25. helmikuuta 2010

Echenoz



Ehkä rupean kirjoittamaan romaaneja, koska joku kommentoija sanoi, ettei oikeastaan ymmärrä, mitä tulee lukeneeksi nimeni alta verkossa, mutta ei ole niin väliksikään. Kuuntelevathan ihmiset musiikkiakin.

Henkeni salpautui. Siinä oli kaunokirjallisuuden määritelmä! Kukaan ei ymmärrä tekstiä eikä sitä, miksi hukkaa aikaansa lukemiseen, mutta lukee silti, kunnes ilmenee jotain kiinnostavampaa.

Jean Echenoz tuo mieleen Kari Hotakaisen, mutta on vielä parempi, ja se on kuulkaa paljon sanottu. Hotakainen on kirjoittanut yhtä ja toista, mutta se toinen on painavaa tavaraa. Häntä ei pidä sekoittaa kaksoisolentoonsa J. Tervoon, joka oli hänkin hyvä kirjailija, kunnes alkoi kirjoittaa huonosti.

Echenozin romaaneista on suomennettu kolme (Tammi). ”Zatopek”, joka nimestään huolimatta kertoo konstailematta ja jännittävästi juoksija Emil Zatopekin tarinan, on harvinaista romaanitaidetta. Ellei siinä olisi Tammen Keltaisen kirjaston kansipaperia, karvapersemiehetkin lukisivat sen mielissään.

Juuri tästä tuli Hotakainen mieleen. On todella mahdollista kirjoittaa niin hyvin, kirkkaasti ja ennen kaikkea lyhyesti, ettei lukija huomaakaan eikä ehdi pelästyä.

Echenozia koskevat kirjoitukset, joista ranskankielinen Wikipedian artikkeli on esimerkki, ovat riemastuttavia. Niissä kerrottu on kirjaimellisesti totta. Puhe on eräästä Ranskan kirjallisuuden arvostetuimpiin ja palkituimpiin kuuluvasta tyypistä, joka on tavattoman hyvin selvillä miltei lukukelvottomasta ”uudesta romaanista” (Claude Simon, Alain Robbe-Grillet) ja kaikista postmodernistisista kotkotuksista.

Mutta niitä ei huomaa, koska hänen kirjansa eivät ole edes pitkäveteisiä, vaikka juuri se on yleensä hyvän romaanikirjallisuuden tunnus.

”Pianossa” kertoo juoposta ja esiintymiskauhuisesta pianistista. Haltioiduin tällaisista jaksoista:” Hän laski lasin soittimen päälle ja jäi katselemaan koskettimia. Ei olisi mitenkään vaikeaa palata illan esityksessä sattuneisiin kahteen virheeseen, poimia jaksot erilleen, tutkia niitä, purkaa ne osiin kuin pienet rannekellot, kaksi pikkuista mekanismia, jotka vian löydyttyö kootaan uudestaan, niin että koneistot pelaavat seuraavalla kerralla. Muta totta puhuen minä olen soittanut sitä konserttoa riittävän monta kertaa. Ja sitten minua väsyttää.”

Puhe on Chopinin toisesta pianokonsertosta. Mutta ”Zatopekin” alkuosassa kerrotaan Emilistä ja loppupuolella Zatopekista. Kun hän oli ilmaissut käsityksiään Prahan kansannousun aikana, kaikki prahalaiset tiesivät, ettei hän todellisuudessa ole kunnon sotamies, vaan eversti, eikä Svejk, vaan Zatopek, vaikka olikin murskannut erään ennätyksen Budejovicessä. Tosin Emil piti oluesta.

Kun prokuristit eli valtaa pitävä komm. puolue oli päästänyt hänet uraanikaivoksilta ja puhelinpylväiden kuoppia kaivamasta, hänet siirrettiin lakaisemaan katuja ja tyhjentämään roskalaatikkoja Prahaan, mutta siitäkään ei tullut mitään, koska hänen ympärilleen kokoontui aina kansanjoukkoja hurraamaan, ja ihmiset kantoivat roskikset hänen puolestaan.

Kerrottu on totta. Juoksijasankari, jonka varhaisen uran uhkana olivat ”havumetsien miehet”, etenkin muuan Viljo Heino, sai V. Havelilta kaikki asemansa takaisin vuonna 1990 ja ehti sairastaa pitkään ennen kuin lopulta kuoli. Rouva, Dana, elää.

Romaanissa on mukana sekin tarina, että Emil kysyi elämänsä ensimmäisellä maratonilla eli Helsingin olympialaisissa matkan erikois- ja ennätysmies J. Petersiltä Hyrylän kääntöpisteellä puolessa matkassa, että anteeksi nyt kaiken aikaa, mutta kun minä en ole ennen tätä matkaa juossut, niin koskahan tässä ruvetaan pitämään vauhtia? Kun tahtoo käydä aika pitkäksi. Peters keskeytti ja pyörtyi ja Emil voitti toiseksi tullutta monta kilometriä.

