27. helmikuuta 2010

Henkinen hammasharja



Vilpittömiksi arvioimieni kommenttien ja kysymysten takia selitän, miksi myös romaaneja kannattaa lukea.

Hotakainen ottaa juuri tämän kysymyksen osiin uusimmassa romaanissaan ”Ihmisen osa”. Siinä esiintyy tyhjentynyt kirjailija, joka aiheiden puutteen takia ostaa rahalla kunnon naiselta, entiseltä nappikauppiaalta, tämän elämäntarinan. Nainen panee kaupan ehdoksi, että kirjailija selvittää sitten vain totuuden ilman mitään keksittyä liirumlaarumia.

Toisin tietenkin käy. Totuuden sijasta tulee ilmi totuus.

Niin on, että kun vakavaa tapahtumasarjaa eli esimerkiksi murhaa, sen tapahtumapaikkaa, tekijöitä ja motiiveja, pannaan selvittämään seitsemän poliisia, yhdeksän insinööriä ja yksitoista tuomaria, asiakirjoista ja oikeussalissa kuullusta ei selviä totuus. Se ei selviä koskaan.

Tavallisimmin tapahtumat ja tekijät selviävät hyvin, jopa ohi kaiken epäilyn. ”Totuus” on kuitenkin kuin teekkariryhmän selvitys, miksi tämä henkilöauto liikkuu maantiellä ja vastaa hallintalaitteisiin. Tuo totuus riittää monissa tapauksissa. Selvityksessä ei kuitenkaan mainita, että lapset itkevät kotona leipää, kun isä on törsännyt rahat autoon, eikä siinä kerrota, että vaimo potkii matkustajana pohjapellin mutkalle, koska hänelle on jäänyt paha pelko seitsemän vuotta sitten tapahtuneesta kolarista. Sekin jää kertomatta, että omistajan – perheenisän – yksityisautomyönteisyys johtuu kuin johtuukin mielen pohjalle kerrostuneista muistoista Datsun 100 A:n takapenkiltä lepikosta tanssilavan takaa.

Eihän tuo kuulu asiaan! Mihin asiaan? Ongelma on juuri tämä, mikä kuuluu asiaan.

Raamatunselitys on oppiaine. Sen nimi on eksegetiikka. Vaikka jättäisimme sikseen opinkappaleet, opinsaaneet eivät ole yksimielisiä siitä, mikä Raamatussa kuuluu asiaan. Televisiossa papit keskustelivat taas homoista. Tartuin salamannopeasti kaukosäätimeen. Minua rassaa, ettei kukaan yleensä mainitse, että kirjakulta puhuu hyvin julmia naiskentelemisesta (huoruudesta) ylimalkaan.

Jatkan kirjallisuudesta. Oli siis kiinnitettävä stereolaitteiden toinen lasilevy, joka tilattiin Tanskasta. Vietin itse sen ääressä pari tuntia enkä rikkonut paikkoja.

Sielullinen ohjaajani Lasse sattui kylään. Vuosikymmenien aikana muodostamani käsityksen mukaan hän tietää kaiken mm. moottoripyöristä ja kirjapainotekniikasta. Ensimmäinen mitali Päijänteen ympäriajoista taitaa olla 60-luvun alusta ja työnantaja oli nimeltään Tilgman.

Käytimme tunnin. Sitten nyppäsimme toisen, virheettömän lasilevyn irti. Kymmenen sekuntia siitä totesimme yhteen ääneen, että tuo parin sentin kulmapelti on korvattavasta eli vanhasta lasista repeytynyt. Kevyt kampeaminen teelusikan varsipäällä (malli Savonia), ja – lähti niin kuin kuppa Töölöstä, ja viisi sekuntia siitä lasilevy eli lasioven puolisko napsahti paikalleen.

Tämä kertomus oli puhdasta kirjallisuuden ja taiteen teoriaa. Joskus on hyvin vaikea löytää sitä kohtaa (osaa), joka on poistettava ylimääräisenä tai viallisena. Kaikki näyttää olevan kunnossa mutta ei vain toimi. Kun häkellyttävä taiteellinen oivallus on saatu, tulos on pelkkä. Laitteen, tässä tapauksessa vahvistimen, jossain tapauksessa romaanin ”plain sense” eli pelkkä merkitys on käsillä.

