuisi vaikkapa Saimaan saaresta, voi olla että lauluntekijä tulisi ja oivaltaisi rinnastaa miehen hylkeeseen. Kyllä siinä jotenkin surumielinen sävy olisi. Liikuin jossain vaiheessa Saimaalla Koloveden kansallispuistossa. Se on hämmästyttävä ja hieno alue, mutta en muista tunteneeni taikaa enkä lumoa.

Lappi sen sijaan – kyllä se teki järkyttävän ja pysyvän vaikutuksen silloin ensimmäisellä kerralla, vuonna 1955.

Neuvonen on kuvannut kirjaansa murtuneen palsan. Palsa on suosta vähä vähältä kohoava, sisältä kestäkin jäinen möhkäle. Ja palsta ovat siis alkaneet sulaa ilmastonmuutoksen johdosta.

Tuosta kuvanvalinnastan olen henkilökohtaisesti iloinen. Muistan yhdenkin pikku talviretken ja toisen, kesällä tehdyn, Paistunturissa. Alueen merkittävä huippu on Kuivi, ja se sijaitsee Utsjoella Karigasniemeen ajettaessa pohjoisen puolella.

Se on niin karua maata, että maiseman pelkistymisen aste samanaikaisesti hirvittää ja ihastuttaa. Jos haluaa mitata Lapin kuumeensa, suosittelen seutua. Siellä on hyvät kämpätkin. Ja vähän väkeä. Ja Lapin kummallisuutta.

31 kommenttia:

  1. Kun keskustelen espanjalaisten tuttavieni kanssa Suomesta, tavallisimmat asiat, jotka he tuntevat ovat Laponia ja los renos. Itse kävin joskus sukulaisten mökillä Levitunturilla ja ajelin sieltä ympäriinsä mutta koin vain näivettynyttä metsää ja surkeassa kunnossa olevaa rakennuskantaa ja varsin ikävää turismia. Ounasjoen mutkasta nappasin jonkunsortin lohikalan, senkin pienen. Mitähän vaille olen jäänyt?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun kokemuksissani Ylläs ja Levi eroavat. Levin turistikeskuksessa toikkaroi ravintoloiden ulkopuolella humalaisia, mutta Ylläksellä en niitä ole havainnut ulkona enkä Saariselälläkään. Oli nautinnollista hiihtää tunturimaisemissa, toki nautin hiihtämisestä "lannankin" alueella.

      Poista
  2. Lähden etsimään saimaalaista esoteriikkaa en edes niinkään vedestä ja vesistöstä, vaan Kyläniemestä. Se kuuluu liikkuvan hieman sivussa välittömän lähiympäristön aika-avaruudesta.

    Jotain taikaa siinä on, koska asia pyörinyt mielessä jo vuosia. Jos vaikka siellä saisi saunottua, ei vain ajettua läpi.

    VastaaPoista
  3. Kun ensimmäisen kerran eksyin (ihan yksin) pikkukauppalasta Helsinkiin, olin haltioissani. Minuun iski oikeesti kamala kaupunkikuume.

    Raitiotievaunut kolisivat, ilma haisi oudolle, ihmisiä joka puolella, ja autoja, liikennevalot vilkkuivat, meri kohisi, ja illalla lamput syttyivät... Hitsi, mitä eksotiikkaa! (Se letkautti polvet pois mun alta.)

    VastaaPoista
  4. Lapin lumoa ja suosiota on levittänyt myös yksi rakastetuimmista suomalaisista elokuvista, Aimo Jäderholmin 10-minuuttinen Laulu tunturille (1949), jonka hän teki Tapio Rautavaaran ja Reino Helismaan kanssa.

    VastaaPoista
  5. Entäs "alkuperäiskansan" aikaansaanokset? Ylisuurten porolaumojen puhtaaksi kaluamat jäkäliköt? (Suomen ja Norjan rajakin näkyy sateliittikuvista.) Moottorikelkkojen ja mönkijöiden tuhoamaa luontoa. Ja "villin luonnon" porojakin on hämmästyksekseni syötetty jo vuosia etelän tehtaiden keinorehulla!

    VastaaPoista
  6. Tuon murtuneen palsan on muistaakeseni kuvannut Jorma Luhta. Neuvoseltahan ei tuossa sinänsä näyttävässä kirjassa juuri kuvia olekkaan.

    VastaaPoista
  7. Ainakin videolla nämä lapinporot ovat viehättäviä:

    http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=zzctPPkUPkk

    VastaaPoista
  8. Mielenkiintoinen termi tämä "alkuperäiskansa".

    Saamelaisille sen aseman suon ilomielin ja puolustan heidän kulttuuriaan ja kieltään aina ja kaikkialla. Mutta asuivatko nykysaamelaisten esi-isät todella täällä etelässäkin, josta heidät sitten tungettiin Lapin raukoille rajoille, kuten Kemppinenkin rivien välistä antanee ymmärtää.

