2. tammikuuta 2012

Erehdyin jouluoratoriosta


Kun toveri Taanila tuntuu vetäytyneen sakastiin olen ajoittain luullut olevani itsekin epätavallisen äänekäs Bach-maallikkoveli. En kuulu samaan sarjaan muusikkojen enkä tutkijoiden kanssa. Laatikosta löytyi kyllä sellainenkin vahakantinen vihko, johon oli raapusteltu ensin kaikkien kantaattien vaikeasti etsityt nimet ja sitten tietoja levytyksistä. Samoissa kansissa oli yritys muistiinpanoiksi kaikista Bachin teoksista.

Sitten tuli kirjallisuus ja sen jälkeen Internet, jonka Bach-kotisivuilta kaikki tämä löytyy yhdellä laukauksella.

Olen varmaan tässäkin yhteydessä levittänyt tietoa, että Bachin jouluoratorio on vain sarja joulun ajan kantaatteja. Se on erehdys. Olen pahoillani.

Kuuntelin sen nyt joitakin kertoja ja varmistin korvieni kertoman kirjallisuudesta. Kysymyksessä on yhtenäinen teos, joka on passioiden veroinen.

Suomalainen alakulo lienee luterilaista alakuloa. Pohjoismaissa ja Saksassa passiot herättävät kiihkeää ihailua, mutta jouluoratorio on tätä nykyä melkein yhtä suosittu ja paljon esitetty. Teoksena se on sietämättömän iloinen ja tuo esiin sen Bachin, jonka haluamme aina unohtaa. Mozart ja Haydn mukaan luettuna on tuskin ollut säveltäjää, jonka musiikki olisi pursunnut niin suurta iloa ja leikkimieltä.

Jouluoratorion yhteydessä muistetaan aina puhua lainauksista, joita Bach siihen teki ennen kaikkea omasta tuotannostaan. Jopa melkein kaikkien tuntema avaus (”Jauchtzet, frohlocket”) on otettu vaaliruhtinattaren syntymäpäivän kunniaksi sävelletystä teoksesta (”Tönet ihr Pauken, erschallet Trompeten”).

Tämä myöhempien aikojen oudoksuma menettely ei ollut sen kummempi kuin raamatunjakeiden tai tuttujen virsien sisällyttäminen sävellyksiin. Bach oli myös oivallinen myyntimies. Tutut kiinnekohdat tekivät hyvin laajan teoksen helpommaksi omaksua. Tästä asiasta musiikkitieteessä käytetty termi ”parodia” on valitettava. Nykykielessä ”sitaatti” eli lainaus olisi oikeampi. Parodia tarkoittaa kevytmielistä muuntelua.

Toinen syy oratorion suhteelliseen näkymättömyyteen on levytysten keskinkertaisuus. Minulle Karl Richter ja hänen Münchenin joukkionsa kelpaa yleensä. Jouluoratoriossa amatöörikuoro ja nykysoittimiaan oudon hengettömästi käyttelevä orkesteri tekevät esityksestä puisevan.

Oikeutta teokselle tekee – kuka muukaan kuin John Eliot Gardner, jonka äänite on tosin suhteellisen vanha, 1980-luvun lopulta. Harnoncourtilla on kaksi äänitettä, joista vanha on luonteenomaisesti dogmaattinen ja kireä, uusi väljempi. Ammattikuorot muuttavat musiikin toiseksi. Harnoncourtin nyt käyttämä Arnold Schönberg –kuoro on tämän hetken hienoimpia. Tutustuin sen tasoon, kun aivan tapaturmaisesti kompastuin Schubertin mieskuorolauluihin, joita olin luullut olevan muutamia, vaikka niitä on pari sataa, musiikkina samat tasoa kuin liedit.

Bachin musiikkia on verrattu goottilaiseen katedraaliin. Vertaus on huono. Bachin aika piti nyt ihailtuja katedraaleja hirvityksinä. Ne ”keksittiin” uudelleen 1800-luvulla. Siihen asti niitä oli pidetty henkisen ja hengellisen takapajuisuuden symboleina.

