15. kesäkuuta 2012

Haavan lehdet


Toinen kavereista huomasi heti sanoa, kun siinä lasikuistilla istuimme, että koreasti paistaa kevätkesän aurinko alhaalta haavan lehtien läpi.

Kiirehdin myöntelemään, kun olin valokuvaillut juuri niitä ja tammen lehtiä eri vuorokauden aikoihin ja pilvisyyden vaihdellessa. Vihreä on niin vaikea väri, että voi vain onnitella itseään, kun ei ole valokuvaaja, saati taiteilija. Sanoisin että tuosta ikkunasta nytkin näkyvä metsä – taloni on metsässä, ei puiden keskellä vaan metsässä – vaatisi  ainakin 30 eri vihreää, jotta kuva olisi todellisuuteen verrattuna edes sinne päin.

Kuinka ollakaan tällainen Anna-Maria von Bondsdorff on väitellyt näinä päivinä värien asketismista ja syntetismistä vallankin Gallen-Kalelan ja Järnefeltin eräissä maalauksissa. Hän arvelee, että impressionisteista se alkoi, mutta Gauguin merkitsi sitten erikoisen paljon.

Väittelijä on sillä kannalla, että maalaustaiteen suuri muutos 1800-luvun lopulla ja seuraavan vuosisadan alussa ei alkanut muodosta eikä viivasta, vaan väreistä. Viittaus Kandinskyyn, Malevitshiin ja kumppaneihin on hyvin paikallaan. Nyt käsitellään viimein myös Gallenin Kalevala-aiheisia maalauksia ja Afrikan matkan töitä. Niissä ei selvästikään yritetä toistaa, mitä silmä näkee, vaan tulkitsemaan jotain muuta. Tuo muuta sanottiin aikoinaan musikaalisuudeksi tai harmoniaksi.

En ole perehtynyt väitöskirjaan kunnolla, mutta arvelisin, että muuan esimerkki ilmiöstä olisi suureen suosioon kohonnut Schjerfbeck, joka aloitti ”oikeilla” väreillä ja päätyi aika nopeasti pelkistyksiin, joissa taiten karsituilla väreillä on niin suuri vaikutus. Oli suorastaan tipalla, etten tunkenut Ateneumiin katsomaan näyttelyä, mutta oli onneksi se polvi kipeänä, ja Ateneumissa nousu taiteen korkeuksiin sisältää kahdet jyrkät portaat.

Polvileikkaus muuten sujui kuten kuuluukin. Polvesta rassattiin oikein puukon kanssa ylimääräiset roippeet pois. Välillä yrittää jomottaa, mutta kyllä se siitä. Tyyriiksi tällainen tulee, koska eläkeläisenä ja akateemisena pätkätyöläisenä olen työpaikkaterveydenhuollon tavoittamattomissa, kuten oikein onkin.

Mietin siellä narkoosista heräillessäni, millä kisojen joukkueista on kaunein pelipaita. Asketismi voittaa syntetismin. Sanoisin että Espanjalla, joka juoksee pallon perässä heraldiikan perusväreissä, ankaran tyylin mukaan vain kahdessa, jotka ovat punainen ja kulta. Musta (housut) ei ole väri, vaan fyysikkojen ja taiteilijoiden yksimielisen kannan mukaan kaikki värit yhdessä.

Tanska on hieno: lipun värit eli 700 vuoden perinne. Hollannilla oranjelaisten väri on historiallinen ja kampe komea. Ruotsi sinikeltaisen värien suhteessa toisiinsa on kerta kaikkiaan jotain vikaa. Kokonaisuus on vaisu. Brasilian kotipelien asu on hyvä mutta housut pilaavat – siniset. Siis housut ja sukat. Kreikka on hieno.

Katsokaa wikipediasta esim. Dutch national football team ja kaivakaa esiin ”Colours and kits” niin näette kamppeiden historian. Suomalaisen Wikipedian haku, esimerkiksi ”Venäjän jalkapallomaajoukkue” näyttää nykyisen peliasun ja osoittaa, että Putin on kulkenut kohti keisarillisuutta tässäkin. Ainakin 2009 käytössä oli tavattoman tsaarillinen porfyyrin väri.