Tarinassa on Kafkaa se ajatus, että oikeastaan urheilua inhonnut Emil piti kivun tunteesta ja halusi aina kokeilla sitä. Muutoin hän oli kiltti ja aurinkoinen – Svejk – ja oli aina valmis myöntämään, ettei hän ole kyllin älykäs osatakseen juosta ja hymyillä samanaikaisesti. Hän ei myöskään välittänyt ymmärtää, kun hänelle todistettiin joka taholta, että hänen harjoitusmenetelmänsä ovat epätieteellisiä, virheellisiä ja vahingollisia ja johtavat kahdessa vuodessa kuolemaan.

Helsingissä 1952 Paavo Nurmi myi hänelle Mikonkadun kaupastaan hirvittävään kiskurihintaan paidan, joka oli niin huonoa tekoa, ettei sitä voinut pitää.

19 kommenttia:

  1. HIENO JUTTU TASTA TSEKIN POJASTA!

    ----

    Onkohan minussa joku vika, kun en saa pidettya noitten Tervojen, Kuismien, Tuurien kirjoja oikein minaan. Jostain Hotakaisesta puhumattakaan...(en ole lukenut yhtaan sen kirjaa enka taida lukeakaan). Nytkin luen jonkun Korpisaaren vaitoskirjaa " Sotilaskomitea 1915-1918". Niin on kiehtova, kun on faktaa ja viitetta seka juttua jutun peraan. -- Niin, etta Mihin laitokseen pitaisi hakeutua hoitoon?

    Eikos se yksi Manukin ollut sita mielta, etta ei lue romaaneita kun niissa ei ole faktat ole paikallaan. Kaikkia meita onkin!

    VastaaPoista
  2. Echenoz on huikean hyvä suomennettunakin. Ansio siitä kuuluu Erkki Jukaraiselle. Tämän Zatopekista kertovan kirjan nimi on muuten "Pitkä juoksu". Tämä tarkennuksena, jotta kaikki löytäisivät mainion tarinan luokse.

    VastaaPoista
  3. En käsitä Hotakaisen kirjoittamista. Luin kerran sen "Juoksuhaudantie" vai mikä se oli. Siis niin kertakaikkisen tylsä ja pölvästi kirja, ettei mitään rajaa.

    VastaaPoista
  4. Jaa. Tuo jaa oli Korpisaaren lukijalle. On sinussa joku vika mutta anna olla vaan. Kaikissa on.

    Minä olen lukenut Tervon ja Hotakaisen ekat ja Tuurilta muutaman varhaisen ja se riittää. Yleensä yksi riittää, riittää silloinkin kun se on hirmuhyvä ja vielä parempaa lupaava. Kummeksun niitä jotka käyttävät vapaa-aikansa toisten ihmisten vinksahtaneiden mielikuvitusten ja kirjoittamisterapioiden tulosten läpikahlaamiseen niin intohimoisesti etteivät ehdi vilkaista mitä maailmassa sillä aikaa tapahtuu (saati mitä maailmassa joskus aikaisemmin on tapahtunut).

    Kerran kauan sitten menin katsomaan Kansallisteatterin erästä poikkeuksellisen hienoa, koskettavaa ja hauskaakin esitystä. Väliaikaan mennessä olin ihan myyty. Seuralaisenikin oli. Väliajan jälkeen hän palasi katsomoon ahmimaan näytelmän jatkoa ja minä lähdin pois.

    Ja Kemppinen. Kyllä ihmiset ymmärtävät. Kuka mitäkin. Mutta kirjoita silti ainakin yksi hirmu hyvä romaani.

    VastaaPoista
  5. Ei kai multa äsken tullu kahta melkein samaa kommenttiyritystä peräkkäin? Vaihdoin välillä selainta kun ensimmäinen yritys ei näyttänyt päässeen edes ehdolle. Siis ei näyttänyt, toivottavasti ei päässytkään. Seison enää vain jälkimmäisen takana.

    VastaaPoista
  6. Kerrot Satupekan seikkailuista Tsekistien maassa ikään kuin se olisi jotain kaukaista historiaa, jonka pitää vakuuttaa olevan totta?

    Mutta herra jeesus - monet meistä elivät ne ajat ja muistavat kaiken ihan hyvin!

    Mitä me teimme silloin, kun Zatopekia nöyryytettiin uraanikaivoksilla ja kadunlakaisijana?

    Minä ainakin ärhentelin vastaan, kuten nytkin, ja kuten nytkin kuulin olevani taantumuksellinen tomppeli.

