15. helmikuuta 2013

Luonnon omituisuus





Väitöskirjassaan Kati Lintonen on tutkinut I.K. Inhan valokuvallistettua luontoa. Nähdäkseni kirjassa on mainittu jokseenkin kaikki tarpeelliset lähteet, ja sen aihe on hyvä. Inha varmaan todella on ollut kuuluisin valokuvaajamme. Hän aloitti kansallistunteen puhkujana ja liukui siitä kuvaamaan luontoa sinänsä – mitä se sitten tarkoittaakin.

Valokuvallistaminen tarkoittaa suunnilleen sitä, mistä tässä on ollut usein aikaisemminkin puhe. Paikkoja ei nähdä omilla silmillä, vaan opitun kautta. Maisema on kaunis (tai pittoreski tai subliimi), koska näin on ennenkin sanottu. Ja ihmiset kiipeilivät Aavasaksalle saadakseen tietää, että miltä se kaunis sitten näyttää.

En itse oikein harrasta näkyvän fiiniä tieteellistä käsitteistöä ainakaan valokuvauksen yhteydessä. Siitä on niin monta kymmentä vuotta, kun käänsi Foucaultia, joka nyt on Lintosenkin keskeinen lähde, ja luin Z. Baumannia, saati Barthesia.

Herran pieksut, puoli vuosisataa pian! Yhdyn kiihkeästi niihin kommentoijiin, joiden mielestä voisi olla jo kiire vetäistä turve tyynykseen. ”Keveitä multia” on tapana toivottaa. Martialis, joka oli yhtä hävytön mies kuin Catullus, toivotti tätä ja pehmeää hiekkaa myös – jotta koirien olisi helpompi kaivaa luut ylös.

Väitöskirja on arvokas, koska siinä selvitetyt käsitykset luonnonkauneudesta ovat edelleen päässämme. Niitä pystyy osoittamaan myös eilen käsittelemästäni kirjasta. Ja sekin maisemakuvauksen sääntö oli tuttu jo I.K. Inhalle, että isoon luontokuvaan on saatava etualalle jotain sopivaa. Isäni käytti usein reppua. Jos aiheena on tunturi ja etualalle otetaan ihminen, on hyvä kuvat se ihminen selkäpuolelta, ihanuutta ihmettelemästä.

Valokuvan ja luonnollisesti maalaustaiteen lisäksi kirjallisuus sisältää nuo samat kertomukset. Runeberg ei oikeastaan kuvannut luontoa edes idylleissään. Hän kirjoitti uudelleen saksalaisten kreikkaan perustuvia luontokuvia.

Epäilen että hän oli omimmillaan jossain Saarijärven Paavossa. Luonto on vihollinen! Se on paha ja uhkaava. Se on alistettava, esimerkiksi kaivamalla kauhean syvät ojat.

Erittäin vanha ja luvallinen keino on kuvat tunnetiloja eli ihmistä runouden luontokuvilla. A. Kivi oli ehkä tässäkin kaikkein paras. Hän liukuu tavan määräämästä idyllistä johonkin aivan omaan, kun kesän kirkkaudesta kuuluu kirkonkellon ääni. Tuonen lehto ei liene paikka, jonka löytäisi navigaattorilla. Sen koordinaatteja ei ole olemassa, mutta silti tuloksena on kuva, joka vaikuttaa voimakkaasti. Siinäkin muuten näkyy Kiven kaksinaisuus, luonnon ja ihmisen tekojen rinnastaminen – Tuonelan karja.

Timon laulu eli oravan laulu on vetäytymistä vaaroista, mutta korkealta näköalapaikaltaan oravainen katselee maailman piirii – taisteloa allans’ monta.

Suuren luonnon kaikessa moninaisuudessaan toi kirjallisuuteemme Eino Leino. Tässä lajissa – tässäkin – Koskenniemi häviää kirkkaasti. Aivan suurenmoinen oli L. Onerva. Päivä laskee, viihtyvät vienot veet.

