26. helmikuuta 2010

Hyvä veli



Kuvassa esiintyy hyvä veli, itse asiassa kaksikin. Oikealla Seppo, joka täyttää tänään 60 vuotta. Virka-asuisena on isämme Kullervo. Muuten vain kuvassa huru-ukot Pekka ja Jukka. Takit Harris Tweed.

En ole selvillä sopimuksen yksityiskohdista, mutta saamani käsityksen mukaan 60 vuotta täyttänyt henkilö on velvollinen joko ampumaan itsensä tai luopumaan asianajotoimisto osakkaan asemasta. Ilmeisesti ratkaisu on tehty, koska Seppo Kemppinen kuuluu nyt olevan Borenius & Kemppisen neuvotteleva lakimies (of Counsel) lähes 30 vuoden osakkuuden jälkeen.

Kuva ja kirjoitus on tarkoitettu vakuuttamaan ne, jotka ovat epäilleet hyvä veli –verkostojen olemassaoloa. Meitä Kemppisiä alkoi tosin laskeutua Pohjanmaalta vasta 1963 erilaisiin lakimiestehtäviin Helsinkiin, mutta loppua ei ole näkyvissä. Minulle on kerrottu, että nuorempi poikani nauttii tätä nykyä kuukausipalkkaa mainitusta yrityksestä, jossa lienee lakimiehiä enemmän kuin sata. Osakkaita on puolen sataa. Kun itse olin siellä, osakkaita oli kaksi ja apulaisia samoin.

Toimisto täyttää ensi vuonna 100 vuotta. Verkkosivuilta havaitsin puuttuvan maininnan, että toimiston ensimmäisistä juristeista yksi joutui hullujenhuoneeseen ja toinen kuritushuoneeseen. Pappa Borenius päätyi sitten ensimmäisen maailmansodan jälkeen asianmukaisiin tehtäviin eräänä ammattikunnan kellokkaista.

Toimiston juristiluettelon sukunimet vaikuttavat hyvinkin tutuilta. Kun laskin toimiston arkistosta 1970 asiakkaina olleiden virkatuomareiden lukumäärän, se oli hämmästyttävän suuri. Jutut sinänsä eivät olleet häävejä. Tuomarit ovat yleensä sitä mieltä, ettei omia asioitaan pidä ajaa, vaikka kysymys ei olisi kummemmasta kuin kesämökkitontin lohkomisesta.

Toiminimi on eräänlainen symboli viime vuosikymmenistä. Boreniukset olivat oikeaa herrasväkeä ja tämä sukuhaara oli keskittynyt nimenomaan lakimiestehtäviin. Tarinan mukaan suku oli 1905 tai 1935 harkinnut sitä vaihtoehtoa, että omaksuisivat hyvin vanhan nimensä tai talonnimensä Lähteenkorva (Turusta). Hanke kaatui erään tädin huomautukseen, että muistuttaa liikaa makkaraa (korv). Kemppisistä taas on suorastaan vaikea löytää mainintoja ennen kuin isämme Kullervo alkoi mellastaa. Kansanrunouden tutkija Ivar Kemppinen ei tiettävästi ollut varsinaisesti sukua. Itse nimi mainitaan keskiajan puolella veroluetteloissa. Kuten olen ennenkin selittänyt, suku majaili herroja väistellen Savon ja Karjalan välisissä erämaissa, paitsi meidän, jotka nälkä ja kolera ajoivat Pietarin seudulle 1800-luvun alussa.

Suvun ja isoäitini suvun Veijalaisten keskeinen ammattitaito lienee ollut ryssän pettäminen kaupoissa. Sitä maksaisi tuskin vaivaa mainita, koska Karjalan kannaksella oli itsestään selvää varastaa puita naapurin hovin metsästä ja myydä märkiä sekahalkoja priima koivuhalkoina Pietarissa torilla.

Asianajajilla on huono maine. Se on osittain aiheellista. Puhuakseni erikoisaloista ja liikejuridiikasta, jotka tunnen, isojen ja pärjäävien toimiston loukku on ollut vanhastaan liiketoiminta päämiesten kanssa.

Kun yritän oikein tosissani keksiä jotain kaunista sanottavaa merkkipäivänä, niin tietääkseni tämä asia, josta muun muassa Heikki Borenius nuorempi (k. 1988) ja isäni olivat hyvän tarkkoja, on säilynyt muuttumattomana. Asianajaja tekee työnsä, ottaa kovan palkkion, ja poistuu takavasemmalle.

Palkkiot ovat käsittämättömän kovia. Käännekohta oli 1990-luvun pankkikriisi. Kun tehtävä on selvittää vakuutusyhtiön tai pankin konkurssi, siinä ei huudella tuntipalkkojen perään. Jos riita on kahden monikansallisen jättiläisyhtiön erimielisyys lääkeainepatenteista, tilanne on sama. Minulle on syntynyt sellainen käsitys, että veljeni on ollut paljonkin tekemisissä tuollaisten juttujen kanssa. Minun aikanani lääketehdas Orion oli merkittävä asiakas – erikoistunut väistelemään etenkin idänkauppaa harjoittaessaan brittien ja amerikkalaisten patentteja.

