21. joulukuuta 2008

Salaman roolittomuus



Lauantaina aamulla sieppasi mukaansa televisio-ohjelma, jonka kaltaiset tahtovat jäädä katsomatta. Paula Holmilan haastateltavana itse asiassa kuultuna oli Salama. Ohjelma näytti olevan uusinta, mutta en tiedä, kolmeko vai viisi vuotta sitten tehty.

Ihastuin syvästi Salaman puheisiin. En tarkoita sitä tavallista, kun kehutaan jonkun juttuja; silloin tarkoitetaan, että on kuultu omia mielipiteitä tai omia ennakkoluuloja hiveleviä asioita.

Tässä oli näkemyksiä, jotka eivät vastaa omiani, mutta siinä näyttäisimme olevan samaa mieltä, että yksiä totuuksia on ihmisten maailmassa vähän.

Harvinaista oli kuunnella henkilöä, joka ei ole jäänyt oman historiansa vangiksi ja on lisäksi romaanikirjailija hyvin syvällisellä tavalla.

Pienemmälläkin pyörityksellä ihminen alkaa esittää itseään eli olla sen kuvan näköinen, joka hänestä on luotu. Tällaisia eläviä näköispatsaita on jos mitkä määrät.

En satu tietämään, missä ja miten Salama on ollut viimeksi kuluneet ajat – poissa parrasvaloista joka tapauksessa. Uskomattoman hyväkuntoinen ja terävä hän oli, ja näkyi asuvan kuin vuorineuvos, jolla on hyvä vuorineuvoksetar, eli mukavasti ja arvokkaasti.

Romaanikirjailijan kirous, jonka uhrina näyttäisi nyt olevan vuorollaan huiman lahjakas Sofi Oksanen, on lukeva yleisö. Lukijat haluavat vimmatusti kirjailijoilta totuuksia, avauksia tai paljastuksia, vaikkei mikään sellainen kuulu kirjailijan tehtäviin eikä kykyihin.

Malliesimerkkini Pentti Haanpää oli jälkikäteen arvioiden väärässä jokseenkin kaikissa arvioissaan ja asenteissaan. Paavo Haavikko saattoi tehdä uuden ennätyksen epäonnistuneissa ennustuksissa, joita hän lateli proosan, aforismin ja runon muodossa. Molemmat olivat suuria kirjailijoita.

Tämä on yksi monista syistä poliittisen ja muun tendenssitekstin, kuten esimerkiksi melkein aina uskonnollisen tai poliittisen kaunokirjallisuuden heiveröisyyteen ja lyhytikäisyyteen.

Toinen syy perustuu itsesäälin ja uhon tekstiä syövyttävään voimaan. Ei yksittäinen ihminen ole todellisuudessa erikoisen kiinnostava, muille kuin itselleen. Kun mies menee hirteen, hänen maailmansa loppuu, mutta muiden ei lopu.

Kuolleilla ei ole postiosoitetta siksi, että ei meillä olisi heille kuin yksi viesti: täällä elellään niin kuin ennenkin.

Lattea tapa lukea kirjallisuutta on omaksuttu keskikoulun geometriasta. Suuntia on vain kaksi, ulottuvuuksia tunnustetaan kolme, mutta se kolmas esitetään vippaskonstein projektioina.

Kirjailijan tehtävä – Salama ymmärtää – ei ole löytää ”oikeaa” kohtaa millimetripaperilla, koska hyvä kirjailija liikkuu syvyys- ja korkeussuuntaan eikä vasemmiston ja oikeiston, ylhäisön ja alhaison x-y-koordinaatistossa

Hyvistä parhaat käyttävät tensoreita (etäisyys, kulma ja kaarevuus). Huonoimmille riittää matriisilaskenta.

29 kommenttia:

  1. Törmään Salamaan liki viikottain. Tervehditään, ei keskustella.

    VastaaPoista
  2. Kun kirjailija alkaa mainostaa
    itseään, puhutaan jostain muusta
    kuin kirjailijasta.

