16. kesäkuuta 2012

Odysseus


En ole ehtinyt edes hankia Leevi Lehdon uudelleen suomentamaan Joycen ”Odysseusta”, saati lukea sitä.

Itse ajatus, tämä uusi suomennos, viehättää minua.

Miksi klassisia kirjoja ei kirjoiteta uudestaan? En venkoile. Ymmärrän ja osaisin selittää, miksi uusia käännöksiä tarvitaan. En osaa selittää, miksi uusia versioita ei tarvita, mutta yritän. Tapaukset tyyppiä ”Dostojevski” ovat helppoja. Taannoin vuolaasti kiittelemäni uudet suomennokset ovat mielestäni aikaisempia parempia niin että tekstistä avautua aivan uusia ja ennen näkemättömiä kerroksia.

Olen samaa mieltä kuin Leevi Lehto, jonka tiedän hienoksi suomentajaksi. Vertailuun ”parempi – huonompi” ei liene aihetta, vaikka on siihen tietysti lupa.

Mielestäni puoiitajunta on olemassa ja alitajunnan olemassaolo on mielestäni selvä. Mielessämme liikkuu ja toimiimme vaikuttavat monet asiat, joista emme ole tietoisia tai jotka voimme vain aavistaa.

Arkikieli on ihmeellinen asia. Sanaryhmät ja pelkät sanatkin ovat välttämättömästi monimielisiä. Lisäksi kielen käyttäjät ja kuulijat tulevat liittäneeksi niihin merkityksiä, jotka ovat peräisin heidän omasta kokemuksestaan. Nimi ”Matti” voi olla jollekin mieluisa, toisella tavallinen ja kolmannelle jotenkin epämiellyttävä. Syy voi olla joku menneisyyden Matti, josta on jäänyt ikäviä muistoja.

Mutta minun mielessäni kielen ilmaisut ovat aina kolmiulotteisia niin kuin sokeripala pöydällä. Katselukulma ja etäisyys vaikuttavat siihen, mitä nähdä, eikä koko sokeripalaa voi nähdä. Kirjallisuuden kieli on neliulotteista. Neljäs koordinaatti on aika. Painovoima vaikuttaa sekin merkityksiin. Usein nimitys saa nopeasti kielteisen sävyn, kunnes nimitellyt ottavat sen omaan käyttöönsä ja sävy muuttuu myönteiseksi.

Lause, joka on kirjoitettu suomeksi 1960-luvulla, ei ole sama kuin 2010-luvulla kirjoitettu.

Kirjoja ei kirjoiteta uudelleen (paitsi ennen nuorisolle tai laiskoille lukijoille), koska lukijan arvellaan olevan kiinnostuneempi kirjoitusajan merkityssisällöistä kuin oman ajan muunnelmasta. ”Seitsemän veljestä” voisi olla helpompi ymmärtää nykykielisenä, mutta kyllä siitä taitaisi kadota jokin oleellinen, nimittäin ydin. Saarikosken suomennoksessa voi olla nyt luettuna liikaa 60-lukua ja siis liian vähän kirjoitusajankohtaa.

Varoittaisin teitä Joycen romaanista. Jos haluatte välttämättä lukea hänen tekstiään, lukeaa ”Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta” tai ”Dublinilaisia”. ”Finnegans Wake” –teoksesta ei tarvitse varoittaa. Siitä on melkein kenen tahansa vaikea saada selvää.

Todella suuri teos lukee ihmistä. Lukijaksi itseään luuleva henkilö on avuton uhri. Tai voi hän tietenkin paiskata kirjan nurkkaan, ja usein paiskaakin.

Odysseus, samoin kuin minulle mieluisampi ”Odysseia”, on kuin parantumaton, kiusallinen tauti. Tekstistä jää rumentavia arpia ja joskus pysyviä vammoja. Vahingonkorvauskanteen nostaminen kirjailijaa kohtaan taitaa kuitenkin olla turhaa.

Mitä mieltä on kiusata itseään tällaisella urakalla. Senkin ajan voisi kilistellä kuppeja kumota huurteisia hauskassa seurassa. Siinä on paljon mieltä. Ihmiset toisaalta tekevät lomamatkoja ja toisaalta suosivat monenmoisia ruumiinharjoituksia. Jos jaksaa edes sen verran kuin jonottaminen hikisellä lentoasemalla, teho on varmempi. Hankitte harjoitusta ja virkistystä ruumiinosista arvokkaimmalle, aivoille. Kun käännös on uusi, teho on luultavasti suurempi, ainakin niille, jotka eivät olleet aikuisia 60-luvulla.

Vesijuoksua omassa kielessä. Viisasta. Ja kirja on yksi niistä kymmenestä, joiden valinta omaksi on perusteltu ratkaisu. Itse olen liian maalainen kehittyäkseni  fäniksi. Joycen kirja on kaupunkilainen, täynnä nimetöntä väkeä, outoja kasvoja, äänetöntä huutoa.