Tässä kohdin kohtaamme kuitenkin tietotekniikan rajoitukset. Joskus lippuja katsellessani tulin siihen tulokseen, että värit ovat verkkosivuilla usein vähän sinne päin. Sitä ei pidä ihmetellä. Väittäisin tuntevani ainakin HTML:n keskeiset värikoodien nimet, mutta niillä ei pitkälle pötki. Katso fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo väreistä tai sitten
jonka värien nimet voi syöttää sellaisinaan koodiin. Klikkaamalla löytää sitten mm. sRGB, HSV ja hex-lukemat.

Kun kuistilla alkoi esiintyä hyttysiä, siirryimme sisätiloihin nauttimaan silliä alle ja hirveä päälle sekä lopuksi parfaitia.

Ystävissä on sama hyvä puoli kuin sukulaisissa. Heistä ei pääse eroon. Tällä kertaa se kesti jopa taideluentatuokion. Aikuisetkin arvostavat iltasatuja. Pankaa korvan taakse!


19 kommenttia:

  1. Minä olen Schjerfbeckin kalmonaamat käynyt useampaankin kertaan katsomassa, kun olivat paikallisessa taidemuseossa joitain muutamia vuosia sitten. Pelotti.

    Sitä,miksi Tyko Sallinen sanoi aikanaan Gallen-Kauheeta paskahousuksi, en ole saanut selville vaikka kiinostaisi.

    Ehkä hänellä vain oli Humala tai Krapula.

    VastaaPoista
  2. Laiskuuttani, värin valintatilannetta välttääkseni ostelen enimmäkseen mustia rätei ylleni ja muija motkottamaan miksi aina tuo synkkyys, minä siihen että näin saan kaikki värit kerralla ja pukeudun siis riemukkaasti.
    Musta elikkä siis riemukas oli päivä eilinen nokialaisillekin, jos vain sen oikein oivaltavat.
    Mutta sitä ihmettelen, että onko kaikki olemassa jo ennen varsinaista tapahtumista kun noin kaksi ja puoli vuotta sitten tokaisin eräälle alan miehelle firman kiinteistömassan ohi ajellessamme, että mitähän noihin rakennuksiin tulee KUN Nokia niistä kohtapuolin lähtee... mutta se ei kuullema ollut Nokian huoli, vuokralla nääs ja tuskinpa sitä tilannetta tuleekaan, niin oli varma.
    Minä tiesin, että tulee, mutta mistä ja miten tieto välittyi. Retoorinen kysymys on vakava koskapa enteilyä on kohdallani sattunut ennenkin. Toki muuan edesmennyt sukulaiseni Ruijan lapista näki tarinan mukaan etiäisiä. Kuten että pistetäänpä kahvit hellalle, vieraita tuntuu olevan tulossa.
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rumaa kuvaa ja riekkumista on tehty ijät ajat. Näihin ateneumeihin tallelle pannut eivät olekaan tallirenkien graffitteja, vaan kreivien salongeista -aikakaudelta kun ao.kreivit, ts.esivanhempansa, olivat itse kesyyntyneet turnauskentiltä salonkeihin.
      Vallankumouksen alla Pariisssa pyllistellä artikuloitiin itsensä kuninkaan veljen suojeluskunnan turvissa Louvren nurkilla roylal palacen puistokabareissa. VirkaHesarikin tihkuu palstasenttikaupalla real thingiä cokismetrien väleissä. Tänäänkin Harri Mäcklin Retretti/Tyko Sallinen jutussa painottaa että kuvien takana oli tietyn lajista elämäntuntoa,filosofiaa. Kuvajournalismilta ei nyt jäänyt tilaa kertoa enempää, mutta monasti on kerrottu ja syvästi.

      Taidehistoria kuten muukin "tieteelliseen lähdeaineistoon" perustuva on isovale.
      Emävale, se kuulu tilastosellainen, voi potrasti tässä taloustieteessä. Hevosen suusta esimerkiksi Hank Paulsonin niminen, GS ja US ylin (finanssi)talous pomo ja uuden todellisuuden luojakaartin kärkihemmo, ei tunnu vanhassa maailmassa saavan kuin ylenkatsetta, ohitusta ja epähuomiota osakseen. Miehen muistelmat + tiimi jonka kertoo jälkisanoissaan, on tehnyt syväkynnön millä muhevan todellisuuden kerrostumia on talikoitu haisemaan. Pitäisi tietysti olla vähän nenää millä haistaa eli tajuta. Mieheltä -päästyään jykevän kirjoittamisen makuun- tulee 2013 uusi ..on his experience dealing with Chinese…invest alongside,more effetively engage with… Tässä oli Nokiakin amerikkaisine omistajineen mukana joskin heittopussin osassa. Se viskasi 20 mrd € omistajarahastojen kihlata aasialaisia osakumppaneita pelkillä omien osakkeiden takaisinostoilla. Laitonta muuten sen Saarion ja suomitilitarkastuksen aikana.