    Silloin ne, jotka nyt eivät tiedä niistä asioista mitään, tieisivät niistä asioista kaiken paremmin. Kuten nytkin, mutta eri asioista.

    VastaaPoista
  7. Olen muutaman kerran käynyt Prahassa. Ennakkoluulo oli että kaikki olisi kuin Venäjällä, mutta ei olut lainkaan, vaan paikka oli kuin Itävaltaa tai tarkkaan valittua Saksaa. Ihmisiä luulin siitä syystä eteläsaksalaisten tapaisiksi, mutta enemmän he olivat minusta kuin virolaisten ja pietarin-venäläisten sekoitus (niin suppea on kokemukseni maista ja kansoista). Ilahduin kovasti tuosta kuvasta:hurraavat kansalaiset kantamassa nöyryytetyn puolesta roskia. Hoosianna!

    VastaaPoista
  8. Päivän postauksessa on tämä ansa niin paljaana, että siihen meneminen on vain miehekästä: Minustakin Hotakainen ja Tervo ovat kuin kaksi pulloa light limsaa. Hotakainen on kevytjaffaa, jota juo mielikseen, mutta koko ajan tuoremehua (täysenerginen kirjallisuus) ajatellen ja siihen epäedullisesti verraten. Tervo on selkeästi synteettistä colaa. Minua hänen Pepsi Maxinsa piristää, Kemppislle hän ilmeisesti on Coca-Cola Zeron kirpeää.

    VastaaPoista
  9. Ad Rienzi: - minulle piimää, kiitos!

    VastaaPoista
  10. Ei pysty, liian hapokasta, sanoi Kemppinen Hotakaisesta.

    On se niin pirun ennakkoluuloinen ja patavanhoillinen, tämä Kemppinen.

    VastaaPoista
  11. Mitäpä tuomita kun en lue Tervoa, enkä Hotakaista. En ota kantaa. En edes seuraa Uutisvuotoa - ehkä joskus kymmenen vuotta sitten viimeksi. Ihan sama siis. Zatopek sanoi ettei venyttele, kun koiratkaan ei venyttele, ja sitten se muistaakseni juoksi selällään keittiön pöydällä - tai sitten vaan kuvittelen. No se juoksi maratoneja mutta ei osallistunut amok-juoksuun - joka tietysti sopisi paremmin tähän tosi-tv-aikaan.

    Kirjallisuus - onko se kirjahyllyllinen tai useampi niitä hyviä kirjoja - vai olisiko se sittenkin enemmän oman aikansa kirjailijoiden synnyttämä ilmiö. Raison d'être.

    Eli miten sen sitten haluaa ottaa - sanataiteena - vai kaksiuloitteisena keinona tiedon ja taidon säilömiseksi. Lukija tarttuu merkityksiin. Ja sekin siinä on, että kumpi on kivempaa, tietää vai taitaa.

    Hamm: Clov!
    Clov: Yes.
    Hamm: Nature has forgotten us.
    Clov: There's no more nature.
    Hamm: No more nature! You exaggerate.
    Clov: In the vicinity.
    Hamm: But we breathe, we change! We lose our hair our teeth! Our bloom! Our ideas!
    Clov: Then she hasn't forgotten us.

    No joo - viisastelua, joka perustuu myös sellaiseen ajatukseen, ettei meidän kulttuurillamme - vai pitäisikö olla sivistyksellämme - ole enää toimivia tuntohermoja elämälle. Siis se g-piste ei ole sellainen, vaikka olis g-mies lutkuttamassa sitä.

    Wikipediassa lukee kaiken muun ohella mm: Riivaajat (ven. Бесы, Besy) on Fjodor Dostojevskin romaani vuodelta 1872. Se on filosofis-poliittinen romaani, jossa Dostojevski kritisoi vallankumouksellisia utopisteja ja heidän toimintamallejaan.
    Romaani kuvaa elämää Venäjän keisarikunnassa 1800-luvun lopulla. Vallankumousmielialan noustessa Venäjällä vastakkaiset ideologiat törmäävät toisiinsa. Dostojevski kritisoi sekä vasemmistolaisia demonisista ideoistaan että konservatiiveja kyvyttömyydestään käsitellä muita ajatuksia ja näiden sosiaalisia vaikutuksia. Kirjassa on neljä päähenkilöä, joiden avulla Dostojevski kuvaa Venäjän poliittista kaaosta 1800-luvun loppupuolella. Nämä henkilöt ovat Verhovenski, Šatov, Stavrogin ja Kirilov.

