10. maaliskuuta 2009

Työsuhteessa



Oletettavasti jollain suunnalla on tarkoitus jälleen jupista tekijänoikeudesta työsuhteessa.

Tunnustus: kun minusta piti tulla uusi parempi ihminen, ihminen nro 27, suoritin korkeat arvosanat, kirjoitin lisensiaatintyön ja hahmottelin väitöskirjan, aiheena Tekijänoikeus työsuhteessa.

Samaan aikaan eli 70-luvun lopussa käsittelimme muun muassa tätä kysymystä tekijänoikeuskomiteassa, ainakin 400 eri istunnossa. Käsittely oli yhtä pitkää kuin leveää eikä johtanut tulokseen.

Turha uskotella, että ratkaisuni olisivat olleet tietoisia, mutta luettuani muun muassa ne seitsemän tai 17 erillistutkimusta tuosta aiheesta – saksalaiset ja sveitsiläiset olivat sen kimpussa, ja samoin pari ranskalaista – totesin ettei tässä ole mitään tutkimista. Asetelmat vaihtelevat ammatista toiseen – joku saa todella korvauksen luovasta työstä kuukausipalkkana, kuten sanomalehdentoimittaja tai lehtikuvaaja, ja toinen on taas ns. free-lance. Kolmas, vaikkapa akatemiaprofessori saa kuukausipalkkaa, mutta kenenkään mieleen ei juolahda, ettei hänellä olisi tieteelliseen monografiaansa tekijänoikeutta.

Palkat ja palkkiot ratkaisee viime kädessä valtapolitiikka.

Aloin sitten julkaista runoja ja kirjoittaa kaikenlaista muuta.

Syy oli tämä, tässä ensimmäistä kertaa esitetty.

”Omistusoikeus” on vahvasti poliittinen käsite. Se oli poliittisesti kiistellyin asia 150 vuotta – määrääminen työn tuloksista. Marxilaiset ja teollisuudenharjoittajat olivat hyvinkin eri mieltä siitä, kenellä on oikeus työn tuloksiin.

Työsuhde ja työsopimus tulivat käsitteinä käyttöön hyvin myöhään, noin vuonna 1900, Suomessa 1921. Muutoin sopimuksia oli käytetty etenkin elinkeinotoiminnassa vuosisatoja, itse asiassa vuosituhansia.

Suomessa ”palveluntuotanto” on edelleen aivan sekava käsite. Saksassa työstä, toimeksiannosta ja palveluista on jokusia pykäliä Bürgerliches Gesetzbuchissa eli siviililakikirjassa.

Oikeudellisesti omistus on ennen kaikkea luovutuskompetenssi eli mahdollisuus ostaa ja myydä. Yleensä on tarpeen hallinta tai muu julkisvarmistus. Tekijänoikeudessa ei tällaista ole.

Niinpä asian tärkeydestä huolimatta tekijänoikeussopimukset on melkein kirjoittamaton lehti. Tekijänoikeudesta työsuhteessa on Saksan laissa säännös, joka vastaa suunnilleen sitä, mihin Suomessakin tukeuduttaisiin (Zweckübertragung) tekijänoikeus saattaa siirtyä työnantajalle työsuhteen tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa.

Työnantajien ja tekijöiden suhteessa on erotettava kaksi asiaa: kuka saa tehdä sopimuksia teoksista - - - miten rahat jaetaan. Tekijän ja työnantajan suhteen ratkaiseminen muutamalla pykälällä on yhtä mahdoton ajatus kuin palkkojen, etujen ja vastuiden määrääminen kaikissa työsuhteissa koko maassa. Palkkoja ei määrätä lailla, vaan niistä neuvotellaan ja työn hyödyllisyys eli sen arvo loppukäyttäjälle näkyy palkassa, enemmän tai vähemmän. Sama koskee tekijänoikeutta.

Nykyinen tilanne on kestämätön, eikä ainakaan Suomessa tekijöillä eikä työnantajilla ole käytettävissään tarpeellista asiantuntemusta toimivien ratkaisujen rakentamiseen. En vihjaa ettei osattaisi, vaan tarkoitan, että ne jotka osaavat ovat toivottomasti kiinni muissa tehtävissä.