Bachin jatkuvassa ihastelussa on ainakin yksi ongelma. Oli muitakin suuruuksia, kuten Bachin hyvä ystävä Telemann ja hänen edeltäjänsä Schütz, puhumattakaan Händelistä. Jotain kertoo maailmasta se tieto, että kun Telemannin ”huonous” havaittiin, Bach-tutkijoista sekä Spitta että Albert Schweitzer esittivät alleviivaten, miten huonoja kantaatteja Telemann kirjoitti verrattuna Bachiin. Suuri yleisö vakuuttui. Vasta viime vuosikymmeninä on huomattu ja todistettu, että nämä Telemannin esimerkillisen huonot kantaatit olivat itse asiassa Bachin säveltämiä. Herrat tunsivat toisensa hyvin ja kävivät ahkerasti kylässä toistensa luona.

Kyllä myös tieteessä tapahtuu. - Miten paljon suurta musiikkia lienee löytämättä! Minun koulukirjojeni mukaan Vivaldi oli vähäpätöinen säveltäjä, joskin ”Neljä vuodenaikaa” kukaties kärsi kuunnella. Seuraavaksi muotiin nousevaksi arvaisin Felix Mendelssohnia. Hänen patsaansa, jonka natsit kertaalleen tuhosivat, seisoo taas vastapäätä Bachia Tuomas-kirkon puistikossa Leipzigissa.

17 kommenttia:

  1. Haha, "esimerkillisen huonoja", :D

    Kun en penskana näistä taistoista tiennyt niin äänitin C-kasetille Bachin lisäksi yhden Telemanninkin kappaleen. Se aina "tuoksuu savulle" koska saunan lämmityksen ohessa usein kuuntelin. Ehkä korvani tietämättä tunnistin sittenkin Bachin ja painoin recordia..?

    MrrKAT

    VastaaPoista
  2. Koskas kirkko olisi perusporvaria miellyttävää säveltä osannut soittaa?

    VastaaPoista
  3. "Suomalainen alakulo lienee luterilaista alakuloa" kirjoittaa Kemppinen.

    Näin ei liene.
    Suomalaista kansanluonnetta ei ensiksikään ole, mutta jo olisi (sitä toki selvitellään), se ei olisi luterilainen, koska kumpainenkin ovat kovasti tuoreita ilmiöitä ihmisen parin miljoonan vuoden taipaleessa.

    Mitä tulee Tuomaskirkon kanttoriin, hänen tuotantonsa sittenkin tuntuu enemmän olevan tarkoitettu sodankäyntiin kuin Krisituksen elämänkaaren juhlintaan.

    Niin kovin sodallista "marssia" on JSB:n musiikista minulle välittyä tunnelma.

    Huoh

    VastaaPoista
  4. Yhdyn mielelläni moniin näistä näkemyksistäsi. Myös arvaukseen Mendelssohnin mahdollisesta apoteoosista. Mutta kyllä Mendelssohn on jo moneen kertaan täälläkin tajuttu tietyn jatkumon osaksi. Paavo Rintalan varhaisessa näytelmässä sama näyttelijä esittää Bachia, Mendelssohnia ja mustaa jazz-muusikkoa.

    Beethovenille kirjoitti von Waldstein 1792:

    Lieber Beethowen!
    Sie reisen itzt nach Wien zur Erfüllung ihrer so lange
    bestrittenen Wünsche. Mozart's Genius trauert noch
    und beweinet den Tod seines Zöglinges. Bey dem uner=
    schöpflichem Hayden fand er Zuflucht, aber keine Beschäf-
    tigung; durch ihn wünscht er noch einmal mit jemanden
    vereinigt zu werden. Durch ununterbrochenen Fleiß
    erhalten Sie: Mozart's Geist aus Haydens Händen.