    Sieltä keksittyjen ihmishahmojen joukosta vois vaikkapa napata ton insinööri Kirilovin. Sellainen nihilisti kulttuurinystävä - joita nykyäänkin näkee hortoilemassa vaikkapa Stockmannilla. Kirilov siellä julistaa, että "Jumalaa ei ole, siis minä olen Jumala." Siitä siis tietysti tuli mieleen, että eihän Jumalakaan enää lue kirjoja. Jumala säästää energiaa ja kierrättää pakkausmateriaaleja - Eine grosse tat auf eine Seele gelegt, die der Tat nicht gewachsen ist.

    Synteettisestä colasta tuli mieleen tämä -http://www.lycaeum.org/languages/finnish/psykoakt/synteettiset.html - tai: http://www.redtube.com/

    Siis, että kuinka vahvaa se kirjallisuus sitten saa olla.

    The trouble with a classicist he looks at a tree
    That's all he sees, he paints a tree
    The trouble with a classicist he looks at the sky
    He doesn't ask why, he just paints a sky
    The trouble with an impressionist, he looks at a log
    And he doesn't know who he is, standing, staring, at this log
    And surrealist memories are too amorphous and proud
    While those downtown macho painters are just alcoholic
    The trouble with impressionist is X4
    The trouble with personalities, they're too wrapped up in style
    It's too personal, they're in love with their own guile
    They're like illegal aliens trying to make a buck
    They're driving gypsy cabs but they're thinking like a truck
    The trouble with personalities is X4
    I like the druggy downtown kids who spray paint walls and trains
    I like their lack of training, their primitive technique
    I think sometimes it hurts you when you stay too long in school
    I think sometimes it hurts you when you're afraid to be called a fool
    The trouble with classicists is X4

    VastaaPoista
  12. Emäntäkin kerran vilkaisi jotain auki jäänyttä Kemppisen juttua ja kysyi huuli pyöreänä kulmakarva koholla, kuka toi on:) En oikein päässyt perille missä mielessä kysymys oli esitetty.
    On se joskus väittänyt että likka (5v) on melkoisen älykäs mutta on perinyt isänsä huumorintajun ja ihmetellyt että mitähän se likka tuollakin jutullaan tarkoitti. Okei, tässä oli tarkoitus mukamas fiksusti kehäpäätellä että minkähän takia meikäläistä kiehtoo nämä Kemppisen jorinat. Ja jätänpä homman auki kuten savolaisilla on tapana... Jostain syystä nämä Kemppisen jutut ovat nousseet mukavasti lentoon vuodenvaihteen tienoilta - lääkitys vaihtunut piimään? ;)

    VastaaPoista
  13. Minun herkkuni lapsena oli kunnon tosi venyvä piimä. Siksi kai tykkäänkin Päätalosta.

    VastaaPoista
  14. Minkälainen on se länsi, joka on monennen polven pedofiili, vaikka kuinka monennen polven sadisti ja oikeassaoleva (vaikka ei ole oikeutta siinä missä heikoillakaan: on vaan ottanut uskoakseen, että on oikeutettu koska ei päästä toisia enää tontilleen)? Kun uskomusta ollaan vahvistettu jokaista sukupolvea myöten kunnes ei ole enää samaa keskustelukanavaa vaan asiat, jotka ovat oikeasti tärkeitä pidetään naurun asiana ja sitten heidän naarmut tai pienet vastoinkäymiset ajetaan kuin maailman suurimpia asioita; heti täyttyvät hovioikeudet, heti lynkataan sadaksi vuodeksi ja hyödynnetään kaikkia mammanpoikia ja suurisuisia naapureita, heti viedään elintila siltä, joka uskalsi olla aikuinen jne jne eli tässä huomiotalouden sonnassa ei todellakaan oikeus ainakaan voita. Ja shit - who cares: ei kukaan.

    Miksi siis edes ylläpitää mitään eduskuntaa, valtiovaltaa, kongresseja ja lakeja jos kukaan ei silti välitä - ei mistään. Naisten tappaminen on yhtä paha kuin että saa vanhaa jauhelihaa kaupasta. Yhtä suuret pahanolontunteet; tai ehkä jauheliha voittaa....??

    VastaaPoista
  15. Ad Anonyymi: - minä kehuin Hotakaista ja kovasti.

    VastaaPoista
  16. Mitä se Zatopek suomalaisille merkitsi?

    VastaaPoista
  17. "Mitä se Zatopek suomalaisille merkitsi?" (Anonyymi)

    "Tsekkoslovakian tie on meidänkin tiemme." (Hertta Kuusinen)

    Vaikka tuota.

    VastaaPoista
  18. Echenozin "Zatopek-kirja" oli pirun tylsä. Kunnon sotamies Svejkistä häätyisi ottaa heti uusinta painos, mielellään sillä vanhalla suomennoksella,kiitos.

    VastaaPoista