Lisäksi työmarkkinoilla on koko joukko muita isoja, päälle kaatuvia asioita.

Kukaties tästä asiasta, joka ei ole niin iso, tulee taas seuraava sellainen varjonyrkkeilyn kohde, joka miellyttää monia, koska se on omiaan kääntämään huomion erinäisistä muista ongelmista.

Yritän hahmotella tähän blogiin näinä päivinä eräitä näkökulmia työn historiaan.

Se on heikosti tunnettu alue. Jopa parhaillaan käynnissä oleva eläkekeskustelu heijastaa vääristymää – työn tekeminen sovittuina tunteina määrättyä korvausta vastaan toisen johdon ja valvonnan alaisena on niin uusi asia, että ”eläkkeelle siirtymisen” yhteydessä voidaan väittää melkein mitä tahansa.

Onko sairaalalääkärin ja raitiovaunun kuljettajan työsuhteessa oikeastaan mitään yhteistä? Mitä on tapahtunut ns. vapaille ammateille? Kuinka moni ihminen tietää, onko kaivinkoneen kuljettaja tai kioskin myyjä työsuhteessa vai yrittäjä? Mitä todella tarkoittaa ”pätkätyö”?

21 kommenttia:

  1. Tälllä menolla Suomessa ei ole kuin työvälitysfirmoja ketjutettuina toisiinsa, jotka sitten laskuttelevat toisiaan työtätekevän työstä.

    Sekin on kohtalainen ongelma, että kun teen työsopimuksen työnvälitysfirman kanssa silloin,
    että nyt he ovat löytäneet minulle työtä työnvälitysfirman käyttäjäyrityksen työhön.

    Siis nimi työsopimukseen alle ja
    olkoon työsopimus määräaikainen taikka toistaiseksi.

    Sitten kun käyttäjäyritys potkaisee minut työstään ulos, niin olen edelleen työnvälitysfirman palkkalistalainen. Tosin palkkaa minulle ei makseta siitä, että olen työnvälitysfirman listoilla ilman työtä.

    Mutta eipä yönvälitysfirma minua irtisano vaikka heillä ei ole työtä mitä tarjota.

    Kun olen työsuhteessa ilman palkkaa, niin eipä ala Kelan eikä työkkärinkään avustukset juosta, kun ei ole esittää työtodistusta työsuhteen loppumisesta.

    Miten tähän on tultu, että kun ei ole työssä, niin kuitenkin voi olla työsuhtessa ilman oikeata reaalista työtä ja palkkaa.

    VastaaPoista
  2. työnantaja on vahvempi. varokoon työtä, jossa voi syntyä tekijänoikeus. Sopikoon ennalta rajat uhalla, että työntekijälle jää rinnakkainen. jaa niin. minun on do, sinun re, hänen mi ja jonkun muun fa. rahastaa voi vain doremifalla. kakkeli homma. Mielestäni do on jykevin ja remifa jotain siipeilijöitä vain. ikuinen riita. jään rahastamaan falla ja jos joku do re ja mi liittyy joukkoon niin hyvä. ei taida olla gordionin solmua tekijänoikeuksissa. oikeudenmukaisuus tuo lisää kustannuksia. tradeoff löytyy kun sovitaan... ja kun sopimisen kustannukset lähestyvät hyötyjä se onkin juristi kun rahastaa koko doremifan. kuten pienissä pesissä. osapuolet eivät saa kun eivät tiedä mikä olisi oikein. syksy saa. minä en.

    VastaaPoista
  3. omistanhan minä kaiken mitä duunari tuottaa piikiini. Eihän se olisi kekkassut niitä juttuja ilman meikäläisen virikeympäristöä ja tilausta. eihän. Insinööri saa kyllä tehdä runon omalla ajallaan, mutta koneen suunnitelman... se on jo toinen juttu, varsinkin, jos on paperista kyse. kaikki mitä paperi-insinööri keksii ja voidaan panna paperille on mun. yksinoikeudella mun. näin on näreet. mitä maksaa sellainen asiantuntijalausunto... entä ilman veroja.