Ei ole aihetta huomautella Inhasta, mutta kyllä hän taisi olla hullu mies. Hänen maisemakuvissaan on jotain sellaista objektiivisuutta, joka vivahtaa viileydeltä.

Signe Brander, joka lienee hänkin ollut kummallinen ihminen, siirsi kohteisiinsa lämpöä. Näitä kahta klassikkoa ei oikein voi rinnastaa, koska suuren yleisön mielessä edellinen muistetaan maisemakuvaajana, jälkimmäinen kaupunkikuvaajana.

Mutta pelkästään ilmaistakseni iloni Tapiolan Sauli Niinistön muotokuvasta, jota näytettiin televisiouutisissa kuin esimerkkinä siitä, miten ilmava ja vähien värien merkityksillä maalauksen voi tehdä, mainitsen kuin kysymyksenä lukijoille, onko teissä toista ketään, jonka mielessä Signe Brander ja Helene Schjerfbeck liittyisivät toisiinsa? He olivat aikalaisia ja yksinäisiä naisia, mutta lisäksi on kuin olisi muutakin, jotain sellaista, mikä ei taivu sanoiksi ja on siksi näkyvissä vain kuvina?

Kuvassa 1700-luvun käsitys Enontekiöstä.

22 kommenttia:

  1. Minun mielestäni luonnonkuvaajana ykkönen on Richard Dawkins. Kaikki Kemppisen mainitsemat ovat hiukan lapsellisia, vaikka ihan hyviä omassa sarjassaan. Minä ainakin halusin kiivetä Aavasaksalle, koska kaikki muutkin ovat siellä käyneet, siis tyypillistä laumaihmisen käytöstä. Monessa muussakin paikassa olen käynyt samasta syystä. Olisiko Lapin taiassa osansa silläkin, että se on hieman sivussa eli Tervon sanoin, onni on aina muualla (mutta sinne pääsee taksilla). Tietenkin valo on Lapissa erilaista. Kaikki upeat paikat ovat aina kaukana, joko ajallisesti tai maantieteellisesti. Kyllä joitakin taideteoksia katsoessa tulee mieleen satu keisarin uusista vaatteista. Muistaako kukaan Paavo Lipposen 60-vuotismuotokuvaa, oliko se tosiaan kuin koivusta veistetty kurpitsa vaikka mitään muuta muotoa. Minne se on mahdettu piilottaa vai olenko nähnyt unta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hy hyvvä kommentti muuten paitsi, että peräpohjalaisen mielestä Aavasaksa ei
      ole vielä Lappia vaan Peräpohjolaa (sijaitsee Ylitornion kunnan aleella). Aavasaksa on vaara eitkä tunturi. Aavasaksan päältä, etenkin näköalatroniosta avautuu melko komeat näköalat Tornionjoen ja Tengeliönjoen suuntaan. Valon synnttämät vaikutelmat ovat Peräpohjolassa ja Lapissa erialiset kuin etelässä tietenkin sen vuoksi, että valo lankeaa siellä viistommin kuin etelämpänä. Lähinnä Pellossa on tehty Idströmn (?) TV-dokumentti "Viisto valo".

      Moni käy Aavasaksan päällä myös urheilumielessä. Pyöräilykaverini kohtasi siellä ylitorniolta kotoisin olevan hiihtäjä Sami Jauhojärven rullasuksiharjoituksissa. Hän sanoi käyvänsä Rovaniemeltä käsin Aavasaksalla joskus harjoittelemassa, koska muualta ei löydy kohtuuetäisyydeltä yhtä hyvää rullasuksiharjoittelurinnettä. - Jauhojärvi muuten puhuu aitoa peräpohjalaismurretta hurtilla huumorilla haastatteluissa.