Bach kuulemma neuvoi poikiaan, että älkää koskaan kirjoittako kahta viulua, jos yksi riittää.

Näin toimien teksti on kuin nisunjyvä. Mieleen heitettynä se itää, kasvaa ja kantaa hedelmän. Kirjan lukenut ihminen on kuin optikolla käynyt. Hänellä on vaihtoehtoinen katselumahdollisuus.

Itseään ei voi löytää muualta kuin ulkoa. Itseään ei voi ymmärtää muutoin kuin pitämällä suunsa kiinni ja kuuntelemalla muita. Ellei yhtään ymmärrä itseään, lyö päänsä halki. Huomaan toistavani isoisia. Apollon temppelin oven päällä luki ”gnothi seauton”, tunne itsesi.

Tämän kirjoituksen tarkoitus oli kulttuurikritiikki. Sekä laitteissa että kirjallisuudessa ja taiteessa olemme oppineet väittämään keskeneräistä valmiiksi ja välttävää hyväksi. Itse en kirjoita hyviä kirjoituksia siksi, että tämän mittaiseen menisi kokemukseni mukaan noin 90 työpäivää. Ja se on pientä verrattuna runoihin.

13 kommenttia:

  1. Silloin kun tein töitä Talentumille, eräs lukija kertoi ettei lue kuin asia ja hyötykirjallisuutta.

    Romaanit ovat sitä.
    Ne ovat ihmisyyden käsikirja.

    VastaaPoista
  2. Amerikkalaisen draamateoriaherra Robert McKeen mukaan fakta ja totuus ovat (ainakin dramaturgisissa yhteyksissä) kaksi vallan eri asiaa. Fakta on se mitä tapahtui. Totuus on se mitä kukin asianomaisista koki.

    Fakta on absoluuttinen ja mitattavissa. Totuuksia on yhtä paljon kuin yksilöitä eivätkä ne ole millään muotoa yhteismitallisia.

    Tämä on hyödyllistä muistaa kun liikutaan kaunokirjallisissa yhteyksissä. Ja ehkä muulloinkin.

    VastaaPoista
  3. Elämä eroaa tuosta lasilevystä mm. siinä, että läpi näkee vain toiseen suuntaan eikä saatavilla ole toista kappaletta vertailuun tai varaosiksi. Vertaus voisikin olla seinäpeiliin. Henryn Kissinger aloitti nobelisteille pitämänsä puheen kertomalla, ettei ole nähnyt niin paljon lahjakkuutta samassa huoneessa sen jälkeen kun oli ollut yksin Versailles'n peilisalissa. Kirjasto on tuo peilisali täynnä yleisöä, pääsee kurkkimaan toisten peilaamista, toisten totuutta (viittaan aiempaan kommentoijaan). Mutta aina siellä kurkkijan omakin peilikuva häilyy, eivät faktat ole puhtaita.

    VastaaPoista
  4. Piimään palatakseni: se sopii varmaan henkiseksi hammastahnaksi siinä missä kynä hammastikuksi.

    VastaaPoista
  5. Tämä on vähän asian vierestä, mutta helvetin tärkeä: ks. raunon sivu ja kommenttini (joka ei sovi sinnekään..) eli miten kaikki alkaa jossain ja loppuu johonkin ja ilmiö on metatasolla iso hermeneuttinen toukka, joka kiipeää ajassa eteenpäin (joku näytti minulle mallin aivan viime päivinä, olisiko ollut TKK?) ja tässä selitys (Gaussin käyrä on hyvin samanlainen):
    http://en.wikipedia.org/wiki/Central_limit_theorem ja ihmettelen sitä, ettei tätä olla ymmärretty ennen! Elettiin kuin maailmalla olisi mystiikkaa mutta ainoa mystinen asia on se, ettei nähdä riittävän suurella perspektiivillä. Sanoisin myös, että vain Gausiin alkupää (alle 5% ihmisistä) ovat oikeasti älykkäitä eli heidän pitäisi saada luvan johtaa. Mutta demokratian nimissä ollaan päästetty kilttejä ja näpsäkkiä ja kielitaitoisia poikia kuten Stubb ja ties kuka peliin koska peliin on pitänyt olla niin saatanan paljon väkeä. Se on yksi virhe: miksi pitää joka asiassa olla Gaussin keskikäyrä koska he tottelevat samanlaisia ajatuksia silti. Uudelleen ja uudelleen kuten tuo Darwinin toukka.