    VastaaPoista
  4. Ovatko tekijänoikeudet niitä Aalto-yliopiston uusia houkutuksia - työsuhdebonanzoja?

    T.

    VastaaPoista
  5. FIKSU KIRJOITUS

    Paalla oleva kuva lienee tarkoitettu kauniiksi, tai Jukka K.:ta vaistoten, ehkapa halyyttavksi tai vuotavaksi.

    Olen pyrkinyt varoittelemaan ystavia, etta ei pida kehua naapurin talon jaapuikkoja, koska
    ne kertovat, etta ylapohjan eli katon eristys ei ole alkuunkaan riittava.

    VastaaPoista
  6. Asiaankuulumatonta:

    Tuo Schaman tomumentti alkoi sen verran kiusata ja - vaikkei tekijä sitä itse tarkoittakaan - pohdituttaa, mikä lojalismin tila nykyään on.

    Lojalismi 1700-luvun Amerikkaan liittyvänä tarkoittaa sitä kantaa, että Amerikkaa ei pidä emämaasta irrottaman. Lojalismi nykypäivänä tarkoittaa täsmälleen samaa: Britanniaa ei pidä Amerikasta irrottaman. Lojalismin kannatus keskittyy Lontooseen kuten aina.

    Lontoo näkee Amerikassa brittiläisen maailmanvallan jatkumon. Tässä jatkumossa on hyvä olla ja sitä kelpaa vahvistaa. Rakkaalla lapsella on tietenkin monta nimeä: atlanttisuus, liittolaisuus, erityissuhde.

    Kun Schaman dokumentissa päästiin Obamaan ja haluttiin nähdä hänetkin jossain mielessä jatkuvuuden symbolina, on tietenkin hieraistava silmiään, kun erityissuhde näyttää rakoilun merkkejä:

    http://www.telegraph.co.uk/news/worldnews/northamerica/usa/barackobama/4953523/Barack-Obama-too-tired-to-give-proper-welcome-to-Gordon-Brown.html


    Olisiko Britanniankin joskus aika kypsyä maailmanvallan jälkeiseen aikaan?

    Hei, Barackista ei tullut Britannian/Kenian kansalaista. Obama junior on kyllä joutunut oikeusistuimia myöten todistelemaan olevansa syntyperäinen Yhdysvaltain eikä Britannian kansalainen.


    T.

    VastaaPoista
  7. Teen freelancerina käännös- ja toimitustöitä melko suurelle kustantajalle. Osasta töitä on sopimus, jonka mukaan luovutan valmiin työn ja saan siitä kertakorvauksen, minkä jälkeen kustantajalla on oikeus käyttää tekstiä haluamillaan tavoilla ilmeisesti loputtomiin. Oletan silti tekijänoikeuden säilyvän minulla – eli jos joku muu haluaisi käyttää tekstiä, korvaus tulisi minulle eikä kustantajalle ja oikeus kaupita tekstiä olisi minulla.

    Osasta taas, sarjakuvista lähinnä, sopimusta ei ole. Silloin oletan, että käännösteni käyttämisestä muissa julkaisuissa kuin uusintapainoksissa tulisi suorittaa uusi korvaus, pienempi kuin ensikorvaus. Ei ole vaan tullut ajankohtaiseksi, en tiedä olisiko tässä konkeloa.

    Mitenkä arvon blogi-isännällä, onko vaikkapa Tinteistä tai Modesty Blaiseista tullut myöhemmin korvauksia käännösten käytöstä? Parempiakin esimerkkejä voi olla laajalla työsarallanne.

    VastaaPoista
  8. Ad Varapygmi et alii: - Tintista ja Modesty Blaisesta jne. ei ole koskaan tullut penniäkään muinoin maksetun "kertakaikkisen korvauksen" päälle.

    Luullakseni kustantaja arvioi saavansa molemmissa tapauksissa käyttää teoksiasi vapaasti ja myydä niitä muillekin.

    Asian juju on järjestön heikkous ja kertakorvauksen pienuus. Vaikka kustantaja selvästi loukkaisi sopimusta tai lakia, kukaan järjissään oleva ei lähde riitelemään niistä - kulut ovat korkeat.