    Salama on juhannustanssinsa tanssinut,
    mutta hänen edukseen on sanottava,
    että mies puhuu enemmän kirjojensa
    kautta kuin nykyiset "nousevat kyvyt",
    jotka keskittyvät enemmänkin imagonsa luomiseen, esittelemään kotiaan
    ja vaatekaappiaan naistenlehtien
    sivustoilla.

    Salama kuului legendaariseen Hansan ja Kosmoksen
    jengiin, jolla oli tapana istua ravintolassa
    ja polemisoida kirjallisuudesta kultaisella -60 luvulla.
    Se oli monessakin mielessä
    murrosaikaa- kommunismiin uskottiin
    ja kirjailijat olivat poliittisesti
    aktiivisia - oli selkeä tavoite,
    jolla haluttiin muuttaa yhteiskuntaa.

    Kun minä olin puolivuotias,
    mietti Saarikoski
    omaa akilleen kantapäätänsä
    Hesperian sairaalassa ja käänsi
    Evankeliumia Matteuksen mukaan.
    Hän palasi Odysseukseltaan suoraan Dublinista, missä "lämpöpatterista alkoi kuulua soittoa ja pieni valkoinen kääpiö istui sohvan nurkassa
    ja ampui tulisia nuolia sormillaan"

    Spiritus fortus maistui, muillekin.
    Kuitenkin tuosta legendaarisesta
    "Penan jengistä" ovat vielä elossa ainakin Pekka Kejonen, Jorma Ojaharju
    ja Hannu Salama, jotka tietääkseni
    kaikki ovat raitistuneet.

    Voi olla pitkää, omalaatuista rykimistä, mutta silloin oltiin ainakin
    ns. streittejä, asian puolesta,
    kun nykyään myydään
    jo enemmän kirjailijoita kuin heidän
    kirjojaan.

    Edesmennyt Paavo Haavikko arvosti Salamaa hänen suorapuheisuutensa vuoksi.
    Salaman kirja: "Siinä näkijä missä tekijä" on tästä mainio esimerkki.

    VastaaPoista
  3. Jotenkin mua häiritsee se, että sitä ollaan niin saatanan punikkia, vaikka asutaan kuin mikäkin tosivarakas aatelinen.

    Sitten on vielä tämä ristiriita, että hyvää tekstiä voi syntyä kynästä, vaikka itse tarttis turpaansa muutaman kerran vuodessa.

    VastaaPoista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Kuva liittynee eiliseen radio-ohjelmaasi: siinähän oli jossain välissä Liisa Horellin kanssa puhetta mm. portaista.

    Hyviä portaita kulkee kuin tanssien; huonot ovat suorastaan hengenvaarallisia. Varmaan niidenkin tekeminen on millimetrin tarkkaa hommaa.

    Kierreportaat ovat kauniita, mutta kamalia kävellä, saati juosta.

    VastaaPoista
  6. Salama oli nuoruuteni idoli. Ylistin häntä muutamassa lehtiarvostelussakin, silloin kun niitä vielä huvikseni tein.

    Vaikka minua harmittikin hänen lukkarinrakkautensa kommunismiin, niin hänen laatunsa paljastuu esim. Näkijässä ja tekijässä - hän ei sorru valehtelemaan. Siksi hän sai änkyröidenkin vihat niskoilleen.

    Hän olisi toisin- ja yksinajattelija joka järjestelmässä.

    VastaaPoista
  7. Tuota ennustamisen vaikeutta sivusi tuntematon herra toissapäivänä bussissa selittäessään jollekin joululahjojen ostamisen vaikeutta: "Kolmikymppiselle sinkkumiehelle on vaikee ostaa mitään järjellistä. Pakko ostaa järjetöntä."

    Sinkkumiehen lahjaksi oli sitten valikoitunut naisen vartaloa mukaileva kynäkotelo.

    VastaaPoista
  8. Kirjailijan tehtävä – Salama ymmärtää – ei ole löytää ”oikeaa” kohtaa millimetripaperilla, koska hyvä kirjailija liikkuu syvyys- ja korkeussuuntaan eikä vasemmiston ja oikeiston, ylhäisön ja alhaison x-y-koordinaatistossa


    Tällaisen tulkitsen perin moderniksi, suorastaan harvinaiseksi aatteluksi. Siinähän suunnistetaan ihmisluonteen paljastumisen korkeisiin atmosfääreihin ja syville vesille.