    En ole ainoa joka on arvellut Mozartin geniuksen vihdoin löytäneen kotinsa Mendelssohnissa. Kun tähän yhdistetään Mozartin suuri ihailu Bachia kohtaan, ja Mendelssohnin urotyö Matteus-passion henkiin herättäjänä, on jälkimmäisen patsaan paikka selvä osoitus häneen kohdistuneesta arvostuksesta. Mutta kuinka paljon saksankielen taitamattomuus estää esimerkiksi Elias-oratorion tai duettojen vastaanottamista?

    VastaaPoista
  5. Jukka Kemppinen, kirjoitat: "Suomalainen alakulo lienee luterilaista
    alakuloa. "

    Suomalainen alakulo on suomalaista alakuloa, ja uskon, että se johtuu pitkästä pimeästä kaudesta, jatkuvista nälkävuosista ja kasvatusperinteestä, jossa iloisuutta ja ystävällisyyttä pidetään tyhmänä tyyliin 'miestä ei tule tyhjän naurajasta'.

    Luterilaisuus ei ole synkkäää esimerkiksi Pohjois-Amerikassa. Sikäläiset luterilaiset kysyvät, kuka on kuollut, kun kuulevat laulettavan suomalaisia virsiä.

    Oikein hyvää ja iloista uutta vuotta!
    toivoo Anna Amnell

    VastaaPoista
  6. Aattona Frauenkirchestä tullut kokonaisesitys naulasi entisen kantamme: Ei tuota kukaan yhteen pötköön kuuntele. Kunnon tauot tarvitaan ja välipäiväkin on hyvä pitää.
    (Kuka muuten saisi YLEn vakuutettua toimittajiensa puhekoulutuksen huutavasta tarpeesta? Eivät siellä ole huomanneet pisteen tai kappalejaon tarkoittavan pientä taukoa lukutilanteissa.)

    Terveyttä!

    VastaaPoista
  7. Ad Omnia: Mendelssohn -tärppi (esim. iStore) Kaksoiskonsertto viululle ja pianolle.

    Jouluoratoriosta olen samaa mieltä. On se ptkä. Jos elämäntilanne ja mieliala sallivat, voi kuitenkin kokeilla - tuloksena on hyvin erikoinen henkinen tila. Siitä ei kyllä sitten pääse muutamaan viikkoon irti.

    VastaaPoista
  8. Ad Ida et alii: - kirjoitan joskus lähemmin ajatuksiani Saksan barokkimusiikista. 30-vuotinen sota (päättyi 1648) oli tuoreessa muistossa. Hävityksen ja suotta surmansa saaneiden määrä juuri Saksassa oli samaa luokkaa kuin II maailmansodassa.

    Tässä mielessä en oikein usko pelkästään taiteelliseen musiikkiin, Kyllä se heijastaa aikaansa. Me teemme virheen, kun mielessämme on 1800-öluvun Saksa ja sen enimmäkseen ystävälliset suhteet Wieniin elli Itävalta-Unkariin. Saksan nousu kurjuudesta alkoi J.S. Bachin vanhoilla päivillä, kun Fredrik Suuri rakensi tarmokkaasti Preussia. Sivistyksen ja musiikin suurvalta Saksasta tuli vatsa Napoleonin sotien jälkeen joskus 1820.

    Eikä "Saksaa2 ollut olemassa. Bach toimi suuren osan elämäänsä Skasin herttuan uskollisena alamisena, ja nykyisen Saksan alueella oli ainakin 364 muuta itsenäistä aluetta, toinen toistaan kummallisempia. Hampurin kohdalta nykyiseen puolaan nykyinen peltomaa oli läpitunkematonta rämettä. Nykytyyppinen maisema alkoi muodostua sinne uskomattoman massiivisten vesiteknisten täiden ansiosta - ja samalla Rein muutettiin kanavoimalla läpi purjehdittavaksi.

    VastaaPoista
  9. Kuten Avara luonto näyttää, luonto on paha. Jumala ei voi luoda pahaa, siispä
    Paholainen siellä mällistelee.
    Geenejä parantamalla paha hävitetään
    edistyskulussa. Sillä välin on turvaaminen
    plaseboon. Armontietä,uskoa ja ijankaikkista elämää suvaitaan lisätutkimusten valmistumista odoteltaessa.