    Mato ja toukka eivät siis ole samaa: mato kaivaa alaspäin ilmareikiä kun toukka kävelee.

    VastaaPoista
  6. K:
    Bach kuulemma neuvoi poikiaan, että älkää koskaan kirjoittako kahta viulua, jos yksi riittää.
    Griff Foleyn faija kielsi käyttämästä kahta sanaa, jos yhdelläkin pärjää.
    Ja Jaakko Turunen sanoo, että ei kahta kitaraa ettei soundi tukkeudu - voi jospa joku tyhmänlutvakka Rollari-bändi olisi tämän tajunnut (sen kahta kitaraa muuten on pidetty syiltään ei-musiikillisena).

    Yöllä unessa tuomiokirkon paikalla oli pieni talo tai pikemmin maja, ovien mekanismeista päätellen itämainen; vähän sellainen kuin tönöt Kim Ki-dukin elokuvassa The Isle. sisällä mökissä oli uusi valta, rosvot, jotka oli neuvoteltava sieltä ulos. ne kysyivät myös tuota, onko tiivistetty tarpeeksi, ja onkohan käytössä turhia päällekkäisiä rakenteita?
    Reiluimmalla kaivoin kaksi lanttia hänen palauttamastaan saaliista.

    VastaaPoista
  7. Eikös se Nietzsche vaatinut filosofeilta asettumista hyvän ja pahan tuolle puolen - niin että se moraalisen tuomion illuusio jää heidän alapuolelleen. Syynä se, ettei niitä moraalisia tosiasioita ollut edes olemassa, koska moraali oli hänen mukaansa pelkästään ilmiöiden virhetulkintaa - oireoppia.

    No kirjailija ei välttämättä ole filosofi, tai kirjailijasta ei välttämättä ole filosofiksi.

    Onko kirjailija - tai lukija - kiinnostunut enemmän kirjallisuuden psykologisista, vai sen loogisista ulottuvuuksista. Filosofinen minä ja kirjallinen minä. Syyllisyyden ulottuvuudet, esimerkiksi ajatus siitä, että voiko helvetissä olla utelias (vai eikö sellaiseen jää aikaa).

    And this gray spirit yearning in desire
    To follow knowledge like a sinking star
    Beyond the utmost bound of human thought.

    http://en.wikipedia.org/wiki/Ulysses_(poem)

    http://www.youtube.com/watch?v=-8WMkdN6e-M

    The food of thy soul is light and space; feed it then on light and space. But the food of thy body is champagne and oysters; feed it then on champagne and oysters; and so shall it merit a joyful resurrection, if there is any to be.
    Herman Melville

    Sielun ruokaa on valo ja avaruus; ravitse sitä siis valolla ja avaruudella. Mutta ruumiin ruokaa on shamppanja ja osterit; ravitse sitä siis shamppanjalla ja ostereilla; ja niin se on ansaitseva riemullisen ylösnousemuksen, jos sellainen kerran on tuleva.

    Mutta valon heijastaminen edellyttää varjon pimeää puoliskoa.
    Mais rendre la lumière
Suppose d'ombre une morne moitié.
Paul Valéry

    Ihminen - nahkoineen karvoineen - ei pysty koskaan sopeutumaan keskipäivän langettamiin tuomioihin. Siis tulevaisuus on hitautta - l'avenir est paresse - ja kuolleiden salaisuuksia. Se ikäänkuin kuuluu niille täydellisille ruumiille, joita jo muinaiset egyptiläiset yrittivät valmistaa.