    Jokainen siis voi kehittyä filosofiksi ymmärtämään puheet ihmisjärkeä korkeammasta kaikkivaltiaasta harhakuvitelmaksi.

    Onkohan muuten huomattu että filosofia (muuten kuin historiassa) on kuollut? Myös syrjäisessä Suomessa.

    VastaaPoista
  9. Pois puute, pois kurjuus, mutta
    uskotteko todella, että Salaman haastatelu oli tehty hänen kotonaan?

    VastaaPoista
  10. Itseäni häiritsee, että jumalanpilkkaoikeudenkäynnistä on tullut jo elämää ja Salamaa suurempi asia. Siihen jaksetaan palata tuon tuostakin, kuten eilen esitetyssä Holmilan haastattelussa. Totta kai syyte leimasi Salaman kirjailijakuvaa, mutta olisipa mukavaa joskus käsitellä tyyppiä ilman. Täksikin syksyksi tuotettiin tv-elokuva pelkästään juhannustanssinäkökulmasta. (Draaman sovituksessa oli muuten huvittavia anakronismeja, kuten Salaman vaimon repliikki: " - - aion valmistuu niin nopee kun pystyn".)

    Vuorineuvos- tai aatelisasumisesta. Haastattelu oli tehty Villa Solvikissa. Salama itse taitaa budjata Vuosaaren taiteilijatalossa. Toisin sanoen kyseessä on kaupungin vuokra-asunto - vaikka vähän lallukkamainen sikäli, ettei senkään asukkaaksi tavallisella stadilaisella asiaa ole.

    VastaaPoista
  11. Ad Männistön Muori: - Minä sotkin. Salama asuu Helsingin taiteilijatalossa (Vuosaari) ja haastattelu oli kuvattu Villa Solvikissa (Vuosaari).

    (Kiitos - TVkaista, josta tarkistin.)

    VastaaPoista
  12. Nyt näyttäisi siltä, että tuolla porrastasanteella seisoisi samanlainen kirahvi kuin minun kotonani. Me sanomme sitä sisustuskirahviksi, jotta olisimme vähän hienompia ihmisiä.

    Täällä puhutaan niin ylevästi Salamasta, että vain vaivoin tohdin tunnustaa, mikä hän minulle oli, kun olin teini. Hän oli kirjailijoista kiihottavin: pieni, salainen kotipornoni. Oli Salamassa sittemmin muitakin ulottuvuuksia, ties vaikka tensoreita - mitä lienevätkin - olisi ollut, mutta tuo oli varhaisin.

    Siitä, mikä on kirjailijan tehtävä, taidan olla paljolti samaa mieltä kanssasi.

    VastaaPoista
  13. "Edesmennyt Paavo Haavikko arvosti Salamaa hänen suorapuheisuutensa vuoksi.
    Salaman kirja: "Siinä näkijä missä tekijä" on tästä mainio esimerkki."

    Ihminen voi olla suorapuheinen vain,
    jos on jotain sanottavaa.

    T.

    VastaaPoista
  14. En ole koskaan ymmärtänyt, mitä raflaavaa Salaman Juhannustansseissa oli. Kohtaus kuvasi tavallisia humalaisten höpinöitä.Ihan hyvin lisäksi.
    Sen sijaan hämmästyin, kun nyt vasta luin Ojaharjun Amokin. Kirjahan oli erittäin hyvä.Ojaharjullahan on ollut vähän pilipalileima. Ja minkähän takia?

    VastaaPoista
  15. Kemppinen kirjoitti: Tämä on yksi monista syistä poliittisen ja muun tendenssitekstin, kuten esimerkiksi melkein aina uskonnollisen tai poliittisen kaunokirjallisuuden heiveröisyyteen ja lyhytikäisyyteen."