      Poista
    2. Anteeksi, tätä en ymmärrä: "Valon synnttämät vaikutelmat ovat Peräpohjolassa ja Lapissa erialiset kuin etelässä tietenkin sen vuoksi, että valo lankeaa siellä viistommin kuin etelämpänä"

      Eurooppa päiväntasaajaan verrattuna om varmaankin näin, mutta tarkoittaako kommentoija myös Tornio vs Helsinki tai Saana vs Aavasaksa? Olisiko ero jollakin hetkelä (kaamosta ja yötöntö yötä lukuunottamatta, joissa kyse eri asiasta) havaittavissa?

      Poista
    3. "Minä ainakin halusin kiivetä Aavasaksalle, koska kaikki muutkin ovat siellä käyneet, siis tyypillistä laumaihmisen käytöstä"

      Nii-in. Toisaalta kun kyse on elämyksistä, ainakin minua kovasti kiinnostaa verrata omia kokemuksiani muiden kuvauksiin omistaan (mieluiten tässä järjestyksessä). Joistakin elämyksistä on erityisen paljon kommentteja, esimerkiksi keskeinen kirjallisuus ja musiikin kaanon sekä tällaiset vakiintuneet nähtävyydet. Siksi ne ruokkivat omaa suosiotaan, mutta minusta ihan individualistinenkin halu hioa omaa havintokykyään muiden kokemuksiin vertaamalla on totta eikä kyse ole siten vain passiivisesta laumakäyttäytymisestä.

      Poista
  2. Ehkä jotkin Kiven maisemat ja tyypit ovat alueelta, jonne Nordica-navigaattori ei yllä, tämä oli kiinnostava ohjelma: http://yle.fi/radio1/kulttuuri/eeva_luotonen/kivi_kalevala_ja_ossianin_laulut_32112.html

    VastaaPoista
  3. Talvivaaran hivenainekaivoksen ongelmista pidettiin menneillä viikoilla useampikin tiedotustilaisuus. Tilaisuudet olivat enemmän tai vähemmän menestyksellisiä, mutta Eviran Talvivaara-tiedotus jäi vaille ansaitsemaansa huomiota.

    "Voimme tyytyväisinä todeta Talvivaaran hivenainekaivoksen päästöjen jäävän vitamiiniluokkaan ja hyväksyttävälle tasolle, jopa ylittävän
    hyväksyttävän tason", totesi Eviran edustaja pontevaan sävyyn. "Yhteistyössä yritysten kanssa ja onnistuneen omavalvonnan kannustamina pyrimme
    edistämään suomalaisen hyvien käytäntöjen mallin leviämistä maailman älykeskuksista toisiin. Olemme voineet varmistaa Talvivaaran
    kaivoksen täyttävän hivensäätelyn kaikki vaatimukset."

    Pyytämättä paikalle saapunut elinkeinoministeriön edustaja kertoi tekemistään maaperän solidium-pitoisuuksien mittauksista ja tulosten näennäisestä merkityksettömyydestä: "Suomi on hevimetallin ja Multi-Tabsin luvattu maa. Peremmälle!"

    Tilaisuuden tarkoin valittu ja vartioitu yleisö osoitti hyvin ansaittua suosiotaan toisilleen ja tiedotus oli loppua lyhyeen. Elintarvikelainsäädännön soveltaminen näytti olevan innovatiivinen ongelmanratkaisu.

    Karaisin kuitenkin kurkkuani ja aloitin kysyvästi: "Vitamiinikaivoksen vesihän virtaa ensin Saimaaseen, Vuoksea pitkin Venäjälle Laatokkaan ja Neva vie vedet lopuksi Pietariin, Putinin vaalipiiriin. Miten olette varautunut Venäjän reaktioihín, varsinkin kun dissidentti B kuuluu valmistelevan uutta väitöskirjaa, jonka työnimenä on Talvisotavaara. Tiedättehän Eviralla hyvin, miten venäläiset teurastamotarkastajat ovat hioneet veitsiään viime vuosina? Ehkäpä venäläinen vesistötilantarkkailu ja vitamiinintunnistuskin saa uutta puhtia?"