Valokuvassa näkee itsetyytyväisen näköisiä herroja. Siihen on hiukan aihetta. Myötäkäymisten kestäminen ei ole aina helppoa. Puheena olevassa ammatissa ei liioin ole helppoa olla hankkimatta vannoutuneita vihollisia. Parhaiten onnistuvat ne, joissa ei ole sankaritenoria eli pyrkyä parrasvaloihin.

Tämä ei ole puhe, mutta kohottava ajatus ei ehkä olisi paskempi. – Kun oma hillopurkki on sopivan täysi, on aika siirtyä säätiölain tarkoittamin tavoin yleishyödylliseksi. Tietääkseni näin on tapahtunutkin. Asioita ajetaan joskus ”pro bono” eli ilmaiseksi, asian takia.

Lisäksi etenkin näinä aikoina on kertynyt paljon kokemusta siitä, miten paljon vähemmällä pääsee viranomaisista ja mediasta, jos erinäisissä elimissä istuu henkilöitä, joilla on hermoa ja rohkeutta sanoa, että ei käy. Se onkin yksi asianajajan tärkeistä ohjeista. Muuten kävisi, mutta ei käy.

16 kommenttia:

  1. Selvitys sukusi liikkeistä on niin hämärä ja mielenkiintoinen, että voisi olettaa klaanin koleeralla vaivatun Pietariin siirtyneen osan olleen tekemisissä Itäisen Suomenlahden rantarosvojen lakiasioita selvittelemässä. Alan miehiä tarvittiin Pietarin sukelluskomppanian ryvettäneen lain vastapainoksi. Yrjö Kaukiaisen kirjassa Rantarosvojen Saaristo ette esiintyneet ainakaan omilla nimillänne. Tai sitten olitte pöydän väärällä puolella.

    VastaaPoista
  2. Hyvää syntymäpäivää "hyvälle veljellesi" ja kuten kuvasta saa havaita, niin onnellisen hymyn takana piilee hyvät veljessuhteet ja rakkaus, joka on kaikkein tärkeintä ja avain onnelliseen ja hyvään elämään..

    Toivotan onnea ja menestystä blogistin perheelle!

    VastaaPoista
  3. Siitä Seppo Ilmarinen
    Itse istui soutamahan
    jopa juoksi puinen pursi
    pursi juoksi, matka joutui.
    Loitos kuului airon loiske,
    kaunas hankojen hamina.

    Soutavi sorahtelevi:
    teljot rytkyi, laiat notkui
    airot piukki pihlajaiset
    airon pyörät pyinä vinkui,
    terät terinä kukerti,
    nenä joikui joutsenena,
    hangat hanhina havisi.

    Kalevan miesten samporetki (Suomen Lasten Kalevala, s. 137)

    ONNEA SEPOLLE - kaikki ennen 60 on ollut pelkkää harjoittelua -

    VastaaPoista
  4. Axel August Lähteenkorva, vuoteen 1905 Borenius (19.3.1846 - 14.2.1931) oli kansanperinteen kerääjä ja tutkija, joka vuodesta 1871 teki matkoja erityisesti Vienan Karjalaan ja Aunukseen. Hän keräsi perinnettä myös Satakunnasta ja Hämeestä, jonkin verran lisäksi Virosta.
    Kaikkiin tädin huomautus ei siis tehonnut.

    VastaaPoista
  5. Mielestäni kuvassa esiintyy vain yksi henkilö. Epäilen, että kyseessä on J Kemppisen valokuvaharrastusten tuloksena syntynyt trikkikuva!

    VastaaPoista
  6. PANKKIVERTAILU

    Arvopapaerilehden taman paivan numerossa on pankkivertailu. Kas kummaa Osuuspankkijarjesto sijoittuu hyvin.--- Kylla Jukka tietaa!

    VastaaPoista
  7. Kas kummaa, kun Hesari ei haastatellut menestynyttä Seppoa 60 -vuotispäivän johdosta!

    Haastateltavana oli tänään HS:ssa selvännäkijä Vilho Raatikainen.

    Siinä tekijä, missä näkijä - vai miten se menikään?

    VastaaPoista
  8. Kun luin leherestä, jotta Seppokin täyttää vuosia, ajattelin, että elämmepä me kummaa aikaa kun kaikki kersatkin täyttää 60 vuotta. Hyvää jatkoa teille kaikille. - ur

    VastaaPoista
  9. Onpa hyväntuulinen kuva! Näiden iloisten setien hyvä veli -kerhoon minäkin haluaisin kuulua!