    Jos yritän miettiä minuun kolahtaneita kristillisiä tekstejä kirjallisuutena, ja jätän pois ilmiselvän opetuskirjallisuuden kuten Raamatun kaanoniin tai jonkin kirkkokunnan tunnustuskirjoihin luetut opetustekstit - kuten Paavalin kirjeet ja Lutherin katekismukset -jää jäljelle lukemistani ehkä vain Augustinuksen Tunnustukset ja C.S.Lewisin Narnia. En väitä lukeneeni kovin laajasti, siksi kirjoitan tämän enemmän kysyäkseni kuin kertoakseni. Kristityn vaellus tietysti ehkä, mutta Jumalaista näytelmää pitäisin vähemmän kristillisenä.

    VastaaPoista
  16. En kyllä ymmärrä missä asioissa Haanpää oli alati väärässä. Voisitkos Kemppinen valaista?

    VastaaPoista
  17. Veto

    Ihminen voi olla sanomaton vain jos on jotain sanottavaa.

    Suora puhe sopii vain yksinkertaisiin asioihin.

    VastaaPoista
  18. Kyllähän Salama on aivan entisensä henkisesti ja siinä mielessä "roolinsa vanki." Hänhän tuntui suorastaan hieman kiihtyvän po. TV-ohjelmassa, kun kertoi Mannerheimista, tästä "suurlahtarista", ja siitä, miten Mannerheim vielä kaksi vuotta sisällissodan jälkeen oli pitänyt erittäin tarpeellisena, että vangittuja punaisia pidetään edelleen vankileireillä!

    Asiasta toiseen. - Kemppinen se aina vaan jaksaa kirjoitella kirjallisuudesta, lähinnä Haavikosta, tietty, ja Haanpäästä ym. Mieleen tuli, että miksei hän itse ole koskaan ryhtynyt kirjoittamaan historiallista romaania, kun hän epäilemättä tuntee esim. Suomen lähihistorian hyvin, osaa kirjoittaa hyvin ja kepeästi, on kirjoittanut runoja menestyksellä, on juristi, kulttuurihenkilö ja vaikka mitä!

    Miksi hän "nyhjää" tällaisten blogien kanssa - se tuntuu hukkaan heitetyltä ajalta ja harrastukselta kun kyseessä on kirjallisesti niin lahjakas ihminen kuin Kemppinen. Miksi Kemppinen on pysytellyt aina virkamiehenä eikä ole uskaltanut koskaan "heittäytyä" kirjailijaksi?

    Tämä tuli mieleen mm. kun luin eilen Hesarista barcelonalaisesta advokaatista - nimi on jo kerinnyt unohtua - joka oli Helsingissä esittelemässä ensimmäistä romaaniaan, joka on kiinteästi Barcelonan historiaan 1300-luvulla liittyvä kirja. Tuo advokaatin ensimmäinen romaani on yltänyt heti suurmenestykseen ympäri maailmaa.

    Kirjailija ei kuitenkaan ole aikeissa jättää advokaatin työtään, vaan pitää kirjan kirjoittamista vain trapeellisena "vaihteluna" asianajajan työlleen!

    Advokaatti oli kirjoittanut romaanin työnsä ohessa - yleensä aina aamuisin ennen toimistoon menoaan ja joskus vielä myöhään illalla. On selvää, että romaani ei ole voinut syntyä ilman perusteellista historian tuntemusta.

    VastaaPoista
  19. Ad Anonyymi - Haanpää - ensin marxilainen kurjistumisteoria, joka kärjistyy "Noitaympyrässä", sitten sota toivottomana yrityksenä, sodan jälkeen ydinsota ("Atomintutkija").

    VastaaPoista
  20. Kannatan Virolaisen ideaa!
    Kemppinen voisi kirjoittaa myös näytelmiä, kuten Ylikangas!
    Lupaan tarvittaessa tutoroida!
    Mites on, Kemppi? Kansa tietää...
    Kestääkö kantti!
    pekka s-to.

    VastaaPoista
  21. Petja kirjoitti...
    Törmään Salamaan liki viikottain. Tervehditään, ei keskustella.