    Taannoin ostin Tinttejä itselleni - en saa kustantajalta yhtään kappaletta silloinkaan kun niistä tehdään uusia laitoksia.

    (Käytän itseäni vain esimerkkinä - kai saisin albumin ilmaiseksi jos pyytäisin.)

    VastaaPoista
  9. Lainmuutosehdotus - eli tekijänoikeudet oletusarvoisesti työnantajalle - on jo käytäntönä IT-alalla. Mutta samalla kun lakia rukataan, voitaisiin ajatella myös työntekijää niin, että jos työnantaja (tai hänen asiakkaansa suoraan tai epäsuorasti) ei kohtuullisessa ajassa (esimerkiksi vuoden kuluessa) ryhdy hyödyntämään haltuunsa saamia teoksia (kaupallisesti tai vapaassa levityksessä), saa työntekijä automaattisesti lisenssin tehdä tekemillään teoksilla mitä haluaa.

    > Mitä todella tarkoittaa ”pätkätyö”?

    Sitä, että työntekijä ei voi sitoutua työnantajaansa ja ryhtyy jo kuukausia ennen pätkän päättymistä etsimään uutta työtä. Sitä, että pätkän päättymisen jälkeen työnantajalla ei ole velvollisuutta priorisoida pätkätyöläistä uusia työntekijöitä rekrytoidessaan samalla tavalla kuin irtisanomiaan vakituisia työntekijöitä. Sitä, että pankilla on (teko?)syy velottaa asuntolainasta korkeampaa marginaalia.

    VastaaPoista
  10. Ad Cessu: - samaa mieltä. USA:ssa on laissa "works made for hire" ja vanhastaan esim. elokuvan oikeudet siirtyvät työnantajan (tuottajan) käytettäväksi.

    Mainitsemasi järjestelmä on lähellä tavaramerkkioikeutta, käyttöpakko, ja se on kirjoitettu jo 1920-luvulla Suomen tekijänokeuslakiin, mutta vain kustannussopimusta koskevaksi tahdonvaltaiseksi säännöksi - tekijä esittää vaatimuksen teoksen käyttämisestä, ja ellei saaja (kustantaja) tee mitään, oikeudet palautuvat tekijälle 2 vuoden (kirjailijaliiton sopimuksen mukaan 1½ vuoden kuluttua).

    "Pätkätyöläisen" otin esiin, koska se on valtionkin suosima järjestelmä ja nähdäkseni lähempänä 1800-luvun palkollissääntöjä kuin 1900-luvun työoikeutta. Tosin pätkätyöläisen kohtuullinen kurittaminen nahkaremmillä lienee tätä nykyä kiellettyä. Ei sillä, kyllä käveleminen kirvelee pahemmin.

    Sanaa "käveleminen" käytettiin ennen sotia metsä- ja uittotöissä tilapäisen työsuhteen katkaisemisesta. Jätkät itse käyttivät nimitystä "kilometritehdas".

    VastaaPoista
  11. Nokkelapojat ajavat kunnon kansaa tiehensä kuten aina. Ovat olevinaan ja heidän mukaan käy tuuli. Sanotaan sitten aina yhtä ja tarkoitetaan toista ja merkitykset rakentuu aivan sen mukaan mitä nokkelapoikana nappaavat diskursseista ja olemassaolevista trendeistä. Kyllä he tietävät, pitävät itseään älykkäinä.

    Ehkä on raikasta, että tuulee? Mutta jos tuulee koko ajan maasta tulee hiekkaa ja tundraa. Pelkkää kuivaa Saharaa. Kuka siellä sitten viihtyykään?

    Miksi eivät voi jättää ihmisiä rauhaan asettumaan, olemaan, oppimaan ja yrittämään kaikessa rauhassa. Miksi pitää ihmisiä heittää sinne tänne sen takia, että oma tunne hallinnasta saisi ravintoa. Kun maailma on vallattu ja ympäri menty (yhteen tullaan ja ympäri mennään) niin kysymys kuuluu; entä sitten? What next?