22 kommenttia:

  1. Joku tekopirteä tv-kokki käänsi taannoin Seitsemän veljestä stadin slangille. Kamala teko, ehdottaisin ehdotonta. Jopa kirjailijan nimi stadintui Allu Stemuksi, mikä on tietysti todella hilpeää.

    VastaaPoista
  2. Kappas, osui täsmäpäivälle eli Bloomsdaylle. En ole seurannut, onko uutta suomennosta tällä ajankohdallakin markkinoitu.
    t. Varapygmi

    VastaaPoista
  3. No mitä järkeä noita on kääntää suomeksi, koska suomalaisten radikaalioikeusoppineiden mielestäkin ne pitäisi tuomita jumalanpilkasta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käännökset ovat täyttä laillista järkeä. Onhan meillä nyt tuomarien päätöksellä todettu vain sellaisten tekstien täyttävän rikoksen tunnusmerkistöt joita lukevat vain "varsinkin asioihin vähemmin perehtyneet henkilöt".

      Poista
    2. Mainio havainto ;)

      Haiskahtaa rasismille tuo KKO:n teksti - leimaa kansaryhmää (persut).

      Poista
    3. Arvoisa JarMom..sieltäkö Ranskasta kommentoitte , omasta pikku ravintolasta, jonka perustitte kommenttienne peruteella viimeistään 2010-2011. "varsinkin asioihin vähemmän perehtyneet henkilöt" ketä he mielestänne ovat Suomessa tai sitten Ranskassa. Sanahelinää.

      Poista
    4. Kun en tiedä keitä Korkein oikeus oikein perusteluissaan tarkoittaa. Opiksi ja ojennukseksi meille kansalaisille tuo nähtävästi oli tarkoitettu.
      Ennustus siis vuosiksi 2011-2012? Kylläpä päivät rientävät. Paikkaa olen vaihtanut Kreetalle Plataniakseen.

      Poista
    5. Kreikasta tulee paluumuutttajia Suomen (veronmaksajien) kontolle. Ihan televisiossa haastateltiin, oli tarkoitettu kai säälittäviksi ihmisiksi. Pysyttehän siellä..pysyttehän..?

      Poista
  4. Bloom ja Daedalus, tiede ja taide, juuret ja lennokkuus, hienointa Joycea. Voi kun Alex Matson olisi jaksanut suomentaa. Täytyy verrata käännöksiä kun ehtii.

    VastaaPoista
  5. Älkää siis kiusatko itseänne moisella urakalla. Vesijuoksua omassa kielessä.. sanoitte. Suosittelen vesijuoksua järvessä/uimahallissa meille kaikille ja päälle kylmä suihku. En sitten mene kirjakauppaan tällä kertaa.

    VastaaPoista
  6. Minulla ei ole enää mitään, mutta kiitän sydämestäni professori Jukka Kemppistä kirjoituksista, jotka valavat kuitenkin joka ainoa aamu uskoa paremmasta tulevasta. Ainakin nauramme kaikelle sarkastisesti! Kiitos - Sinulla on Jukka hyvä sydän ja huikea sivellin!

    VastaaPoista
  7. Kemppisen kaveri Tuomioja heitti ensimmäisen kiven kohti Halla-ahoa, sillä ”Minun suuttumukseni tulvii ylitsesi, minä tyhjennän kaiken vihani sinuun. Minä tuomitsen sinut vaelluksesi mukaan, käännän iljettävät tekosi sinua itseäsi vastaan.”

    VastaaPoista
  8. Näistä pidän: Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta” ja ”Dublinilaisia”.
    nainen

    VastaaPoista
  9. Tämän blogin yksi hauska puoli on se, että blogisti on kuin pimeä taksi. Lähdetään keskustasta ja luullaan, että kuljettaja vie kotiin asti mutta yhtäkkiä menee taju ja herää pimeältä kujalta =) Eikä voi väittää etteikö olisi varoitettu!

    "Miksi klassisia kirjoja ei kirjoiteta uudestaan? En venkoile. Ymmärrän ja osaisin selittää, miksi uusia käännöksiä tarvitaan. En osaa selittää, miksi uusia versioita ei tarvita, mutta yritän. "

    Varmaan samasta syystä kuin vanhoja talojakaan ei voi kopioida: rakennusaineet eivät ole samaa sävyä vaan jossain välissä pitää aina turvautua keinotekoiseen antiikkilaastiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jo nauratti "pimeä taksi " Olette oikeassa. Eihän poistuta kyydistä !!

      Poista
  10. Ulysses! Niin kuin sanotaan (huom. nimen omaan engl.kielellä). Kirja miehestä, joka etsii kirjeitse seksiseuraa. Ihan mahtavaa eeposta. :D

    Uusi käännös lienee yhtä tarpeellinen kuin aiempikin. Sinällään, kirjallisuuttahan tuossa palvellaan, tavallaan.