    Sitä ennen - se himmeämpi väki puista pudonneena, kuin moderni. Todistamassa että ihmiskunta ei koskaan rappeudu, eikä viisauden kasvu ja kehitys koskaan lopu.

    Heistä siis viis. Maigre ( jota Maigret ei ollut) immortalité noire et dorée.

    Annikki Suni - http://fi.wikipedia.org/wiki/Annikki_Suni - käänsi joskus Balzac'ia seuraavasti: Eikö Yhteiskunta teekin ihmisestä sen mukaan missä ympäristössä tämä toimii yhtä monta erilaista ihmistä kuin on muunnoksia eläinmaailmassa?

    http://www.youtube.com/watch?v=oUFL-fvxnTA

    VastaaPoista
  8. "...ei kahta kitaraa ettei soundi tukkeudu - voi jospa joku tyhmänlutvakka Rollari-bändi olisi tämän tajunnut."

    Voi helvetti, jos Rollari-bändi olisi ottanut varteensa jonkun tyhmänlutvakan minimalistin soittovinkit.

    VastaaPoista
  9. pitäähän se nyt tottapuhuen ränttätäntässä olla komppikitara; perin harvaa musiikkilajia vain olen inhonnut, jos olen, se on tuo 12-tahtisen r&b:n veivaaminen.

    VastaaPoista
  10. Se mikä toimii, on tarpeellista.

    Joskus sekin mikä ei.

    Jos pystytte, kuunnelkaa Rollareita niin että poistatte mielessänne jomman kumman kitaran. Ei toimi, tosin yhdellä kitaralla koko homma olisi ollut kovin toisenlaista. Ja tuskin maailman isoin bändi.

    Liki maailman parasta rokkia teki muutaman levyn verran Dr. Feelgood. Debyytti Down By The Jetty tai live Stupidity kannattaa kaikkien tsekata. Ja hieno elokuva tulossa sinunkin videovuokraamoon. Ai niin, niillä vain yksi kitara.

    No tästä voisi pitää isommankin luennon, mutta se mikä tekstissä on järkevää ei aina ole musiikissa. Musiikissa voi olla monta kitaraa ja silti ekonomista sen sävelkielen suhteen.

    Tai niinkuin Haanpää tekee, ei siellä ole hirveästi liikaa mutta koko orkesteri soi, siis koko orkesteri.

    Tiedä näistä.

    Mutta jos jonkun saa katsomaan Julian Templen Oil City Confidentialin niin eipä mennyt hukkaan. Tai kuuntelemaan ko. bändiä.

    Sen laulaja joskus 80-luvulla Tavastian takahuoneessa puhui järkyttävän sivistyneitä, mutta olikin Etelä-Afrikassa syntynyt swahilia puhuva mies...

    t.Jari

    VastaaPoista
  11. Demokratian diktatuuri pitää huolen mm. siitä, että luomua ei saa kaupasta juuri muuta kuin maitona, sillä suuri enemmistö ei välitä luomusta.

    VastaaPoista
  12. LUOMU

    Pirkko A kiitos. Ratkaisit ehka suuren engelmani. Ihmettelen, miksi niin usein tarjolla oleva jalkiuusileipa on luomua. Mina en voi ostaa luomua! Asuin lapsena pitajan suuren myllyn vieressa ja tuli seurailtua, mita sinne jauhojen joukkon meni. Myos talkkunajauhojen teossa olen experti; eihan ne yotuurin miehen yolla lahteneet ulos edes kuselle! Se oli luomua silloin sodan jalkeen, ja edelleen mielestani naitten pikkupajojen luomussa on samoja riskeja. Hyi!

    Niin, sita luomua on viimeksi jaljella, kun kunnon tavarat on myyty ensin. Mina vaadin suurteollista jalkiuunileipaa, koska uskon sen laatuun. Syokaa te muut ne paskat, se on niin kultturellia tai, mita se taas olikaan!

    VastaaPoista
  13. Anonyymi, juuri tuota tarkoitin. Laimensin sanan "välittää"- verbiksi, mutta kiitos sinulle, kun selkeytit asiaa.

    VastaaPoista