    Eikö voisi tuulta ja nokkelapoikia rauhoittaa ja sanoa, että hyvää tulee hiljaa. Lue saamelais-stoori Iineksen sivulla, Sediksen kommentissa
    http://www.muonio.fi/web/files/saami_kevyt_versio.pdf

    Antaa olla, sitkeyttä tarvitaan ja viisaus tulee sitkeydestä, hyvästä tahdosta ja kyvystä olla myös minimalistinen. Ei aina tarvitse vallata, rikkoa, valehdella, olla olevinaan ja vetää muita nenästä.
    Voi vain olla ja elää: oppia rauhaan.

    Kuka sellaista työsuhdetta alkaisi markkinoida? Raha joka asettaisi ihmiset paikalleen, eikä loisi jatkuvaa hysteriaa?

    Kun halutaan olla elämän puolella ollaan sitä niin, että varma kuolema tulee kaikille. Ja jos taas asetutaan kuoleman puolelle (Islam?) niin sitten ihanteet luovat omituisia mahdollisuuksia ihailla itsemurhapommittajia ja sekin on yhtä sairasta. Totuus on siis näitten balanssissa, aivan kuten Platon tajusi. Miksi ei osata lukea filosofiaa ja ymmärtää mitä siinä lukee?

    Hösötetään ja porskutetaan ja sossarit istuvat äärioikeiston leirissä puhumassa eettisyydestä jota hosumalla ja sodilla yrittävät saada aikaan. Kun arvoista tuli ajatuksia eikä tunteita meni näin ja pinnalliset fiilikset (vrt emootiot) sai ruveta ohjaamaan. Ollaan siis oltu niin sokeita, koska silmät eivät enää kohdanneet sielua vaan muljaili pelkän aivokuoren avulla.

    Ulkoaopittua monessa polvessa - niin tieto rupesi tuntumaan oikealta. Ja sitten niitä kirjoja - hyvänen aika miten paljon roskaa jota pitää lukea ennenkuin näkee mitä pitää lukea. Ja mitä pitää vain unohtaa: historiasta suurin osa on vain ajatuksia väärin ohjaavaa. Pelkkää politiikkaa korkeammalla uskottavuudella voisi sanoa.

    VastaaPoista
  12. ad Cassu
    Kommenttisi toi mieleeni oman eilisen blogimerkintäni.
    Tiedän mm. ravintola-alalla päälliköiden valittavan, ettei henkilökunta ole sitoutunutta; samaan aikaan ravintolan henkilökunnasta 75% on vuokrahenkilökuntaa.

    VastaaPoista
  13. Kuten tunnettua ei 'työnteolla' ja pienyrittäjyydellä enää rikastu Suomessa. Pointti ei myöskään ole 'työllistää työntekijöitä'.

    Asiakaspintojen hallinta on bisnestä. Skaalaetua hankitaan ketjuunnuttamisella ja työvoimarerurssien ulkoistamisella. Raaimmasta kilpailusta päästään konseptisopimuksilla sanktioineen (kartelleilla), suuruuden 'illuusiolla', markkinatiedon hallinnalla, immateriaalioikeuksien kaupalla

    Investointeihin irtoava raha on arvotonta jos tieto markkinoista (asiakkaista) ei ole myös käytettävissä. Sen ainoaksi funktioksi jää 'sitouttaminen yrittäjyyteen'.

    VastaaPoista
  14. Cessu:

    "> Mitä todella tarkoittaa ”pätkätyö”?

    Sitä, että työntekijä ei voi sitoutua työnantajaansa ja ryhtyy jo kuukausia ennen pätkän päättymistä etsimään uutta työtä. Sitä, että pätkän päättymisen jälkeen työnantajalla ei ole velvollisuutta priorisoida pätkätyöläistä uusia työntekijöitä rekrytoidessaan samalla tavalla kuin irtisanomiaan vakituisia työntekijöitä. Sitä, että pankilla on (teko?)syy velottaa asuntolainasta korkeampaa marginaalia."

    Pätkittäinen työhistoria, siis subprimeduunari.

    Eräs sukulainen aikoinaan neuvoi: "Heittopussiksi ei saa joutua."

    T.