    Millaisia todisteita siitä on?

    Kaino pyyntö: älkää sitten sotkeko kansaa ja kieltä. En väitä, etteikö saamea olisi puhuttu aikoinaan kautta maan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erään tutkijan äskettäin televisiossa esittämän mukaan ei pidä paikkaansa, että suomalaiset olisivat karkottaneet saamelaiset "Lapin raukoille rajoille". Saamelaiset ovat pysyneet paikoillaan suomalaisten "Suomeen" tapahtuneen muuton aikoihin, mutta ovat omaksuneet vähitellen suomen kielen ja ovat muutenkin sekoittuneet suomalaisten kanssa. Tutkija oli muistaakseni
      Oulun yliopiston saamalainen saamen kielen professori.

      Poista
    2. Tämän tyylistä olen itsekin kuullut ja lukenut.

      Eli suomen kieli erkani muutama vuosituhat sitten kahdeksi - rannikolla vasarakirveskansan ja muun maahan muuton seurauksena täksi meidän nykysuomeksimme ja sisämaassa saamen kieleksi.

      Ja näiltä sisämaan saamenpuhujilta etniset saamelaiset kielensä saivat. Aika yleisesti tunnustettu asiahan on se, että etniset saamelaiset ovat vaihtaneet kielensä. Alkuperäinen on tuntematon, samoin kuin saamelaisten alkuperä muutenkin. Idästä he eivät geenien perusteella tulleet, kuten ennen luultiin.

      Mielenkiintoinen asia. Minulla onkin tapana sanoa, että puhtainta suomea on saame.

      Poista
  9. Mielenkiintoinen kirja-arvostelu..

    1. kommentoijalle: näivettynyttä metsää on koko Lappi nykyään täynnä ellei mene tekoaltaiden pohjoispuolelle tai Itä-Lappiin etsimään.

    Erään kommentoijan viittaukset "alkuperäiskansan" aikaansaannoksiin ovat yksipuolisia. Ylilaidunnus ja keinoruokinta väitteet ovat oiottuja totuuksia joiden puhujat eivät tosin toisenlaista näkökantaa halua kuullakaan. Ylilaidunnus on ainakin osin totta, mutta syy-yhteydet ovat usein hakusessa. Samoin keinoruokinta on saamelaisten kotiseutualueella marginaalista ja porot tulevat vähintään 90%:sti luonnonlaitumilla toimeen.

    Rakenteelliset toimet lainsäädännössä ja porotalouden neuvonnassa ovat johtaneet saamelaisen poronhoidon rajuun muutokseen. Vielä 80-luvulla maa- ja metsätalousministeriö kannusti voimakkaaseen poromäärien kasvattamiseen ja senkin jälkeen on tavoiteltu poronomistajien vähentämistä ja samalla poromäärän kasvattamista poronhoitajaa kohden. Tämä ei ole perinteisen poronhoidon mukaista, jossa poronomistajia on aina ollut paljon ja poromäärät ovat olleet pienet omistajaa kohden. Poronhoito on harvoin ollut ainoa elinkeino edes ns. porosaamelaisilla. Nyt siitä vaahdotaan, kun se ei sitä ole kuin joillain sadoilla.

    Poromäärien kannalta kova takaisku oli Tshernobylin aiheuttama kysynnän lasku, joka johti valtaviin poromääriin, koska kukaan ei poroja ostanut moneen vuoteen. Poronhoitajat eivät halunneet huvikseenkaan poroja tappaa. Tämän aikakauden laidunnuspaine näkyy vieläkin, vaikka poromääriä on leikattu kolmanneksen niistä ajoista.

    Anteeksi pitkä tilitys! :)

    Ystävällisin terveisin,
    Janne Saijets

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osaltani muistan kerrat jolloin joku lappalainen lihanjalostaja varastoi ja myi pilaantunutta/mädäntynyttä poronlihaa konttikaupalla kuluttajille. Tästähän puhuttiin mediassa kuukausikaupalla. Ymmärtääkseni tämä aiheutti suuremman kysynnän laskun kuin Tshernobyl konsanaan ja aihe on vieläkin usean muistissa.

      Poista
    2. Poroista on pohjoista myöten tullut pihoilla ruokittua kotikarjaa, valitettavasti. Lisäruokinta syö poromiesten tulot ja poron luomumaineen. Onneksi joulupukin Petteriltä ei kysytä, millä se on ruokittu. Siinä on poron tulkevaisuus.

      Poista
    3. Lapissa ja jopa Peräpohjolassa metsä on monien etelän ihmisten mielestä
      "näivettynyttä", koska puun kasvavat hitaasti ja jäävät lyhyiksi. Tuo seikka ei kuitenkaan kaikkien katsojien silmissä rumenna maisemaa.