    Näkyi kuinka Eviran edustajaa kylmäsi yllättävä ristiveto.

    "Nythän on niin, että Saimaalle on sijoitettu itäsuomalainen yliopistollinen vitamiinilaboratoriomme.", aloitti Eviran edustaja. "Nollanäytteenotto on siis varmistettu sillä suunnalla. Mitä tulee Laatokkaan ja Nevaan.." - syntyi pieni ajatustauko - "..Suomi on rakentanut Pietariin
    vedenpuhdistamoita. Neva johdetaan vastedes vedenpuhdistamoihin. Puhdistamoita käytetään Talvivaaran peräsakka-altaina."

    Torjuntavoitto! Asiat olivat siis viranomaiskäsittelyssä todettu asianmukaisiksi ja lupaehdot täyttäviksi, kunhan vain Pietaria käytetään peräsakan selkeyttämiseen.

    (jatkuu)

    VastaaPoista
  4. (jatkuu)

    Helsingin yliopiston pehtoori pyysi puheenvuoroa. "Olemme tietoisia mainitusta B:n uudesta hankkeesta ja tällä kertaa varautuneet kaikin vastaväittein. Olemme haastatelleet ns. talvisodan viimeistä veteraania (99v.) Raatteen palvelutalosta, eikä hän muistanut Talvivaarassa taistelleensa. Koko sota
    on kyseenalaistettu ja uskomme talvisotaa nykytutkimuksen valossa pelkäksi historian myytiksi. En voi mainita veteraanin nimeä, se jääköön anonyymiksi, koska hän ei ole itsekään siitä varma. B:n spekulaatiot uudesta talvisotavaarasta eivät siis voi perustua sen paremmin historian kuin geologiikankaan argumentteihin."

    Muistin tavanneeni mainitun veteraanin. En hennonut huomauttaa pehtoorille, että Nikolailla oli ollut ruskeassa rinnuksessaan joulukuuseen verrattava määrä punakeltavihreitä kunniamerkkejä, että miehen poika ajeli valkoisella Zhigulilla ja että Nikolain mielimusiikkia oli "Vapaa Venäjä". Nikolain poika oli ollut suuren valtionyrityksen johtaja. "Oli valtion ja eläkeläisten varat, tuotanto sai toimia tai olla toimimatta eikä ympäristöstä ollut mitään väliä. Kaikki paska siunattiin lopulta aina virallisesti. Neuvostoliitossa valtion liiketoiminta nautti täydellistä vapautta!" Huomautin Nikolaille, että meillä Vapaata Venäjää soitettiin enää Solidiumin datshoilla. Nikolai kertoi myös vakaana mielipiteenään, että Raatteen tien läpimurto oli historiallinen tosiasia. Asuihan Suomessa ainakin divisioonan verran hänen aseveljiään. Rehellisempää veteraania kuin Nikolai saattoi tuskin löytää.

    Tiedotustilaisuus jatkui. Ympäristönstailaamisministerin takana istui jostain syystä lastensuojelupoliisi. Käytin tilaisuutta hyväkseni ja kehotin häntä tekemään tiliä venäläistenavista.
    "Kiistämme ehdottomasti väitteet venäläislasten sijoittamisesta Talvivaaran louhoksille patotöihin", selitti poliisi painokkaasti, "mutta yksittäistapauksia emme tietenkään voi kommentoida. Olemme kuitenkin ottaneet huomioon maahanmuuttajalasten kokemustaustan ja hankkineet tietoa neuvostohistoriasta. On ollut antoisaa oppia toisen maan kulttuurista." Omaa henkilöstöä oli alettu kouluttaa
    kulttuurierojen hienovaraisten nyanssien havaitsemiseen. Venäläisvanhemmille oli alettu esitellä kotouttavaa kasvatusympäristöä lastensuojelulorujen avulla:

    "Kaalimaan kakara,
    Vaalimaan takana,
    Suomen motto,
    on talteenotto.
    Orvoksi äkkiä,
    saat virikehäkkiä!"