    VastaaPoista
  10. Suussasulava poikajoukko! Kyllä luonto järjestää, minutkin se on saanut naispuolueellisesta miespuolueelliseksi. (aika: kolme vuosikymmentä ,syylliset: kolme omaa poikalasta).
    Teidän korkeissa palkoissa on se hyvä puoli, että on yritettävä elää ihmisiksi, tehdä teidät tarpeettomiksi. Tunteet tosin pyrkivät sotkemaan elämisenkuvioita joka saralla, joten tunteiden tantereilla ilmeisesti tekin saatte päsmäröidä etupäässä (ainakin ne ovat alkulähde) ja tehdä siitä tiedettä.

    VastaaPoista
  11. H. G:n tekstiin viitaten: kukas näistä olisi sitten "Lieto Lemminkäinen"?

    VastaaPoista
  12. "Hyvät veljet" kaikki kuvassa kurottuvat? Tämä meidän Idoolimme lähes kiipeää kaapin päälle! Isän, pojistaan toki ylpeän, katse on jo sentään laskeutunut silmän tasolle. Ei kuitenkaan vielä kohti hautaa, hyvä!
    Vaan luitteko Tarjan nonverbaaleja viestejä TV-ja lehtikuvista? Meillä kotona, kun jotain oikein ihanaa tapahtuu, emäntä kapsahtaa kaulaani. Tarja halasi koko jääkiekkojoukkueellisen, vaan ei hän Pentille suo mitään? Halaisi edes säälistä tätä "kansakunnan isää"!
    Ja vielä vähän, kun urheiluun jahkaannuin(näin milloin mihinkin jahkaantuu Isäntämmekin):
    Uskokaa minua! Suomen tappio Ruotsille (0-3) oli tahallinen ja kopissa sovittu!
    1) Vähemmän kuin 6:n maalin tappio riitti Suomelle suoraan jatkopaikkaan!
    2) Vältettiin Kanada/Venäjä, saatin Tsekki/USA
    3) Miksi J.Pitkänen hankki 5 min. jäähyn ja ulosajon, kun Ruotsilla oli jo ylivoima?
    4) Ruotsin oli ihan pakko tehdä maali viidellä kolmea vastaan.
    5) Miten Teemu "töpeksi" Suomen vastaavan ylivoimatilanteen?
    6) Ruotsin lehdet tämän taktiikin kyllä tajusivat.
    7) Jenkkipojat on varmasti voitettavissa, kun "roisto-Ruutut" runttaa ja pelottelee pojat.
    8) Kanadalle voidaan loppuottelussa jo sitten kunnialla hävitäkin!

    Lopuksi:
    Anteeksi! Ei tämä oikeastaan tälle palstalle kuulu. Tein pari punsia raskaan viikon lopuksi ja joillekin minunkin pitää saada mielipiteitäni tyrkyttää.
    pekka s-to.

    VastaaPoista
  13. Minullakin on sopimus, jonka mukaan sisätöistäni, siisteiksi tarkoitetuista, on lähdettävä tuossa iässä. Ilman nykyistä asemaa töitä kai saisi jatkaa, mutta sitä voi miettiä haluaako jatkaa äkkiä ulkona kaikesta siitä, missä on siinä vaiheessa jo tosi pitkään ollut sisällä. Kolleegoilla suuressa maailmassa vastaava ikä on vielä vuosia alhaisempi, suhteessa tosin ei niin paljon kuin vuosiansionsa ovat korkeammat. Tässä onkin ilmiön kaksi selitystä: on poistuttava, jotta keskivauhti ei laskisi ja/eli nuoremmille polkijoille olisi saumaa auki.

    VastaaPoista
  14. Tuota se hyvä kotikasvatus teettää. Ainoastaan sankarilla on unohtunut pikari käteen, muut ovat kätkeneet omansa kuvan oton ajaksi.

    VastaaPoista
  15. Ken pojat tuntisi: Äitin kanssa asuva, kalastaja, Ahti poika Saarelainen.
    Lemminkäinen Lyhyestä virsi kaunis jo riittää, huusi Lemminkäinen - en osaa sanoa. Kemppinen on mies Kyllikille; tai onko? Jännittävä on laulu ja suuri on odotus, ken elää saa nähdä, tuta.

    VastaaPoista
  16. Minäkin Valborg. Mutta siinä missä actuspurunen.blogspot.com on filosofi jolla kiehuu yli hormooniämpäriä jyrkivirolainen.blogspot.com pitää tunteensa kuin stoalainen omana, sisällä, vakaasti. Kemppinen on minun favoriitti siksi, että ilo näkyy, tuntuu ja tarttuu. Olen niin onnellinen, että tajusin kurkkia tänne ja ottaa täältä niin monta viisautta. On siis minulle Väinämöinen? Alussa oli. Ja sitten on Lemminkäinen, Ilmarinen ja Tapio.
    Nämä ovat todella kiehtovia, siinä riittää tulkintaa joka on juuri hyväksi.
    Kunhan viitsivät, näkevät vaivaa ja saavat uutta irti: nuoriso ei ole romanttinen mutta tajuavat kylläkin huumoria ja arvostavat kulttuuria.

    VastaaPoista