    VastaaPoista
  15. Gordon Brownin äskeisen USA:n vierailun yhteydessä julkistetussa kommunikeassa ei enää käytetty "special relationship" -termiä,
    (kuten vielä Tony Blairin ja GWB:n aikana) vaan "special partnership" -termiä. Muuttuikohan tässä muukin kuin retoriikka, kun GWB eikä Tony B. ole enää satulassa?

    VastaaPoista
  16. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  17. Ad oblomov jr

    Ei kai ne nyt mitään napalankoja ole?

    Siis Obama ja Brown. Eikä ne edeltäjätkään, kai...

    VastaaPoista
  18. Ad Rienzi: tunnen tuon arvosanojen historian kovin hämärästi.

    Sen muistan, että sodanjälkeinen juristipolvi saattoi saada "erotuksella" approbaturin suullisesta tentistä cum lauden suorituksen.

    Vieläköhän maisterin voi suorittaa "oivallisesti"? - Minulla ei tuota korkeaa kiitosta ole.

    VastaaPoista
  19. Hei, Kemppinen! Tämä ei liity mihinkään yksittäiseen kirjoitukseen. Veljeni sanoi viime kesänä "Yksi harvoista joita luen on Kemppinen." Se olikin hyvä neuvo, koska kirjoituksiasi (anteeksi sinuttelu, mutta mielelläni sinuttelen niitä, joita arvostan) on kiva lukea, vähän niin kuin kuuntelisi Schubertia." On mukavaa kun ihminen on paikalla. :-)

    p.s. Jossakin mainitsit Quartetto Italianon. Minulla on ollut (Firenzessä asuvana) mahdollisuus tutustua Piero Farulliin (Quartetton altttoviulu), joka puolestaan on tutustuttanut minut muihin kunnioittamiini muusikoihin.

    Cari saluti, ja kiitos toistaiseksi,

    Enneli Poli

    VastaaPoista
  20. [Lukuisien typojen vuoksi postaan tämän uusiksi, asia aivan sama kuin siinä, johon Kemppinen vastasi)

    Kemppinen mainitsi korkeista arvosanoista.

    Olen pienestä asti isosti ihmetellyt arvosanan kahta merkitystä yliopistomaailmassa: kuten muualla, se voi kertoa miten on suoritettu (kuten korkeakouluissa on arvostelupisteet); tai sitten kyse on siitä, mitä on suoritettu (matematiikan approbatur tai laudatur-työ). Kemppinen varmaan urakoi molemmissa merkityksissä, mutta mistä tämä sotku on peräisin? Samaahan oli pastoraalitutkinnoissa, jotka tohtori suoritti aina korkealla kiitoksella, vaikka miten olisi saarnansa sössöttänyt.

    VastaaPoista
  21. Kiitos vastauksesta. Sarjakuvissa käännetty teksti on tietysti pieni osa kokonaisuutta, oikeudet julkaisuun ovat usein pysyneet samalla kustantajalla. Jos ne on hyvin tekstattu kupliin, into sormeilla niitä on vähäinen. Tekstitiedostoja on kertynyt tuhansia kovolle, niitä olisi helpompi kaupita, mutta ostajaa on vaikea keksiä.

    Olen joitakin pienempiä juttuja kääntänyt matalalla profiililla uusiksi (Piko & Fantasio, M. Blaise, Mustanaamio), vaikka ne on aiemmin samalla firmalla tai sen edeltäjällä julkaistu. Syy ei ole ollut halussa kohentaa käännöstä, vaan siinä, että olisi liian työlästä metsästää lupaa alkuperäiseltä kääntäjältä. Zorbul-jutuissa pyrin noudattamaan aiemmin valittuja linjoja, vaikka tein ensin käännöksen katsomatta edeltäjän ratkaisuja.

    Lucky Luket koottiin kirjasarjaksi uudella kustantajalla, jolloin monet käännökset taidettiin uusia. Aiheutti synkkyyttä vanhoissa faneissa, että suusta suuhun kiertäneitä sanaleikkejä katosi. Vaikea juttu tuo, että onko sopivaa lainata toisen kääntäjän oivallus, joka hyvin tunnetaan, sillä vaikea siitä on enää parantaakaan. Parempi kai olisi tilata uusi käännös samalta kääntäjältä, jos mahdollista.

    VastaaPoista