      Kun nyt Riku Aalto kertoo vielä keväällä Nokian pulittaneen hupenevasta kassastaan 800 milj. € osinkoina, valtaosin dollareina, niin ehkä Metallitalossa ("lasitalo" tässä kontekstissa) olisi aika paneutua finassitalouden realiteetteihin kun pelkkä Antti Rinne paheksunta,Ihalaishuolenkanto jms teatteri ei tunnu palauttavan Kansantalouden oppikirjojen aitoa Todellisuutta takaisin ikuiseksi. (Oikeasti herrat ay-johtajat kyllä tuntevat maailmanlaidan. On sen verran kovatasoisia seminaarivieraita ja -vierailuja tullut tutuiksi.) Neuvottomuuden jaan minäkin -paitsi yhden: polttakaa sääntökirjat. Niin paulsonitkin teki. Se toinen on John etunimeltä.
      Hän shorttasi itselleen ja sijoittajaryhmälleen toistakymmentä miljardia dollaria kun sai tilastoinformaatio-kivijalaksi indeksisarjan, johon muu maailma luotti, ja eräät (mm. Andrew Lähde) lukivat toisin. Olivatko Ilmarinen ja Varma kummassa porukssa, vaiko ihan pihalla ?
      Jukka Sjöstedt

      Poista
  3. Blogi-isännälle pikaista paranemista! Vihreä on lempivärini, ja olen samaa mieltä siitä, ettei ole yhtä vihreää vaan kymmeniä. Asian huomaa jo yhden puun lehvistöä tai havustoa katselemalla. Digielokuvalle vihreä tuntuu olevan vaikea väri. Ehkä siksi digikuvauksessa ja -jälkituotannossa vihreä säädetään nykyään usein joko harmaaseen tai tahallisen räikeään suuntaan. Vihreä voi kuitenkin myös onnistua digielokuvassa, eikä digivalokuvassa tätä ongelmaa taida olla.

    VastaaPoista
  4. Ateneumissa on hissi. Kannattaa kysyä neuvoa naulakolla.

    VastaaPoista
  5. Espanjan housut ovat olleet siniset.
    Aikasemmin jopa selvästi keskisiniset nyttemmin tummemat.

    VastaaPoista
  6. http://es.wikipedia.org/w/index.php?title=Gonzalo_de_Figueroa_y_Torres&action=edit&redlink=1

    Alkuperäine väri punainen ja valkoiset housut.
    Sisällissodan jälkeen sininen ja vuodesta 47 taas kompromissina puna-sininen.

    Suomen alkuperäinen jalkapallovärihän (Tukholmassa 1912) oli myös punainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joittenkin tutkimusten mukaan tasaväkisten kilpailijoitten kesken punaista asua käyttävä voittaa merkitsevästi useammin sinisessa asussa kilpailevan (Helsingin Sanomien artikkeli 1.5.2012)

      Ehkä Suomen jalkapallojoukkueen olisi pitänyt siis pysyä punaisessa asussa ?

      Poista
  7. Kun kaikki värit laitetaan yhteen, tulos on valkoinen, ei musta.
    Fysiikan tunnilla ope laittoi kaikki värit sisältävän kiekon pyörimään
    ja valkoista siitä tuli.

    VastaaPoista
  8. Oikein kutsuttuna pääsin Ateniumiin Schjerfbeckiä ihailemaan ja vaikuttava oli. Nuorena hän maalasi perinteiseen tyyliin ja niistä näkyy kyllä jumalaton taito. Miksei muuten kukaan enää maalaa siten? Olisi hyvä keino erottautua.

    Potkupallosta sen verran, pelailtua kun on tullut, että jo junnuina lahjakkuudet erottaa siitä, kuka juoksee pallon perässä ja kuka ennakoi pallon liikkeet. Perässäjuoksijoita on paljon, kuten edellisistä pakinoita olemme todenneet, molemmilla puolilla. Nyt palaamme sitten kymmenen kommentin päivätahtiin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Kansan syvät rivit" saavatkin harvoin Ateneumiin kutsuja. Taputuksia Tapsalle tästä lottovoittoon verrattavasta harvinaisuudesta.