    Hannu kai tervehtii, jos hänet tunnistetaan, silleen pienellä päänliikkeellä. Kerran ratikassa.
    Sitten joku tul vielä sanomaan: "tuo oli Hannu Salama".

    VastaaPoista
  22. Jos jotakuta kiinnostaa, niin mainitsemani kirjailija ja asianajaja on nimeltään Ildefonso Falcones ja hänen romaaninsa nimi on suomeksi Meren katedraali (esp. La catedral del mar), suomentaja Satu Ekman.

    Romanin juonen keskeinen tekijä on Barcelonassa sijaitseva Santa Maria del marin kirkon 50-vuotiset rakennustyöt 1300-luvulla, joihin romaanin päähenkilön Arnaun elämä kietoutuu.

    Olen nähnyt tuon kuuluisan kirkon käydessäni Barcelonassa, mutta enpä ehtinyt käydä siellä sisällä! Oli niin paljon muutakin nähtävää tuolla reissulla viiden päivän aikana! Ensi kerralla sitten varmasti menen jo sisälle!

    VastaaPoista
  23. Mainiota,

    Kollega kehottaa ryhtymään kirjailijaksi. Ja vieläpä nuorella iällä. Voisiko varttuneelle kirjailijalle pahemmin vinoilla.
    En ole kummeksunut korkin valintoja enää pitkään aikaan.

    VastaaPoista
  24. "Suora puhe sopii vain yksinkertaisiin asioihin."

    Monimutkainen ja kautta rantain kiertelevä puhe sopii vieläkin paremmin yksinkertaisiin asioihin.

    T.

    VastaaPoista
  25. Jyrki Virolainen voisi itsekin kirjoittaa romaanin.

    Hänen aikaisemmassa kommenttienvaihdossa fiktiivistä mielenlaatua osoittaneen logiikan mukaan se, että X ei olisi harjoittanut bisneksiä Barcelonassa, johtuisi barcelonalaisten vihamielisyydestä yritystoimintaa kohtaan.

    VastaaPoista
  26. Salaman Siinä näkijä missä tekijä -romaanista.
    Oikea Tampereen vastarintaryhmän mies, se kaikista kovin, ilkeentyi Hannun romaanista, eikä viitsinyt lukea loppuun. Sanoi vain:
    - "Jos se porukka olis tuollainen revohka ollut, piankos ohrana sen olis nitistänyt".
    Se oikea vastarintaryhmä oli nimittäin, parhaasta päästään, hyvin koulutettu, hyvin oppinut, hyvin osaava, hyvin sitoutunut, ja mikä olennaisinta: Se osasi pitää turpansa kiinni.
    Eikä jäänyt kiinni koskaan.
    Veikko-setä

    VastaaPoista
  27. Salamalla ja minulla oli yhteinen tuttu, nyt edes mennyt kulttuuritoimittaja, jonka kirjaston sitten perin, ja Salaman kirjatkin sitä perua minun hyllyssäni.

    Mistä mieleeni; kun tämä toimittaja kuoli, niin tiesin ettei veli kenellekään kerro, niin kävin läpi kirjastoa, omistuskirjoitus omistuskirjoitukselta ja katsoin sitten sieltä kenelle ilmoittaa.

    Niistä muutamasta jotka vastasivat, jäi mielii Lassi Nummen koskettava muistelus.

    VastaaPoista
  28. Ad Heikki Rönkkö

    Olen ilmeisesti niin tosikko ja mielikuvitukseton ihminen, etten ymmärtänyt kommenttiasi ja sen "kärkeä" lainkaan! Siispä minusta ei ole ollenkaan romaanikirjailijaksi(kaan)!

    VastaaPoista
  29. Ad Anonyymi - Haanpää - ensin marxilainen kurjistumisteoria, joka kärjistyy "Noitaympyrässä", sitten sota toivottomana yrityksenä, sodan jälkeen ydinsota ("Atomintutkija").

    Noitaympyrän Teikan rajanylitys oli arkipäivää, siihen aikaan. Haanpää taisi olla jopa 25-vuotias sitä kirjoittaessaan.

    VastaaPoista