      Puhuminien näivettyneistä metsistä saattaa loukata joitakin saamelaisia.
      Istuin kerran junassa humalaisen saamelaisen vieressä. Hän halusi keskustella kanssani. Kun en muuta keksinyt otin puheeksi ilman mitään halventavaa tarkoitusta Lapin metsien pituuskasvun. Vierustoverini alkoi haastaa riitaa ja alkoi jopa pukkia niin, että konduktööri joutui siirtämään hänet eri paikkaan.

      Poista
  10. "Lappi sen sijaan – kyllä se teki järkyttävän ja pysyvän vaikutuksen"

    Olisikohan yhtenä syynä se, että Lappi on viimeinen (-siä) euroopalaisia erämaita. Siellä kokee koskemattoman luonnon merkityksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisiko asiaan vaikuttaa myös ajankohta eli vuosi 55? Oi nuoruus...!

      Poista
  11. ”'imperialismia', jolla alkuperäiskansa saamelaiset työnnettiin tiukalle"

    Mikähän tässä lienee totuus, ei saamelaisia ainakaan tapettu tai pantu reservaatteihin. Siinänsä selvä, että porotalous ja peltoviljelyä ovat jossain määrin vaikeasti yhteensovitettavia elinkeinoja. Korpijaakko- Labban väitöskirja toisaalta osoittaa myös, että lapinkylien osakkaat saivat tuomioistuimilta ja hallinnolta oikeussuojaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saamelaiskäräjät muutti Suomen lappiin Norjasta sata vuotta sitten. Nyt se esiintyy alkuperäisväestönä. Ei ihme, että ILO-sopimusta on hankala hyväksyä, kun se koskisi vastikään maahan muuttaneita.

      Poista
  12. "Lapin luonto lyö outoa turpaan..."

    Lapin "lumoa" pidetään yllä vain ja ainoastaan kielikuvilla, sitä osoittaa Neuvosen kirjan nimikin. En ole ko. kirjaa edes kädessäni pitänyt, etten sisältöön sano mitään. Ja tuskin tuo maailmankolkka lie ollut koskaan edes "kummallinen" muualla kuin kokijoidensa päissä. Myyttejä on vissiin hauska yrittää pitää yllä.

    Ja jos joku Lapin koskemattomasta luonnosta puhuu, niin paskaa hän puhuu.

    Olen itse ollut sekä lapinkävijä että siellä asuja eikä sieltä mitään lumoa tai kummallisuuksia mieleeni juolahda. Paitsi että eräänä saatanan kovana pakkastalvena Veitservasassa ulkohuussin jäätynyt sontatorni oli yöllä siirtynyt sijansa verran syrjemmälle.

    Lapin luonto on rumempi ja karumpi kuin lapsuuteni vaarojen sankat metsiköt ja laitumet Savossa. Niitäkäänhän ei enää ole, että kaikki lumo elämästä luonnon suhteen on kadonnut. Totta kai kuukkeli puun oksalla edelleen on kaunis näky, mutta kuka voi sitäkään katsellessa tai kuvatessa unohtaa sen, mitä ihminen ympäristölle on tehnyt kaikkialla mihin lajinsa on siementänyt asustelemaan?

    VastaaPoista
  13. Dosentti Rovaniemeltä: Veikko hakeudu takaisin luontoiltaan! Se on ollut vain varjo entisestään.

    VastaaPoista
  14. Milloinkahan tämä blogistimme on käynyt viimeksi Lapissa, ehkä joskus 1960-luvulla?

    VastaaPoista
  15. Termistä lappilainen:

    Suomen kieleen pesiytyi joitakin vuosikymmeniä sitten ilmeisesti poliittisista syistä sana "lappilainen" tarkoittamaan silloisen Lapin läänin asukkaita. Tuossa vaiheessa alkoivat sanat "Peräpohjola" ja "peräpohjalainen" hävitä kielestä. Nuo sanat olivat yleisessä käytössä ollessani kansakoulussa. Saamelaisista käytettiin usein sanaa "lappalainen". En osaa sanoa kuinka pohjoiseen Peräpohjolan katsottiin ulottuvan. Mielestäni Tornionjokilaaksossa Kolarikin vielä kuului Peräpohjolaan, ainakin Pello.

    Poliittis-hallinnollisiin tarkoituksiin kehitettiin käsite "Meri-Lappi". Nyt kun Lapin lääniä ei enää ole, kenties "lappilainen" häviää kilestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peräpohjola tarkoittaa nykyään nimenomaan seutua Perämeren pohjukasta Kemin ja Tornion hujakoilta Suomi-neidon kainaloon eli Pellon yli nimenomaan Kolariin asti. Kuulemma Sallakin lasketaan siihen, vaikka minun kielikorvani pitää peräpohjalaisia hoon päältä puhuvina.