    Kun Eviran edustaja jo heilutteli ikäänkuin voitonmerkiksi viraston julkaisua "Soopelinkasvatus paremminvointitarhoissa", tilaisuus sai sivistyneen loppunsa.


    Päätteeksi esitettiin CO Saunamajurin johtaman Kauppakamarin kuoron uudistettu Maamme-laulu:


    "On maamme köyhä, siksi jää,
    jos kultaa kaiva et.
    Sen kauneus kyllä häviää,
    mut meille kaikki kaikes ompi tää,
    jos salot, vaarat mylläät nyt
    tuotoista yllätyt."




    rikastamiskulttuuria selvitti
    T.

    VastaaPoista
  5. Kaikki uusi ja ikuinen tulee kummalisilta ihmisiltä. Ainoa poikkeus - Anton Tšehov. Hän oli myös ainoa raitis venäläinen klassikko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oliko Leo Tolstoi rapajuoppo, vai mitä.

      Poista
    2. Normaali vauras venäläinen aatelinen: paljon alkoholia, tupakkaa, naisia ja korttipelejä. Hän luopui niistä vasta kun oli kirjoittanut parhaimmat teoksens, jossain Anna Kareninan (1875)jälkeen melkein viisikymppisenä

      Poista
  6. Ehkä Runebergiin pitäisi lisätä semmoinen ihmettely että tuntuu omituiselta oppineen runoilijan tietämättömyys fysiikan peruslaeista.

    Käsittääkseni on aika helppo oppia veden kiertokulku ja jo muinaiset ateenalaiset ja spartalaiset, roomalaisista puhumattakaan, osasivat sen. Saarijärven Paavo kärsi mielestään kamalien soiden läheisyydestä ja sitä varten vei halla sadon. Kun se on juuri päinvastoin.

    Keskisessä Suomessa aloitettiin vimmattu soiden ja kosteikkojen kuivatus jo 1800-luvun lopulla ja kaikkein vimmaisimmin sitten II maailmansodan jälkeen. Seurauksena oli pienilmaston muuttuminen Pohjanmaan-Keski-Suomen alueella. Kuuntelin aiheesta esitelmän jonka oli tehnyt joku meteorologi joskus 90-luvulla. Soiden kuivatuksesta tiesi joidenkin yliopistoihmisten varoittaneen jo 1960-luvun alussa, mutta viljelijäväestö ja puiden viljelijät eivät kuunnelleet.

    Kesähallat siis alkoivat yleistyä. Vesi ja varsinkin suot suojaisivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin ilmeisesti on. Itse olen ajatellut ainakina kotiseudullani jänkien kuivauksella hankitun lisäpeltoa tai kasvullista metsää eikä hallan torjunta ole ollut tavoitteena. Ripsa voi olla oikeassa siinä, että joillakin alueilla luultu soiden kuivauksella estettävän hallaa. Erehdys voi johtua siitä, että kesäöinä suolla on kylmempää kuin korkeammalla olevilla maa-alueilla, mikä johtunee siitä,että lämpö "nousee" ylöspäin. Vesistöt ja kosteikot keräävät paisivin lämpöä ja siten suojelevat yöllä vierusmaita hallalta. Näin luulen.

      Poista
  7. Runouden tuntijana Kemppinen saattaa olla oikeassa siinä, että Runeberg on kokenut ainakin "Saarijärven Paavossa" luonon viholliseksi ta että hänen mielestään aikalaistalonpojat kokivat luonnn viholliseksi. Sarkajärkisenä ihmisenä epäilen asiaa. Ojat ova olleet tärkeitä maanviljelyksessä, pitäisikö näinä Talvivaaran päivinä sanoa "vesitaseen" kannalta. Luonto on tarjonnut lisäsärvintä kaloina, riistana ja marjoina. Hevosajan ojien pientareet ovat tarjonneet kasvualustan vatukoille.