      Poista
    2. Mukavan seesteinen sävy tämän päivän blogissa ja kommenteissa. Kiitos! Kuvakin on kaunis; oikein sopiva näin Vienon-päivänä.

      Poista
  9. Ateneumiin on järjestetty Ateneuminkujan puolelta esteetön kulku jopa lastenvaunuille ja pyörätuoleille. Kyllä sieltä yksi polvivaivainen Kemppinenkin mennä voi, saattavat niin haluttaessa jopa auttaa. Rollaattoreitakin Ateneumissa lainataan halukkaille.

    VastaaPoista
  10. Sinänsä mielenkiintoisa,että Brasilian värit ennen nykyistä keltaista oli
    sininen paita ja valkoiset housut. Uudet värit otettiin käyttöön
    1950 jälkeen Maracanan tapahtumien johdosta.

    VastaaPoista
  11. Sähköinsinööri ajattelee värien yhdistämisestä siten että

    * valkoinen havaitaan kun (sähkömagneettisia) aallonpituuksia lisätään sopivassa suhteessa (valoilla on tämä tapa)
    * musta havaitaan kun (sähkömagneettisia) aallonpituuksia poistetaan tarpeeksi (maaleilla on pikemminkin tämä tapa eli ne imevät tiettyjä aallonpituuksia, ja erityisesti tämä pätee suodattimille jotka imevät tiettyjä aallonpituuksia)

    Lisäksi valkoisen (ja värisävyjen) havaitseminen riippuu olennaisesti ympäristön valaistuksesta ja väreistä, myös aikaisemmista koska näkökoneisto on sangen mukautuva.

    Koska "väri" on havainto niin on vaikea antaa yksiselitteistä määritelmää sille mitä tarkoittaa värien yhdistäminen. Tästä on mielenkiintoinen esimerkki tilanne jossa vasen ja oikea silmä näkee täysin eri värin, esimerkiksi toinen punaisen ja toinen vihreän. Onko havaittu väri ruskea vai puna-vihreä? Molempia on väitetty oikeaksi, ja voihan olla että eri henkilöt kokevat lopputuloksen eri tavalla (tarkoitus ei ollut esittää politiikkaan liittyvää kysymystä, mutta voihan sen niinkin nähdä).

    -.- -.-

    VastaaPoista
  12. Tuolta löytyy suhteellisen nopeasti suoritettava värinäkötesti: http://www.xrite.com/custom_page.aspx?PageID=77
    (Wikin listasta puuttui m.m. "Duck Egg Blue" - pienoismallimaalareiden painajainen.)

    VastaaPoista
  13. VIHREÄ on on kaunis elämän väri, kuten sininen taivas ja valkoiset pilvet. Saan nauttia niistä, vaikka olen ns. urbanisoitunut. Ettehän piiloita valokuvianne "piironginlaatikkoon ". Joku "sohaisu" olisi taas hyvä, jos "jaksatte" lukea kommenttien määrän. Polvi ei estäne ?

    VastaaPoista
  14. Muutama viikko polvitähystyksestä toipuneena, ymmärrän mitä Kemppinen tarkoittaa. Kyllähän siellä joutuu portaiden lisäksi (vaikka käyttäisi hissiäkin) kulkemaan käytävää pitkin - ja seisomaan, jos innostuu ihailemaan. Tällöin saattapi ehtiä kipu tulemaan liika liki ja kotimatka tuntuu pitkältä ja vaivalloiselta. On viisainta toipilaana tyytyä ensin pienempiin etappeihin, kyllä se siitä sitten kesän myötä helpottuu.

    Vointeja.

    VastaaPoista
  15. Eilisen ja toissapäiväisen jälkeen on paikallaan runonen ja paranemista polvelle;)



    "Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
    Mitä on tämä hiljaisuus?????????????
    Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,
    tää suuri ja outo ja uus?

    Minä kuulen, kuink' kukkaset kasvavat
    ja metsässä puhuvat puut.
    Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
    ja toivot ja tou'ot muut.

    Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin,
    kaikk' on niin hellää ja hyvää.
    Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
    ja tuoksuvat rauhaa syvää."

    Eino Leino

    VastaaPoista