    Luonnon riettautta ja raatelua vastaan,
    katollinen oppi (taika,huuhaa tms.) vietteli
    raavaita miehiä selibaattipapeiksi. Että
    pannaan kampoihin luonnolliselle.
    Asia vertautuu talvisotaan missä jengikingeiltä petti henkikultansa varjeluvietti (säilyi kyllä päämajassa).

    Nyt Amerikassa alkavat esivaalit. Lukuisat
    ehdokkaat ovat uudestisyntyneitä. Mitäkö
    nämä luonnonvastaiset pervot tällä tatuoinnilla julkituovat. Sitä vaan että osaavat kuvitella kauniimman maailman
    ja valittaviksi asettuessaan uhoavat työskentelevänsä sulokkaamman todellisuuden valmistamiseksi ihmisten
    elää outoa Juhannustaan -44.

    Bach soi iloisesti sielun alppikaiuissa jahka kuulija älyää itsekorottaa itsensä
    Jumalan kuvaksi kuten lupa kristikunnassa on ollut (toistaiseksi).

    Siinä menee sitten pienemmätkin ihmeet.
    Joista ihan vitsiä vain tavoitellen,ottaisin esiin neitseellisen sikiämisen jos pipettiä tai mitä spermutinta ei oteta lukuun. Vedestä viiniä käy pikaprosessina juhlan
    edetessä pikkutunneille. Mitäs siellä muuta oli,niin ruokaa saa Hesestä. Oma suosikkini jälkkäriksi Tennarissa on kahvi
    ja vadelmadonitsi yht. 2€. Ihanin henkilökunta sitä paitsi, joten 20€ ei olisi paha.

    Evankeliumit ovat luonnonvastaisuuden
    päiväkäsky. Haraa vastaan vaan ja tule enemmäksi kuin itsestäsi uskoitkaan.
    Amerikkalainen reborn rintansa paljastaja, protestantti valtojen nakertaja ja niin pois päin -joka arkipäivä
    juhlapäivän valmistamista, pelasti
    vanhan Euroopan -18 ml.Suomi ; -45 ml.
    Suomi ; 2012 pl.Suomi. "Myykää ne bondit meille sitten jotta päästään liikeelle. Siellähän on Mars-projektia, geenilääkettä ja monenlaista jännää
    työn alla. Mitä tässä kuhnimaan."

    Kaupinta loppuu kun ostaja ilmaantuu.
    Ai eikös tämä olekaan junkkia? No,enhän minä sitten myykään.

    Suomi jää sivuun koska kopiopolitiikan aikausi päättyy. Missä se kiinniotettava
    kopioitava enää olisi ? Ihanasti vanhaa aikaa taritsi KA Fagerholm jouduttuaan
    omaksi ja etenkin vaimonsa kauhuksi
    ministeriksi 30-luvun lopulla -Tannerin pakotuksesta "no osaathan Sinä".
    KAF heräsi taitamiseensa yöllä. Mitähän jos saisi läpi jotakin mitä se Gustav Möller
    Ruotsissa tekee ? Ja sai idulleen Kansaneläkelaitoksen. Bonuksina aukenivat kansanarmeijan voitot 1939-45.

    Vaan mitäpä enää kopioisi ; ja missäkö koulussa muka ei niitettäisi KAFeja lakoon ?
    Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  10. Koodiavainhan tuon jouluoratorion yhtenäisyyden toteamiseen on sävellajit "DGDFAD".
    On lähes sietämätöntä ajatella että teoksen "iloisuus" ja leikkimieli" persuaisikin Bachin alihankkijarunoilija "Picanderin" eroottisesta runoelma tuotannosta. Sanoituksethan ovat rehevyydessään ja intiimiydessään uskonnolliselle tekstille nykyisin aika "sukupuoli liberaaleja".
    Kantaatin osan "pölliminen" ei useinkaan ollut rike lainkaan, vaan kunnianosoitus lainatulle, ja yhtä "maallista" kuin lappilaisisännän eukon "vieraanvaraisuus".