      Poista
  16. Toisten reissuja on yleensä tylsempi lukea kuin omiaan, mutta silläkin uhalla (tai siitä syystä, miten vai...)pistän tähän Paistunturin alueelta yhden esille
    Ainoa ihminen, jonka ennen Kevon reittiä tapasin, oli menossa katsomaan noita palsaesiintymiä. Ja vielä nuori mies!

    http://sanapasanen.wordpress.com/2012/12/29/1921/

    VastaaPoista
  17. Helsingistä ei saa kokonaiskäsitystä Kauppatorilla tai rautarieasemalla eikä Lapista Levillä tai Saariselällä.

    VastaaPoista
  18. En tunne yhtään suomalaista, aikuista ihmistä itseni lisäksi, joka ei ole käynyt Lapissa. Kai se on joskus koettava, vaikka kylmyys tai vaihtoehtoisesti sääsket eivät kuulosta houkuttelevilta.

    VastaaPoista
  19. "Neuvonen on kuvannut kirjaansa murtuneen palsan. Palsa on suosta"

    Näinhän näitä kirjoja tehdään. Tekstinikkareilta tilataan tekstejä, kuvaajilta kuvia ja kirjatoimittaja kokoaa aineistosta kasan lapinkliseitä. Aikaansaannos myydään Neuvosen nimellä ja varsinaisen työn tekijä selviää suurennuslasin avulla.
    Olisin kuitenkin kuvitellut Kemppisen "valistuneeksi" tai jopa kantavan huolta tämän päivän kirjantekokulttuurista.

    VastaaPoista
  20. Tapsa:
    "Mutta asuivatko nykysaamelaisten esi-isät todella täällä etelässäkin, josta heidät sitten tungettiin Lapin raukoille rajoille, kuten Kemppinenkin rivien välistä antanee ymmärtää.

    Millaisia todisteita siitä on?

    Kaino pyyntö: älkää sitten sotkeko kansaa ja kieltä. En väitä, etteikö saamea olisi puhuttu aikoinaan kautta maan."

    Hyvä tarkennus. Saamelaisissa näyttää säilyneen paljon muinaiseurooppalaista perimää, he muistuttavat Espanjan kivikautisia asukkaita:
    http://www.elisanet.fi/alkupera/Saamegeenit.pdf

    Heissä on kuitenkin myös neljännes tai kolmannes itäistä perimää, joka tekee heistä läheisempiä Volgan kansoille kuin suomalaisille, mikäli tulossa olevaa geenitutkimuksen esittelyä on uskominen. Muinaiseurooppalainen perimä on voinut päätyä Lapin perukoille joko Norjan rannikon tai Suomen kautta, mutta itäinen perimä vain Suomen kautta.

    Näin ollen nykysaamelaisten geneettisistä esivanhemmista ainakin osa on tullut Suomesta ja edelleen Suomen kaakkoispuolelta. Äitilinjojen perusteella tämä vaikutus on jopa nuorta, sopien uralilaisen kielen leviämiseen maahamme idästä varhaisella metallikaudella.

    VastaaPoista

  21. Tapsa:
    "Mutta asuivatko nykysaamelaisten esi-isät todella täällä etelässäkin, josta heidät sitten tungettiin Lapin raukoille rajoille, kuten Kemppinenkin rivien välistä antanee ymmärtää.

    Millaisia todisteita siitä on?

    Kaino pyyntö: älkää sitten sotkeko kansaa ja kieltä. En väitä, etteikö saamea olisi puhuttu aikoinaan kautta maan."

    Hyvä tarkennus. Saamelaisissa näyttää säilyneen paljon muinaiseurooppalaista perimää, he muistuttavat Espanjan kivikautisia asukkaita:
    http://www.elisanet.fi/alkupera/Saamegeenit.pdf

    Heissä on kuitenkin myös neljännes tai kolmannes itäistä perimää, joka tekee heistä läheisempiä Volgan kansoille kuin suomalaisille, mikäli tulossa olevaa geenitutkimuksen esittelyä on uskominen. Muinaiseurooppalainen perimä on voinut päätyä Lapin perukoille joko Norjan rannikon tai Suomen kautta, mutta itäinen perimä vain Suomen kautta.

    Näin ollen nykysaamelaisten geneettisistä esivanhemmista ainakin osa on tullut Suomesta ja edelleen Suomen kaakkoispuolelta. Äitilinjojen perusteella tämä vaikutus on jopa nuorta, sopien uralilaisen kielen leviämiseen maahamme idästä varhaisella metallikaudella.

    VastaaPoista
  22. Et sitten ymmärrä Lapista yhtään mitään?

    VastaaPoista