    Wikipedian mukaan Runeberg tunsi hyvin Saarijärven peltojen huonon ojitustilanteen. Runon maininnat ojien leventämisestä saattavat kummuta runoilijan orastavasta sarkajärjestä pikemminkin kuin luonnon kokemisesta viholliseksi.

    VastaaPoista
  8. Näin oivaltavan moniulotteista tekstiherkkua on harvoin tarjolla kuin, mitä T. meille lahjoitti.

    VastaaPoista
  9. Monia Inhan kuvia nähneenä pidän edelleen parhaana hänen kirjaansa "Suomen maisemia", jossa ei -- varmaan kustannussyistä, ole painettu yhtään valokuvaa vaan on selvitty tekstillisillä mielikuvilla. Into Konrad oli sanomalehtimiehenä myös oivallinen sanan mies.

    Parast'aikaa luen uudestaan neiti Alec Tweedietä, matkoilla jossakin Suomen suuriruhtinakunnassa toissa vuosituhannella. Hänenkin kerronnassaan on samaa visuaalisuutta; sellainen oli a la mode siihen aikaan. Nykyään sen paikan on ottanut sisäisen todellisuuden kuvaaminen ("että mua vitutti").

    Valokuva on jokapäiväistynyt, ubikoitunut, siitä ovat kadonneet symbolistiset sivumerkitykset, enkä ole aivan varma ymmärtääkö tavan katsoja sellaisia edes näkemästään hakea.

    Onnitteluni Kati Lintoselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ethel Brilliana Tweedie kirjoitti matkakirjan Suomesta nimellä Mrs. Alec Tweedie. Todella hauska kirja.

      Poista
    2. Kirja Suomesta on luettavissa täällä
      http://www.gutenberg.org/files/27743/27743-h/27743-h.htm

      Poista
  10. Lapin valosta ovat lumoutuneet myös Sodankylän elokuvajuhlilla vierailleet kansainväliset elokuvaohjaajat. Ensivaikutelma monella on äärimmäinen antikliimaksi, kun paikasta puuttuu tavanomainen loisto. Pian tunnelma muuttuu, koska läsnä on kuitenkin kaikki olennainen: taiteilijat, aidosti kiinnostunut yleisö... ja Lapin omalaatuinen valo, jossa kaikki näyttää toiselta, tai ehkä omimmalta itseltään.

    VastaaPoista
  11. Luonnon ja ihmisen salaperäinen yhteys näkyy kotmaisissa iskelmissä joista on tullut klassikkoja: Lumi teki enkelin eteiseen, Vanha pelargonia, Kuurankukka, Kulkurin iltatähti esim.

    VastaaPoista
  12. Valitsen Signen ja Mika Waltarin Helsinki-trilogian kolmessa alkuperäisessä osassa.

    http://www.hel2.fi/kaumuseo/panoraamat/yhteiset/panoraamat.html

    http://www.hel2.fi/kaumuseo/panoraamat/siltavuorelta/suuripuu.html

    Kuvan puu taitaa olla vielä paikallaan...

    VastaaPoista
  13. Niinistöllä ei oikein ole käynyt tuuri näiden kuvaustensa kanssa...

    http://www.riemurasia.net/kuva/Sauli-ja-taide/115067c5

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse yhdistän tuon puhemiestaulun mallin Erkki Aurejärveksi.

      Nyt harmittaa, ettei KKO:n täysistuntosalissa tullut napsittua kuvaa Heinosen sekä Sevonin muotokuvista.

      Voisi tarkistaa mielikuvaansa taulujen onnistumisasteesta....

      Poista