    VastaaPoista
  11. Gardinerilta on taltioitu tuon oliko 1987 huippulevytyksen lisäksi Pilgrimage-kiertueen alusta eli jouluna 1999 tehty versio (minulla on siitä vain dvd). Jälkimmäinenkin on hieno.

    Minulla on heikkous yhteen vähemmän tunnettuun levytykseen: Ralf Otton levytys
    Capriccio-levymerkille. Huippukauttaan laulaneen Monica Groopin suklaisen ihanat esitykset vievät tällä kertaa voiton Gardinerille 1987 laulavasta nuoresta von Otterista.

    Tuorein kunnianpalautus oli juuri juhlitulle Franz Lisztille, meistä monet eivät ole toipuneet hänen tuotantonsa laajuuden ja syvyyden auheuttamasta hämmästyksestä.

    VastaaPoista
  12. Luin viimeisen lauseen useita kertoja pahasti pöllämystyneenä, että millä ihmeen kanavoimalla.

    VastaaPoista
  13. No hyvää uutta vuotta ja heh, ei sitten muuta kuin hyvät amatöörikuorot Kemppistä luulottelijaksi osoittamaan ja oratorio työn alle!

    Mistäs ne kaikki Schubertin mieskuorokappaleet löytäisi? Minäkään en niitä monta tunne.

    Olinpa tikahtua tuohon "Rein muutettiin kanavoimalla läpi purjehdittavaksi." Hevosvoimasta olen kyllä kuullut...

    VastaaPoista
  14. Epäoleellisuudet saattavat murskata muuten niin esteettisen kokemuksen. (Kaikessa, muuten!) Musiikin suhteen minulle kerran kävi niin... se oli neuvosto-Eestin aikaa... kun Estoniassa kävin kuuntelemassa/katselemassa balettia. Vivaldin vuodenajat soivat, ne kaikki, ja äärimmäisen ammattitaitoiset ballerinat bomppivat, nätisti. Silti lähdin ko. paikasta liki pakokauhuisena ulos. Ai, miksikö? Siksi kun se esiintymislavan lattia narisi! Se oli uskomattoman häiritsevää. Kun pisti silmät kiinni ja yritti keskittyä musiikkiin niin kuuli vain nitinää ja natinaa. Ja kun pisti korvat kiinni ja keskittyi katselemiseen... näki että ne tanssijat narisevat. Minä, joka en mielestäni ole kauhean kronkeli, en kestänyt semmoista meininkiä, ja lähdin pois heti kun puoliaika tuli. (Siihen minulla oli oikeus koska olin ostanut pääsylipun.)

    VastaaPoista
  15. "Rehabilitoinneista " puheenollen - samana vuonna 1685 syntyi (ainakin) kolme hienoa säveltäjää Bach , Händel ja - Domenico Scarlatti.
    Ja totta , Vivaldi on , ja Mendelssohn tulossa. Hyvä !

    VastaaPoista
  16. Kuuluttaja pyhien aikaan radiossa kertoi
    että Oratorio alunperin esitettiin peräkkäin
    *kolmen joulupyhän* aikana.


    Varmaan siksi, että
    en ymmärrä musiikista juuri mitään
    kuuntelen melkeinpä vain Bach:ia.
    Epäilen että jäljellä olevat vuoteni
    eivät riitä muuhun.

    VastaaPoista
  17. Yllättävä sokkotesti 21 kokeneella viulistilla, jossa vähiten pidetyimmäksi osoittautuikin Stradivarius ja parhaaksi uusi:

    http://www.tiede.fi/uutiset/4536/
    uusi_viulu_hakkaa_stradivariuksen

    Julkaisu on vielä kovan luokan tiedejulkaisu PNAS. Kannattaisiko viimein unohtaa miljoonien upotus vanhoihin hypetettyihin räähkäviuluihin ?

    MrrKAT

    VastaaPoista