    VastaaPoista
  11. Käännöksiä ja vanhoja kirjoja. Tarinoita ihan samasta kuin nykyisinkin: sota, valta, rakkaus, raha. Vanhat kirjoitukset kertovat nykyisyydestä ja nykyiset kirjoitukset menneisyydestä. Siksi pitää lukea molempia, harjoittaa oman kielen vesijuoksua ja aivon voimistelua, ymmärryksen ja ajatuksen kaaren laajentamista.

    Kun kuuntelen nuorimmaiseni nopeasti tekemiä johtopäätöksiä netistä luetun otannan perusteella, hämmästyn mielipiteiden jyrkkyyttä ja tuomitsevuutta. Mutta miksi se tuntuu niin kaukaisesti tutulta...kuuntelenko samalla omaa nuoruudenaikaista logiikkaani? Jälleen kerran ymmärrän vuosikymmeniä jälkikäteen isän ja äidin vaihtaman katseen merkityksen vasta lopullisesti, tai ehkä löydän sillekin vielä myöhemmin uuden merkityksen.

    VastaaPoista
  12. Homeros on luettu,Joyce on vielä liian raskas. Olen alkanut ajatella sitä, että onko minun antauduttava enää niin usein kirjan/kirjailijan luettavaksi? Onko minun enää antauduttava muusikon kuunneltavaksi/luettavaksi? Onko minun järkevää lähteä muiden psyykkeeseen mukaan?

    VastaaPoista
  13. Miikka Mutasella on työn alla käännös Finnegans Wakesta netissä:
    http://fwsuomi.freehostia.com/3.htm
    Alku on lupaava, toivottavasti lahjakas Mutanen jatkaa!

    VastaaPoista
  14. Anonyymi tuossa yllä esitti hyvin oleelliset kysymykset. Eikö tämä näkyvä/näennäinen maailma tulekin jossain vaiheessa itse kullekin niin tutuksi, että siihen kyllästyy.

    VastaaPoista
  15. En ole intellektuelli ja olen varmaan tyhmä kuin pässi, kun en tajua lausetta "Miksi klassisia kirjoja ei kirjoiteta uudestaan?", jos se ei ole venkoilua. Miksi klassisia maalauksia ei maalata uudestaan? Miksi klassisia sävellyksiä ei sävelletä uudestaan? Siksi, että mitään teosta ei voi tehdä uudestaan, koska tuloksena on uusi teos. Maalauksen pystyy jokainen näkevä näkemään, sävellyksen pystyy jokainen kuuleva kuulemaan, ja he pystyvät muodostamaan niistä oman mielikuvansa ja käsityksensä, jotka enemmän tai vähemmän liittyvät teoksen sisältöön. Kirjallisesta teoksesta ei pysty eri kielen puhuja muodostamaan sen kummoisempaa mielikuvaa kuin että paperilla tai näytöllä on kiemuraisia merkkejä, ja tarvitaan ihminen välittämään, mistä on kysymys. Samoin kuin latinaksi kirjoitettu teos on latinaa osaamattomalle ranskalaiselle käsittämätön, koska se on kirjoitettu varhaisemmalla kielimuodolla, jonkin teoksen muinainen käännös on myöhemmän ajan lukijalle käsittämätön tai huono. Siksi tarvitaan uusia käännöksiä. Onko tämä jotenkin monimutkaisempaa?

    VastaaPoista
  16. Michael Chabonilla on New York Review'ssä (August 15, 2012) fantastinen essee Joycesta. Hän käsittelee sitä, miksi Finnegan's wake on epäonnistunut kokeilu mutta Ulysses mestariteos, jonka lukeminen ei suinkaan ole itsensä kiusaamista. Dublinilaisista Chabon tykkää, mutta Omakuvaa hän inhoaa.

    Chabon käsittelee myös oivaltavasti sen, miten pitäisi suhtautua tähän "vaikean romaanin" ongelmaan - siis siihen, että kokkareilla ei uskalla kertoa lukeneensa volterkilvet ja prustit, koska se vaikuttaa helposti elvistelyltä. Mielestäni tämä koko "vaikeus" on hieman pseudo-ongelma. Ian McEwanin Poltteen epämiellyttävä päähenkilö (joka on fyysikko) hämmästyy siitä, kuinka helppoa kirjallisuustiede on. Luonnontieteissä psyykkiset ponnistelut ovat sittenkin vaativampia.

    Leevi Lehdon suomennosta on ilo lukea. Mukaan liitetyt selitykset ovat suorastaan välttämättömiä ja jotenkin tuntuu, että Saarikosken suomennos muuttui saman tien tarpeettomaksi.

    VastaaPoista